Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Kotiuttamisraha osaksi parempaa sosiaaliturvaa

Puolustusministeri Wallin vastasi kirjalliseen kysymykseeni (KK 323/2011 vp) siitä, onko hallitus aikeissa käyttää osan varusmiespalveluksen lyhentämisestä koituvista säästöistä varusmiesten kotiuttamisrahan palauttamiseen. Puolustusvoimien toimintamenoista kotiuttamisrahaa ei voida vastauksen mukaan rahoittaa, mutta puolustusministeriö pyrkii edistämään sitä, että kotiuttamisraha palautettaisiin osana sosiaaliturvan kehittämistä, jolloin varat siihen saataisiin sosiaali- ja terveysministeriön budjetista. Alla ministerin vastaus kokonaisuudessaan.

Eduskunnan puhemiehelle
 
Onko hallitus aikeissa käyttää osan varusmiespalveluksen lyhentämisestä koituvista säästöistä varusmiesten kotiuttamisrahan palauttamiseen?
 
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Varusmiespalveluksesta kotiutuminen voi osoittautua hankalaksi vaiheeksi asevelvollisille: yksilön toimeentulo saattaa vaikeutua etenkin silloin, jos opiskelu- tai työpaikkaa ei ole heti palveluksen jälkeen saatavilla.

Kotiuttamisrahaa maksettiin vuosina 1978-1992 ja se oli ensisijassa tarkoitettu kattamaan ensimmäisten palveluksen jälkeisten viikkojen elantokuluja. Valtiontaloudellisista syistä kotiuttamisrahaa ei vuosien mittaan korotettu alkuperäistä tavoitetta vastaavasti. Kotiuttamisrahan katsottiinkin tuolloin menettäneen huomattavan osan yhteiskunnallisesta merkityksestään eikä sitä pidetty enää tarkoituksenmukaisena sosiaalietuutena (HE 326/1992 vp). Myöhemmin kotiuttamisrahan palauttamiseen on suhtauduttu kriittisesti mm. siitä syystä, että palveluksensa päättävien varusmiesten toimeentulo on turvattu muiden vähimmäissosiaaliturvaetuuksien, viimekädessä toimeentulotuen, avulla niissä tapauksissa, joissa palveluksesta vapautuva ei voi muilla tuloillaan saada riittävää toimeentuloa.

Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman mukaan yleistä asevelvollisuutta kehitetään Siilasmaan loppuraporttiin tukeutuen. Siilasmaan asevelvollisuustyöryhmän loppuraportissa esitetään kotiuttamisrahan palauttamista. Työryhmä porrastaisi kotiuttamisrahan selkeästi palvelusajan mukaan. Kotiuttamisrahan saamisen edellytyksenä olisi varusmiespalveluksen suorittaminen kokonaisuudessaan. Lisäksi työryhmä esittää kotiutuvalle varusmiehelle erityisen siirtymissuunnitelman tekemistä opintoihin tai työelämään kotiuttamisrahan saamisen edellytykseksi. Vuonna 2004 myös asevelvollisten taloudellista ja sosiaalista asemaa selvittäneen poikkihallinnollisen työryhmän loppuraportissa pidettiin perusteluna kotiuttamisrahan palauttamista. Työryhmä esittikin sosiaali- ja terveysministeriölle, että asevelvollisten aseman parantamiseksi ryhdyttäisiin toimenpiteisiin kotiuttamisrahajärjestelmän palauttamiseksi.

Nykyisin puolustusvoimien toimintamenoista kustannetaan varusmiesten päiväraha, maksuttomat lomamatkat sekä reserviläispalkka. Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokasta rahoitetaan sotilasavustusjärjestelmästä aiheutuvat kustannukset. Tämän mukaisesti puolustusministeriö pitää luonnollisimpana tapana luokitella myös mahdollinen kotiuttamisraha sosiaaliturvaan kuuluvaksi etuudeksi, koska kotiuttamisrahalla pyrittäisiin helpottamaan varusmiespalveluksen jälkeistä sosiaalista asemaa. Kotiuttamisrahan rahoittaminen voisikin tapahtua valtion talousarviossa sosiaali- ja terveysministeriön pääluokasta – kuten muidenkin sosiaaliturvaetuuksien rahoittaminen tapahtuu. Kotiuttamisrahan rahoittamista puolustusvoimien toimintamenoista puolustusministeriö ei pidä perusteltuna eikä edes mahdollisena. Sen sijaan puolustusministeriö pitää perusteltuna edellä olevan mukaisesti kotiuttamisrahan palauttamista osana sosiaaliturvan kehittämistä ja puolustusministeriö osaltaan pyrkii edistämään sen toteutumista.

