Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Teemana sotilaallinen liikkuvuus

Suomen suurlähettiläs Katri Viinikan vieraana Haagissa ennen Northern Group -kokousta. Kuva: Finnish Embassy NL

Vierailin 6.-8.6.2018 Alankomaissa ja Belgiassa.

Kolmipäiväinen kokouskimara alkoi Haagissa Pohjoisen ryhmän (Northern Group) kokouksella, jossa olivat paikalla kaikkien Pohjoisen ryhmän maiden puolustusministerit. Keskustelimme muun muassa Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteesta. Yhteinen havainto oli, että Venäjä on lisännyt harjoitustoimintaansa niin Itämeren alueella kuin Jäämerellä. Tämä herättää, jos nyt ei varsinaista huolta, niin ainakin huomiota myös Pohjoisen ryhmän jäsenmaissa – etenkin kun toimintaan joskus nivoutuu erilaista informaatiovaikuttamista.

Kävimme keskustelukierroksen myös eri maiden puolustusratkaisuista ja budjeteista. Viesti on selvä: Kaikki Pohjoisen ryhmän maat nostavat puolustusmenojaan. Esimerkiksi kaikkien Baltian maiden puolustusbudjetin osuus BKT:sta on nyt yli 2 prosenttia. Tässä yhteydessä kerroin Suomessa viime vuonna hyväksytystä puolustusselonteosta ja sen toimeenpanosta. Meillä ei ole mitään hävettävää omissa ratkaisuissamme. Kun nyt viemme strategiset HX- ja LV2020 -hankkeet määrätietoisesti maaliin, on Suomi tässäkin suhteessa Euroopan mallioppilaita. Meidän puolustusbudjettimme on nyt 1,45 prosenttia BKT:sta NATO-kriteereillä mitattuna, ja 2020-luvulla se tulee olemaan yli 2 prosenttia.

Brysselissä osallistuin Euroopan puolustusvirasto EDA:n järjestämään Military Mobility -seminaariin, jossa pitämässäni puheenvuorossa painotin pohjoismaista mallia. NORDEFCO-maiden välillä on ns. Easy Access -sopimus, joka helpottaa joukkojen liikkuvuutta pohjoismaissa huomattavasti. Tässä on hyvä esimerkki muille eurooppalaisille valtioille: Vaikka osa pohjoismaista kuuluu Natoon ja osa ei, on tämän kaltaisen järjestelyn aikaansaaminen ollut mahdollista. Kyse on paljolti poliittisesta halusta, ja NORDEFCO-maat näyttävät sotilaallisen liikkuvuuden hankkeissa NATO:lle ja EU:lle mallia.

EDA-kokouksen jälkeen järjestettiin Saksan johtama kehysvaltiokokous. Tämän Saksan johtaman 21 maan ryhmän tavoitteena on kehittää monikansallisia eurooppalaisia suorituskykyjä. Viime vuonna ryhmään liittynyt Suomi osallistuu useaan kehityskokonaisuuteen. Nyt uutena jäsenenä kehysvaltioryhmään liittyi Slovenia.

Brysselissä pidetyssä NATO-EU –työistunnossa vaihdettiin näkemyksiä kansainvälisestä turvallisuustilanteesta, ja korkea edustaja Mogherini esitteli Euroopan rakenteellisen yhteistyön – siis PRY:n ja Euroopan puolustusrahaston – tilannetta. Korostin omassa puheenvuorossani NATO:n ja EU:n puolustusyhteistyön merkitystä, erityisesti sotilaallisen liikkuvuuden kannalta. Sotilaallinen liikkuvuus lisää toteutuessaan sotilaallista huoltovarmuuttamme, vaikka olemmekin edelleen sotilaallisesti liittoutumaton maa. Helsingin hybridiosaamiskeskus sai jälleen kerran vuolaasti kiitosta konkreettisena esimerkkinä NATO-EU -yhteistyöstä.

