Aihearkisto: sosiaalipolitiikka

Hallitus nostaa polttoaineen hintaa

Uusi hallitus on ohjelmassaan linjannut, että kansalaisten jokapäiväinen elämä kallistukoon edelleen. Väistyvän hallituksen energiaveropaketti ja muut korotukset iskivät lovea etenkin pienituloisten kukkaroon, ja jälleen on luvassa uusi kurimus.

Kataisen hallitus on päättänyt nostaa polttoaineista, alkoholista, savukkeista sekä virvoitusjuomista, makeisista ja jäätelöstä perittäviä valmisteveroja. Kotitalouksien sähkön hintakin tulee nousemaan.

Viinan, tupakan, limsan, karkin ja jätskin verotuksen kiristämistä voidaan tietenkin perustella terveyden edistämiseen vedoten. Sen sijaan bensan ja dieselin ylikireän verotuksen entisestään kiristämistä ei voi hyväksyä, puhumattakaan hallituksen suunnittelemasta autoveron korotuksesta, sillä Suomi on harvaan asuttu, pitkien etäisyyksien maa. Arjen välttämättömiä liikkumistarpeita riittää. Sähkön hintakin alkaa lähestyä kohtuuttomuutta: näillä leveysasteilla se nyt vaan on niin, että asuntoja pitää lämmittää.

On arvioitu, että tulonjaon kannalta valmisteverot ovat arvonlisäveroakin epäoikeudenmukaisempia, sillä niiden korotus rokottaa pienituloista arvonlisäveron korotusta enemmän. Jälleen siis ollaan ottamassa Kokoomuksen johdolla uutta askelta tasaveroa kohti.

Perussuomalaisen mielestä verotusta tulisi ohjata suuntaan, jossa verot määräytyvät maksukyvyn mukaan. Se tarkoittaa, että suurituloiset maksavat tuloistaan enemmän veroa kuin pienituloiset. Hallitus on kuitenkin päättänyt, että tuloverotusta ei kiristetä. Ainoa verotuksen osalta näkyvissä oleva valonpilkahdus on se, että pääomatuloverotus nousee 28 prosentista 30 prosenttiin ja muuttuu samalla lievästi progressiiviseksi. Siitä tunnustus uudelle hallitukselle.

Etuisuuksiin kaavaillut korotukset olisivat tuomassa hieman helpotusta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien talouteen. Toivon, että ne myös toteutuvat. On kuitenkin huomattava, että korotuksesta ei ole pienituloiselle mitään iloa, jos osa siitä hupenee kohonneisiin välillisiin veroihin ja loput vähennetään toimeentulotuesta.

Myös opintotuen sitomista indeksiin on saatu odottaa kauan. Elinkustannusten kallistuessa opiskelijoiden ostovoima on jatkuvasti heikentynyt. Tosin indeksiin sitominen tapahtuu vasta vaalikauden lopulla.

Köyhän asiasta on muistettava huolehtia myös muin keinoin kuin pelkillä etuisuuksien korotuksilla. Eritoten peruspalveluiden säilyminen ja niiden kehittäminen on turvattava. Julkisten palveluiden on oltava laadultaan ja saatavuudeltaan kilpailukykyisiä yksityisten palveluiden kanssa. Kuntatalouden kuristaminen ei tässä suhteessa lupaa hyvää.

Kolumni Aamupostissa 27.6.2011

Väärin sammutettu!

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä otti viime viikolla kantaa syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan. Sellaista oli meiltä odotettu, ja kansalaiset ottivat sen saapuneen palautteen perusteella hyvin vastaan. Muiden puolueiden sekä ”etelän median” vastaus oli niin ikään odotettu: väärin sammutettu!

Yhtä mieltä ollaan siitä, että ketään ei saa syrjiä etnisen, uskonnollisen, kulttuurisen, aatteellisen, kielellisen tai poliittiseen ryhmään kuulumisen takia. Näin kuuluukin olla. Perussuomalaisia höykytetään kuitenkin sen takia, että vastustamme tämän – voiko sanoa – perinteisen syrjinnän lisäksi myös tiettyä ns. positiivista syrjintää, joista tunnetuimpana esimerkkinä ovat korkeakoulujärjestelmämme ilmeisen ylimitoitetut aloituspaikkakiintiöt ruotsinkielisille.