Helsingissä 7 päivänä joulukuuta 2011

Puolustusministeri Stefan Wallin

Kattavaa varuskuntaverkkoa tarvitaan

Vuodenvaihteen tienoilla tiedettäneen, mitkä varuskunnat tullaan lakkauttamaan. Varmana voinee pitää vain sitä, että maavoimien valmiusyhtymät eli Kainuun Prikaati, Karjalan Prikaati ja Porin Prikaati säilyvät. Kielipoliittisista syistä myös Nylands Brigad tulee säilymään Dragsvikissä, mutta kaikki muut varuskunnat saavat olla varpaillaan.

”Suomea ei puolusteta varuskunnista käsin”. Sen jokainen ymmärtää. Eivät nykyvaruskunnat mitään linnakkeita ole. Varuskunnilla on kuitenkin merkitystä maanpuolustustahdolle ja alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme. Kattavalla varuskuntaverkolla on sotilaallinen roolinsa, joka on kasvava eikä laskeva vaikka toisin on väitetty. Viime vuosina tehdyt suoritusorganisaation leikkaukset, varikkoverkon supistaminen ja muut leikkaustoimet – erityisesti kertausharjoituksissa – korostavat entisestään varuskuntien roolia kriisien eskaloitumisvaiheessa.

Varuskuntia on lakkautettu jo liikaakin säästöjen jäädessä olemattomiksi yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Esimerkkinä Savon Prikaati, jonka taannoisesta lakkauttamisesta ei lopulta tainnut edes koitua varsinaisia säästöjä. Ikäluokkien pieneneminenkään ei ole kestävä syy massalakkauttaa varuskuntia, sillä pieneneminen näyttäisi tilastojen valossa olevan väliaikainen ilmiö. Kannattaako nyt lakkauttaa varuskuntia, jos 20 vuoden päästä olemme tilanteessa, jossa tarvitaan lisää petipaikkoja? Eri asia on, jos ikäluokkien pienenemistä käytetään keppihevosena valikoivampaan asevelvollisuuteen siirtymisessä.

Yleisestä asevelvollisuudesta kannattaa pitää kiinni jo sen kustannustehokkuuden takia: Valikoiva asevelvollisuus johtaa käytännössä aina kalliiseen ja kansallista yhtenäisyyttä murentavaan ammattiarmeijaan. Näin kävi viimeksi naapurillemme Ruotsille. Nyt Ruotsi on jättänyt oman maan puolustuksen sangen vähälle ja keskittyy kansainväliseen kriisinhallintaan. Ruotsin tie ei voi olla Suomen tie. Ruotsin tie on hyvästit koko maan puolustamiselle ja koko kansan puolustusvoimille.

Jos aluepolitiikalla voidaan kohottaa maanpuolustustahtoa ja tukea alueellisen puolustuksen periaatetta, ovat maakuntien varuskunnat tarpeellisia myös sotilaallisen suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa ei edes viimeisen päälle viritetyllä, tulivoimaisella pienellä teknoarmeijalla ole merkitystä tositilanteessa. Siksi Suomen Puolustusvoimien tulee näkyä kaikkialla maassa, myös syrjäseuduilla. Koko maata pitää puolustaa. Koko kansan täytyy voida tuntea puolustusvoimat omakseen ja oman maan puolustuksen tärkeäksi asiaksi.

Tiivistelmä juhlapuheesta Nurmijärven kirkossa itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2011.

Onko Libanoniin lähtijöitä?

Eduskunta kävi eilen keskustelua Suomen liittymisestä UNIFIL-rauhanturvaoperaatioon. Eduskuntaryhmät olivat varsin samaa mieltä Libanoniin lähtemisestä. Kokoomuksen ryhmäpuhuja Pertti Salolainen katsoi kuitenkin aiheelliseksi puheessaan piikitellä Perussuomalaisia – tulkintani mukaan oman maan puolustamisen asettamisesta etusijalle. Siksi otin vastauspuheenvuoron, jossa penäsin suhteellisuuden tajua puolueelta, joka ennen oli kiinnostunut oman maan puolustamisesta – nyt näemmä enemmänkin kansainvälisestä kriisinhallinnasta.

Ohessa lainauksia pöytäkirjasta, jotta lukijoilla olisi mahdollisuus omaan arvioon.