Osallistuin myös NATO:n Resolute Support -operaatiota käsittelevään kokoukseen, johon oli kutsuttu kaikki operaatioon osallistuvat valtiot. Operaation vahvuutta tullaan kasvattamaan, ja Suomikin osallistuu näihin talkoisiin: Olemme nimittäin päättäneet lisätä mandaattiamme Afganistanissa nykyisestä 40 sotilaasta 60 sotilaaseen vuoden 2019 alusta alkaen.

Kokousten välillä tapasin Ranskan puolustusministerin Florence Parlyn. Keskustelimme Suomen puolustusyhteistyöstä EU:n piirissä sekä Ranskan EII (European Interention Iniative) -aloitteesta. Kyseinen aloite tuntuu elävän, ja Suomen täytyy puntaroida kantansa siihen. Kaikki Euroopan turvallisuutta lisäävät toimet ovat sinänsä hyviä ja kannatettavia, mutta Suomen kannalta toimien tulee myös tukea kansallista puolustustamme. Niin ikään voimme osallistua uusiin projekteihin resurssiemme puitteissa – kaikki uudet hankkeet edellyttävät uutta rahaa. Suomen kantaa Ranskan aloitteeseen ei ole vielä muodostettu, mutta se muodostetaan aikanaan TP-UTVA:ssa. Me olemme jo mukana paitsi Saksan johtamassa kehysvaltiokonseptissa (FNC) myös brittien Joint Expeditionary Force eli JEF-joukoissa.

Tapasin Yhdysvaltain puolustusministeri Jim Mattisin ja Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin. Kuva: Ruotsin puolustusministeriö
Naton puolustusministerikokouksessa. Kuvassa kanssani Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg. Kuva: NATO

Lennokit kuriin

Eduskunnassa käytiin 5.6.2018 lähetekeskustelu puolustusvoimista annetun lain muuttamista käsittelevästä hallituksen esityksestä. Kyseisellä lakiesityksellä on tarkoitus saattaa Puolustusvoimien toimivaltuudet ajan tasalle koskien luvattomien lennokkien liikkumista Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla.

Pitämässäni esittelypuheenvuorossa totesin, että Suomen turvallisuusympäristön muutos ja uudenlaiset uhat edellyttävät uudenlaista valmiutta ja uudenlaista varautumista. Tämä koskee erityisesti monimuotoisten uhkien, kuten hybridivaikuttamisen, torjuntaa. Miehittämättömät ilma-alukset ovat osa tätä kokonaisuutta. Puolustusvoimien arvion mukaan miehittämättömän ilmailun sille aiheuttama uhka on merkittävä. Ehdotetulla lailla pyritään suojautumaan vieraan vallan sotilaallisilta toimijoilta ja niiden lukuun toimivilta tahoilta.

Puolustusvoimille esitetään toimivaltuutta puuttua teknistä laitetta tai voimakeinoa käyttäen lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun, mikäli sen lennosta aiheutuu uhkaa maanpuolustukselle tai Puolustusvoimien toiminnalle. Laissa olisi säännökset toimivaltuudesta Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla ja niiden ulkopuolella. Esitetyt säännökset ovat tekniikkaneutraaleja, eli ne jättävät tilaa erilaisille vaihtoehdoille. Tarkoitus on, että laki on ajan tasalla myös tulevina vuosikymmeninä.

Aiheen tiimoilta käydyn debatin perusteella lakiesitys nähtiin yleisesti ajankohtaisena ja tärkeänä. Monet edustajat yli puoluerajojen jakoivat ymmärryksen siitä, että puolustushallintomme on oltava ajan tasalla ja seurattava tekniikan ja sotavälineiden kehitystä. Tähän liittyen totesin, että lennokit ovat meille paitsi uhka, myös mahdollisuus. Puolustusvoimilla on ollut lennokkeja käytössä jo vuosia; niitä käytetään tiedusteluun ja valvontaan, ei vaikuttamiseen. Tutkimme lennokkien teknologista kehitystä jatkuvasti ja tulevaisuudessa meillä on lennokkeja käytössä yhä enemmän.

