Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Kyky nopeaan päätöksentekoon

Ruotsissa käynnistetään selvityshanke, joka tarkastelee nopean päätöksenteon edellytyksiä Suomen kanssa tehtävälle puolustusyhteistyölle. Lisäksi tarkastellaan toimivaltuuksia tapauksessa, jossa suomalaisjoukot toimisivat Ruotsin maaperällä. Aiheesta kertoi 23.3.2017 Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist.

Selvityshanke on jatkoa viime vuonna valmistuneelle mietinnölle, jonka mukaan Ruotsin perustuslaki ei estä sotilaallista yhteistoimintaa toisen valtion kanssa. Tuolloin kyseessä oli yleinen selvitys, kun taas nyt käynnistyvä selvitys rajoittuu nimenomaan Suomen ja Ruotsin väliseen puolustusyhteistyöhön. Selvityksen tehtävänä on varmistaa tarpeellisten kiireellisyysmenettelyiden olemassaolo, jotta päätökset sotilaallisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön puitteissa voidaan tarvittaessa tehdä riittävän nopeasti.

On merkittävää, että tällainen hanke on Ruotsissa päätetty käynnistää. Syytä on kuitenkin muistaa, että kyseessä on vasta selvitystehtävä – mahdollisten lainsäädännöllisten muutosten harkintaan palattaneen Ruotsissa vuoden 2018 huhtikuun lopulla, jolloin selvityksen on määrä valmistua.

Yksi keskeisimmistä tekijöistä Suomen ja Ruotsin välisen uskottavan ja todellisen yhteistoimintakyvyn saavuttamiselle on kummankin maan kyky pikaiseen päätöksentekoon kriisin sattuessa. Tässä molempien maiden lainsäädännön ajantasaisuus on aivan kriittisessä asemassa. Siksi Ruotsin käynnistämä tarkastelu on erittäin myönteinen asia yhteistyömme kannalta.

Ruotsin selvitystehtävä on syytä huomioida myös Suomessa, jossa hallitus on antanut esityksen laiksi kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta. Kiireellisyysmenettely on myös oleellinen osa hallituksen esitystä Suomessa.

 

Tapasin Mattisin

Tapasin Washingtonin työvierailullani Yhdysvaltain uuden puolustusministerin James Mattisin. Keskustelimme yleisestä turvallisuuspoliittisesta tilanteesta ja maidemme välisestä puolustusyhteistyöstä, joka on syvenemään päin. Puolustusministeri Mattis oli hyvin perillä Suomen asioista ja kertoi arvostavansa Suomeen perustettavaa hybridiuhkien keskusta sekä Suomen roolia välittäjänä Venäjän ja lännen välillä. Mattis korosti, että Yhdysvallat ei ole vetäytymässä Euroopasta: maa on sitoutunut yhteistyöhön sekä Suomen että muiden Euroopan maiden kanssa.

Tapaamisen yhteydessä esitin Mattisille kutsun Suomeen ensi marraskuuksi, jolloin Suomi isännöi pohjoismaiden puolustusalan yhteistyön Nordefcon ja Pohjois-Euroopan maiden Northern Groupin yhteiskokousta.

Osallistuin Washingtonissa myös Isisin vastaisen koalition kokoukseen, jossa pohdittiin keinoja terroristijärjestön vastaisen taistelun tehostamiseksi. Suomi osallistuu Isis-järjestön vastaiseen taisteluun Irakissa kouluttamalla ja neuvomalla paikallisia joukkoja noin sadan sotilaan voimin. Kun Isis saadaan lyötyä Mosulissa, painopiste siirtyy maan jälleenrakentamiseen. Suomi pohtii, voisimmeko avustaa irakilaisia esimerkiksi poliiseja kouluttamalla. Irakin jälleenrakentamisesta on hyötyä myös Suomelle, sillä maan olojen parantuessa sieltä saapuu vähemmän turvapaikanhakijoita Suomeen.

Tapaamisestani Mattisin kanssa uutisoivat mm. Yle ja HS.
Myös Yhdysvaltain puolustusministeriö tiedotti aiheesta.

 

Veteraanien perintö säilyy

Pidin 19.3.2017 juhlapuheen sotaveteraaniviikon päätöstilaisuudessa Hartolassa. Puheessani pohdin sotaveteraanien arvostusta sekä asemaa ennen ja nyt. Veteraanien arvostus on kiinnittynyt historiankirjoitukseemme, ja kodeissa veteraanien perintö on siirtynyt sukupolvelta toiselle osaltaan ylläpitäen vahvaa maanpuolustustahtoa.