Pertti Salolainen /kok: Herra puhemies! (– –) Ensinnäkin on turha asettaa kansainvälinen kriisinhallinta ja kotimaan puolustus vastakkain. Eduskunnassakin on tämän tästä ihmetelty, miten meillä on varaa osallistua kriisinhallintaan maailmalla, kun omat puolustusvoimamme joutuvat kiristämään vyötä. Useimmat puolustuksen ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat sanovat paremminkin, että meillä ei ole varaa jäädä pois kriisinhallinnasta. Kansainväliset tehtävät lisäävät Suomen turvallisuutta ja vahvistavat puolustuskykyämme. Joukkomme saavat nimittäin arvokasta kokemusta ja harjaantuvat toimimaan yhdessä muunmaalaisten joukkojen kanssa. Oleellista on, että kansainvälisen vakauden ylläpitäminen vahvistaa aina myös Suomen omaa turvallisuutta.

Jussi Niinistö /ps (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä, että YK-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin on hyvä osallistua ja johonkin rajaan saakka toki kansainvälisestä kriisinhallinnasta saatava kokemus hyödyttää kotimaan puolustusta, se on selvä. Mutta on myös syytä miettiä näinä aikoina hyöty-panos-suhdetta. Onko edustaja Salolainen ja kokoomusryhmä todella sitä mieltä, että juuri nyt kannattaa lisätä huomattavasti rahaa kansainväliseen kriisinhallintaan, samalla kun omassa maassa kertausharjoitukset ajetaan käytännössä nollaan, alueellisten joukkojen materiaalihankintoja viivästytetään, varusmiesten maastovuorokausia vähennetään ja Ilmavoimien lentotunteja sekä Merivoimien alusvuorokausia leikataan? Nyt hallitus rapauttaa Puolustusvoimien suorituskykyä ja lisää kansainvälistä kriisinhallintaa. Tämä on tosiasia.

Pertti Salolainen /kok (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Vastaan edustaja Niinistölle seuraavasti: Ensinnäkin, kuten täällä on käynyt selvästi ilmi, taso meidän osallistumisessamme sotilaskriisinhallintaan on tällä hetkellä pitkässä juoksussa hyvin alhaalla. Toisin sanoen me emme ole mitenkään yläkantissa tällä hetkellä, jos katsotaan aikaisempaa tilannetta. Ja kun pidän tätä operaatioon osallistumista nyt Libanonissa erittäin, erittäin myönteisenä, niin se on täällä yleisestikin hyväksytty kaikkien eduskuntaryhmien toimesta ja myöskin teidän puolueen puheenjohtajan toimesta. Ei pidä asettaa tällä tavalla vastakkain. Se on eri asia, jos lähetettäisiin useita satoja miehiä tämän lisäksi vielä maailmalle. Silloin voidaan herättää tämänkaltainen kysymys. Silloin kun on kyse tällaisesta rajoitetusta operaatiosta ja koko taso on näin alhaalla, silloin ei ole minun mielestäni syytä minkäänlaiseen kritiikkiin. (– –)

Mari Kiviniemi /kesk (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Olen kyllä edustaja Salolaisen kanssa samaa mieltä siitä, että tällainen turhanaikainen vastakkainasettelu Suomen puolustusmenojen ja rauhanturvaamisen välillä on kyllä melkoisen perusteetonta. (– –)

Eli sitä rataa. Kritiikkiä ei näemmä saisi edes vastauspuheenvuorossa esittää. En myöskään saanut puhemieheltä keskustelun jatkuessa varsinaista puheenvuoroa, jossa olisin perustellut laajemmin kantani itse puheenaiheeseen eli UNIFIL-operaatioon.

Ohessa runkoa puheeseen, jonka olisin pitänyt suurin piirtein tässä muodossa – jos siis olisin saanut puheenvuoron. Pituus 2 minuuttia.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että painopistettä siirretään kriisinhallintasodista takaisin perinteisiin YK-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin. UNIFIL-operaatioon lähtö on sikäli luontevaa, että Suomi on perinteisesti korostanut ulkopolitiikassaan YK:n keskeistä merkitystä.

Toinen asia on se, mihin rahamme riittävät ja mitä me priorisoimme. Ei voi olla oikein, että samaan aikaan kun kansainvälistä toimintaa paisutetaan, oman maan puolustuksesta leikataan ankaralla kädellä.

Suomen tulee vetäytyä hallitusti pois Afganistanista. Nato-johtoinen ISAF-operaatio on loputon suo. 50 sotilaan kotiuttaminen on hyvä alku. Sotilaidemme turvallisuutta ei kuitenkaan saa vaarantaa.

