Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Rynnäkkökiväärejä ei tuhota!

Puolustusministeri Stefan Wallin vastasi kirjalliseen kysymykseemme koskien puolustusvoimien rynnäkkökiväärien massatuhoamista. Kysyimme Perussuomalaisten puolustusvaliokunnan jäsenten Ismo Soukolan ja Pentti Oinosen kanssa mitä hallitus aikoo tehdä puolustusvoimien sodan ajan reservin koon supistamisen seurauksena poistoon joutuneville itäsaksalaisille ja kiinalaisille rynnäkkökivääreille ja onko harkittu osan myymistä, sarjatulitoiminto pitävästi poistettuna, vastuullisille suomalaisille aktiivireserviläisille?

Vastauksen mukaan rynnäkkökiväärit on aikomus säilyttää varastoituna sodan ajan käyttöä varten. Tämä on erinomainen uutinen.

Alla ministerin vastaus kokonaisuudessaan.

”Puolustusvoimilla on aikomus pitää itäsaksalaiset ja kiinalaiset rynnäkkökiväärit sodan ajan käyttöä varten varastoituna. Rauhan aikana käytössä ovat kotimaassa valmistetut rynnäkkökiväärit.

Nykyinen rynnäkkökiväärikalusto säilyy käyttökelpoisena noin vuoteen 2035 asti, jolloin myös nykyinen patruunavarasto vanhentuu. Tätä ennen – 2020-luvun alkupuolella – on päätettävä rynnäkkökiväärien käytön jatkamisesta tai uuden aseen hankkimisesta. Aseiden hävittämisestä tai korvaamisesta ei ole tehty päätöksiä.

Puolustusvoimien varustuksen, kuten rynnäkkökiväärien, elinkaari suunnitellaan siten, että varustuksen käytettävyys säilyy mahdollisimman pitkään ja varustuksen käyttöarvo tulee hyödynnettyä ennen elinkaaren loppumista. Rynnäkkökiväärien elinjakson suunnittelussa otetaan huomioon rynnäkkökiväärien tekniset ominaisuudet, tulevaisuuden joukkojen kokoonpanot ja suorituskykytarpeet, valtion talouden asettamat mahdollisuudet uusintahankintoihin sekä yleisen aseteknologian kehittyminen seuraavien 10-20 vuoden aikana. Elinkaaren suunnittelussa on tiedostettu, että aseita voi olla sodan ajan vahvuuteen nähden ns. ylivahvuudessa joukkojen suorituskyvyn varmistamiseksi. Sodan ajan tarpeiden ylittäviä rynnäkkökiväärejä vaihdetaan käytössä kuluneisiin ja rikkoontuneisiin aseisiin, jolloin korjaamiseen ei tarvitse käyttää tarpeettomasti voimavaroja.

Puolustusvoimat ei ole harkinnut rynnäkkökiväärien muuttamista kertatuliaseiksi ja myymistä aktiivireserviläisille. Asia ei ole ajankohtainen, koska nykyinen asemäärä on toistaiseksi tarkoitus säilyttää.

Kun aseita tulee poistettavaksi puolustusvoimien käytöstä, tehdään niiden jälkikäsittelystä, so. romuttamisesta, museoinnista tai myymisestä tapauskohtaisesti päätökset materiaalin hylkäyksen yhteydessä. Päätökset aseiden hylkäyksestä ja niiden jälkikäsittelystä tehdään voimassa olevien päätöksen tekoa koskevien ohjeiden mukaisesti puolustusvoimissa ja puolustusministeriössä.”

Upseerit Perussuomalaisten linjoilla

Helsingin Sanomat uutisoi tänään laajasta ja kattavasta kyselytutkimuksesta, jonka lehti teki yhdessä Upseeriliiton kanssa. Tulokset paljastavat, että upseerit ovat Perussuomalaisten kanssa pitkälti samoilla puolustuspoliittisilla linjoilla.

Enemmistö upseereista (peräti 71 %) jakaa Perussuomalaisten huolen siitä, että hallituksen suunnitteleman puolustusvoimauudistuksen ja rajujen leikkausten jälkeen Puolustusvoimat ei enää kykene puolustamaan koko maata. Tulokset ovat muutenkin hätkähdyttäviä: kyselyyn vastanneista upseereista 88 prosenttia on sitä mieltä, että Puolustusvoimien sodan ajan suorituskyky heikkenee seuraavien neljän vuoden aikana. Samalla vain 17 prosenttia vastanneista katsoo Suomen poliittisen johdon toimineen onnistuneesti.

Perussuomalaiset ja upseerit ovat yhtä mieltä myös siitä, että turvallisuudesta huolehtiminen on jokaisen valtion ensimmäinen tehtävä. Maamme poliittinen johto on epäonnistunut työssään, kun se on halukas tinkimään sekä ulkoisesta että sisäisestä turvallisuudesta.

Perussuomalaiset eivät vastusta Puolustusvoimien uudistamista sinällään, mutta puolustusvoimauudistus hallituksen päättämässä muodossa on pelkkä leikkausohjelma, joka asettaa vakavasti kyseenalaiseksi yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen perustuvan maanpuolustusratkaisumme.

Puolustusvaliokunnan Perussuomalaisten jäsenten Jussi Niinistön, Pentti Oinosen ja Ismo Soukolan tiedote 14.3.2012.

Välikysymyksestä äänestettiin

Puolustusvoimauudistusta käsitelleestä Perussuomalaisten välikysymyksestä äänestettiin eduskunnassa tänään. Hallitus sai eduskunnan luottamuksen äänin 106-69.

Perussuomalaisten esittämän epäluottamuslauseen puolesta äänestivät Keskustan eduskuntaryhmä ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä erotettu kahden miehen Vasenryhmä. Hallitusrintama siis piti, mutta parin edustajan poissaolo äänestyksestä mietitytti ja käytäväpuheista päätellen antanee aihetta jälkipuheisiin asianomaisten kotimaakunnissa.

Alla äänestystulos edustajittain. Työ jatkuu!

