Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Keskustelu puolustusvoimauudistuksesta jatkuu

Torstaina 9. helmikuuta eduskunnan kevätistuntokauden ensimmäisen suullisen kyselytunnin aiheina olivat puolustusvoimat ja kuntauudistus. Esitin ensimmäisen kysymyksen puolustusministeri Wallinille. Tässä otteita pöytäkirjasta
 
Jussi Niinistö/ps:  Arvoisa puhemies! Puolustusvoimauudistuksen linjaukset julkistettiin eilen. Suomea puolustetaan tulevaisuudessa pienemmillä joukoilla. Uudistus toteutetaan samaan aikaan, kun hallitus ajaa armeijan armottomalle säästökuurille. Kertausharjoitukset käytännössä lopetetaan, varusmiesten maastovuorokausia vähennetään, Hornetit pysyvät hangaarissa ja merivoimien alukset satamissa. Ja varuskuntia – niitä suorastaan massalakkautetaan. Lisäksi Puolustusvoimien henkilöstöstä ja materiaalihankinnoista leikataan tavalla, joka koettelee itsenäisen puolustuskykymme uskottavuutta. Ei riitä, että hoemme keskenämme ”Meillä on uskottava puolustus, meillä on jatkossakin uskottava puolustus”, vaan myös muiden maiden on päädyttävä tähän tulokseen.
 
Kysyn asianomaiselta ministeriltä: miksi tämä Suomen puolustuskyvyn selkeä lasku toteutettiin hallitusohjelman vastaisesti ilman parlamentaarista valmistelua sekä ilman laajaan turvallisuuskäsitteeseen perustuvan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon viitekehystä?

Puolustusministeri Stefan Wallin:  Arvoisa puhemies! Edustaja Niinistö kuvaa aika osuvalla tavalla sitä hyvinkin haasteellista maastoa, missä tätä uudistusta nyt tällä hetkellä tehdään. Täytyy muistaa, että tämä puolustusvoimauudistuksen tarve todettiin jo itse asiassa vuoden 2009 selonteon valmistelun yhteydessä mutta silloin taloustilanne näytti sen verran hyvältä, että johtopäätöksiä ei silloin vielä vedetty. Nyt hallitusohjelman yhteydessä sovittiin puolustusvoimauudistuksesta. Se olisi ollut tulossa siis joka tapauksessa nimenomaan rakenteellisena uudistuksena, mutta sen toteuttaminen kävi vaikeammaksi, kieltämättä, sen jälkeen, kun tähän kylkeen vielä liitettiin tämä hallitusohjelman säästöpäätös. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä rakenteellinen uudistus on tehtävä aika nopeasti, jotta nämä hallitusohjelman tarkoittamat säästöt saadaan käyttöön vuoteen 2015 mennessä ja siitä eteenpäin. Siihen asti olemme suhteellisen vaikeassa tilanteessa, koska joudumme tilapäisesti laskemaan puolustuskykyä muun muassa kertausharjoituksien aika matalan tason kautta, mutta tämä tehdään sen takia ja sillä edellytyksellä, että voimme vuodesta 2015 eteenpäin (Puhemies koputtaa) palauttaa toiminnan normaalitasolle.

Tätä uudistusta on valmisteltu puolustuskorttelissa elikkä Kaartin korttelissa. Sitä on seurannut kontaktiryhmä, (Puhemies koputtaa) joka on koostunut jokaisen eduskuntaryhmän jäsenistä. Se on saanut tietoa (Puhemies koputtaa) kaikista vaiheista, ja tällä tavalla on myöskin noudatettu hallitusohjelman tarkoittamaa kirjainta.