Veteraaneilla ja heidän tekemällään työllä onkin ollut tärkeä asema nykysuomalaisen identiteetin muovautumisessa. Meillä ei koskaan ole ollut syytä hävetä sotiemme veteraanien rintamalla saavuttamia tuloksia toisin kuin joissain Euroopan maissa.

Hallitusohjelman lupauksen mukaisesti sotiemme veteraanien palveluja kehitetään ja uudistetaan vastaamaan heidän palvelutarpeitaan. Etuuksien painotukset ovat vuosien saatossa seuranneet sotainvalidien ja veteraanien elämänkaarta. Nyt veteraani-ikäluokat ovat korkeassa iässä, jolloin toimintakykyä ylläpitävät monipuoliset fyysiset ja sosiaaliset toimet ovat jo välttämättömiä. Valtiovallan taloudellisten lisäpanostusten lisäksi onkin tärkeää, että veteraaneille tarjottavat palvelut perustuvat henkilökohtaiseen palvelutarpeen arviointiin.

Veteraaneista huolehtimisen ohella meidän tulee huolehtia siitä, että veteraanien henkinen perintö siirtyy ja säilyy kansakunnan muistissa yhteisenä Suomen sotien perinteenä.

Puheeni lopuksi osoitin kiitokseni veteraaneille, lotille ja kotirintamanaisille ja onnittelin Hartolan Sotaveteraaniyhdistystä komeasta, kohta 50-vuotisesta taipaleesta.

Puolustusselonteko lähetekeskustelussa

Hallitus hyväksyi puolustusselonteon yleisistunnossaan 16. helmikuuta. Syksyllä 2015 aloitettu hanke eteni eduskunnan lähetekeskusteluun 8.3.2017. Aihetta käsittelevässä esittelypuheenvuorossani totesin mm. seuraavaa:

Selonteon toimenpide-esitysten toteuttaminen mahdollistaa edelleen koko maan puolustamisen kaikissa tilanteissa. Yleinen asevelvollisuus ja koko maan alueen puolustaminen ovat yhä puolustuksemme perusfundamentit, jotka eivät ole muuttuneet mihinkään.

Sen sijaan turvallisuusympäristömme on muuttunut viime vuosina huonompaan suuntaan. Suomi reagoi tähän muutokseen ylläpitämällä ja kehittämällä puolustustaan.

Olemme selonteossa reagoineet turvallisuusympäristön muutokseen monella tavalla, joista välittömin on valmiuden kehittäminen. Meillä on mahdollisuus kohentaa puolustustamme monin keinoin muuttamalla toimintamallejamme, mutta niiden toteuttaminen edellyttää lakimuutoksia. Tämä työ on käynnissä.

Valmiutta kehitetään edelleen puolustusvoimien joukko-osastoissa. Kehittämisen painopiste on maavoimissa, joista oli viimeisen 15 vuoden aikana muodostunut pikemminkin koulutusorganisaatio kuin valmiusorganisaatio. Valmiutta tullaan kehittämään vastaamaan niin normaaliajan vaativiin häiriötilanteisiin – esimerkkinä laaja terroristi-isku – kuin sodan uhkaa varten.

Toinen keskeinen turvallisuusympäristön muutokseen liittyvä reaktio on puolustusvoimien sodan ajan vahvuus, joka nostetaan 230 000 sotilaasta 280 000 sotilaaseen. Sodan ajan joukkojen kasvattaminen 50 000 sotilaalla lisää entisestään puolustuksemme kattavuutta koko valtakunnan alueella, koska pääosa lisäjoukoista kuuluu paikallisjoukkoihin.

Puolustusmenoja leikattiin viime vaalikaudella kymmenkunta prosenttia. Tämä johti siihen, että suunniteltuja materiaalihankkeita jouduttiin viivästyttämään tai peruuttamaan, jotta koulutusta ei olisi ollut pakko leikata dramaattisesti. Näin materiaalipuolelle syntyi vaje, jota pääministeri Sipilän hallitus sitoutui hallitusohjelmassaan korjaamaan edustaja Kanervan johtaman parlamentaarisen selvitysryhmän suositusten mukaisesti.

Materiaali-investointirahoitusta nostetaan asteittain Kanervan johtaman ryhmän esittämälle tasolle. Tämä rahoitus oli viime vuonna 50 miljoonaa euroa, kuluvana vuonna 80 miljoonaa, siitä nousten 150 miljoonaan euroon (ml indeksikorotukset) vuoteen 2020 mennessä. Tämä rahoitus tarvitaan uskottavan puolustuksen ylläpitämiseksi. On välttämätöntä, että saavutettu 150 miljoonan euron taso ylläpidetään vuoden 2020 jälkeenkin selonteon esittämällä tavalla.

