Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Vierailin Merisotakoululla

Vierailin 10. toukokuuta Merisotakoululla Helsingin Suomenlinnassa. Vierailun aikana perehdyin Merisotakoulun toimintaan, opetukseen ja tutkimukseen sekä ajankohtaisiin asioihin. Merivoimien monialainen osaaminen teki vaikutuksen.

Tämän vierailun jälkeen varusmieskoulutusta antavista joukko-osastoista käymättä on enää Utin Jääkärirykmentti. Tarkoitukseni on toimikauteni aikana vierailla kaikissa Puolustusvoimien miehitetyissä toimipisteissä, joten pienempiä kohteita kuten varastoja riittää tarkastettavaksi tämänkin jälkeen.

Isäntänä vierailulla toimi Merisotakoulun johtaja, kommodori Pasi Pajunen.

Nordefco-kokous Turun linnassa

Isännöin 3.-4. toukokuuta Pohjoismaiden puolustusministerien kokousta, joka järjestettiin Turussa. Suomi on vuonna 2017 pohjoismaisen puolustusyhteistyön Nordefcon puheenjohtajamaa, ja kokous oli osa puheenjohtajavuoden ohjelmaa.

Kokouksessa käsiteltiin ajankohtaisia asioita, kuten alueellista turvallisuustilannetta. Alueellista turvallisuustilannetta tarkasteltiin mm. uusien uhkien näkökulmasta ja vieraille esiteltiin hybridiosaamiskeskuksen toimintaa. Kokouksen asialistalla olivat myös ilmavoimien harjoitusyhteistyö, puolustusmateriaaliyhteistyö sekä pohjoismainen yhteistyö kansainvälisissä operaatioissa.

Lisäksi ohjelmaan kuului tutustuminen Länsi-Suomen Meriliikennekeskukseen ja Länsi-Suomen Merivartioston toimintaan.

Nordefco-kokouksesta uutisoivat mm. Yle ja IS.

Vasemmalta: Claus Hjort Frederiksen (Den), Arnór Sigurjónsson (Isl), Peter Hultqvist (Swe), JN, Ine Eriksen Søreide (Nor).

 

 

Uskottavan puolustuksen paluu

Suomen puolustusratkaisu perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamisen periaatteeseen. Tämä puolustusratkaisumme suuri linja on osoittautunut aikojen saatossa hyväksi ja toimivaksi. Maailma ympärillämme on viime vuosina muuttunut tavalla, joka vaatii puolustuksemme eri osa-alueiden määrätietoista kehittämistä siten, että kokonaisuus vastaa uskottavasti myös tulevaisuuden tarpeisiin ja haasteisiin.

Yksi istuvan hallituksen tekemistä konkreettisista toimista puolustuksen kehittämiseksi on puolustusselonteossa esitetty sodan ajan vahvuuden nostaminen 50 000 sotilaalla 280 000:een. Käytännössä vahvuuden nostoa esitetään toteutettavaksi liittämällä joukkojen perustamisorganisaatio osaksi paikallisjoukkoja ja käyttämällä riittävän koulutustason saavuttaneita varusmiehiä valmiuden kohottamisen ja kriisiajan tehtäviin. Vahvuuteen sisällytetään myös tarvittaessa puolustusvoimiin kriisitilanteessa liitettävät rajajoukot.

Kyse on todellisesta vahvuuden nostamisesta eikä vain nykyisten yksiköiden uudesta laskentatavasta, kuten joiltain tahoilta on epäilty.

Joukkojen perustamisorganisaation liittäminen sodan ajan kokoonpanoon on selkeä muutos aiempaan käytäntöön. Tähän päätökseen on useita syitä, joista mainittakoon muuttunut turvallisuusympäristö ja pyrkimys vahvistaa paikallispuolustusta. Koko maan kattavat paikallisjoukot tukevat tarvittaessa myös muita turvallisuusviranomaisia. On hyvä muistaa, etteivät poliisi- tai pelastuslaitosten työt vähene kriisin aikana, päinvastoin.

Riittävän koulutustason saavuttaneiden varusmiesten lisääminen sodan ajan kokoonpanoon on keskeinen uudistus, koska kantahenkilökunnasta ja varusmiehistä muodostetuilla valmiusyksiköillä kyetään toimimaan nopeasti. Joukoilla on hallussaan ensimmäisiin tehtäviin vaadittava varustus varuskunnissa.

Rajavartiolaitoksen sodan ajan vahvuuden lisääminen puolustusvoimien sodan ajan kokoonpanoon on puolestaan tarkoituksenmukaista, koska näin valmistaudutaan todellisuudessakin tekemään. Näkemystä tukee sekin, että Rajavartiolaitoksen sodan ajan joukkoja varustetaan puolustusbudjetista.

