Aihearkisto: sosiaalipolitiikka

Työelämän laatu ratkaisee

En usko mekaaniseen työuran pidentämiseen. Mielestäni työurat pidentyvät työelämän laatua parantamalla: siis mieluummin porkkanaa kuin keppiä. Vastasin Kuntien eläkevakuutuksen eli Kevan aihetta koskevaan kyselyyn puolueeni Perussuomalaisten puolesta. Kysymykset olivat seuraavat:

Näin vastasin:

1. Työurat eivät pitene, jos työolot eivät parane. On panostettava sellaisiin työkuntoa edistäviin toimenpiteisiin, jotka auttavat ihmisiä jaksamaan työssään edes nykyiseen eläkeikään saakka.

2. Ks. edellinen vastaus.

3. Palkka ei ole pääasia, vaan inhimilliset työolosuhteet.

4. Peruspalveluita ei tule merkittävästi yksityistää tai ulkoistaa. Yksityinen sektori voi Perussuomalaisten mielestä täydentää julkista palveluntuotantoa, mutta sosiaali- ja terveyspalveluissa on aina säilytettävä myös yhteiskunnan oma tuotanto siten, ettei palvelutuotantoa merkittävästi ulkoisteta. Etenkään monilla pienemmillä paikkakunnilla markkinat eivät edes toimi niin hyvin, että ulkoistamalla palvelut yksityisen sektorin tuottamiksi olisi saatavissa aikaan kustannussäästöjä. Päinvastoin vaarana on hintojen karkaaminen käsistä ja jopa palvelutuotannon yksityinen monopoliasema, jota sitten julkisella rahoituksella pönkitettäisiin.

5. Noin 200-230 kuntaa.

6. Eläkevarat on sijoitettava turvallisesti ja tuottavasti edistäen suomalaista työtä ja yrittämistä. Oikein toimien huolta tulevaisuuden eläketurvasta ei ole. Tällä hetkellä huoli on vähätuloisimmista eläkeläisistä ja väliinputoajista.

Savuton muoti-ilmiö

Suomessa on voimassa kansainvälisesti verrattuna erittäin tiukka tupakkalaki. Kenenkään ei tarvitse kärsiä tupakansavusta vasten tahtoaan, mikä on hyvä asia.

Tiukan tupakkalain lisäksi monet kunnat ja yritykset ovat julistautuneet savuttomiksi. Kuntaliiton selvityksen mukaan kolmannes kunnista on savuttomia, ainakin paperilla. Suurista kaupungeista Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat heittäneet hyvästit tupakalle.

Mitä suuret edellä, sitä pienet perässä. Niin myös kotikuntani Nurmijärvi on nyt mukana tässä periaatteessa terveessä muoti-ilmiössä, käsittääkseni Amerikasta vanhalle mantereelle rantautuneessa tupakan vastustamisessa. Ollaanko ilmiön mukana kuitenkin menossa kritiikittömästi liian pitkälle, perusoikeuksiin puuttumiseen ja aikuisten ihmisten holhoamiseen?

Esimerkiksi tänään Nurmijärven kunnanhallituksen henkilöstöjaostossa, johon olen pari viime vuotta saanut luottamushenkilönä kuulua,  oli esityslistalla luonnos määräyksiksi koskien tupakoimista kunnan työpaikoilla. Ymmärrän tupakkalain lähtökohdat. Lakia pitää noudattaa, se on selvä, mutta joskus ihmettelen: mihin tästä maasta on katoamassa terve järki?

Mielestäni ei ole järkevää rajoittaa kunnan työntekijöiden tupakointia yli tupakkalain vaatimusten, koska sellainen ei ole elävästä elämästä. Ohjeluonnoksessa oli muun muassa seuraava kohta: ”Virallisten taukojen ulkopuolella työaikana tapahtuvaa tupakointia ei lasketa työajaksi.” Kuka valvoo vaikka kunnan mittausmiestä, joka sätkä huulessa tekee maastossa työtään?

Ei sellaisia sääntöjä pidä asettaa, joita ei voi eikä kannata valvoa. Sellainen vain syö uskottavutta hyvältä asialta ja luo kapinahenkeä. Yhtä hyvin kai voisimme kieltää nettisurffailun työpaikoilla muina kuin virallisten taukojen aikana.

En myöskään voinut hyväksyä esitystä ostaa nikotiinipurukumia kunnan työntekijöille. Mielestäni purukumien hankkiminen on – niin kuin tupakointikin – jokaisen henkilökohtainen valinta. Veronmaksajien rahoja ei sellaiseen pidä käyttää. Siksi jätin eriävän mielipiteen – yksin jäin, mutta halusin keskustelua, koska näin asian periaatteellisena.