Tämänkaltainen syrjintä on joidenkin mielestä tietenkin täysin hyväksyttävää, sillä kohdistuuhan se suomenkieliseen enemmistöön. Perussuomalaisten mielestä kielikiintiöt kuitenkin loukkaavat kansalaisten perustuslaissa todettua yhdenvertaisuutta: ei ole oikein eikä yhteiskunnallisen ilmapiirin kannalta tervettä, että ruotsinkielinen suomalainen nuori saa opiskelupaikan helpommin kuin suomenkielinen.

Kaikkeen syrjintään on syytä suhtautua yhtäläisellä vakavuudella, edustivat uhrit sitten vähemmistöä tai enemmistöä. Kuten julkilausumassamme todettiin: ”Kaikkinainen epäsymmetrisyys eri ryhmiin kuuluvien henkilöiden kohtaamien vääryyksien uutisoinnissa ja arvottamisessa lähettää vahvan viestin siitä, että ihmisen arvo riippuu hänen taustastaan.”

Tarkkaa lukua siitä, kuinka paljon ruotsinkieliseen korkeakouluopetukseen on varattu paikkoja, on vaikea saada, sillä yliopistot ilmoittavat omat aloituspaikkamääränsä vaihtelevin käytännöin. Eri laskelmien mukaan ruotsinkieliseen opetukseen on kuluvana vuonna varattu 6–8 prosenttia aloituspaikoista. Kun ruotsinkielisten 20–22-vuotiaiden osuus koko maan samanikäisistä on 5,2 prosenttia, vaikuttaa siltä että heille on varattu opiskelupaikkoja yliopistoissa yli väestöosuuden.

Lisäksi ruotsinkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet ovat joissain yliopistoissa päässeet opiskelemaan esimerkiksi lääketieteelliselle ja oikeustieteelliselle alalle huomattavasti alhaisemmilla pääsykoepisteillä kuin suomenkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet.

Asian selvitystyön käynnistämiseksi olen ensimmäisenä valtiopäivätoimenani jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, joka koskee ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrää yliopistoissa. Onko huomattava kielellinen epäsuhta todellinen ja jos on, mitä hallitus aikoo tehdä asialle? Tämäkin on syrjinnän vastaista työtä ja kansalaisten yhdenvertaisuuden edistämistä.

Työelämän laatu ratkaisee

En usko mekaaniseen työuran pidentämiseen. Mielestäni työurat pidentyvät työelämän laatua parantamalla: siis mieluummin porkkanaa kuin keppiä. Vastasin Kuntien eläkevakuutuksen eli Kevan aihetta koskevaan kyselyyn puolueeni Perussuomalaisten puolesta. Kysymykset olivat seuraavat:

Näin vastasin:

1. Työurat eivät pitene, jos työolot eivät parane. On panostettava sellaisiin työkuntoa edistäviin toimenpiteisiin, jotka auttavat ihmisiä jaksamaan työssään edes nykyiseen eläkeikään saakka.

2. Ks. edellinen vastaus.

3. Palkka ei ole pääasia, vaan inhimilliset työolosuhteet.

4. Peruspalveluita ei tule merkittävästi yksityistää tai ulkoistaa. Yksityinen sektori voi Perussuomalaisten mielestä täydentää julkista palveluntuotantoa, mutta sosiaali- ja terveyspalveluissa on aina säilytettävä myös yhteiskunnan oma tuotanto siten, ettei palvelutuotantoa merkittävästi ulkoisteta. Etenkään monilla pienemmillä paikkakunnilla markkinat eivät edes toimi niin hyvin, että ulkoistamalla palvelut yksityisen sektorin tuottamiksi olisi saatavissa aikaan kustannussäästöjä. Päinvastoin vaarana on hintojen karkaaminen käsistä ja jopa palvelutuotannon yksityinen monopoliasema, jota sitten julkisella rahoituksella pönkitettäisiin.

5. Noin 200-230 kuntaa.

6. Eläkevarat on sijoitettava turvallisesti ja tuottavasti edistäen suomalaista työtä ja yrittämistä. Oikein toimien huolta tulevaisuuden eläketurvasta ei ole. Tällä hetkellä huoli on vähätuloisimmista eläkeläisistä ja väliinputoajista.

Savuton muoti-ilmiö

Suomessa on voimassa kansainvälisesti verrattuna erittäin tiukka tupakkalaki. Kenenkään ei tarvitse kärsiä tupakansavusta vasten tahtoaan, mikä on hyvä asia.