Perusongelma on, ettei Suomi ole puolueettomana osapuolena turvaamassa rauhaa, vaan osapuolena sodassa tukemassa vieraan vallan maahan asettamaa korruptoitunutta hallitusta. Libanonissa ei tätä ongelmaa olisi, mutta ei UNIFIL-operaatiokaan ongelmaton ole: pitää ottaa huomioon mm. Syyrian epävakaus ja Israelin sekä Iranin tulehtunut tilanne. Ne voivat vetää myös Libanonin uuteen kriisiin.

Se miksi Suomi nyt tekee lähtöä Libanoniin, liittyy hakemaamme paikkaan YK:n turvallisuusneuvostossa. Siksi hallitus haluaa YK-johtoisiin operaatioihin. Mutta ei turvaneuvostoonkaan kannata hinkua hinnalla millä hyvänsä.

Tiedän, että monet kansalaiset miettivät sitä, että miksi samaan aikaan kasvatetaan kansainvälisen toiminnan määrärahoja kun esimerkiksi kertausharjoituksia ajetaan alas. Kyllä säästöä pitää voida hakea rohkeasti myös kansainvälisestä kriisinhallinnasta eikä aina vain kotimaan puolustuksesta – tietenkin kriisinhallintajoukkojamme mitenkään vaarantamatta, se on selvä, sillä ne suomalaiset miehet ja naiset ovat tehneet hyvää työtä.

Oman maan puolustus on kuitenkin puolustusvoimien lakisääteinen päätehtävä, ja se on Perussuomalaisten mielestä asetettava kaikessa etusijalle.

Pohjois-Karjalan Prikaatin puolesta

Eduskunnan puolustusvaliokunta vieraili tänään Pohjois-Karjalan Prikaatissa Kontiolahdella. Vierailu oli ensimmäinen maavoimien kohteemme ja myönteinen kokemus. Aiemmin syksyllä olemme vierailleet Satakunnan Lennostossa.

Valiokunnan on hyödyllistä päästä tutustumaan Puolustusvoimien toimintaan kenttätasolla, sillä siten asiat konkretisoituvat aivan toisella tavalla kuin asiakirjojen tai asiantuntijakuulemisten kautta. Hyödyllisiä toki nekin omalla tavallaan.

Tiedetään, että Puolustusvoimien säästöpaineet kohdistuvat voimakkaasti rakenteisiin, etenkin varuskuntaverkkoon. Valiokunnalle ei kuitenkaan ole esitetty vielä alustaviakaan kaavailuja mahdollisten lakkautusten kohteista. Jäämme odottamaan puolustusministeri Wallinin leikkauslistaa, jolla Pohjois-Karjalan Prikaatinkin uumoillaan olevan, vaikka sille ei ole mitään faktisia perusteita.

Saimme nähdä, että PKARPR:ssä on hyvä henki ja hyvä varusmiesaines. Sen henkilöstöllä on kattava jalkaväkikoulutuksen osaaminen. Prikaatia tarvitaan alueellisten joukkojen kouluttamisessa ja siihen liittyvässä erikoisosaamisessa ehdottomasti.

Tutustuimme myös Pohjois-Karjalan Rajavartioston toimintaan Onttolassa. Pohjois-Karjala on perinteisesti ollut korkean maanpuolustushengen maakunta, ja sen soisi pysyvän tulevaisuudessakin sellaisena. Sen ratkaisee hallitus.

Ohessa uutisointia vierailustamme:

YLE Pohjois-Karjala ja TV-uutinen YLE Areenasta (sama tekstinä)

– Sanomalehti Karjalaisen artikkeli

Ryhmäkuva puolustusvaliokunnan vierailusta Pohjois-Karjalan Prikaatiin. Kuva: Pohjois-Karjalan Prikaatin tiedotus
Seurasimme sissikomppanian ammuntaa. Oikealla kansanedustaja Ismo Soukola.
 

Eduskunta kielsi jalkaväkimiinat

Vuosia puitu kysymys Suomen jalkaväkimiinoista saatiin tänään päätökseen. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen liittymisestä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen äänin 110-47.  Vain Perussuomalaiset vastustivat yhtenä rintamana miinakieltoa. Tukea tuli yhdeltätoista Keskustan kansanedustajalta, joille koko maan puolustus on tärkeä asia.