Ahvenjärvi Sauli /kd Jaa Myller Riitta /sd Jaa
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr Jaa Myllykoski Jari /vas Jaa
Alatalo Mikko /kesk Poissa Mäkelä Outi /kok Jaa
Anttila Sirkka-Liisa /kesk Poissa Mäkinen Tapani /kok Jaa
Arhinmäki Paavo /vas Jaa Mäkipää Lea /ps Ei
Autto Heikki /kok Jaa Mäkisalo-Ropponen Merja /sd Jaa
Backman Jouni /sd Jaa Männistö Lasse /kok Jaa
Blomqvist Thomas /r Jaa Mäntylä Hanna /ps Ei
Brax Tuija /vihr Jaa Mäntymaa Markku /kok Jaa
Eerola Juho /ps Ei Mölsä Martti /ps Ei
Eestilä Markku /kok Jaa Nauclér Elisabeth /r Jaa
Elomaa Ritva /ps Ei Niikko Mika /ps Ei
Eloranta Eeva-Johanna /sd Jaa Niinistö Jussi /ps Ei
Feldt-Ranta Maarit /sd Jaa Niinistö Ville /vihr Jaa
Filatov Tarja /sd Jaa Nylander Mikaela /r Jaa
Gestrin Christina /r Jaa Nylund Mats /r Jaa
Grahn-Laasonen Sanni /kok Poissa Oinonen Pentti /ps Ei
Gustafsson Jukka /sd Jaa Ojala-Niemelä Johanna /sd Jaa
Guzenina-Richardson Maria /sd Jaa Orpo Petteri /kok Jaa
Gästgivars Lars Erik /r Jaa Paasio Heli /sd Jaa
Haapanen Satu /vihr Jaa Paatero Sirpa /sd Jaa
Haavisto Pekka /vihr Jaa Packalén Tom /ps Ei
Hakkarainen Teuvo /ps Poissa Palm Sari /kd Jaa
Halla-aho Jussi /ps Ei Paloniemi Aila /kesk Ei
Harkimo Leena /kok Jaa Pekkarinen Mauri /kesk Ei
Hautala Lasse /kesk Ei Pekonen Aino-Kaisa /vas Jaa
Heikkilä Lauri /ps Ei Pelkonen Jaana /kok Jaa
Heinonen Timo /kok Jaa Peltonen Tuula /sd Poissa
Hemmilä Pertti /kok Jaa Piirainen Raimo /sd Poissa
Henriksson Anna-Maja /r Jaa Pirttilahti Arto /kesk Ei
Hiltunen Rakel /sd Jaa Puumala Tuomo /kesk Ei
Hirvisaari James /ps Ei Rajamäki Kari /sd Poissa
Holmlund Anne /kok Jaa Rantakangas Antti /kesk Ei
Hongisto Reijo /ps Ei Rauhala Leena /kd Jaa
Huovinen Susanna /sd Jaa Ravi Pekka /kok puhemiehenä Poissa
Häkämies Jyri /kok Jaa Rehula Juha /kesk Ei
Ihalainen Lauri /sd Jaa Reijonen Eero /kesk Ei
Immonen Olli /ps Ei Risikko Paula /kok Jaa
Jalonen Ari /ps Ei Rossi Markku /kesk Ei
Jaskari Harri /kok Poissa Rundgren Simo /kesk Poissa
Jokinen Kalle /kok Jaa Ruohonen-Lerner Pirkko /ps Ei
Joutsenlahti Anssi /ps Ei Räsänen Päivi /kd Jaa
Jungner Mikael /sd Jaa Saarakkala Vesa-Matti /ps Ei
Jurva Johanna /ps Ei Saarikko Annika /kesk Ei
Juvonen Arja /ps Ei Saarinen Matti /sd Jaa
Jääskeläinen Jouko /kd Jaa Salolainen Pertti /kok Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps Ei Salonen Kristiina /sd Jaa
Kaikkonen Antti /kesk Poissa Sankelo Janne /kok Poissa
Kalli Timo /kesk Ei Sarkomaa Sari /kok Jaa
Kalliorinne Risto /vas Jaa Sasi Kimmo /kok Poissa
Kalmari Anne /kesk Ei Satonen Arto /kok Jaa
Kanerva Ilkka /kok Jaa Savola Mikko /kesk Ei
Kantola Ilkka /sd Jaa Sinnemäki Anni /vihr Jaa
Karhu Saara /sd Jaa Sipilä Juha /kesk Ei
Kari Mika /sd Jaa Skinnari Jouko /sd Jaa
Karimäki Johanna /vihr Jaa Soini Timo /ps Ei
Katainen Elsi /kesk Ei Soininvaara Osmo /vihr Jaa
Katainen Jyrki /kok Poissa Soukola Ismo /ps Ei
Kataja Sampsa /kok Jaa Stubb Alexander /kok Poissa
Kauma Pia /kok Jaa Suutari Eero /kok Poissa
Kerola Inkeri /kesk Ei Taimela Katja /sd Jaa
Kettunen Pentti /ps Ei Tainio Hanna /sd Jaa
Kiljunen Anneli /sd Jaa Thors Astrid /r Poissa
Kiuru Krista /sd Jaa Tiainen Eila /vas Jaa
Kiuru Pauli /kok Jaa Tiilikainen Kimmo /kesk Ei
Kivelä Kimmo /ps Ei Toivakka Lenita /kok Jaa
Kiviniemi Mari /kesk Ei Toivola Jani /vihr Jaa
Kiviranta Esko /kesk Ei Tolppanen Maria /ps Ei
Kokko Osmo /ps Ei Tolvanen Kari /kok Jaa
Komi Katri /kesk Ei Torniainen Ari /kesk Ei
Kontula Anna /vas Jaa Tossavainen Reijo /ps Ei
Kopra Jukka /kok Jaa Tuomioja Erkki /sd Jaa
Korhonen Martti /vas Jaa Tuppurainen Tytti /sd Jaa
Korhonen Timo V. /kesk Poissa Turunen Kaj /ps Ei
Koskela Laila /ps Ei Tuupainen Kauko /ps Ei
Koskinen Johannes /sd Jaa Tynkkynen Oras /vihr Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd Jaa Tölli Tapani /kesk Ei
Kurvinen Esko /kok Jaa Uotila Kari /vas Jaa
Kuusisto Merja /sd Jaa Urpilainen Jutta /sd Jaa
Kyllönen Merja /vas Poissa Vahasalo Raija /kok Poissa
Kymäläinen Suna /sd Jaa Wallin Stefan /r Jaa
Kärnä Jukka /sd Jaa Wallinheimo Sinuhe /kok Poissa
Kääriäinen Seppo /kesk Ei Vapaavuori Jan /kok Jaa
Lapintie Annika /vas Jaa Vehkaperä Mirja /kesk Ei
Lauslahti Sanna /kok Jaa Vehviläinen Anu /kesk Ei
Lehti Eero /kok Jaa Wideroos Ulla-Maj /r Jaa
Lehtomäki Paula /kesk Poissa Viitamies Pauliina /sd Jaa
Leppä Jari /kesk Ei Viitanen Pia /sd Jaa
Lindström Jari /ps Ei Vikman Sofia /kok Jaa
Lindtman Antti /sd Jaa Virkkunen Henna /kok Poissa
Lintilä Mika /kesk Ei Virolainen Anne-Mari /kok Jaa
Lipponen Päivi /sd Jaa Virtanen Erkki /vas Jaa
Lohela Maria /ps Ei Virtanen Pertti /ps Ei
Lohi Markus /kesk Ei Vähämäki Ville /ps Ei
Louhelainen Anne /ps Ei Väätäinen Juha /ps Ei
Maijala Eeva Maria /kesk Ei Väätäinen Tuula /sd Jaa
Matikainen-Kallström Marjo /kok Jaa Yrttiaho Jyrki /vr Ei
Mattila Pirkko /ps Ei Zyskowicz Ben /kok Jaa
Modig Silvia /vas Poissa Östman Peter /kd Jaa
Mustajärvi Markus /vr Ei    

Wallin ja Katainen vastaa

Eilisessä välikysymyskeskustelussa käytiin myös kiivasta debattia puolustusvoimauudistuksesta. Tässä otteita täysistunnon pöytäkirjasta.

Jussi Niinistö /ps (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Edustaja Väätäiselle vastaisin, että totta kai uudistaa pitää Puolustusvoimiakin ja vaihtoehdon suuntaviivat kerroin puheenvuorossani ja me myös vaihtoehtobudjetissamme olemme kertoneet näistä.