Valmiuden ylläpitäminen ja kehittäminen on reagointia turvallisuusympäristön muutokseen. Valmiudella on hintansa. Sen ylläpitoon ja kehittämiseen esitetään ensi vuodesta alkaen 55 miljoonaa euroa vuodessa. Pääosa lisämäärärahoista kuluu kaluston kunnossapitoon, valmiusharjoituksiin ja muihin valmiusjoukkojen kustannuksiin.

Suomen puolustus on 2020-luvulla poikkeuksellisessa tilanteessa, kun meri- ja ilmavoimien pääjärjestelmät poistuvat käytöstä lähes samanaikaisesti.

Merkittävä osa merivoimien aluksista saavuttaa elinkaarensa pään vuosina 2022–2025. Poistuvat alukset on tarkoitus korvata monitoimialuksilla, jotka kykenevät suorittamaan tehtävänsä kaikissa Itämeren olosuhteissa. Monipuolisuus on avainsana tässäkin hankkeessa, joka kulkee nimellä Laivue 2020. Siinä hyödynnetään voimakkaasti kotimaista osaamista.

Ilmavoimiemme Hornet-hävittäjäkaluston elinkaari puolestaan päättyy ensi vuosikymmenen puolivälistä alkaen. Tämä poistuva suorituskyky on korvattava täysimääräisesti, muuten puolustukseemme jää ilmatilan kokoinen aukko. Hävittäjiemme uusiminen on pitkäkestoinen ja monimutkainen hanke. Mitä paremmin ja ennakoivammin hankinta toteutetaan, sitä kustannustehokkaampaan ratkaisuun päädymme. Edellytykset tämän HX-hankkeen toteuttamiselle luodaan kuluvan vaalikauden aikana.

Suomen puolustusjärjestelmää tulee kehittää kokonaisuutena ja sitä tulee kehittää pitkäjänteisesti. Meillä ei ole varaa jättää yhtäkään puolustuksemme osa-aluetta selkeästi heikommaksi kuin toista, koska juuri tuota heikkoutta mahdollinen vastustaja pyrkii kriisin aikana käyttämään hyväkseen. Selonteossa tehtyjen linjausten toteuttaminen mahdollistaa kansallisen puolustuksemme tasapainoisen kehittämisen vähintään vuosikymmeneksi eteenpäin.

Etelä-Koreassa

Kunniakomppanian tarkastus.

Tein 28.2.-3.3.2017 virallisen vierailun Etelä-Koreaan. Tapasin Etelä-Korean puolustusministeri Minkoo Hanin ja Puolustushankintaviraston ministerin Myoung-jin Changin, joiden kanssa keskustelin mm. alueellisesta turvallisuustilanteesta, maidemme kahdenvälisistä suhteista sekä puolustus- ja puolustusmateriaaliyhteistyöstä.

Vierailun aikana allekirjoitin käytettyjä K9 Thunder -panssarihaupitseja koskevan hankintasopimuksen Etelä-Korean viranomaistahoa edustavan KOTRA:n (Korea Trade-Investment Promotion Agency) kanssa. Samassa yhteydessä allekirjoitettiin myös Viron mahdollista vastaavaa hankintaa tukeva pöytäkirja.

Hankinnasta tehtiin päätös helmikuussa 2017. Hankinnan kokonaisarvo on 146 miljoonaa euroa ja siihen sisältyy yhteensä 48 panssarihaupitsia, varaosia ja koulutusta. Sopimuksen allekirjoitus käynnistää hankkeen toimitukset Suomelle alkaen tänä vuonna.

Haupitsihankinta on merkittävä askel maavoimien tulivoiman ja kenttätykistön kehittämisessä ja siten tärkeä osa maavoimien kaluston modernisointia. Tela-alustaiset 155 mm:n K9 Thunder -panssarihaupitsit mahdollistavat operatiivisten joukkojen tukemisen kauaskantoisella ja hyvän maasto- ja tieliikkuvuuden omaavalla tykistökalustolla. Haupitsit korvaavat vanhenevaa ja puolustusvoimien käytöstä poistuvaa tykistökalustoa.

Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla.

Itämeren geostrateginen merkitys kasvussa

Kansainvälinen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on ollut viime ajat voimakkaassa muutoksessa. Monipuolisesta voiman käytöstä, näytöstä tai sillä uhkaamisesta on muodostunut ”uusi normaali”.

Venäjä on viimeksi kuluneen vajaan kymmenen vuoden aikana yhä voimakkaammin kyseenalaistanut toimillaan ja valtiosuvereniteettiin liittyvillä tulkinnoillaan kansainvälisen turvallisuusjärjestyksen sisällön ja myös kansainvälisen oikeuden sääntöjä. Räikeimpänä esimerkkinä on Krimin valtaus.