Omaishoitoon kannattaa satsata

Tulevaisuudessa ikääntyminen ja sen heijastusvaikutukset tulevat koettelemaan kuntataloutta entistä vahvemmin. On etsittävä kustannustehokkaita ratkaisuja. Yksi sellainen on Perussuomalaisten ehdotus satsata entistä enemmän omaishoitoon. 

Paitsi että omaishoito on inhimillinen hoitomuoto niin vanhuksille, vammaisille kuin muillekin pitkäaikaista hoivaa tarvitseville, ovat sen kustannukset tutkimusten mukaan tehostettuun palveluasumiseen verrattuna kolme kertaa ja laitoshoitoon verrattuna neljä kertaa edullisemmat.

Omaishoidon riittävään tukemiseen kannattaa kunnissa tulevina vuosina varautua. Tuki ei saa olla määrärahasidonnainen, vaan omaishoitosopimus on tehtävä aina kun sen edellytykset täyttyvät. Tukitasoa voidaan nostaa, tuesta voidaan tehdä räätälöidympää ja silti kokonaisuus on taloudellisesti kannattavampaa ja laadukkaampaa kuin vastaavat muut hoitomuodot.

Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä. Heidän avullaan kunnat tulevat pitkällä tähtäimellä säästämään. Ilman uutta ajattelua kunnissa veroprosentti tulee vain nousemaan ja nousemaan ilman että palvelut paranevat.

Parasta tietenkin olisi, jos omaishoidontuki maksettaisiin Kelan välityksellä. Silloin se olisi tasapuolinen ja oikeudenmukainen kaikille omaishoitajille asuinkunnasta riippumatta.

Kirjoitin tältä pohjalta paikallislehteen kolumnin, että kotikunnastani Nurmijärvestä tulisi tehdä omaishoidon mallikunta. Artikkeli löytyy täältä.

Puheenjohtaja Timo Soini ilmoittaa uudessa Perussuomalainen-lehdessä numero 15/2010, että omaishoito on kynnyskysymys. Sen parantaminen on saatava seuraavan hallituksen ohjelmaan.

”Perussuomalaisuus on inhimillisyyttä”, toteaa Soini – siksi Perussuomalaiset kannattavat omaishoidon tilanteen parantamista.

Samasta työstä sama palkka

Eduskunnassa käsiteltiin viime viikolla valtioneuvoston tasa-arvoselontekoa. Eipä se juuri huomiota herättänyt, vaikka olikin ensimmäinen laatuaan.

Selontekoja ja muita on tänä syksynä eduskunnassa riittänyt. Niiden lähetekeskustelut tahtovat jäädä helposti pimentoon nykymediassa, joka kaipaa eduskunnasta lähinnä ärhäköitä debatteja, siis suurta draamaa, ei pohdittuja – vai pitäisikö sanoa kuivakoita – puheenvuoroja.

Joka tapauksessa tasa-arvosta puhuttiin, ja Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron piti kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner, kun kansanedustaja Pertti Virtanen oli sairastunut. Puhe löytyy puolueen sivuilta. Ja mainiosta Yle Areenasta.

Niin kuin yleensä on, Perussuomalaisten ryhmäpuhe erottui asiasisällöltään vanhojen puolueiden jorinoista. Edukseen vai ei, sitä olen jäävi arvioimaan, mutta hieman haluan kommentoida.

Ihmiselle hyvä

Tasa-arvokysymyksissäkin Perussuomalaiset haluavat katsoa asioita kokonaisvaltaisesti. Periaatteenamme on se, mikä on ihmiselle hyvä. Emme halua katsoa asioita yksinomaan sukupuolikysymyksinä.

Esimerkiksi pätkätyöt ovat yksilölle yhtä suuri ongelma, oli kyseessä mies tai nainen. Myös pienipalkkainen työ, jolla ei elä, on sukupuolesta riippumaton ongelma. Työllä pitää voida elättää itsensä ja perheensä, jos sellaista on.

Missä tulos tehdään?

Ruohonen-Lerner esitti puheessaan peruskansalaisten oikeutetun kysymyksen:  voiko yrityksen johtajan – miehen tai naisen – työpanos yrityksen tulokseen olla monikymmenkertaisesti arvokkaampi rivityöntekijöiden palkkaan verrattuna? Tekee mieli lisätä: missä yrityksen tulos tehdään – tehdäänkö se verstaan lattialla vai maisemakonttorissa?