Jussi Niinistö/ps:  Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma on merkittävä paperi, sen on hyväksynyt eduskunnan enemmistö. Puolustusvoimain uudistaminen ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle ohjelman mukaisesti. Ei ollut aitoa parlamentaarista valmistelua. Hallitus ja kenraalit viittasivat kintaalla eduskunnalle, josta ollaan tekemässä nyt kumileimasinta. Edellisen selonteon käsittelyn yhteydessä silloinen puolustusvaliokunta totesi, että Puolustusvoimien alueellisella läsnäololla, siis varuskunnilla, on paitsi merkittävä maanpuolustustahtoa nostattava myös taloudellinen vaikutus ja että esimerkiksi sotilassoittokunnilla on tärkeä rooli linkkinä kansalaisiin ja maanpuolustustahtoon. Nyt tälläkin pyyhittiin pöytää.

Kysynkin ministeri Wallinilta: Miten käy politiikan uskottavuuden? Mitä puolustusvoimauudistusta koskevia asioita ylipäätään on tulossa eduskunnan käsittelyyn? Eikö tämän mittaluokan asioita kannattaisi käsitellä laajasti juuri täällä eduskunnassa? Siksi jätämmekin välikysymyksen huomenna.

Puolustusministeri Stefan Wallin: Arvoisa puhemies! Tämä puolustusvoimauudistus tosiaankin on valmisteltu hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan toimeksiannon mukaisella tavalla. Tämä toimeksianto annettiin syksyllä presidentin läsnä ollessa, ja sen mukaan valmistelu eteni hallituksen toimesta Puolustusvoimien ja puolustusministeriön yhteistyönä. Samaan yhteyteen perustettiin ulko- ja turvallisuuspoliittisen Utvan päätöksellä tämä kontaktiryhmä, johon jokainen eduskuntaryhmä on osallistunut omalla panoksellaan. Tällä tavalla on annettu tietoa ihan reaaliajassa siitä, missä mennään, minkä tyyppisten haasteiden edessä olemme, ja tällä tavalla myöskin eduskuntaryhmät ovat päässeet mukaan tähän prosessiin.

Samalla hallitusohjelma myöskin lupaa, ja se on tulossa, turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Sen valmistelu lähtee toden teolla liikkeelle nyt kevään aikana, ja se annetaan sovitulla tavalla eduskunnalle syksyllä, minkä yhteydessä myöskin tämä rakenneuudistus kytketään tähän selontekoon, jolloin ne muodostavat kokonaisuuden.

Puolustuskykyä murennetaan

Tiedote 8.2.2012

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Niinistö kommentoi hallituksen tänään julkistamaa puolustusvoimauudistusta seuraavasti:

JUSSI NIINISTÖ: PUOLUSTUSKYKYÄ MURENNETAAN

Tänään julkistettu puolustusvoimauudistus on odotettua suuremman mittaluokan katastrofi Suomen maanpuolustukselle. Kataisen hallitus aikoo määrätietoisesti heikentää Puolustusvoimien suorituskykyä.

Jos uudistus runnotaan tässä muodossa läpi, voidaan perustellusti kysyä: onko meillä enää uskottava, koko maan kattava puolustus vai olemmeko astuneet Ruotsin tielle, kohti oman maan puolustuksen unohtamista ja palkka-armeijaa?

Sodan ajan reservin määrä on uudistuksen isoja kysymyksiä. Nyt se on 350 000 ja uudistuksen jälkeen 230 000. Suomi on suuri maa. Riittääkö leikattu reservi mahdolliselle hyökkääjälle pelotteeksi?

Varuskuntien massalakkauttaminen on vastuutonta politiikkaa. Varuskunnilla on merkitystä maanpuolustustahdolle ja yleiseen asevelvollisuuteen sekä alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme.

Aluepolitiikkaa on turha tässä yhteydessä parjata. Jos sillä voidaan kohottaa maanpuolustustahtoa ja tukea alueellisen puolustuksen periaatetta, ovat maakuntien varuskunnat tarpeellisia myös sotilaallisen suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa on teknoarmeijakin hampaaton.

Nylands Brigad säilyy Dragsvikissä eikä tule yhdistetyksi vieressä olevaan Upinniemen varuskuntaan, vaikka se olisi ollut sekä sotilaallisesti että taloudellisesti perusteltua. Kielipolitiikka ratkaisi.