Uusien joukkojen varustaminen on herättänyt julkisuudessa kysymyksiä, mutta käytännössä 50 000 lisäsotilaalle on jo pääosin heidän tehtäviensä edellyttämä varustus. Lisäksi joukkojen käyttöön ohjataan varustusta niiltä joukoilta, jotka saavat uutta varustusta maavoimien varustamisen yhteydessä.

Itämeren alueen turvallisuustilanne on tänä päivänä hyvin toisenlainen kuin se oli kymmenen vuotta sitten. Jännite on kasvanut ja voimapolitiikka tehnyt paluun, eikä tulevien kriisien luonnetta voi varmuudella ennustaa. Näissä olosuhteissa oman uskottavan puolustuksen merkitys korostuu entisestään. Sodan ajan vahvuuden nostaminen korjaa osaltaan viime vaalikaudella tehtyjä virheitä ja viestii myös maailmalle, että Suomessa ollaan hereillä ja varaudutaan puolustamaan koko maata.

Kolumni on julkaistu Ruotuväki-lehdessä 9/17.

EU:n puolustusministerit kokoontuivat Maltalla

Kuvassa kanssani vierailun isäntä, Maltan ministeri Carmelo Abela ja EU:n korkea edustaja Federica Mogherini.

Vietin 700:nnen päiväni puolustusministerinä Maltan Vallettassa EU:n puolustusministerien epävirallisessa kokouksessa.

Kokouksen työistuntojen ja työlounaan aiheina olivat pysyvä rakenteellinen yhteistyö, EU:n toimet Libyassa ja välimerellä (mm. operaatio EUNAVFOR MED Sophia) sekä EU:n taisteluosastot. Työlounaalle osallistuivat myös Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja YK:n rauhanturvaoperaatioista vastaava alipääsihteeri Jean-Pierre Lacroix.

Matkaohjelmaani kuuluivat lisäksi kahdenväliset tapaamiset Viron puolustusministeri Margus Tsahknan sekä alipääsihteeri Lacroix’n kanssa.

Uudistettua Jääkärimuseota avaamassa

Avasin 22. huhtikuuta uudistetun Suomen Jääkärimuseon Kauhavalla. Avajaistervehdyksessäni kertasin jääkäriliikkeen vaiheita ja pohdin jääkäreiden merkitystä Suomelle ja Suomen puolustukselle.

Jääkäreiden merkitys isänmaallemme on moninainen. He olivat avainasemissa niin vapaussodassa kuin vapauskamppailumme jatko-osassa toisessa maailmansodassa. Jääkäreillä oli myös suuri vaikutus siihen, miten puolustusvoimia kehitettiin ennen sotia. Uuden, itsenäisen maan puolustusvoimiin istutettiin aktiivisuutta korostava henki ja aktiivisuuteen perustuva taktiikka. Jääkäreiden merkitys Suomen sodanjohdossa oli myös merkittävä.

Jääkäreiden manifestin mukaan heidän arvokkain perintönsä jälkisukupolville oli luottamus Suomen tulevaisuuteen itsenäisenä valtiona, usko vapauden voittoon ja tahto taistella oikean asian puolesta silloinkin, kun kaikki näyttää toivottamalta.

Paras tapa vaalia jääkäreiden perintöä on ylläpitää edellytyksiä vapaan ja itsenäisen Suomen tarinan jatkuvuudelle. Jääkäreiden korostama tahto on pysynyt korkeana. Valtaosa suomalaisista haluaa edelleen puolustaa maataan kaikissa tilanteissa.

Jääkäreiden perinnön vaaliminen on myös maanpuolustustyötä parhaimmillaan. Vaikka sodankäynti on muuttunut keinoiltaan viimeisen 70 vuoden aikana, ei tarve toimia yhtenäisenä kansakuntana puolustusasioissa ole muuttunut mihinkään.

Nyt avattu, uudistettu Jääkärimuseo kertoo jääkäreiden kunniakasta ja mielenkiintoista tarinaa jälkisukupolville.

Kokonaisturvallisuuden parantamiseksi

Valtion kokonaisturvallisuuden parantaminen kiinteän omaisuuden siirroissa -selvitystä vastaanottamassa.