Tiukan tupakkalain lisäksi monet kunnat ja yritykset ovat julistautuneet savuttomiksi. Kuntaliiton selvityksen mukaan kolmannes kunnista on savuttomia, ainakin paperilla. Suurista kaupungeista Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat heittäneet hyvästit tupakalle.

Mitä suuret edellä, sitä pienet perässä. Niin myös kotikuntani Nurmijärvi on nyt mukana tässä periaatteessa terveessä muoti-ilmiössä, käsittääkseni Amerikasta vanhalle mantereelle rantautuneessa tupakan vastustamisessa. Ollaanko ilmiön mukana kuitenkin menossa kritiikittömästi liian pitkälle, perusoikeuksiin puuttumiseen ja aikuisten ihmisten holhoamiseen?

Esimerkiksi tänään Nurmijärven kunnanhallituksen henkilöstöjaostossa, johon olen pari viime vuotta saanut luottamushenkilönä kuulua,  oli esityslistalla luonnos määräyksiksi koskien tupakoimista kunnan työpaikoilla. Ymmärrän tupakkalain lähtökohdat. Lakia pitää noudattaa, se on selvä, mutta joskus ihmettelen: mihin tästä maasta on katoamassa terve järki?

Mielestäni ei ole järkevää rajoittaa kunnan työntekijöiden tupakointia yli tupakkalain vaatimusten, koska sellainen ei ole elävästä elämästä. Ohjeluonnoksessa oli muun muassa seuraava kohta: ”Virallisten taukojen ulkopuolella työaikana tapahtuvaa tupakointia ei lasketa työajaksi.” Kuka valvoo vaikka kunnan mittausmiestä, joka sätkä huulessa tekee maastossa työtään?

Ei sellaisia sääntöjä pidä asettaa, joita ei voi eikä kannata valvoa. Sellainen vain syö uskottavutta hyvältä asialta ja luo kapinahenkeä. Yhtä hyvin kai voisimme kieltää nettisurffailun työpaikoilla muina kuin virallisten taukojen aikana.

En myöskään voinut hyväksyä esitystä ostaa nikotiinipurukumia kunnan työntekijöille. Mielestäni purukumien hankkiminen on – niin kuin tupakointikin – jokaisen henkilökohtainen valinta. Veronmaksajien rahoja ei sellaiseen pidä käyttää. Siksi jätin eriävän mielipiteen – yksin jäin, mutta halusin keskustelua, koska näin asian periaatteellisena.

Omaishoitoon kannattaa satsata

Tulevaisuudessa ikääntyminen ja sen heijastusvaikutukset tulevat koettelemaan kuntataloutta entistä vahvemmin. On etsittävä kustannustehokkaita ratkaisuja. Yksi sellainen on Perussuomalaisten ehdotus satsata entistä enemmän omaishoitoon. 

Paitsi että omaishoito on inhimillinen hoitomuoto niin vanhuksille, vammaisille kuin muillekin pitkäaikaista hoivaa tarvitseville, ovat sen kustannukset tutkimusten mukaan tehostettuun palveluasumiseen verrattuna kolme kertaa ja laitoshoitoon verrattuna neljä kertaa edullisemmat.

Omaishoidon riittävään tukemiseen kannattaa kunnissa tulevina vuosina varautua. Tuki ei saa olla määrärahasidonnainen, vaan omaishoitosopimus on tehtävä aina kun sen edellytykset täyttyvät. Tukitasoa voidaan nostaa, tuesta voidaan tehdä räätälöidympää ja silti kokonaisuus on taloudellisesti kannattavampaa ja laadukkaampaa kuin vastaavat muut hoitomuodot.

Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä. Heidän avullaan kunnat tulevat pitkällä tähtäimellä säästämään. Ilman uutta ajattelua kunnissa veroprosentti tulee vain nousemaan ja nousemaan ilman että palvelut paranevat.

Parasta tietenkin olisi, jos omaishoidontuki maksettaisiin Kelan välityksellä. Silloin se olisi tasapuolinen ja oikeudenmukainen kaikille omaishoitajille asuinkunnasta riippumatta.

Kirjoitin tältä pohjalta paikallislehteen kolumnin, että kotikunnastani Nurmijärvestä tulisi tehdä omaishoidon mallikunta. Artikkeli löytyy täältä.

