Aihearkisto: sosiaalipolitiikka

Miten Suomi nousuun?

Työ, talous ja turvallisuus – siinä eduskuntavaalien 2015 pääteemat. Koska turvallisuusasioita olen blogissani pohtinut ehkä jo liikaakin, on aika valottaa Perussuomalaisten talouspoliittisia linjauksia pähkinänkuoressa.

Miten Suomi saadaan nousuun? Se tapahtuu varmistamalla vientisektorimme kilpailukyky. On esimerkiksi laskettava energiaveroja ja alennettava lupabyrokratiaa sekä muuta hallinnollista taakkaa. Palkkamalttiakin tarvitaan. Yleissitovuus on hyvä, mutta työpaikoille tarvitaan lisää paikallista sopimista. Koska fakta on, että pk-yrittäjät työllistävät, on arvonlisäveron alarajaa nostettava. On otettava käyttöön Viron mallinen verotus työllistäville kasvuyrityksille. Voimme myös uudistaa konkurssilainsäädäntöämme.

Miten velkaantuminen taitetaan? Se tapahtuu julkista sektoria tehostamalla. Sote-uudistus tarvitaan, ja palveluita voidaan sähköistää. Hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden turvaamiseksi on välttämätöntä leikata, mutta se on mieluiten tehtävä niin sanotuista maailmanparannusmenoista: sellaisista kuin kehitysavusta, maahanmuuton kustannuksista ja EU-jäsenmaksuista. Leikata voidaan myös valtionhallinnon IT-kuluista, tehottomista yritystuista ja tuulivoiman syöttötariffeista eli takuuhinnoista.

Mitä muuta? Perussuomalaiset kannattaa autoveron poistoa, energiaverojen laskua ja tuloveron laskemista siten, että tonnin kuussa voi ansaita verovapaasti. Suursäätiöt haluamme verolle. Energiapolitiikassa on syytä satsata enemmän omavaraisuuttamme ja huoltovarmuuttamme kohentaviin energialähteisiin, kuten turpeeseen ja puuhakkeeseen. Turhaa sääntelyä on purettava; aloitetaan se surullisenkuuluisasta haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta!

Lopuksi on vielä todettava, että kun Suomen kaltaisessa monipuoluedemokratiassa vaalit ja hallitusneuvottelut on käyty, ei minkään puolueen ohjelmat toteudu hallitusohjelmassa sellaisenaan. Asioista on pystyttävä sopimaan yhdessä. Uskon, että säästöjen aikaansaaminen kasvua tukahduttamatta on mahdollista. Perussuomalaiset on osaltaan valmis vastuuseen, jotta isänmaa saadaan nousuun.

Asevelvollisena vammautuneet

Kansanedustajan toimenkuvaan kuuluu olennaisesti erilaiset tapaamiset. Tänään otin vastaan Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n edustajat. He kertoivat asevelvollisena vammautuneiden tai sairastuneiden usein vaikeasta tilanteesta.

Saamani tiedon mukaan runsaat 1 500 varusmiestä hakee vuosittain Valtiokonttorilta korvausta sattuneesta vahingosta tai sairastumisesta. Vuosittain arviolta noin 40 varusmiestä saa haittarahapäätöksen eli vamma on katsottu pysyväksi.

Sotilastapaturmalakia ollaan parhaillaan uudistamassa, ja asevelvollisena vammautuneiden yhdistys toivoo, että varusmiesten vakuutusturvaan saataisiin parannuksia; hoidon ja korvausten saantia pitää helpottaa.

Suomen puolustusratkaisu nojaa yleiseen asevelvollisuuteen. Sillä on kansan tuki. Kruunun täytyy pitää pojistaan huolta.

Sotilaseläkejärjestelmä säilytettävä

Sotilaseläkejärjestelmä on osa Suomen puolustusratkaisua. Sen ja siihen liittyvien eroamisikärajojen avulla hallitaan sotilashenkilöstön ikärakennetta sodan ajan tehtäviä ajatellen sekä tuetaan ammattisotilaskoulutetun reservin muodostumista.

Aktiivipalveluksessa olevalla kantahenkilökunnalla voidaan täyttää vain osa joukkojen johtajatehtävistä. Johtajavajetta sodan ajan kokoonpanossa kompensoidaan nimenomaan sotilaseläkejärjestelmän kautta.

Sotilaseläkejärjestelmää ei tulekaan tarkastella sosiaalipoliittisena kysymyksenä, vaan tarkastelukulman tulee olla puolustuspoliittinen. Mikäli sotilaseläkejärjestelmää muutetaan yleisen eläkejärjestelmän vaatimusten mukaisesti, vaarantuu puolustusratkaisumme.