Lakiesitys syntyy todellisesta tarpeesta. Puolustusvoimien alueilla on todettu liikennettä esimerkiksi sotaharjoitusten yhteydessä, ja Puolustusvoimat on myös joutunut perumaan eräitä suunniteltuja toimintojaan, kun lennokkien uhkan on arvioitu muodostuneen liian suureksi. Kykyä puuttua näihin tilanteisiin meillä on jo nyt, mutta lainsäädäntö on tähän saakka puuttunut.

Keskustelua hävittäjähankinnoista

Keskustelu Suomen tulevasta hävittäjähankinnasta eli HX-hankkeesta on ollut aika ajoin vilkasta. Julkisuudessa on nostettu esille eri konetyyppien ongelmia ja ovatpa jotkut poliitikot ottaneet kantaa omien suosikkiensa puolesta. Kommentoin aihetta Kauppalehdelle haastattelussa.

Kuten haastattelussa totean, ei julkisten tietojen pohjalta kannata tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä eri konetyyppien paremmuudesta tai huonommuudesta, koska jotkut valmistajat kertovat avoimemmin ongelmista kuin toiset. Esimerkiksi F-35:llä, jota on kovasti kritisoitu, on ollut melko avoin prosessi – liki kaikista ongelmista on kerrottu ulospäin. Jotkut valmistajat taas eivät ole kertoneet juuri mitään mistään ongelmista.

HX-hanke etenee kuin juna, ja hävittäjävalinta on seuraavan hallituksen asia. Olen kannustanut kaikkia johtavissa asemissa olevia päättäjiä olemaan ottamatta kantaa minkään konetyypin tai valmistajan puolesta, sillä suosikkien nimeäminen tässä vaiheessa prosessia on paitsi tarpeetonta, myös haitallista. Valitettavasti kannanottoja on kuitenkin kuultu. Pidän niitä ajattelemattomina: Jos Suomen on tarkoitus HX-hankkeen kautta hakea parasta ratkaisua kustannustehokkaaseen hintaan, silloin ei kannata julkisesti huudella, että me otamme tämän konetyypin ja määritelkää te hinta sille.

Monitoimihävittäjän valinnassa korostuu suorituskyky. Niitäkin diletantteja on, joiden mielestä koneita voidaan korvata miehittämättömillä lennokeilla ja ohjuspuolustuksella, mutta nämä lausunnot kertovat ennen kaikkea ymmärtämättömyydestä: ei mikään valtio tällä hetkellä korvaa monitoimihävittäjien suorituskykyä miehittämättömillä laitteilla. Ilmatorjunta on toki kokonaisuus, jossa tarvitaan myös ilmatorjuntaohjuksia.

Uusia hävittäjiä on tarkoitus hankkia 64 eli saman verran kuin Horneteja on nyt. Kyse on siis merkittävästä taloudellisesta ponnistuksesta. Hävittäjähankinnan myötä syntyy valmistajan kanssa sovittavaa teollista yhteistyötä, jonka tavoitteeksi on asetettu kunnianhimoinen 30 prosenttia hankkeesta. Se avaa meidän verraten pienelle puolustusteollisuudellemme uusia mahdollisuuksia.

Asevelvollisuus on yhä puolustuksen selkäranka

Yleinen asevelvollisuus on Suomessa tehokas tapa ylläpitää sekä rauhan että sodan ajan puolustuskykyä. Asevelvollisuutemme pohjautuu perustuslaissa määritettyyn jokaista kansalaista koskevaan maanpuolustusvelvoitteeseen.