Äänestyksestä oli poissa peräti 42 kansanedustajaa – huomattavan moni heistä edustaa Kokoomusta. Joukossa oli monta miinakiellon vastustajaa, joiden ryhti petti ratkaisevalla hetkellä. Puoluekuri ajoi omantunnon edelle. 

Alla lista kaikkien kansanedustajien äänestyspäätöksestä tässä paljon tänäkin syksynä keskustelua herättäneessä asiassa. Tein kaikkeni, enempään en pystynyt. ”Taistelu hävitty, mutta sota jatkuu”, kuten sanotaan.

Ahvenjärvi Sauli /kd Jaa   Myller Riitta /sd Poissa
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr Jaa   Myllykoski Jari /vas Jaa
Alatalo Mikko /kesk Poissa   Mäkelä Outi /kok Jaa
Anttila Sirkka-Liisa /kesk Jaa   Mäkinen Tapani /kok Jaa
Arhinmäki Paavo /vas Jaa   Mäkipää Lea /ps Ei
Autto Heikki /kok Poissa   Mäkisalo-Ropponen Merja /sd Jaa
Backman Jouni /sd Jaa   Männistö Lasse /kok Jaa
Blomqvist Thomas /r Jaa   Mäntylä Hanna /ps Poissa
Brax Tuija /vihr Jaa   Mäntymaa Markku /kok Jaa
Eerola Juho /ps Ei   Mölsä Martti /ps Ei
Eestilä Markku /kok Poissa   Nauclér Elisabeth /r Poissa
Elomaa Ritva /ps Ei   Niikko Mika /ps Ei
Eloranta Eeva-Johanna /sd Jaa   Niinistö Jussi /ps Ei
Feldt-Ranta Maarit /sd Poissa   Niinistö Ville /vihr Jaa
Filatov Tarja /sd Jaa   Nylander Mikaela /r Jaa
Gestrin Christina /r Poissa   Nylund Mats /r Jaa
Grahn-Laasonen Sanni /kok Jaa   Oinonen Pentti /ps Ei
Gustafsson Jukka /sd Jaa   Ojala-Niemelä Johanna /sd Poissa
Guzenina-Richardson Maria /sd Poissa   Orpo Petteri /kok Jaa
Gästgivars Lars Erik /r Jaa   Paasio Heli /sd Jaa
Haapanen Satu /vihr Jaa   Paatero Sirpa /sd Jaa
Haavisto Pekka /vihr Jaa   Packalén Tom /ps Ei
Hakkarainen Teuvo /ps Ei   Palm Sari /kd Jaa
Halla-aho Jussi /ps Poissa   Paloniemi Aila /kesk Jaa
Harkimo Leena /kok Jaa   Pekkarinen Mauri /kesk Poissa
Hautala Lasse /kesk Ei   Pekonen Aino-Kaisa /vas Poissa
Heikkilä Lauri /ps Ei   Pelkonen Jaana /kok Jaa
Heinonen Timo /kok Jaa   Peltonen Tuula /sd Jaa
Hemmilä Pertti /kok Jaa   Piirainen Raimo /sd Jaa
Henriksson Anna-Maja /r Jaa   Pirttilahti Arto /kesk Ei
Hiltunen Rakel /sd Jaa   Puumala Tuomo /kesk Jaa
Hirvisaari James /ps Ei   Rajamäki Kari /sd Jaa
Holmlund Anne /kok Jaa   Rantakangas Antti /kesk Ei
Hongisto Reijo /ps Ei   Rauhala Leena /kd Jaa
Huovinen Susanna /sd Poissa   Ravi Pekka /kok puhemiehenä Poissa
Häkämies Jyri /kok Poissa   Rehula Juha /kesk Jaa
Ihalainen Lauri /sd Jaa   Reijonen Eero /kesk Ei
Immonen Olli /ps Ei   Risikko Paula /kok Poissa
Jalonen Ari /ps Ei   Rossi Markku /kesk Poissa
Jaskari Harri /kok Jaa   Rundgren Simo /kesk Ei
Jokinen Kalle /kok Poissa   Ruohonen-Lerner Pirkko /ps Ei
Joutsenlahti Anssi /ps Ei   Räsänen Päivi /kd Jaa
Jungner Mikael /sd Poissa   Saarakkala Vesa-Matti /ps Ei
Jurva Johanna /ps Ei   Saarikko Annika /kesk Poissa
Juvonen Arja /ps Ei   Saarinen Matti /sd Jaa