Hallitus ajaa puolustusvoimauudistusta poikkeuksellisessa järjestyksessä. Parlamentaarisen kontaktiryhmän työllä ei ollut merkitystä. Eduskunnassa on syytä keskustella uudistuksesta nyt eikä vasta syksyllä osana turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa.

Perussuomalaiset tulevat huomisessa ryhmäkokouksessaan käsittelemään välikysymyksen tekemistä puolustusvoimauudistuksesta.

Lupaharkinta on kansallista

Ministeri Stefan Wallin vastasi puolustusteollisuuden vientilupia koskevaan kirjalliseen kysymykseeni seuraavasti:

Puolustustarvikkeiden maastavientilain lähtökohtana on, että myönnetyn luvan tulee olla Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukainen. Suomi noudattaa vientilupia käsitellessään kansainvälisiä sitoumuksia kuten Yhdistyneiden kansakuntien tai Euroopan unionin voimassa olevia asevientikieltoja tai talouspakotteita. Suomi on sitoutunut noudattamaan neuvoston yhteistä kantaa (2008/944/YUTP), joka sisältää lupaharkinnassa sovellettavat kriteerit. Näitä ovat muun muassa ihmisoikeuksien kunnioittaminen; määrämaan sisäinen tilanne; alueellisen rauhan, turvallisuuden ja vakauden suojelu ja riski tuotteiden jälleenviennistä.

Lupaharkinta on aina tapauskohtaista kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkökohtien lisäksi puolustustarvikkeiden ominaisuudet, niiden käyttötarkoitus ja sotilaallinen merkitys sekä viennin merkitys Suomen puolustuksen materiaalivalmiuksien ja alan kotimaisen teollisuuden kehittämisen kannalta.

Vientilupahakemus kranaatinheitinjärjestelmille Saudi-Arabiaan käsiteltiin ja arvioitiin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Saudi-Arabia sisältyy maihin, joihin kohdistuu erillinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen harkinta. Viennin ulko- ja turvallisuuspoliittisen sekä taloudellisen arvon takia asia käsiteltiin valtioneuvoston yleisistunnossa. Valtioneuvoston yleisistunnossa noudatetaan valtioneuvostosta annetun lain mukaista päätöksentekojärjestystä, joka mahdollistaa äänestysmenettelyn.

Eurooppalaiset puolustus- ja turvallisuusmarkkinat kehittyvät ja kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa otetaan käyttöön kesäkuussa 2012 yhteneväiset siirtoluvat puolustustarvikkeiden vienneille Euroopan unionin alueella. Tämä perustuu ns. direktiiviin yhteisön sisäisistä puolustustarvikesiirroista (2009/43/EY), jonka tavoitteena on eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn parantaminen lupamenettelyjä harmonisoimalla. Direktiivissä todetaan, että lupaharkinta on edelleen kansallista ja perustuu neuvoston yhteisen kannan mukaisiin kriteereihin. Suomi on toiminut ja toimii jatkossakin aktiivisesti eurooppalaisessa yhteistyössä niin puolustus- ja turvallisuusmarkkinoiden kuin neuvoston yhteisen kannan kehittämiseksi.

Suomi ylläpitää edelleen korkeatasoista vientivalvontajärjestelmää ja noudattaa puolustustarvikkeiden vientilupien arvioinnissa kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon lainsäädännön ja kansainvälisten sitoumusten määräykset.

Helsingissä 27 päivänä tammikuuta 2012

Puolustusministeri Stefan Wallin

Korvaako laatu määrän?

Ensi viikolla julkistettava puolustusvoimauudistus toteutetaan samaan aikaan, kun armeija on armottomalla säästökuurilla. Puolustusministeriön mukaan tavoitteena on tuottaa kustannustehokkaat ja henkilövahvuudeltaan nykyistä pienemmät, mutta turvallisuusympäristöön nähden suorituskykyiset puolustusvoimat.

