Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Radiossa ja TV:ssä puolustuspolitiikasta

Olin eilen 15.9.2011 ensin aamulla radiossa Ylen Ykkösaamussa keskustelemassa jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta yhdessä kansanedustajien Janne Sankelo ja Pekka Haavisto kanssa. Osuutemme alkaa 26 minuutin kohdalta.

Illalla olin vielä televisiossa A-talk-ohjelmassa keskustelemassa puolustusvoimien säästökuurista. Mukana olivat Pekka Haaviston lisäksi kenraaliluutnantti Mika Peltonen ja Sadankomitean Hanna-Kaisa Hellsten.

Miinakeskustelu tänään mediassa

Syyskausi eduskunnassa käynnistyi tänään räväkästi. Kävimme lähetekeskustelun hallituksen esityksestä liittää Suomi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen.

Suomen Kuvalehdessä on kuva täysistunnon alusta. Olen siinä juuri ilmoittautumassa läsnäolevaksi. Verkkouutisissa on pitämäni puheen pohjalta juttu, juttua on myös aina valppaassa Uudessa Suomessa.

Huomisissa sanomalehdissä on aiheesta varmasti enemmän, mutta Yle Areenalta halukas löytää heti YLE TV 1:n puoli yhdeksän uutiset, joissa oli erinomainen katsaus, ja YLE FST:n puoli kahdeksan uutisissa samaa asiaa ruotsin kielellä.

Oli ilahduttavaa kuunnella suuressa salissa, kuinka oikeiston kansanedustajista yksi toisensa jälkeen nousi todistamaan Ottawan sopimukseen liittymisen sotilaallista ja taloudellista järjettömyyttä. Toivotaan, että loppupeleissä puoluekuri ei voita edustajan omaatuntoa. Nyt asia siirtyy valiokuntakäsittelyyn.

Jalkaväkimiinoja ei voi korvata

Arvoisa puhemies

Hallitus on liittämässä Suomea Ottawan sopimukseen. Näin tämä vuosia vatvottu asia ponnahtaa vielä kerran julkisuuteen. Kysymys on puhuttanut maanpuolustuksesta huolta kantavia kansalaisia jo pitkään ja aiheesta.

Kuten hallituksen esityksessä todetaan, sopimuksen vahvistamisen jälkeen Suomi sitoutuu tuhoamaan jalkaväkimiinavarastonsa neljän vuoden sisällä. Niin nämä monelle varusmiespalveluksensa suorittaneelle suomalaiselle tutut putki- ja sakaramiinat siirtyisivät historiaan vuonna 2016.

Vaikka sanotaankin junan menneen jo, on kyseessä sen suuruusluokan asia, ettei sitä kannata pureksimatta niellä. Ottawan sopimukseen sitoutuminen oli valtiojohdoltamme poliittinen virhepäätös, joka on sekä sotilaallisesti että taloudellisesti vailla perusteita. Se on karkea strateginen virhe.

Jalkaväkimiinat ovat olleet tärkeä osa alueellista puolustusdoktriiniamme. Uuteen puolustusdoktriiniin kuuluvien alueellisten joukkojen omasuojan kannalta jalkaväkimiinat ovat aivan olennainen puolustusase, jota tällä hetkellä eikä nähtävissä olevana aikana kyetä korvaamaan millään.

Upseeriliiton jäsenilleen tekemän tuoreen kyselyn mukaan Ottawan sopimuksen ratifiointi heikentää Puolustusvoimien kykyä puolustaa koko valtakuntaa. Miinoista luopuminen tulee myös taloudellisesti kalliiksi. Se on ”hölmöläisten puuhaa”, kuten vuonna 2007 asian kiteytti silloinen edustaja, nykyinen pääministeri Katainen.

Arvoisa puhemies, seuraavaksi perusteluita.

Sodassa jalkaväkimiinat ovat Suomen puolustukselle olennaisen tärkeitä. Meillä on pitkät rajat, mutta vähän puolustajia. Meikäläisessä maastossa ei mikään korvaa miinaa.

Jalkaväkimiinat eivät ole hyökkäysaseita. Niiden käytöllä säästetään omia sotilaita ja aiheutetaan hyökkääjälle tappioita. Lisäksi miinojen psykologinen pelotevaikutus hyökkääjään on huomattava.

Rauhan aikana miinat ovat puolustusvoimien varastoissa eivätkä aiheuta ongelmia kenellekään. Suomessa miinoja on aina käytetty vastuullisesti. Miinoitteet koulutetaan tekemään tarkkojen miinakarttojen mukaisesti. Afrikassa miinaan astuvalla lapsella ei ole mitään tekemistä suomalaisen miinoitteen kanssa.

Teknisesti yksinkertaisena jalkaväkimiina on kustannustehokas. Korvaaminen on erittäin kallista eikä ole edes täydellisesti mahdollista: sopimuksen myötä esimerkiksi panssarimiinojen ja omien joukkojen sekä kohteiden suojaaminen vaikeutuu olennaisesti.