Jääskeläinen Jouko /kd Jaa   Salolainen Pertti /kok Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps Ei   Salonen Kristiina /sd Jaa
Kaikkonen Antti /kesk Poissa   Sankelo Janne /kok Poissa
Kalli Timo /kesk Jaa   Sarkomaa Sari /kok Jaa
Kalliorinne Risto /vas Jaa   Sasi Kimmo /kok Jaa
Kalmari Anne /kesk Jaa   Satonen Arto /kok Jaa
Kanerva Ilkka /kok Jaa   Savola Mikko /kesk Ei
Kantola Ilkka /sd Jaa   Sinnemäki Anni /vihr Jaa
Karhu Saara /sd Jaa   Sipilä Juha /kesk Jaa
Kari Mika /sd Jaa   Skinnari Jouko /sd Poissa
Karimäki Johanna /vihr Jaa   Soini Timo /ps Ei
Katainen Elsi /kesk Jaa   Soininvaara Osmo /vihr Poissa
Katainen Jyrki /kok Jaa   Soukola Ismo /ps Ei
Kataja Sampsa /kok Jaa   Stubb Alexander /kok Jaa
Kauma Pia /kok Jaa   Suutari Eero /kok Jaa
Kerola Inkeri /kesk Jaa   Taimela Katja /sd Jaa
Kettunen Pentti /ps Ei   Tainio Hanna /sd Jaa
Kiljunen Anneli /sd Jaa   Thors Astrid /r Poissa
Kiuru Krista /sd Jaa   Tiainen Eila /vas Poissa
Kiuru Pauli /kok Poissa   Tiilikainen Kimmo /kesk Jaa
Kivelä Kimmo /ps Ei   Toivakka Lenita /kok Jaa
Kiviniemi Mari /kesk Jaa   Toivola Jani /vihr Jaa
Kiviranta Esko /kesk Ei   Tolppanen Maria /ps Ei
Kokko Osmo /ps Ei   Tolvanen Kari /kok Poissa
Komi Katri /kesk Jaa   Torniainen Ari /kesk Ei
Kontula Anna /vas Jaa   Tossavainen Reijo /ps Ei
Kopra Jukka /kok Poissa   Tuomioja Erkki /sd Jaa
Korhonen Martti /vas Poissa   Tuppurainen Tytti /sd Jaa
Korhonen Timo V. /kesk Ei   Turunen Kaj /ps Ei
Koskela Laila /ps Poissa   Tuupainen Kauko /ps Ei
Koskinen Johannes /sd Poissa   Tynkkynen Oras /vihr Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd Jaa   Tölli Tapani /kesk Jaa
Kurvinen Esko /kok Jaa   Uotila Kari /vas Jaa
Kuusisto Merja /sd Jaa   Urpilainen Jutta /sd Poissa
Kyllönen Merja /vas Jaa   Vahasalo Raija /kok Poissa
Kymäläinen Suna /sd Poissa   Wallin Stefan /r Poissa
Kärnä Jukka /sd Jaa   Wallinheimo Sinuhe /kok Jaa
Kääriäinen Seppo /kesk Jaa   Vapaavuori Jan /kok Jaa
Lapintie Annika /vas Jaa   Vehkaperä Mirja /kesk Ei
Lauslahti Sanna /kok Poissa   Vehviläinen Anu /kesk Jaa
Lehti Eero /kok Poissa   Wideroos Ulla-Maj /r Jaa
Lehtomäki Paula /kesk Poissa   Viitamies Pauliina /sd Jaa
Leppä Jari /kesk Jaa   Viitanen Pia /sd Jaa
Lindström Jari /ps Ei   Vikman Sofia /kok Jaa
Lindtman Antti /sd Jaa   Virkkunen Henna /kok Jaa
Lintilä Mika /kesk Jaa   Virolainen Anne-Mari /kok Jaa
Lipponen Päivi /sd Jaa   Virtanen Erkki /vas Jaa
Lohela Maria /ps Ei   Virtanen Pertti /ps Ei
Lohi Markus /kesk Poissa   Vähämäki Ville /ps Ei
Louhelainen Anne /ps Ei   Väätäinen Juha /ps Ei
Maijala Eeva Maria /kesk Ei   Väätäinen Tuula /sd Jaa
Matikainen-Kallström Marjo /kok Jaa   Yrttiaho Jyrki /vr Jaa
Mattila Pirkko /ps Ei   Zyskowicz Ben /kok Jaa
Modig Silvia /vas Jaa   Östman Peter /kd Jaa
Mustajärvi Markus /vr Poissa