Valtiontalous on ahdingossa, mikä pakottaa koko julkissektorin elämään suu säkkiä myöten tulevat vuodet. Hyvin toimivaa sotilaseläkejärjestelmää rukkaamalla ei valtion kestävyysvajetta kuitenkaan korjata: sotilaseläkkeet koskevat vain noin 10 000 ihmistä – upseereita, opisto- ja aliupseereita, erikoisupseereita sekä raja- ja merivartijoita.

Toivon, että nykymuotoisen sotilaseläkejärjestelmän ylläpitämiseksi löytyy poliittinen yhteisymmärrys myös tulevalla vaalikaudella.

Ote tervehdyspuheestani Upseeriliiton liittokokouksessa Helsingissä 25.11.2014.

Vastaus puutiaisaivokuumekysymykseen

Puolustusministeri Carl Haglund on vastannut kirjalliseen kysymykseeni, jossa tiedustelin mahdollisuutta rokottaa maakuntajoukkoihin kuuluvat reserviläiset puutiaisaivokuumetta vastaan.

Ministeri kertoo, että rokottamista on pohdittu Puolustusvoimissa yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Reserviläisten laajamittaista rokottamista ei ole nähty tarkoituksenmukaiseksi, mutta mahdollisuutta rokottaa rajatumpia kohderyhmiä selvitetään edelleen. Hyvä niin.

Puutiaisaivokuumerokote ja maakuntajoukot

Jätin eilen eduskunnassa kirjallisen kysymyksen maakuntajoukkoihin kuuluvien reserviläisten rokottamisesta puutiaisaivokuumetta vastaan. Puutiaisaivokuume on punkin levittämä tauti, joka voi pahimmillaan levitä keskushermostoon ja aiheuttaa halvausoireita ja pysyviä vaurioita. Tauti on virusperäinen, eikä siihen ole tarjolla lääkehoitoa, mutta sitä vastaan on olemassa tehokas rokote.

Puolustusvoimat rokottaa tautia vastaan kantahenkilökunnan ja varusmiehet, jotka joutuvat oleilemaan runsaasti maastossa puutiaisaivokuumealueilla. On harkittava, voitaisiinko rokote antaa – esimerkiksi muodollista omavastuuosuutta vastaan – myös niille maakuntajoukoissa riskialueilla palveleville, jotka altistuvat virukselle kertausharjoituksissa ollessaan.

Se olisi taloudellisesti pieni valtion osoittama kiitos näille maamme puolustukseen aktiivisesti osallistuville, Puolustusvoimien kanssa sitoumuksen tehneille vapaaehtoisille henkilöille.

Sixpackistä viisikoksi

Hallitus sai kun saikin rivejään repineen kehysriihen päätökseen. Vasemmistoliiton lähtö oli odotettu. Sixpackistä tuli viisikko.

Talouden sopeutus on välttämätöntä, ja Perussuomalaiset pitävät päätetyn sopeuttamistarpeen suuruusluokkaa oikeansuuntaisena. Painotuksissa sen sijaan olisi ollut rutkasti parantamisen varaa.

Hallituksen ratkaisut osuvat kipeimmin jo ennestään heikommassa asemassa oleviin suomalaisiin. Leikkausten kohdistaminen lapsiperheisiin, pienituloisiin ja työttömiin ei ole kohtuullista. Erityisen kohtuuttomalta tuntuu päätös leikata lapsilisiä.

Tämänpäiväisessä eduskuntaryhmämme kannanotossa todetaan, että hallitus ei päätöksillään harjoita sellaista sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, jota Perussuomalaiset kannattavat.

Kritisoimme myös autoilun kustannusten kasvattamista. Tästä kärsivät erityisesti haja-asutusalueiden asukkaat, joille oma auto on välttämättömyys. Polttoaineveron korotus, työmatkavähennysoikeuden kiristys ja autoveron korotus nostavat suoraan työssäkäynnin kustannuksia.

Jotain kehuttavaakin kehysriihipäätöksistä toki löytyy. On hyvä, ettei arvonlisäveroa korotettu, eikä puolustusmenoja leikattu. Kehitysapuun kohdistuvat leikkaukset ovat perusteltuja – nipistää olisi tosin voinut enemmänkin.

Lapsilisien leikkaamisen sijaan olisi voitu luopua esimerkiksi oppivelvollisuusiän nostamisesta. Kuntaliitosten yhteyteen säädetty viiden vuoden irtisanomissuoja johtavien virkamiesten osalta olisi joutanut tulla puretuksi.

Olisimme lisäksi toivoneet hallituksen tarttuvan Perussuomalaisten esittämiin merkittäviin uudistuksiin, kuten energiatuotannon kotimaisuusasteen nostamiseen ja pk-yritysten työllistämisedellytysten parantamiseen.