Hallitusohjelman tavoitteessa tarkentaa kokonaisturvallisuuden kannalta merkittävien maa-alueiden ja kiinteistöjen hankintaan liittyvää lainsäädäntöä on päästy harppaus eteenpäin, kun asiaa käsittelevä selvitys on nyt valmistunut. Selvityksen tavoitteena oli löytää konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia keinoja, joilla valtion kokonaisturvallisuutta voidaan parantaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen läheisyydessä sijaitsevan kiinteän omaisuuden omistuksen ja hallintaoikeuden siirroissa sekä merkittävissä investointihankkeissa. Strategisia kohteita, joiden ympäristöllä voi olla turvallisuusulottuvuus, ovat mm. sotilasalueet, strategiset tie-, rata-, silta- ja patorakenteet sekä merenkulkuväylät ja satamarakenteet sekä tietoliikenteeseen ja sähkönsiirtoon liittyvät kohteet.

Laaditussa selvityksessä on tunnistettu useita mahdollisuuksia lisätä viranomaisen toimintamahdollisuuksia kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Tarkasteltavina mahdollisina kehittämiskohteina tunnistettiin mm. lunastuslainsäädäntö, etuosto-oikeuden laajentaminen valtiolle, mahdollinen EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten kansalaisten kiinteistönomistuksen rajoitettu lupa- tai ilmoitusvelvollisuus, maankäytön suunnittelun nykyistä laajempi hyödyntäminen sekä suunnittelutarpeen- ja rakentamisen lupajärjestelmän mahdollinen kehittäminen.

Selvityksen mukaan omaisuuden lunastuksesta puolustustarkoituksiin annettua lakia voitaisiin täsmentää puolustustarkoituksen osalta siten, että edellytykset lunastamiselle voisivat täyttyä myös puolustusvoimien hallinnassa olevien alueiden lähialueilla. Puolustuslunastuslailla mahdollistetaan toimenpiteiden väliaikainen kieltäminen, kun puolustusministeriö on ryhtynyt valmistelemaan lunastusta.  Puolustuslunastuslaissa tulisi nykyistä selkeämmin kieltää kiinteistöjen sellainen käyttäminen, jolla olisi haitallisia vaikutuksia puolustusvoimien toimintaan. Myös ennakkohaltuunottoa koskevaa säännöstä voisi täsmentää lunastusmenettelyn sujuvuuden varmistamiseksi tapauksissa, joissa valtion turvallisuusedut voisivat vaarantua.

Valtion väliintulo kiinteistökaupassa olisi mahdollista toteuttaa joko muuttamalla nykyistä etuostolakia siten, että siihen lisättäisiin tarvittavat säännökset valtion etuosto-oikeudesta, tai säätämällä uusi ”valtion etuostolaki”, jossa säädettäisiin kokonaisturvallisuusperustaisesta etuosto-oikeudesta. Etuostolainsäädännön käyttöönotto kokonaisturvallisuuden edistämiseksi olisi mahdollista joko siten, että valtiolla olisi laaja-alaisesti etuosto-oikeus kiinteistökaupoissa, taikka niin, että etuosto-oikeus olisi rajoitettu tietyille alueille, esimerkiksi tiettyjen määriteltyjen turvallisuuden kannalta merkittävien kohteiden läheisyyteen.

Ulkomaalaisten kiinteistöomistusta ei nykyisin Suomessa säännellä. Kansainväliset sopimukset rajoittavat jossain määrin lupajärjestelmän luomista, mutta ennakkovalvonta voisi selvityksen mukaan olla mahdollista kansallista turvallisuutta koskevien poikkeamismahdollisuuksien perusteella ainakin rajoitetulla soveltamisalalla. Ulkomaalaisten kiinteistöomistuksen kontrollijärjestelmä voisi koskea esimerkiksi tarkasti määriteltyä aluetta, kuten raja-aluetta ja ehkä käsittää joihinkin ”julkisiin kohteisiin” (esim. varuskunta-alueisiin ja vara-laskupaikkoihin) suoraan rajoittuvat alueet.

Myös maankäytön suunnittelua ja rakentamisen kontrollia voitaisiin kehittää siten, että kokonaisturvallisuus otettaisiin nykyistä laajemmin huomioon jo kaavoituksessa ja rakentamisen kontrollijärjestelmässä.

Selvityksen perusteella voidaan todeta, että valtio tarvitsee uusia keinoja kokonaisturvallisuuden kannalta merkittävien maa-alueiden ja kiinteistöjen hankintaan ja hallintaan. Kokonaisturvallisuuden parantaminen kiinteän omaisuuden siirroissa edellyttää lainsäädännön kehittämistä. Yksityiskohtaisempi arvio tarvittavista toimenpiteistä täsmentyy, kun valmistelun jatkovaiheista sovitaan vastuuministeriöiden välisissä neuvotteluissa.