Mutta, arvoisa puhemies, mielestäni hallitus on toistamassa maailmansotien välisen ajan Suomen tekemiä virheitä. Silloinkin säästösyistä koulutettiin vain osa ikäluokasta, silloinkin sodanajan joukkojen tarve laskettiin liian pieneksi ja silloinkin Puolustusvoimien materiaalihankintoja suunnattiin kalliisiin mutta puolustuskyvyn kannalta osin epäolennaisiin asejärjestelmiin. Nuori Suomi luotti naiivisti Kansainliittoon, nyky-Suomi Euroopan unioniin. Tiukan paikan tullen meillä on EU:sta yhtä paljon hyötyä kuin Kansainliitosta talvisodassa. Yhtäläisyyksiä riittää, vaan toivokaamme, että historia ei toista itseään. Vai mitä, pääministeri Katainen, haluatteko te nimenne jäävän historiaan samaan tyyliin kuin edeltäjänne, pääministeri Cajanderin, nimi jäi?

Jussi Niinistö /ps (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Edustaja Haavistolle, joka nimeni aikaisemmin mainitsi, tahdon sanoa, että huolenne on turha, en ole kääntämässä kehityksen pyörää taaksepäin, peräsin yksinkertaisesti kustannustehokkuutta ja tervettä järkeä puolustusvoimauudistukseen.Palaan tähän massavanhenemiseen, Nato-yhteensopivuusproblematiikkaan myöhemmin erillisessä puheenvuorossani. Tarkoitukseni oli vilpittömästi puhua oman maan puolustuskyvyn puolesta. Tämä vastauksena myös edustaja Kalliorinteelle.

Mutta ministeri Wallinille kysymys: Puhuitte palkkasäästöistä, kun Puolustusvoimien henkilökuntaa irtisanotaan. Oletteko pohtinut puolustusministeriön, pääesikunnan ja puolustushaaraesikuntien rakenteisiin puuttumista? Sodan ajan joukkojen määrä tässä uudistuksessa pienenee mutta kenraalien ja everstien ei. Eikö tässä ole kustannustehokkuudenkin kannalta ristiriita? Kentälle tarvitaan enemmän vääpeleitä ja kersantteja.

Puolustusministeri Stefan WallinArvoisa puhemies! (Puhemies: Kaksi minuuttia!) Aloitan edustaja Jalosen kysymyksellä, ollaanko asevelvollisuuden osalta siirtymässä kirjekurssijärjestelmään. Ei todellakaan olla. Mutta jos näillä nykyisille rakenteille ei tehtäisi yhtään mitään, vaan jatkettaisiin nykyisellä rahoituksella tai alhaisemmilla rahoituksilla, nykyisillä rakenteilla, joudutaan siihen aika pian itsestään vuosikymmenen loppuvaiheessa tilanteessa, jossa todellakin kiinteitten kustannusten, siis kiinteistöjen ja palkkojen osuus puolustusbudjetista, olisi yli puolet. Se johtaisi vääjäämättä siihen, että se tai ne osat, jotka kärsisivät, olisivat materiaalihankinnat ja päivittäinen toiminta mukaan luettuna varusmieskoulutus. Silloin oltaisiin todennäköisesti tilanteessa, jossa jouduttaisiin vakavasti harkitsemaan valikoivaa, ihan siis puhtaasti valikoivaa, asevelvollisuutta, ja siihen suuntaan me emme ole menossa, ei Ruotsin suuntaan, vaan meillä on Suomen suunta. Tästä syystä tämä rakenneuudistus on pakko tehdä, jotta pidemmällä aikavälillä pystyttäisiin vapauttamaan resursseja seinistä ja investoimaan ne itse toimintaan, jolla se uskottava puolustus sitten säilyy.Edustaja Tiilikainen kysyi nuorista. Itse asiassa minä sanoin ihan saman viime vaalikaudella, kun olin nuorisoasioista ja liikunta-asioista vastaava ministeri. Olen huolestunut siitä, että suomalaisilla nuorilla ja ehkä varsinkin nuorilla miehillä on entistäkin heikompi yleiskunto. Se koske tietenkään kaikkia, niitä, jotka ovat erittäin timmissä kunnossa, ja sitten meillä on tämä valitettavasti kasvava joukko, joka ei liiku ikäänsä ja tarpeidensa nähden riittävästi. Tämä on ongelma, se on tunnustettava. Sen eteen tehdään erittäin paljon työtä, sen tekee myöskin kollega Arhinmäki tässä, joka on nyt vastuussa liikuntapolitiikasta. Mutta meidän täytyy varautua siihen, että kehitys ei välttämättä tule olemaan se, mitä me toivomme sen olevan. Tästä syystä se lisä, joka tulee ikäluokkien päälle nykyisen kehitykseen verrattuna vuodesta 2024 eteenpäin ennusteiden mukaan, se ei välttämättä täysimääräisesti ole siirrettävissä ikään kuin varusmieskoulutukseen, vaan siinä on se tietty hävikki, joka pitää ottaa huomioon, kun näitä tulevaisuuden rakenteita mietitään.

Edustaja Myller, totta kai käyn Pohjois-Karjalassa, käyn siellä perjantaina tapaamassa varuskunnan johtoa, joukko-osaston johtoa, henkilöstöjärjestöedustajia, maakunnan kuntien edustajia ja myöskin lehdistön edustajia. Tämä on itsestään selvä asia, ja tulen käymään itse kaikissa näissä kuudessa lakkautusuhan piirissä olevissa yksiköissä.

Edustaja Mäntymaa kysyi virka-avusta. Tämä on lakisääteinen tehtävä, ja se pitää hoitaa kaikissa olosuhteissa. Lakia ei olla muuttamassa tältä osin, vaan se on ja säilyy Puolustusvoimien eräänä tehtävänä ja tarkoittaen sitä, että kun joku viranomainen pyytää Puolustusvoimilta virka-apua, se pitää myöskin pystyä antamaan. Tässä uudessa rakenteessa näitten aluetoimistojen vastuu tulee tietysti kasvamaan, niitä on entistäkin vähemmän lukumäärältään, mutta niitten vastuu on huolehtia muun muassa virkamiesavun koordinaatiosta yhdessä sitten sen lähimmän, esimerkiksi lähimmän joukko-osaston kanssa. Mutta mitään uusia höllennyksiä tähän lainsäädäntöön ei ole tulossa, vaan virka-apu tulee säilymään.

Sitten edustaja Reijonen: missään vaiheessa valmistelua Pohjois-Karjalan Prikaatia ei asetettu vastakkain minkään muun varuskunnan kanssa.

Pääministeri Jyrki KatainenArvoisa herra puhemies! Joitakin huomioita. Vielä täsmennyksenä: Se, että Puolustusvoimia on aina uudistettu ja joukko-osastoja lakkautettu Suomen historian ajan, johtuu siitä, että Puolustusvoimien tarpeet ovat muuttuneet, ikäluokkien määrät ovat muuttuneet, on pitänyt kehittää aina. Tästä hyvänä esimerkkinä 2004 Helsingin Ilmantorjuntarykmentti, Kotkan Rannikkoalue ja Savon Prikaati. Eivätkä ne, jotka silloin päätöksiä tekivät, olleet Puolustusvoimien vastaisia ihmisiä. He tekivät normaalia kehittämistyötä, ja nekin olivat kipeitä päätöksiä silloin.Jonkun verran kun juttelee erityisesti itäsuomalaisten ihmisten kanssa, törmää siihen ajatukseen, että kun Itä-Suomesta lakkautetaan varuskunta, niin se heikentää maan puolustusta. Tämä yleensä perustuu siihen ajatukseen, että varuskunta on laitettu sinne, missä oletettu uhka on. Mutta itse asiassa perussuomalaisten Jussi Niinistö sanoi aivan oikein, että varuskuntahan ei ole linnake. Eli jos meillä syttyisi sota, niin varuskunnassa ei kovin kauaa kannattaisi olla, koska sehän maalina jo tiedetään. Eli semmoinen ajattelutapa ei ole reaalielämää, että jos varuskunta jostakin lakkautetaan, niin se heikentää sen alueen puolustusta, (Välihuutoja) eikä sitä kukaan niin ajattele. Puolustusvoimat on rakennettu niin, että sen täytyy olla liikkuva, sen täytyy pystyä puolustamaan koko Suomea, oli sitten kysymys Ilmavoimista tai jalkaväkiosastoista.