Sitä paitsi maailmalla paine jalkaväkimiinoja korvaavien järjestelmien kieltämiseen kasvaa. Niinpä rypäleaseita ei viimeisimmän tiedon mukaan olla meille edes hankkimassa, vaan korvaavia järjestelmiä ovat mm. viuhkapanokset, pimeänäkölaitteet, panssarimiinojen modernisoidut laukaisimet, sensorijärjestelmät ja lennokit.

Kaikki epäilemättä toimivia, jos kohta hintavia hankintoja itsessään – kansainvälinen aseteollisuus hierookin käsiään, sillä sehän tässä sopimussopassa ainoa todellinen hyötyjä on – mutta jalkaväkimiinojen suorituskykyä ne eivät korvaa. Tätä on syytä alleviivata. Hallituksen esityksessäkin lukee tylysti, että ne korvaavat miinat vain ”kohtuullisesti”.

Korvaavien järjestelmien hankintaan varattu 200 miljoonaa euroa on riittämätön. Saman verran hallitus leikkaa puolustusvoimilta. En epäröi sanoa, että sodassa jalkaväkimiinojen ja ”kohtuullisesti” korvaavien järjestelmien suorituskyvyn erotus maksetaan suomalaisella verellä.

Arvoisa puhemies

Miinakieltoasiassa on etenkin tasavallan presidentti Halonen ottanut voimakkaasti kantaa. Olen ymmärtänyt ylipäällikön kannan olevan, että Suomen tulee luopua miinoista, jotta olisimme solidaarisia niitä maita kohtaan, joissa miinoja on holtittomasti kylvetty siviilien kiusaksi. Näin on puhunut myös ulkoministeri Tuomioja.

He ja heitä myötäilevät tahot väittävät, että miinat aiheuttavat Suomen ulkoiselle kuvalle vahinkoa. En usko. Päinvastoin maamme tunnetaan humanitäärisen miinanraivaustyön tekijänä kehitysmaissa.

On syytä painottaa, että naapurimaamme Venäjä ei aio liittyä Ottawan sopimukseen. Suurista maista ei myöskään Yhdysvallat tai Kiina. EU-maista Puola ei ole vielä sopimusta ratifioinut.

Puola allekirjoitti sopimuksen jo vuonna 1997, mutta kuten hallituksen esityksessä lukee, se asetti ratifioinnin edellytykseksi kolme ehtoa. Ensinnäkin kaikkien Puolan naapureiden on liityttävä sopimukseen, toiseksi miinoille on löydettävä korvaava järjestelmä ja kolmanneksi kaikkien YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten on liityttävä sopimukseen.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että EU:n paineessa myös Puola on taipumassa ratifiointiin, vaikka sen asettamat – täysin ymmärrettävät – ehdot eivät ole täyttyneet.

Arvoisa puhemies

Perussuomalaisten mielestä Suomen on syytä katsoa omaa etuaan ja jättää niin Ottawan sopimus kuin muutkin vastaavat erilaisten kansalaisjärjestöjen ajamat valtiosopimukset ratifioimatta. Vasta YK:n puitteissa tapahtuvaa kattavaa sopimusta on aiheellista harkita – ei Ottawan kaltaista sopimusta, johon olennaiset valtiot eivät edes aio liittyä ja joka osaltaan nakertaa muutoinkin kaventuvia edellytyksiämme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen. Tämä sopimus ei tule poistamaan jalkaväkimiinoja taistelukentiltä, siitä voimme olla varmoja.

Nyt tämän asian siirtyessä valiokunnissa käsiteltäväksi toivomme kattavaa asiantuntijakuulemista. Päätösvaiheessa Perussuomalaiset toivovat Ottawan sopimuksen olevan kaikille eduskuntaryhmille omantunnonkysymys. Puoluekuri ei saa jyrätä omaatuntoa, sillä isänmaan puolustuksen ­– jos minkä – pitää olla omantunnon kysymys.

Hyvät edustajat

Osoittakaamme johtajuutta – osoittakaamme, että eduskunta ei ole mikään hallituksen kumileimasin. Tehtävämme on ajaa Suomen, ei kansainvälisen aseteollisuuden etua.

Arvoisa puhemies

Päätän evästyspuheenvuoroni puolustusvoimain entisen komentajan Lauri Sutelan sanoihin: ”Ne jotka ajavat miinojen käytöstä luopumista ovat silottamassa tietä viholliselle. Minun kielenkäytössäni sitä kutsutaan maanpetturuudeksi.” Sodat kokeneen pioneeriupseerin sanoja ei pidä sivuuttaa olankohautuksella, vaan ne on syytä ottaa vakavasti.

Jussi Niinistön puhe eduskunnan täysistunnon lähetekeskustelusssa 6.9.2011. Puhutussa versiossa muutoksia, lopullinen puhe löytyy aikanaan eduskunnan nettisivuilta.