Asevelvollisuudella on kansan vahva tuki. Yli 80 prosenttia suomalaisista kannattaa nykyistä, miesten asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusjärjestelmää, jota naisten vapaaehtoinen asepalvelus täydentää.

Palvelukseen hakeutuneiden naisten määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa, ja tänä vuonna vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki ennätysmäärä naisia, yli 1 500.

Yli 8 000 naista on suorittanut vapaaehtoisen asepalveluksen. Kaksi kolmasosaa heistä on koulutettu johtajiksi, ja valtaosa naisista on ­sijoitettu sodan ajan joukkoihin. Me tarvitsemme vapaaehtoisia naisia.

Asevelvollisuuden lähtökohtana ovat sotilaalliset tarpeet. Tehtävänä on tuottaa ja ylläpitää riittävä määrä taistelukykyisiä sodan ajan joukkoja. Vain siten koko Suomen puolustaminen on mahdollista. Nykyinen järjestelmämme täyttää mainitut vaatimukset, ja se toimii hyvin.

Epävakaa turvallisuusympäristömme ei salli sodan ajan joukkojen vahvuuden pienentämistä.

Eduskunnan kesällä 2017 hyväksymässä puolustusselonteossa linjattiin sodan ajan joukkojen määrän lisääminen 230 000:sta 280 000 sotilaaseen. Sodan ajan joukkojen vahvuutemme on suurempi kuin muiden Pohjoismaiden joukkojen vahvuudet yhteensä.

Sodan ajan joukkojen ytimen muodostavat ammattisotilaat, mutta sotilasliittoon kuulumattoman Suomen puolustaminen poikkeusoloissa perustuu asevelvollisuuden kautta tuotettuun reserviin. Reserviläisten osuus sodan ajan joukoistamme on yli 90 prosenttia.

Määrän lisäksi on otettava huo­mioon laatu. Koulutamme joka vuosi ikäluokan noin 30 000 miehestä ja vapaaehtoisista naisista noin 21 000 reservin sotilasta. Tämä mahdollistaa joukkojen ikärakenteen ylläpitämisen kohtuullisen nuorena: pääosa on alle 35-vuotiaita. Myös vanhempia reserviläisiä tarvitaan muun muassa tehtävissä, joissa edellytetään johtajakokemusta ja ammatillista pätevyyttä.
Asevelvollisten sotilasosaamisen ja toimintakyvyn perustiedot ja -taidot luodaan laadukkaalla varusmieskoulutuksella. Näitä taitoja ­tulee ylläpitää ja kehittää myös ­reservissä. Kertausharjoitusmäärien säilyttäminen vähintään nykytasolla on elintärkeää.

Järjestelmämme toimivuudesta huolimatta emme ole tuudittautuneet hyvän olon tunteeseen, vaan seuraamme aikaamme. Puolustusvoimissa on käynnistetty laaja Koulutus 2020 -ohjelma. Asevelvollisten koulutuksessa hyödynnetään entistä enemmän digitalisaation mahdollisuuksia, kehitetään koulutusjärjestelyitä sekä sujuvoitetaan varusmiesten arkea ja kutsuntoja.

Julkisuudessa on ehdotettu muun muassa valikoivaa asevelvollisuutta Pohjoismaiden malliin.

Ruotsissa palvelukseen määrätään vuosittain 4 000 asevelvollista ikäluokasta, joka on kaksi kertaa suurempi kuin Suomessa. Luku vastaa yhdessä suomalaisessa prikaatissa vuodessa koulutettavien varusmiesten määrää. Norjassa tavoitteena on 8 000 sotilasta.

Valikoivuuteen ja vapaaehtoisuuteen perustuvissa naapurimaiden asevelvollisuusjärjestelmissä joukkojen kokonaismäärät ovat Suomen tarpeisiin riittämättömät. Suomen järjestelmän ydin on riittävä koulutettavien määrä, joka turvaa sodan ajan joukkorakenteemme.