Iso kysymys uudistuksessa on sodan ajan reservin määrä. Suurella reservillä olemme perinteisesti viestittäneet, että Suomeen on turha hyökätä, täällä asuu puolustustahtoinen kansa. 1990-luvun alussa reservi oli vielä reilusti yli puoli miljoonaa miestä. Tällä hetkellä se on 350 000 ja uudistuksessa sen uumoillaan putoavan 200–250 000:een. Tämän kokoinen reservi ei kuitenkaan välttämättä riitä mahdolliselle hyökkääjälle pelotteeksi.

Toinen merkittävä muutos on yleisen asevelvollisuuden rapautuminen. Pelkään, että kehitys tulee kuin varkain ajamaan maatamme kohti valikoivaa asevelvollisuutta. Ja kun yhä harvempi käy armeijan, on vaarana ettei suomalaisissa kodeissa enää synny aitoa kosketuspintaa Puolustusvoimiin.

Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä on syytä kysyä: olemmeko astumassa Ruotsin tielle, kohti kallista palkka-armeijaa? Suomalaisten vielä korkealla oleva maanpuolustustahto on vaarassa kärsiä tässä yhdistetyssä uudistus- ja säästörytäkässä.

Varuskuntien kohtalo puhuttaa eniten kansalaisia. Suomesta on lakkautettu varuskuntia mielestäni jo liikaakin säästöjen jäädessä olemattomiksi yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Varuskunnilla on merkitystä maanpuolustustahdolle ja alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme. 

Uudistuksen yhteydessä on myös syytä pohtia, ovatko leikkaukset osin väärin kohdennettuja. Ilma- ja merivoimiin ei leikkuri nimittäin kohdistu yhtä voimakkaasti kuin maavoimiin.

Kansainväliseen kriisinhallintaan panostetaan kasvavia summia, samaan aikaan kun oman maan puolustuksesta karsitaan. Kriisinhallintaan osallistumista perustellaan mm. oman maan puolustuskyvyn parantumisella. Silti väitän, että reserviläisten kertausharjoitukset, joiden määrä lähivuosina tullaan viemään täysin riittämättömiin, olisivat sotilaallisesti ja taloudellisesti tehokkaampi keino ylläpitää puolustuskykyä.

Puolustusvoimissa ja hallituksessa ajatellaan, että laatu korvaa määrän: kun armeijan koko pienenee, niin sen teho kasvaa automaattisesti. Epäilen, sillä kun kalustoa ja reserviä supistetaan sekä varuskuntaverkkoa harvennetaan, nakerretaan pohjaa toimivalta yleiseltä asevelvollisuudelta ja syödään pohjaa maanpuolustustahdolta.

Tärkeimmät keinot säilyttää uskottava puolustus ovat yleinen asevelvollisuus ja riittävä sodan ajan reservi. Maanpuolustus ei ole vain tahdon asia, vaan siihen tarvitaan todellisia materiaalisia voimavaroja.

Kolumni Keski-Uusimaassa 2.2.2012. Saman päivän lehdessä ja Nurmijärven Uutisissa on myös haastatteluni.

Aluepolitiikkaa turha parjata

On haasteellista tehdä puolustusvoimauudistus samaan aikaan kun puolustuslaitos on säästökuurilla. Helppoja säästökohteita ei ole.

Iso kysymys on sodan ajan reservin määrä. Nyt se on 350 000 ja uudistuksen jälkeen 200–250 000. Suomi on iso maa. Suunniteltu reservi ei riitä mahdolliselle hyökkääjälle uskottavaksi pelotteeksi. Tämä onkin ratkaisevia kysymyksiä uudistuksessa, jonka takia Perussuomalaiset ei voi hyväksyä sitä.

Varuskuntien kohtalo puhuttaa kansalaisia. Suomesta on lakkautettu varuskuntia jo liikaakin säästöjen jäädessä olemattomiksi yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Varuskunnilla on merkitystä maanpuolustustahdolle ja alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme.

Aluepolitiikkaa on turha parjata. Jos sillä voidaan kohottaa maanpuolustustahtoa ja tukea alueellisen puolustuksen periaatetta, ovat maakuntien varuskunnat tarpeellisia myös sotilaallisen suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa on teknoarmeijakin hampaaton.