Mitä tulee sitten joihinkin puheenvuoroihin, joissa todetaan, että hallitus haluaa ajaa maanpuolustuksen alas: Minä en usko, että tässä eduskunnassa on yhtään kansanedustajaa, joka haluaa ajaa maanpuolustuksen alas. Voi olla, että Suomesta joku semmoinen ihminen löytyy äärianarkistiryhmistä, mutta en usko, että eduskunnassa on yhtään kansanedustajaa, joka haluaa ajaa maanpuolustuksen alas. Kysymys on rakenneuudistuksen tarpeesta. Tämän tarpeen allekirjoittivat vasemmistoliitto, sosialidemokraatit, vihreät, perussuomalainen puolue, keskusta, kokoomus ja RKP jo 2008. Joka ikinen puolue allekirjoitti puolustusvoimauudistuksen rakenteellisen tarpeen, ja nyt sitä toteutetaan, se on tällä hetkellä kipeää.

Kun täällä kysyttiin, mikä nyt on muuttunut verrattuna siihen, kun joskus vaadittiin ja ajateltiin tarvittavan lisää rahaa, niin muun muassa taloustilanne on muuttunut. Se pitää sanoa aivan suoraan: taloustilanne on muuttunut. Mutta vaikka me satsaisimme merkittävästi lisää rahaa tulevina vuosina Puolustusvoimiin, sitä rahaa ei kannattaisi käyttää nykyiseen rakenteeseen, koska se ei palvelisi maanpuolustuksen tarpeita. Sitä voitaisiin käyttää johonkin muuhun enemmän, mutta ei nykyiseen rakenteeseen. Mutta kuten me kaikki tiedämme, Suomi velkaantuu 6-7 miljardia vuodessa, sille pitää tehdä jotakin. Pitää uskaltaa tehdä niitä säästöjä, niin kuin vastuuntuntoinen suomalainen on aina osannut tehdä, vaikka se tekee kipeää. Myös nämä säästöt ovat merkittävä osa tätä nykyistä käsiteltävää asiaa.

Jussi Niinistö /ps (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Muiden muassa edustaja Hongiston ja edustaja Savolan nostamaan irtisanomiskysymykseen haluan vielä puuttua. Viime vuosina on ollut Perlosta, on ollut Nokiaa, on ollut metsäyhtiöitä, mutta tämä Puolustusvoimien ilmoitus 2 200 työpaikan vähentämisestä on ennätys lajissaan, kyseenalainen sellainen tosin. Tästä määrästä siviilejä on 1 600 ja sotilaita 600. Lisäksi toistatuhatta työntekijää joutuu pakkosiirtymään toiselle paikkakunnalle.

Sanotaan, että vähennys tehdään sodan ajan lähtökohdista, mutta henkilöstöjärjestöjen huolta yhdenvertaisesta kohtelusta ei pidä silti sivuuttaa. Kenkää ovat saamassa matalapalkkaiset siviilit mutta varmaan osin myös aliupseerit ja opistoupseerit. Kadettiupseerit säästynevät viikatteelta tässä rytäkässä, ainakin yleisesikuntakoulutuksen saaneet.

Kun nyt uudistuksessa supistetaan sodan ajan reserviä huomattavalla tavalla, niin kysyisin ministeri Wallinilta, kun en aiemmin saanut vastausta: tarvitsemmeko todella ylintä upseeristoa siinä määrin tulevaisuudessa kuin meillä nyt on?

Puolustusministeri Stefan Wallin(––) Edustaja Jussi Niinistö kysyi henkilöstöpolitiikasta: kenraaleista, eversteistä. Tässä on alustavasti ollut tarkoitus, että jos ja kun myöskin irtisanomisiin joudutaan turvautumaan tämän uudistuksen yhteydessä, nämä toimenpiteet tulevat kohdistumaan kaikkiin henkilöstöryhmiin, kaikkiin henkilöstöryhmiin. Parempaa tietoa minulla ei vielä tässä vaiheessa ole, paitsi että ne tulevat kohdistumaan kaikkiin henkilöstöryhmiin. Neuvottelut tietysti yksilötasolla alueellisesti jatkuvat, mutta tämä on se tarkoitus. (––)

Massavanheneminen ja Nato-yhteensopivuus

Alla keskiviikkoisessa välikysymyskeskustelussa käyttämäni toinen puheenvuoro.

Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä on puhuttu Suomen Puolustusvoimien Maavoimien materiaalin lähes kategorisesta massavanhenemisesta. Sen perusteella Puolustusvoimat on tuhonnut ja edelleen tuhoaa tonnikaupalla täysin käyttökelpoista tavaraa. Tätä puolta uudistuksessa en ennättänyt ensimmäisessä puheenvuorossani käsitellä kuin pintapuolisesti, joten jatkan aiheesta nyt tässä toisessa puheenvuorossani.

Ensinnäkin massavanheneminen on terminä epämääräinen, kuten totesin. En ole nähnyt kunnollista määrittelyä missään. Termi on saanut poliittisia sävyjä. Näyttää siltä, että siitä on tullut jonkinlainen uskonkappale, jota käytetään tarkoitushakuisesti hävittämisohjelmien ja sodan ajan joukkokokoonpanojen pienentämisen perusteluna. Ja tehokkaasti on käytettykin, siitä kertovat puolustusvoimauudistuksen karut linjaukset.

On selvää, että materiaali jonka ylläpitokulut ja käyttöarvo eivät vastaa sillä saavutettavaa suorituskykyä, kuuluukin hävittää. Puolustusvoimien viimeaikaisessa toiminnassa ei kuitenkaan kaluston osalta ole ollut kyse pelkästään tästä, vaan niin sanotusti pataan on mennyt sotateknisesti toimivaa ja käyttökelpoista materiaalia, jota käytetään edelleen maailman taistelukentillä. Tunnetuimmat esimerkit ovat Itä-Saksan kansanarmeijan jäämistöstä 1990-luvun alussa ostetut T72-taistelupanssarivaunut ja erilaiset tykkikalustot.

Aika on epäilemättä ajanut ohi joidenkin yksittäisten järjestelmien osalta, mutta onko Puolustusvoimista missään vaiheessa tarjottu poliittisille päättäjille Maavoimien kaluston vanhenemisesta kokonaisuudessa aukottomaan tutkimustietoon perustuvaa faktaa? Epäilen.

Seuraavana tuhoamisvaarassa olevat itäsaksalaiset ja kiinalaiset rynnäkkökiväärit hankittiin nekin 90-luvun alkupuolella. Kyseiset hyvässä rasvassa olevat aseet on pidetty varastoituna sodan ajan varalle, ja ne ovat uudenveroisia. Rynnäkkökivääri ei ole asejärjestelmänä vanhentunut. Puolustusministeriönkin mukaan nykyinen rynnäkkökiväärikalusto säilyy käyttökelpoisena vuoteen 2035 asti. Eri asia on niihin nykyajan taistelukentällä tarpeellisten lisävarusteiden, kuten pimeänäköjärjestelmien hankinta, mutta massavanhenemisesta ei rynnäkkökiväärien kohdalla missään nimessä voi olla kyse. Myös Puolustusvoimien esittämät väitteet varastointikuluista ovat olleet liioiteltuja.