Miksi Perussuomalaiset, miksi ei Kokoomus

Kokoomuksen Verkkouutiset on haastatellut minua kahteen otteeseen viime päivinä. Ensimmäisessä jutussa tarjoan poliittista ohjausta Puolustusvoimille. Haastavassa taloudellisessa tilanteessakin on pyrittävä säilyttämään itsenäinen ja uskottava puolustus. Toisessa jutussa taas haluan tolkkua kansainväliseen kriisinhallintaintoiluun: mieluummin Libanoniin kuin Libyaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Sama toimittaja Olli Nurmi tekee juttua Kokoomuksen viikkolehteen Nykypäivään. Se ilmestynee ensi viikolla. Siihen Nurmi haastatteli lisäkseni kansanedustajakollegoistani ainakin Jussi Halla-ahon, Tom Packalénin ja Vesa-Matti Saarakkalan. Teemana oli: miksi Perussuomalaiset, miksi ei Kokoomus.

Oma vastaukseni kiteytyy pitkälti kirjaimiin E ja U. Olen nimittäin ollut Kokoomuksen opiskelijajärjestön Kansallisten Ylioppilaitten ehdokkaana Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa 1991 ja Kokoomuksen kunnalllisvaaliehdokkaana Nurmijärvellä 2000. Enkä ole sitä koskaan salannut.

Kansallisessa Kokoomuksessa – paino ensimmäisellä sanalla – oli paljon hyvää. Mutta nykymuotoisen Kokoomuksen kritiikitön EU-mallioppilaslinja ja muuttuminen liberaalipuolueeksi karsivat tehokkaasti kaltaiseni arvokonservatiivit.

Ei ole enää Kansallista Kokoomusta. Jos kaltaisiani vielä Kokoomuksessa on, uskon että tällä vaalikaudella joukkopako Perussuomalaisiin jatkuu: siitä pitävät tehokkaasti huolen Ottawan sopimuksen kaltaiset päättömyydet. Tämä jalkaväkimiinat Suomesta kieltävä sopimus tulee tiistaina eduskunnassa lähetekeskusteluun.

Helsingin Sanomat ja Ottawan sopimus

Sehän ei ole mikään uutinen, että Helsingin Sanomat ei suhtaudu tasapuolisesti Perussuomalaisiin. Mikäs siinä, vapaa maa, vapaa media ja niin poispäin. Olen kuitenkin sen verran yksinkertainen luonne, että olen jo viikkokaupalla yrittänyt saada sanomaani läpi Hesarissa liittyen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Se on osoittautunut mahdottomaksi.

Alla viimeisin yritykseni, jonka kirjoitin vastineeksi 23.8.2011 asiaa käsittelevään mielipidekirjoitukseen:

”Lauri Tarpila osuu kirjoituksessaan ”Suurten maiden mukaantulo miinakiellon ehdoksi” (HS 23.8.) asian ytimeen. Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen on Suomen turha liittyä, jos kaikki merkittävät maat eivät siihen liity. Miinoista luopuminen heikentää kiistatta maamme puolustuskykyä.

Puola allekirjoitti Ottawan sopimuksen jo vuonna 1997, mutta asetti ratifioinnin edellytykseksi, että kaikkien sen naapureiden on liityttävä sopimukseen, miinoille on löydettävä korvaava järjestelmä ja kaikkien YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten on liityttävä sopimukseen. Nyt tosin näyttää siltä, että EU:n asettamassa paineessa myös Puola on taipumassa ratifiointiin, vaikka sen asettamat täysin ymmärrettävät ehdot eivät ole täyttyneet.

Suomen on sen sijaan syytä pysyä lujana ja jättää niin Ottawan sopimus, Oslon rypäleasesopimus kuin muutkin vastaavat sopimukset ratifioimatta. Vasta YK:n puitteissa tapahtuvaa kattavaa sopimusta on aiheellista harkita – ei Ottawan kaltaista sopimusta, joka osaltaan nakertaa muutoinkin kaventuvia edellytyksiämme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen.”

Kirjoituksen idea luonnollisesti osin katoaa, kun julkaiseminen viivästyy. Kukaan ei muista enää alkuperäistä kirjoitusta. Niinpä tiedustelin kaksi kertaa mielipidesivujen toimitukselta julkaistaanko sitä. Vastaus oli, että kirjoitus on jonossa mutta valitettavasti ei voi sanoa milloin se mahtuisi lehteen. Tänään sitten kysyttäessä reilusti ilmoittivat, että voi olla, ettei se mahdu lainkaan. ”Jos haluat, voit julkaista sen jossain muualla.” Olkoon se nyt sitten blogissani.

Ymmärrän tietenkin, että Hesarilla on oma linjansa. Se ei pidä Perussuomalaisista, se ei ole koskaan pitänyt ja se sallittakoon. Lehti on EU-myönteinen, kannattaa Ottawan sopimusta ja muita vastaavia ”edistyksellisiä” projekteja. Mutta eikö lehden kannattaisi näennäisen objektiivisuuden verhon ylläpitämiseksi julkaista joskus eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajan lähettämä lyhyt vastine mielipidesivuilla? Eikö Hesarin edes joskus kannattaisi tehdä uutinen valiokunnan puheenjohtajan lähettämästä kannanotosta ajankohtaiseen asiaan?

Ottawan sopimus on ensi tiistaina lähetekeskustelussa eduskunnassa. En pidättele hengitystäni odottaessani HS:n uutisointia aiheesta. Onneksi on STT ja YLE. Ja Uusi Suomi.