Tasa-arvoa on, että palkka tulee työpanosten oikeassa suhteessa. Muutoin yrityksen vuosineljännesinfot on syytä aloittaa laulun sanoin, kuten puolueemme vaalityömies Matti Putkonen murjaisi : ”Kaikkihan me olemme samassa veneessä. Saalis jaetaan tasan, mutta soutajat saavat vain perkuujätteet.”

Putkonen kertoi hyvänä esimerkkinä samapalkkaisuuden edistämisestä Metallin-mallin, jonka avulla alan miesten ja naisten palkkaerot on voitu supistaa lähes olemattomiin. Siinä esimerkkiä muillekin aloille.

Miesten ja naisten eurot

Puolueemme piirissä ei täysin ymmärretä puhetta miesten ja naisten euroista. Kyllä eurot ovat kaikille samat; samasta työstä sama palkka. Ei kansanedustajillekaan makseta sukupuolen mukaan eri palkkaa, eikä Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksissa lue, että miehelle täysi palkka mutta naiselle 80 prosenttia.

Tuloerot ovat mies- ja naisvaltaisten alojen välisiä, ja näihin eroihin voivat päättäjät vaikuttaa. Kokonaan emme niistä pääse eroon: aina tulee olemaan eri aloilla eri palkka, mutta nuoria naisia on kannustettava hakemaan perinteisille miesvaltaisille aloille ja päinvastoin.

Ryhmäpuheessamme kiteytyi Perussuomalaisten tasa-arvopoliittinen linja: ihmisten hoitaminen saa olla yhtä arvokasta kuin koneen käyttäminen, mutta kuka luulee että asia korjaantuu koneen käyttäjää haukkumalla?

Veteraanikuntoutuksen vajaat määrärahat

Eduskunta aloitti viime viikolla syksyn tärkeimmän urakkansa. Se alkoi käsitellä hallituksen esitystä valtion ensi vuoden talousarvioksi. Perinteisessä keltaisessa budjettikirjassa on monia arveluttavia kohtia, joista puutun tällä kertaa vain yhteen – sotiemme veteraanien ja kotirintamanaisten asemaan.

http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2011/he_2011.html (ks. momentti 33.50->)

Maan vapauden pelastaneet miehet ja heitä uhrautuvasti tukeneet naiset eivät toki enää ole unohdettua kansanosaa kuten suomettumisen vuosikymmeninä, mutta parannuksia heidän tilanteensa vielä tarvitsisi. Tuntuu nimittäin siltä, että porvarihallituksen toimesta kyllä pidetään kauniita juhlapuheita kunniakansalaisillemme, mutta teot puuttuvat tai ovat mitä ovat.

Kuntoutusmäärärahoja karsitaan

Etenkään rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan resurssit eivät ole sitä tasoa millä niiden pitäisi olla. Tähänhän muun muassa Perussuomalaisten kansanedustajat ovat useaan otteeseen vuosien mittaan puuttuneet, mutta hallituspuolueiden edustajat ovat olleet kovakorvaisia.

Tosiasia on, että veteraanien kuntoutusmäärärahat ovat useana vuotena monessa kunnassa loppuneet jo alkuvuodesta. Nyt ne ovat ensi vuoden budjetissa putoamassa 30,5 miljoonaan euroon, mikä on käsittämätöntä, sillä nyt jo tiedetään kuluvan vuoden kuntoutusvarojen (34 miljoonaa) olevan riittämättömiä.

Mielestäni jokaisella veteraanilla pitäisi olla mahdollisuus vuosittaiseen kuntoutusjaksoon, jos me heistä kunniakansalaisina haluamme puhua. Kohtuullista myös olisi, että veteraanin puolisolla olisi oikeus asua miehensä kanssa, vaikka sitten veteraanien veljes- tai sairaskodissa.

Ja eikö ole jo korkea aika luopua veteraanien lainmukaisia etuuksia määriteltäessä työkyvyttömyysprosenteista? Pienivammaiset sotainvalidit ovat tällä hetkellä epäoikeudenmukaisessa asemassa.

Pallo on kansanedustajilla

Sotiemme veteraaneja on elossa noin 60 000. Heidän keski-ikänsä on 88 vuotta. Tuoni harventaa rivejä kiihtyvää tahtia. On kiire, jos haluamme maksaa kunniavelkaa veteraaneillemme ennen viimeistä iltahuutoa.

Pallo on nyt kansanedustajilla. Hallituspuolueiden edustajat ovat avainasemassa. He voivat halutessaan muuttaa hallituksen budjettiesitystä, jos vain tahtovat. – Sen toivoisin näkeväni, oli syy sitten aito auttamisen halu tai edessä olevat eduskuntavaalit.