Vallalla olevan määrittelemättömän massavanhenemisopin perusteella tapahtuva romutusohjelma tulee keskeyttää. Hankintojen ja materiaalista luopumisen tulee olla jatkossa suunnitellumpaa ja ammattimaiseen elinkaariajatukseen perustuvaa. Ei ole mieltä hankkia kalustoa yhdellä vuosikymmenellä ja hävittää se seuraavalla.

Toimivan tavaran hävittäminen on niin sotilaallisesti kuin taloudellisestikin järjetöntä. Kataisen hallituksen Puolustusvoimiin kohdistuvat leikkaukset ovat niin suuret, että määrärahat eivät voi riittää uuden, korvaavan materiaalin hankintaan.

Puolustusvoimauudistuksen tavoitteena on pienempi ja tehokkaampi armeija, mutta tämänhetkisillä resursseilla ja käyttökelpoisen kaluston jatkuvan tuhoamisen seurauksena Suomi saa ainoastaan pienen ja huonosti varustetun sekä koulutetun armeijan. Laatu ei korvaa määrää loputtomiin. Kenraalien haaveilemaa teknoarmeijaa emme tule koskaan saavuttamaan.

Kuten olen epäillyt, massavanhenemispuheiden taustalla on osin kyse Nato-yhteensopivuudesta. Toimivasta ja tulivoimaisesta itäkalustosta halutaan päästä eroon ja vaarinymmärretty Nato-yhteensopivuus nähdään ainoana mahdollisena, hinnasta viis.

Suomen kaltaisen maan kannattaa kuitenkin hankkia varustuksensa sieltä, mistä sitä kustannustehokkaimmin saa, sellaista mikä on yksinkertaista ja kenttäkelpoista, sellaista mikä sopii oman maan puolustamiseen – kansainvälinen toiminta on asia erikseen – eikä henkisesti hirttää itseään Nato-standardeihin, varsinkaan kun Nato-yhteensopivuuden kannalta sillä, onko varastoissamme venäläisiä aseita ja ampumatarvikkeita, ei ole merkitystä.

Yhteensopivuudessa on kyse yhteisistä logistisista ja johtamisjärjestelmistä sekä työskentelykäytänteistä, ei maavoimien asemalleista ja kaliipereista. Jos Nato-yhteensopivuus olisi ymmärretty muuallakin mallioppilasmaa Suomen tavoin, eivät entiset Varsovan liiton maat olisi ikinä päässeet Naton jäseniksi.

Nykyaikaisessa sodassa yhä suurempi osa taistelijoista toimii muussa kuin perinteisissä taistelutehtävissä. Valta-osa henkilöstöstä huoltaa, kuljettaa, ylläpitää ja valvoo kalustoa ja järjestelmiä. He eivät tarvitse muuta henkilökohtaista sotilasvarustusta kuin vaatteet ja aseen. Niitä meiltä vielä löytyy, jos emme romuta ja tuhoa sitä, mitä varastoissa on. Tätä eivät uudistuksen suunnittelijat ole riittävässä määrin ymmärtäneet.

Lopuksi tahdon vielä painottaa, että toimivaa tavaraa ei pidä hävittää. Jo tehdyt hävittämiset pitää tutkia ja meneillään olevat romutukset tulee lopettaa tutkimusten ajaksi. Tarvittaessa puolustusvalmiutemme nakertamiseen todetusti syylliset on saatettava vastuuseen.

Puolustusvoimauudistus on vastuuton

Hallitus vastasi Perussuomalaisten välikysymykseen tänään. Alla puheenvuoroni täysistunnossa 29.2.2012 välikysymyksen ensimmäisenä allekirjoittajana.

Hallituksen luottamuksesta äänestetään perjantaina.

Hallitus on ajamassa maamme ulkoisen turvallisuuden lopullisen kuihtumisen tielle. Tuon tien päässä on Naton pakkojäsenyys. Pääministeri Kataisen ja puolustusministeri Wallinin valitsema linja ei nauti Suomen kansan enemmistön tukea. Suomalaiset haluavat jatkaa perinteisen, kansallisen puolustusjärjestelmän pohjalta.

Pääministeri Katainen, te ette voi väistää vastuutanne puolustuskykymme romuttamisessa, sillä puolustusvoimauudistusta on valmisteltu vahvassa Kokoomusohjauksessa. Ministeri Wallinin roolina näyttää olleen vain yhtäältä toimiminen Pääesikunnan postitoimistona ja toisaalta Kokoomuksen käsikassarana. Ja ministeri Wallin, teille näyttää riittäneen tässä yhdistetyssä säästö- ja uudistusmyräkässä se, että Dragsvik säilyy, muulla ei sitten olekaan ollut niin väliä.

Tässä puolustuksemme suorituskyvyn romuttamisessa Kokoomuksen toiminta entisenä vankkana maanpuolustuksen puolestapuhujana näyttää ensiksi omituiselta. Pintaa raaputtamalla totuus paljastuu. Kokoomus ajoi hallitusneuvotteluissa Nato-jäsenyyttä edistävää kantaa, mutta joutui perääntymään vasemmistopuolueiden vastarinnan edessä. Hallitusvastuuseen päästyänne te ette enää hellittäneet – Suomen maanpuolustusta muokataan nyt hirmuisten säästöjen varjolla Nato-yhteensopivaksi. Vuoteen 2015 mennessä puolustuskykymme on romautettu sellaiseen kuntoon, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin liittoutua. Tämäkö on se linja, jota myös SDP:ssä, Vasemmistoliitossa ja Vihreissä halutaan?

Ymmärrän, että hallitus priorisoi säästöjä omalla tavallaan. Mutta sitä en ymmärrä, että suomalaisten turvallisuudesta – niin sisäisestä kuin ulkoisesta – tingitään nyt kautta linjan. Turvallisuudesta huolehtiminen on kuitenkin jokaisen valtion ensimmäinen tehtävä.

Erityisen helppoa Kokoomuksen johtamalle hallitukselle on ollut säästää puolustusmenoista. Kenraalit ovat olleet mallioppilaita aiemmissa säästötoimenpiteissä. Niinpä tämä hallitus sälytti puolustushallinnon harteille – samaan aikaan toteutettavan uudistuksen kanssa – kaikista hallinnonaloista suhteellisesti suurimman säästötaakan. Lisälaihdutus suunnattiin jo ennestään laihaan kohteeseen. Nyt säästetään nimenomaan itsenäisestä puolustuskyvystä.

Muistuu mieleeni sitaatti ajalta ennen talvisotaa: ”Ensin on rajat turvattava, sitten leipä levennettävä.” Näin priorisoi tasavallan kolmas presidentti Svinhufvud, jonka Kotkaniemi-kotimuseota Museovirasto on muuten parhaillaan lakkauttamassa. Ajan kuva sekin.