Ilma- ja merivoimiin ei leikkuri iske yhtä voimallisesti. Miksi maavoimia kuritetaan suhteellisesti ankarammalla kädellä? Minkälaista puolustusoppia uudistuksen myötä ollaan luomassa?

Kun yleinen asevelvollisuus on muuttumassa valikoivammaksi, olemme luisumassa Ruotsin tielle. Tilanteemme huolestuttaa ruotsalaisiakin. Suomella pitää uudistuksen jälkeenkin olla oma, oloihimme sopiva puolustussuunnitelma, muuten olemme osa muiden suunnitelmaa.

Tiedote puheestani Helsingin Santahaminassa Maanpuolustuskiltojen liiton puolustusvoimauudistusta käsitelleessä turvallisuuspoliittisessa seminaarissa 28.1.2012.

Puolustusteollisuuden vientiluvat

KIRJALLINEN KYSYMYS

Puolustusteollisuuden vientiluvat

Eduskunnan puhemiehelle

Puolustusvoimauudistus ja Puolustusvoimien säästökuuri tulevat vaikuttamaan paitsi puolustuksemme suorituskykyyn myös Suomessa toimivaan puolustusteollisuuteen. Puolustusvoimien materiaalihankinnat tulevat lähitulevaisuudessa vähenemään merkittävästi. Siksi on syytä pohtia miten turvata alan teollisuus kotimaassa.

Viime joulukuussa hallitus hyväksyi asevientiluvan, jolla puolustustarvikeyhtiö Patria saa myydä Saudi-Arabiaan kranaatinheitinjärjestelmiä. Kaupan arvo on runsaat sata miljoonaa euroa ja sen työllistävät vaikutukset yli 270 henkilötyövuotta. Hallitus ei kuitenkaan ollut asiassa yksimielinen. Erityisen näkyvästi julkisuudessa vientilupaa moitti valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Hautala, joka kantoi erityisesti huolta Saudi-Arabian ihmisoikeustilanteesta.

Suomi noudattaa asevientilupia myöntäessään kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia kuten YK:n turvallisuusneuvoston määräämiä talouspakotteita ja asevientikieltoja, Euroopan unionin päättämiä asevientikieltoja ja EU:n yhteistä kantaa. Asevienti Saudi-Arabiaan ei ole kiellettyä.

Puolustusteollisuus liiketoimintana on parhaillaan muutoksessa. Se on voimakkaasti kansainvälistymässä ja avautumassa kansainväliselle kilpailulle – muun muassa viime elokuussa voimaan tulleen puolustus- ja turvallisuushankintoja koskevan EU-direktiivin seurauksena.

EU:n jäsenmaat ovat siis sopineet yhteisistä pelisäännöistä. Niitä pitää myös tulkita samalla tavalla. Suomalaisten yritysten tulee saada osallistua kansainvälistymiskehitykseen samalta viivalta esimerkiksi ruotsalaisten kanssa, sillä yrityksemme eivät pääsääntöisesti voi menestyä yksinomaan Puolustusvoimien tilauksilla. Jos Suomi asemoi itsensä niin sanotusti mallioppilaslinjalle, asettaa se suomalaisen puolustusteollisuuden muuta Eurooppaa huonompaan kilpailutilanteeseen. Tämän linjan seurauksena on konkurssiaalto, työttömyyttä, verotulojen menetyksiä ja huoltovarmuuden heikentyminen. Siksi onkin vaikea ymmärtää miksi Suomessa tulisi puolustusteollisuuden vientilupapolitiikassa oma-aloitteisesti soveltaa tiukempia sääntöjä kuin muissa EU-maissa. Koska hallituksen linja asiassa on epäselvä, on sitä kansallisen edun nimissä syytä kysyä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten ja millä perusteilla hallitus tulee tulevaisuudessa arvioimaan puolustusteollisuuden vientilupien myöntämisiä?

Helsingissä 13 päivänä tammikuuta 2012

Jussi Niinistö /ps