Nato on päättänyt vastatoimena sijoittaa joukkojaan Itä-Euroopan jäsenmaihin. Baltian ilmatilaa valvoo enemmän lentokoneita kuin koskaan kylmän sodan jälkeen, alueella on järjestetty sotaharjoituksia ja Yhdysvallat on lähettänyt joukkojaan Baltian maihin ja Puolaan. Nato on päättänyt ns. eteentyönnetystä läsnäolosta sijoittamalla pataljoonat niin ikään Baltian maihin ja Puolaan. On syntynyt negatiivinen kierre, jonka vaikutuksesta jännite Itämeren alueella on kasvanut.

Myös Suomen sotilaallinen toimintaympäristö on muuttunut. Aseellisten kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön alentunut. Sotilaallista voimankäyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea pois. Vastaavasti puolustukselle asetetut vaatimukset ovat lisääntyneet.

Itämeren geostrategisen merkityksen kasvun myötä Ruotsissa on keskusteltu Gotlannin, sotilaallisesta läsnäolosta riisutun, suojaamattoman saaren turvallisuudesta.

Saaren strategisen sijainnin vuoksi Ruotsi on ryhtynyt jälleen kehittämään sen puolustusta. Gotlantiin perustetaan mm. mekanisoitu taistelujoukko maihinnousu-uhan torjumiseksi.

Ruotsi on ainakin julkisten tietojen perusteella huolestunut myös Venäjän Iskander-ohjuksien aiheuttamasta uhasta Kaliningradissa. Niiden kantosäde ulottuu Etelä-Ruotsiin ja Tukholman seudulle. Ruotsin asevoimien komentaja Micael Bydén on kommentoinut asiaa niin, että Ruotsi ryhmittää ilmavoimansa uudella tavalla siten, että tämä uhka voidaan torjua tai ainakin sitä merkittävästi pienentää. Myös muita mahdollisia toimenpiteitä harkitaan.

Lisäksi Ruotsin näkökulmasta Itämeren kaasuputkihankkeet ovat olleet turvallisuusuhka. Pelkona on, että Venäjä suojaisi aseellisesti taloudellisia intressejään Itämerellä eikä Ruotsi sen vuoksi suostu NordStream 2 -kaasuputken kulkemiseen Gotlannin kautta.

Ahvenanmaa on Gotlannin tavoin tärkeä Itämeren hallinnan kannalta. Siksi sen joutumista sotatoimien kohteeksi mahdollisessa konfliktitilanteessa ei voi sulkea pois, jos toinen valtio on valmis rikkomaan kansainvälistä oikeutta. Kansainvälispoliittisen tilanteen kiristyminen Itämerellä voisi aikaansaada jollekin kriisin osapuolelle halun ottaa Ahvenanmaa tai jokin sen osa sotilaalliseen käyttöön. Saarten demilitarisointi ei poista niihin kohdistuvaa potentiaalista uhkaa.

Suomessa lähdetään luonnollisesti siitä, että koko maata puolustetaan. Myös kansainväliset sopimukset Ahvenanmaan demilitarisoimisesta edellyttävät, että päävastuu Ahvenanmaan puolustuksesta on Suomella. Puolustussuunnitelmissa on tinkimättömästi otettu huomioon Ahvenanmaan demilitarisointiin liittyvät sopimusvelvoitteet.

Demilitarisoituna Ahvenanmaa kuitenkin muodostaa Suomelle puolustuksellisen haasteen. Se on portti Pohjanlahdelle ja sen kautta kulkee merkittävä osa tietoliikenneyhteyksistä länteen. Ahvenanmaalta käsin voi hallita Pohjois-Itämerta, katkaista Suomen meriliikenteen ja aiheuttaa vakavan uhan niin Manner-Suomelle kuin Ruotsille.

Erityisen ongelman muodostaa se, että harmaa alue sotilaallisen voimankäytön ja rauhantilan välillä on hämärtynyt. Sodat eivät enää julistuksenomaisesti ala ja harvoin edes päättyvät muodolliseen rauhansopimukseen. Voimankäytön keinovalikoima on laaja ja se sisältää myös tunnuksettomien taistelijoiden eli ”vihreiden miesten” käyttöä.

Modernin voimankäytön aikakautena on ennakointi ja tarvittaessa valmiuden nopea kohottaminen ensisijaista.  Aluevalvontalainsäädäntöä kehitettäessä tämä tulee ottaa huomioon, ja niin tulemme tekemään – sopusoinnussa Ahvenanmaan yleissopimuksen säädösten kanssa.

Julkaistu Itämeren alueen kehitykseen keskittyvässä Pulloposti-kolumnisarjassa 2.3.2017.