Kokoomus on ollut aloitteellinen ja johtava voima puolustuskyvyn alasajossa. Se on löytänyt yhteisen sävelen maanpuolustukseen kriittisesti suhtautuvien kanssa. Joidenkin mielestä se on yllättävää toimintaa entiseltä maanpuolustusmyönteiseltä puolueelta. Mutta Kataisen ja Stubbin nyky-Kokoomus ei olekaan se sama Kansallinen Kokoomus kuin Svinhufvudin aikoina

Turvallisuudesta tinkiminen on tietoista riskin ottamista. Varuskuntien lakkautukset, sotilaiden ja siviilien irtisanomiset, kertausharjoitusten minimoiminen ja varusmiesten maastovuorokausien, ilmavoimien lentotuntien sekä merivoimien alusharjoitusten leikkaaminen kiistatta heikentävät Suomen puolustusvalmiutta pitkälle tulevaisuuteen. Onko maamme turvallisuuspoliittinen asema yhtäkkiä muuttunut niin paljon, että näin voidaan toimia?

Ei ole. Perussuomalaisten mielestä hallituksen toiminta Puolustusvoimien yhdistetyssä säästö- ja uudistusrysäyksessä ei ole ollut vastuullista politiikkaa. Etenkään se ei ole ollut eduskunnan tahdon mukaista politiikkaa, siksi tämä välikysymys oli välttämätön.

Ensinnäkin puolustusvoimauudistusta valmisteltiin omituisella tavalla, kuten välikysymyksessä kuvaamme. Kansanedustajat pidettiin pimennossa. Vastoin hallituksen omaa ohjelmaa, eduskunnan tahtoa ja vakiintunutta suomalaista käytäntöä uudistusta ei valmisteltu parlamentaariselta pohjalta eikä sitä käsitellä osana eduskunnalle annettavaa laaja-alaiseen turvallisuuskäsitteeseen perustuvaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa.

Kansanedustaja Kanervan kontaktiryhmä oli parlamentarismin rimanalitus. Ryhmässä olleille edustajille ei kerrottu olennaisia tietoja Puolustusvoimien muutoksesta. Toimintatapa osoitti, ettei hallitus luota kansanedustajiin. Tämäkö on teidänkin – hyvät sosialidemokraatit – käsitys parlamentarismista? Jos todella olette sitä mieltä, niin ihmettelen suuresti.

Hallitus rapauttaa puolustuskykyä

Puolustusvoimauudistuksen julkilausutut lähtökohdat – Puolustusvoimien nykyisten tehtävien jatkuminen, yleisen asevelvollisuuden toimivuuden varmistaminen sekä puolustusperiaatteen kehittäminen alueellisen puolustuksen pohjalta – ovat kaikki kannatettavia linjauksia, ja niistä vallitseekin pitkälti yksimielisyys puolueiden kesken. Miksi sitten hallitus toimii näiden hyvien tavoitteiden vastaisesti? Ja kaiken lisäksi oman ohjelmansa ja eduskunnan tahdon vastaisesti?

Puolustusvoimain komentaja totesi uudistuksesta tuoreeltaan, että uudistus merkitsee Suomen puolustuskyvyn merkittävää laskua. Sotilaat eivät politikoi, mutta on kenraali Puheloisen ulostulo tulkittavissa kritiikiksi. Hallitus on ajamassa Puolustusvoimat vakaviin ongelmiin.

Ministeri Wallinin 15. helmikuuta allekirjoittamassa puolustusministeriön ohjauskirjeessä todetaan näin: ”Alueellisen puolustuksen toteuttamistapaa tarkennetaan. Koko valtakuntaa puolustetaan, mutta puolustuksen painopiste muodostuu rajoitetummalle alueelle. Joukkojen määrän vähentämisen seurauksena puolustus harventuu.” Wallin myös toteaa, että tulevaisuudessa on panostettava ”yhä enemmän kansainvälisen toiminnan kehittämiseen”.

Ministeri on avomielinen. Koko maata ei aiota enää puolustaa. Kertokaa meille: mitkä ovat ne alueet, joita hallitus ei halua puolustaa? Ovatko ne samoja alueita, esimerkiksi Pohjois-Karjala, joista Puolustusvoimien toiminnot häviävät joukko-osastojen lakkautusten myötä?

Perussuomalaisten mielestä hallitus on säästö- ja uudistustoimillaan rapauttamassa yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvaa puolustuskykyä ja kyseenalaistamassa alueellisen puolustuksen periaatetta noudattavan puolustusratkaisumme.

Tässä yhteydessä on pakko muistuttaa Ottawan sopimuksesta. Hallituksen viime syksynä läpirunnoma jalkaväkimiinakieltopäätös oli taloudellista ja sotilaallista järjen köyhyyttä, mutta se on vain osa alueelliselle puolustukselle koituvan ongelman koko kuvaa. Puuttuu vain, että liitymme kuorma-ammukset kieltävään Oslon rypäleasesopimukseen. Sekin on todellinen vaara tämän hallituksen aikana.

Massavanheneminen ja Nato-yhteensopivuus

Toinen osa ongelmaa on puolustusvoimauudistuksen esivaiheiden yhteydessä lanseerattu epämääräinen käsite, niin sanottu massavanheneminen, jonka perusteella Puolustusvoimat on tuhonnut ja edelleen tuhoaa täysin käyttökelpoista tavaraa. Esimerkiksi T-72-panssarivaunujen tuhoaminen on tuttua muutaman vuoden takaa, mutta lähiaikoina aiotaan tuhota 100 000 uuden veroista rynnäkkökivääriä ja ilmeisesti valtaosa ilmatorjuntatykeistä.

Puolustusvoimat liioittelee varastointikustannuksia ja hallitus levittelee käsiään. Romutukset kasvattavat riskinottoa, kun uuteen korvaavaan materiaaliin ei ole varaa. Tarkoituksena on päästä eroon itäkalustosta ja ajaa asevoimamme vaihtoehdottomaan tilaan. Nato-yhteensopivuus nähdään ainoana mahdollisena, hinnasta viis.

Palaan massavanhenemisen ja Nato-yhteensopivuuden ongelmiin yksityiskohtaisemmin erillisessä puheenvuorossani.

Tässä yhteydessä merkille pantavaa on Nato-yhteensopivimman puolustushaaramme ilmavoimien osin epäselvä tilanne puolustusvoimauudistuksessa.

Ensinnäkin tapaukset Ilmavoimien Teknillinen Koulu Jämsässä ja Lentosotakoulu Kauhavalla. Ne lakkautetaan, mutta ajaako hallitus itse asiassa sotilaslentokoulutuksesta luopumista? Itsenäisestä koulutuksesta on pidettävä kiinni, emme saa antautua muiden maiden armoille näin olennaisessa asiassa. Toiseksi: miksi Hornetit siirretään pois Pirkkalasta? Rissalan vahvistuminen ei siilinjärveläiselle pääministerillemme varmaankaan ole epämieluisaa, mutta kuinka järkevää siirto Etelä-Suomen ilmapuolustuksen kannalta on?

Näyttää siltä, että uudistus koskettaa vähiten merivoimia. Kotkan Rannikkopataljoonan lakkauttaminen on kuitenkin strateginen virhe. Jatkossa merivoimamme eivät näytä lippua Helsingistä itään ulottuvalla rantaviivalla.

Suunniteltu sodan ajan reservi ei riitä

Ratkaisevaa puolustushaaraa, maavoimia, kuritetaan ankaralla kädellä. Maavoimille iso periaatteellinen kysymys uudistuksessa on sodan ajan reservin määrä. Kun itse suoritin varusmiespalvelusta 1980–90-lukujen vaihteessa, oli reservi reilusti yli puoli miljoonaa miestä. Se oli itse asiassa lähellä puolta miljoonaa 2000-luvulle saakka. Tälle joukolle hankittiin 90-luvun alkupuolen kustannustehokkaissa asehankinnoissa perusvarustus, jota viime vuodet on tuhottu.