Nykyisessä turvallisuusympäristössämme emme voi ottaa sellaista riskiä, että loisimme järjestelmän, joka romahduttaisi puolustuksemme selkärangan.

Myös kaikkia nuoria koskevasta kansalaispalveluksesta on puhuttu. Siinä koko ikäluokka – niin naiset kuin miehetkin – osallistuisi kutsuntoihin ja jokaiselle osoitettaisiin ­sopiva tapa suorittaa kansalaispalvelus: aseellinen tai muu palvelus kokonaisturvallisuutemme hyväksi.

Maanpuolustusvelvoitteen laajempi konkretisointi sotilaallisen maanpuolustuksen ohella on periaatteellisesti kannatettavaa. Varautumispalveluun liittyvä keskustelu on kuitenkin vasta alkuvaiheessa, ja siitä puuttuu vielä konkretiaa. Keskusteluun tulisi tuoda mahdollisimman pian realistisia sisältöjä, jotta asiaa voitaisiin tarkemmin arvioida ja muodostaa kanta tällaiseen palvelukseen.

Jussi Niinistö ja Jarmo Lindberg

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 1.6.2018. Lindberg on Puolustusvoimain komentaja.

Senaatti-kiinteistöjen pilkkomista selvitetään

Keskustelu Senaatti-kiinteistöjen ympärillä jatkuu. Otin Uudelle Suomelle antamassani haastattelussa kantaa Senaatin toimitusjohtajan palkkaan, jonka kiinteä osa oli viime vuonna 244 090 euroa ja jonka päälle on vieläpä maksettu 54 000 euron bonus. Vuositasolla Senaatin toimitusjohtajan saama korvaus on siis lähes 300 000 euroa bisneksestä, jossa ei ole mitään riskiä.

Kuten haastattelussa totesin, on kohtuuton lähtökohta, että valtion liikelaitoksessa, ei pelkästään Senaatissa, tienataan tällaisia summia. Kyseinen bonusjärjestelmä on suorastaan pöyristyttävä. Se, että tällaisia palkkioita kehdataan ylipäätään nostaa, on suoranainen loukkaus kansanvallalle.

Olen kritisoinut myös aiemmassa blogissani Senaatti-kiinteistöjä sen toiminnasta. Senaattikiinteistöt siirtyi vuoden 2016 alusta uuteen vuokramalliin, joka jäljittelee markkinoiden vuokrajärjestelmiä eikä huomioi riittävästi asiakkaiden tarpeita.

Puolustushallinto, Senaatin suurin asiakas (vasten tahtoaan), maksaa Senaatille vuositasolla 150 miljoonaa euroa vuokraa ja summa vain kasvaa. Käytännössä sotilaallisen maanpuolustuksen kuluista 11 prosenttia menee kiinteistökuluihin ja summa on vaarassa jopa kaksinkertaistua vuosikymmenen kuluessa. Tämä on selkeä uhka maanpuolustuskyvylle.

Olenkin esittänyt, että Senaatti-kiinteistöt pilkkomalla ja siirtämällä puolustushallinnon käytössä olevat rakennukset takaisin omaan omistukseen olisi mahdollista puuttua puolustushallintoa kohtuuttomalla tavalla kuormittaviin vuokramenoihin.

Asiaa pohditaan nyt sekä puolustusministeriön sisällä työryhmässä että myös muiden ministeriöiden välillä kansliapäällikkötasolla. Olemme käynnistäneet hyvässä yhteistyössä sisäministeriön ja oikeusministeriön kanssa selvityksen mallista, jossa muodostettaisiin puolustushallinnon kiinteistöjen, poliisin, rajavartiolaitoksen, rikosseuraamusviraston ja mahdollisesti tullin kiinteistöjen kanssa ns. turvallisuuskiinteistöt. Joka tapauksessa järjetön rahan lapioiminen Senaatti-kiinteistöille on aika lopettaa.