Puheenjohtaja Timo Soini ilmoittaa uudessa Perussuomalainen-lehdessä numero 15/2010, että omaishoito on kynnyskysymys. Sen parantaminen on saatava seuraavan hallituksen ohjelmaan.

”Perussuomalaisuus on inhimillisyyttä”, toteaa Soini – siksi Perussuomalaiset kannattavat omaishoidon tilanteen parantamista.

Samasta työstä sama palkka

Eduskunnassa käsiteltiin viime viikolla valtioneuvoston tasa-arvoselontekoa. Eipä se juuri huomiota herättänyt, vaikka olikin ensimmäinen laatuaan.

Selontekoja ja muita on tänä syksynä eduskunnassa riittänyt. Niiden lähetekeskustelut tahtovat jäädä helposti pimentoon nykymediassa, joka kaipaa eduskunnasta lähinnä ärhäköitä debatteja, siis suurta draamaa, ei pohdittuja – vai pitäisikö sanoa kuivakoita – puheenvuoroja.

Joka tapauksessa tasa-arvosta puhuttiin, ja Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron piti kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner, kun kansanedustaja Pertti Virtanen oli sairastunut. Puhe löytyy puolueen sivuilta. Ja mainiosta Yle Areenasta.

Niin kuin yleensä on, Perussuomalaisten ryhmäpuhe erottui asiasisällöltään vanhojen puolueiden jorinoista. Edukseen vai ei, sitä olen jäävi arvioimaan, mutta hieman haluan kommentoida.

Ihmiselle hyvä

Tasa-arvokysymyksissäkin Perussuomalaiset haluavat katsoa asioita kokonaisvaltaisesti. Periaatteenamme on se, mikä on ihmiselle hyvä. Emme halua katsoa asioita yksinomaan sukupuolikysymyksinä.

Esimerkiksi pätkätyöt ovat yksilölle yhtä suuri ongelma, oli kyseessä mies tai nainen. Myös pienipalkkainen työ, jolla ei elä, on sukupuolesta riippumaton ongelma. Työllä pitää voida elättää itsensä ja perheensä, jos sellaista on.

Missä tulos tehdään?

Ruohonen-Lerner esitti puheessaan peruskansalaisten oikeutetun kysymyksen:  voiko yrityksen johtajan – miehen tai naisen – työpanos yrityksen tulokseen olla monikymmenkertaisesti arvokkaampi rivityöntekijöiden palkkaan verrattuna? Tekee mieli lisätä: missä yrityksen tulos tehdään – tehdäänkö se verstaan lattialla vai maisemakonttorissa?

Tasa-arvoa on, että palkka tulee työpanosten oikeassa suhteessa. Muutoin yrityksen vuosineljännesinfot on syytä aloittaa laulun sanoin, kuten puolueemme vaalityömies Matti Putkonen murjaisi : ”Kaikkihan me olemme samassa veneessä. Saalis jaetaan tasan, mutta soutajat saavat vain perkuujätteet.”

Putkonen kertoi hyvänä esimerkkinä samapalkkaisuuden edistämisestä Metallin-mallin, jonka avulla alan miesten ja naisten palkkaerot on voitu supistaa lähes olemattomiin. Siinä esimerkkiä muillekin aloille.

Miesten ja naisten eurot

Puolueemme piirissä ei täysin ymmärretä puhetta miesten ja naisten euroista. Kyllä eurot ovat kaikille samat; samasta työstä sama palkka. Ei kansanedustajillekaan makseta sukupuolen mukaan eri palkkaa, eikä Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksissa lue, että miehelle täysi palkka mutta naiselle 80 prosenttia.

Tuloerot ovat mies- ja naisvaltaisten alojen välisiä, ja näihin eroihin voivat päättäjät vaikuttaa. Kokonaan emme niistä pääse eroon: aina tulee olemaan eri aloilla eri palkka, mutta nuoria naisia on kannustettava hakemaan perinteisille miesvaltaisille aloille ja päinvastoin.

Ryhmäpuheessamme kiteytyi Perussuomalaisten tasa-arvopoliittinen linja: ihmisten hoitaminen saa olla yhtä arvokasta kuin koneen käyttäminen, mutta kuka luulee että asia korjaantuu koneen käyttäjää haukkumalla?