Suorituskykyä on murennettu kenraalien hintavilla hullutuksilla, kuten ilmatyynyaluksella ja helikopterihankkeella. Rahaa paloi ja palaa edelleen satoja miljoonia euroja taistelijan tietokoneisiin ja muihin teknoarmeijan vimpaimiin. Reservin määrä romautetaan peräti kolmanneksella, ja se kuvitellaan korvattavan huipputeknologialla. Kärjistäen sanottuna: Suomi kulkee laajasta reserviläisarmeijasta kohti ammattimaista teknoarmeijaa. Sitä ei kuitenkaan saavuteta, koska siihen ei ole varaa.

Suomi on suuri maa. Suunniteltu 230 000 sotilaan sodan ajan reservi ei riitä mahdolliselle hyökkääjälle uskottavaksi pelotteeksi saati tositilanteessa pidäkkeeksi. Lukemasta 350 000 tulee pitää kiinni, mikäli haluamme puolustaa koko maata. Suurella reservillä viestitämme ulospäin, että tänne on turha hyökätä, täällä asuu puolustustahtoinen kansa. Suurta, hajautettua reserviä ei täsmäiskuin lamauteta.

Toki tarvitsemme armeijaamme keihäänkärjen, mutta myös keihäänvarren ja keihästä kannattavat voimakkaat kädet. Paikallisjoukot on uudistuksen ainoa kannatettava ajatus. Kokeneille reserviläisille voi uusissa paikallisjoukoissa avautua sopivan haasteellisia tehtäviä. Mutta kyetäänkö uudistuksen tätäkään osaa toteuttamaan, jos kalusto tuhotaan ja kertausharjoituksista luovutaan?

On muistettava kaiken korkeateknologisen hypetyksen keskelläkin, sen rinnalla ja sen osana, että epäsymmetriseen sotaan eli suomeksi sissisotaan joutumisen uhka on hyökkäyskynnystä nostava tekijä ja juuri uskottavuudesta ja ennaltaehkäisyvyydestähän puolustusratkaisussamme pitäisi olla kyse. Maavoimien uusi, hajautetumpi taistelutapa on lähempänä perinteistä suomalaista sissitaktiikkaa kuin suurvalta-armeijoiden teknohypetystä, mikä on hyvä asia. Huono asia on, että hallitus aikoo lakkauttaa sen kärkiosaajan Pohjois-Karjalan Prikaatin.

Kohti valikoivaa asevelvollisuutta

Puolustusvoimauudistus tulee vaikuttamaan yleiseen asevelvollisuuteen siten, että asevelvollisuudesta tulee entistä valikoivampi. En väitä, että tämä tapahtuu hetkessä vaan kehitys tulee tapahtumaan kuin varkain. Prosessi on jo käynnissä. Aluksi puhutaan ”palveluskelpoisesta ikäluokasta” ja kun juna on riittävässä vauhdissa, ei ole enää todellista mahdollisuutta vetää hätäjarrusta ja pysäyttää liikettä valikoivasta asevelvollisuudesta kohti ammattiarmeijaa.

Siksi varusmiespalveluksen suorittaminen pitää jatkossakin taata mahdollisimman monelle nuorelle miehelle ja vapaaehtoiselle naiselle. Sillä on monenlaisia positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia – ei vähiten suomalaisten vielä korkealla olevaan maanpuolustustahtoon.

Toisin kuin pääministeri Katainen, ministeri Wallin ja monet muut ovat väittäneet, ikäluokat eivät pienene. Pieni notkahdus tapahtuu 1990-luvun puolivälissä syntyneiden osalta, mutta siitä lähtien syntyvyys on ollut tasaisessa kasvussa. Tulevaisuuden varusmiehille ja -naisille ei riitä peti- ja koulutuspaikkoja tämän hallituksen tuhotöiden jälkeen.

Varusmiespalveluksen kattavuus ylläpitää yhteiskuntaa rakentavia moraalisen ryhdin tekijöitä ja rakentaa suomalaista kansakokonaisuutta, jossa kaveria ei jätetä eikä nuori mies syrjäydy. Mutta kun yhä harvempi käy armeijan, suomalaisissa kodeissa ei enää synny aitoa kosketuspintaa Puolustusvoimiin. Sen seurauksena maanpuolustusasioista tullaan välinpitämättömiksi ja tapahtuu kuten on käynyt länsinaapurissa Ruotsissa: siirrytään ammattiarmeijaan, luovutaan oman maan puolustamisesta ja keskitytään kansainväliseen kriisinhallintaan. Tätäkö hallitus Suomeenkin haluaa? Ruotsin mallin? Malli Wallinin?

Puolustusvoimauudistuksen ja säästöjen varjolla tehtävät, nyt ehkä vähäpätöisiltä näyttävät muutokset luovat lähitulevaisuudessa isoja ongelmia kokonaismaanpuolustuksen kannalta katsottuna. Kärjistäen sanottuna tuntuu siltä, että yleinen asevelvollisuus on uudistusta ajaville tahoille taakka, joka kohtuuttomasti rasittaa Puolustusvoimien taloutta. Varusmies- ja reserviläiskoulutus on kuitenkin Puolustusvoimien tärkeintä työtä, eikä asevelvollisuusjärjestelmän osuus koko puolustusbudjetista ole kuin kymmenisen prosenttia. Siksi uudistuksessa olisi tarvittu määrätietoista poliittista ohjausta.

Varuskunnat ja maanpuolustustahto

Varuskuntien kohtalo on puolustusvoimauudistuksen eniten kansalaisia puhuttanut asia. Tunnelmat ovat olleet vakavat niin Jämsän Hallissa, Kauhavalla, Keuruulla, Kontiolahdella, Kotkassa kuin Lahdessakin. Perussuomalaisten mielestä Suomesta on lakkautettu varuskuntia jo liikaakin säästöjen jäädessä olemattomiksi yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Savon Prikaatin taannoisesta lakkauttamisesta ei lopulta edes koitunut säästöjä, ei ainakaan Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan. Kun toimitiloista ei päästä eroon, ei säästöä synny. Kuka ostaa Kontiolahden tai Keuruun korpikasarmit?

Puolustusvoimauudistuksen heikoin lenkki ovat esityksen taloudelliset vaikutukset. Esityksen taloudelliset laskelmat ja vaikutukset pitää ehdottomasti tarkastuttaa puolueettomalla taholla ennen poliittista päätöstä. Mistään ei ole vielä ilmennyt, miten paljon lisää rahaa tarvitaan entistä pienempien, mutta paremmin varustettujen joukkojen varustamiseen. Varuskuntien lakkauttamisesta ja uudelleenjärjestämisestä arvioitu säästö ei ole todellinen, koska luvuissa ei ole huomioitu muutoksen edellyttämiä investointeja ja muita kustannussvaikutuksia.

Tällä kertaa ei säästöä synny. Siitä pitää huolen Puolustusvoimien halu tuhlata rahat epäonnistuneisiin ulkoistamis- ja kumppanuushankkeisiin – tuoreimpana esimerkkinä verkkopalvelimista vastaavan yrityksen Atean käsittämätön kymmenien miljoonien eurojen lisälasku, josta Suomen Sotilas -lehti kertoi viime viikolla.

”Suomea ei puolusteta varuskunnista käsin.” Tätä fraasia ovat ryöstöviljelleet pääministeri Katainen ja ministeri Wallin. Siitä on tullut eräänlainen puolustusvoimauudistuksen epävirallinen motto.

Ei tietenkään Suomea puolusteta varuskunnista käsin. Jokainen ymmärtää, etteivät varuskunnat mitään linnakkeita ole. Mutta hallitus ei ymmärrä sitä, että varuskunnilla on merkitystä maanpuolustustahdolle ja alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme. Varuskunnilla on myös operatiivinen merkitys joukkojen perustamis- ja valmiuden kohottamisvaiheessa. Ilman varuskuntia ei ole sodan ajan joukkojakaan!

Varuskuntien lakkauttaminen ymmärretään kansalaisten keskuudessa osittaiseksi luopumiseksi koko maan puolustamisen tärkeästä periaatteesta. Niin on miltä näyttää. Lipunnäyttö kotimaassa on tärkeämpää kuin ulkomailla, vaikka hallituksessa toisin luullaan. Varuskunnista annetulla virka-avulla on suuri merkitys reuna-alueiden kansalaisten kokemalle turvallisuudentunteelle, niin Kauhavalla, Keuruulla, Kontiolahdella kuin muuallakin.

Varuskuntien lahtaus ei edes jää tähän. On syytä epäillä, että nyt yhdistettävien neljän joukko-osaston osalta ratkaisu on osin väliaikainen. Lisää kylmää kyytiä on luvassa, jos hallitus ja ministeri Wallin saavat jatkaa toimiaan.

Aluepolitiikkaa on turha parjata uudistuksen yhteydessä. Jos aluepolitiikalla voidaan ylläpitää maanpuolustustahtoa ja tukea alueellisen puolustuksen periaatetta, on kattava varuskuntaverkko tarpeellinen myös sotilaallisen suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa ei edes viimeisen päälle viritetyllä teknoarmeijalla ole tositilanteessa merkitystä. Siksi Puolustusvoimien tulee näkyä kaikkialla maassa. Koko maata pitää puolustaa. Koko kansan täytyy voida tuntea Puolustusvoimat omakseen.

Aivan varmasti esimerkiksi sotilassoittokunnat ovat olleet kustannustehokasta PR-työtä Puolustusvoimille. Lakkauttamalla puolet sotilassoittokunnista Puolustusvoimat arvioi saavutettavan vain muutaman miljoonan euron säästöt. Tällä toimella ei ole merkitystä kokonaisuuden kannalta. Puolustusvoimauudistuksen suunta varuskuntien ja soittokuntien lakkauttamisineen on kansalaisista poispäin ja siksikin hallituksen linja on väärää politiikkaa.

Kansalaisten silmissä ei maanpuolustustahtoa myöskään ole omiaan lisäämään ministeri Wallinin parhaillaan oikeuskanslerilla tutkittavana oleva epäilty jääviys eli kielipoliittinen kotiinpäinveto Dragsvikin varuskunnan asiassa. Tai sitten Dragsvikin säilyminen sovittiin jo hallitusneuvotteluissa, mikä tekee tyhjäksi puheet siitä, että maanpuolustukselliset lähtökohdat olisivat muka kauttaaltaan olleet ratkaisevassa asemassa päätöksenteossa.

Koko Suomea pitää puolustaa

Puolustusvoimien lakisääteinen päätehtävä on oman maan puolustus, ja se on uudistuksessa ja säästöissä asetettava etusijalle. Virka-apu on toinen ja vasta kolmantena tulee kriisinhallinta.

Miksi Puolustusvoimien kansainvälistä toimintaa ei tarkastella kriittisesti uudistuksessa ja valtiontalouden säästöpaineissa? Ei voi olla oikein, että samaan aikaan kun kansainvälistä toimintaa budjetissa kasvatetaan, oman maan puolustuksesta leikataan ankaralla kädellä. Kyllä säästöä pitää voida hakea myös kriisinhallinnasta eikä aina vain kotimaan puolustuksesta, kuten reserviläisten kertausharjoituksista. Esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viimeisimmän tutkimuksen mukaan kansalaiset kohdistaisivat Puolustusvoimien säästöt ensisijaisesti kriisinhallintaan.

YK:n turvallisuusneuvoston paikka on toki arvokas tavoite, mutta onko se niin arvokas, että sen vuoksi kannattaa tinkiä oman maan puolustuksesta?

Lopuksi yksinkertaistava, mutta puolustusvoimauudistuksen lähtökohdat kiteyttävä kysymys: korvaako laatu määrän? Saadaanko jatkossa enemmän aikaan vähemmällä, kuten esimerkiksi puolustusvoimain komentaja on virkansa puolesta luvannut. Miten tätä arvioi mahdollinen vihollinen?

Tätä laatu-korvaa-määrän -ajatuksenjuoksua on syytä epäillä. Kun kalustoa ja reserviä supistetaan, nakerretaan pohjaa toimivalta yleiseltä asevelvollisuudelta. Kun varuskuntaverkkoa karsitaan, syödään pohjaa maanpuolustustahdolta. Ilman maanpuolustustahtoa on teknoarmeijakin hampaaton. Sodan syttyessä joutuisimme toimimaan entistä pienemmillä, huonommin koulutetuilla ja varustetuilla joukoilla.

Kansainvälistä kriisinhallintaa perustellaan oman maan puolustuskyvyn parantumisella, mutta se on vain puolitotuus. Siinäkin laatu korvaa määrän vain tiettyyn rajaan saakka. Riittävät kertausharjoitukset ovat paljon tehokkaampi keino ylläpitää puolustuskykyä kuin kriisinhallintatehtävät.

Yhteenvetona totean, että Suomella tulee olla vahvat, koko kansan Puolustusvoimat. Keskiössä on maanpuolustustahto ja tavoitteena kansalaisten turvallisuus. Uskottava puolustus ei ole vain tahdon asia – tarvitaan oikeanlaista priorisointia, tarvitaan todellisia materiaalisia voimavaroja.

Hallituksen puolustusvoimauudistus on vastuuton. Perussuomalaisten mielestä koko Suomea pitää puolustaa ja koko ikäluokka kouluttaa. Jos teemme niin kuin hallitus tahtoo, liu’umme Ruotsin tielle, ja se tässä uudistuksessa eniten huolettaa. Ja tämä liukuminen muuten huolettaa ruotsalaisiakin, jotka näkevät Suomen puskurivaltiona.

Kansainvälistä yhteistyötä kannattaa tehdä, mutta on turha haaveilla liikoja ulkopuolisesta avusta. Suomella pitää aina olla oma, oloihimme muokattu suunnitelma, puolustusdoktriini, muuten olemme osa muiden suunnitelmaa. Ja olla osa muiden suunnitelmaa, se ei ole hyvä asia, siitä meillä on historiasta riittävästi ikäviä kokemuksia.

Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen:

Eduskunta edellyttää, että hallitus luopuu suunnitellusta Puolustusvoimien uudistuksesta tässä muodossa ja että jatkossa maanpuolustukseen liittyvät isot asiat valmistellaan, käsitellään ja päätetään parlamentaarisessa yhteistyössä. Eduskunta katsoo, että hallitus heikentää toimillaan merkittävästi kykyä puolustaa koko maata, yleistä asevelvollisuutta ja maanpuolustustahtoa, sekä toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.