Aihearkisto: talouspolitiikka

Suomen asevientilinja on vastuullinen

Suomen asevientilinjaa on viime päivinä hanakasti kyseenalaistettu julkisuudessa. Tikun nokkaan on haluttu nostaa erityisesti Saudi-Arabiaan viedyt Patrian Nemo-kranaatinheittimet ja Turkmenistaniin sekä Uzbekistaniin viedyt Sakon tarkkuuskiväärit.

Onko Suomen linja muuttunut? Ei ole, kuten pääministeri Juha Sipilä totesi. Samaa sanon minäkin. Olin asiasta myös A-studiossa kuultavana.

Ensinnäkin asiaa tulee tarkastella pidemmällä aikavälillä, eikä vetää hätäisesti liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Edelleen puolustusteollisuutemme päämarkkinat sijaitsevat Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Lähi-idän ja Aasian markkinat kasvavat, mutta näiden osuuteen voi vuositasolla vaikuttaa merkittävästi jokin yksittäinen iso kauppa, kuten viime vuonna toteutunut Nemo-kauppa.

Toiseksi Suomi noudattaa kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia sekä kansallista lainsäädäntöämme. Konsultoimme EU:n sisällä ja Pohjoismaiden kesken aktiivisesti vientilupa-asioissa. Kokonaisharkinnassa painavat myös Suomen omaan puolustusteollisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvät tekijät. Teemme tarkkaa tapauskohtaista harkintaa. Linjamme noudattaa EU:n valtavirtaa: joidenkin mielestä se on liian tiukka, joidenkin mielestä taas liian löysä. Jälkimmäisiin lukeutuu kansanedustaja Erkki Tuomioja ja koko joukko tiedostavia toimittajia.

Saudi-Arabia kuuluu niihin kohdemaihin, joihin puolustustarvikevientiä koskevan lain mukaan sovelletaan tapauskohtaista ulko- ja turvallisuuspoliittista harkintaa. Nemo-kranaatinheitinjärjestelmän osalta edellinen hallitus myönsi äänestyspäätöksellä kaksi vuotta sitten jatkoaikaa alunperin viitisen vuotta sitten myönnetylle luvalle. Saudi-Arabiaan on lisäksi myönnetty vientilupia suojanaamareille, lennokkien lähetysalustalle ja panssariteräksille.

Kuten tunnettua Jemenissä käydään sisällissotaa, ja Jemenin laillinen hallitus pyysi Saudi-Arabian johtaman liittouman avukseen. Sodassa ei tiettävästi ole käytetty suomalaisperäisiä aseita. Tilanteen kärjistyminen luonnollisesti herättää huolta, ja sitä on tarkasteltava entistä tarkemmin. Suomi tuomitsee sen, että ilmaiskuissa on tullut siviiliuhreja.

Keski-Aasian maissa Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa puolestaan tilanne on ollut viime vuosina verraten vakaa. Ihmisoikeustilanteessa on kauniisti sanottuna tekemistä, mutta kokonaisharkinnassa katsottiin voivan puoltaa tarkkuuskiväärien vientiä. Harkinnassa huomioitiin myös alueelliseen vakauteen, rajaturvallisuuteen ja terrorismin vastaiseen toimintaan liittyviä tekijöitä. Kirjoitan yhden sanan selventämään: Afganistan.

Turkmenistaniin muuten myönnettiin vuonna 2014 EU-maista vientilupia 36 kpl, yhteisarvoltaan noin 90 miljoonaa euroa. Lupia myönsivät mm. Itävalta, Tanska, Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja Alankomaat.

Kokonaisuutena Suomen asevientilinja on vastuullinen ja johdonmukainen. Lupahakemuksia on hyväksytty, mutta niitä on myös evätty. Suomen puolustusteollisuus on vaikka Ruotsiin verrattuna pienimuotoisempaa, viime vuonna viennin arvo oli 99 miljoonaa euroa, mutta yhtä kaikki sillä on puolustusratkaisumme kannalta huomattava merkitys.

Puolustusministerinä annan tukeni kotimaiselle puolustusteollisuudelle. Siksi olin esimerkiksi aiemmin tänä vuonna vienninedistämismatkalla Australiassa.

Kokoonnuimme Pirkanmaalla

WP_20160820_12_07_51_Pro pakattu

Perussuomalaisten ministeriryhmä kokoontui kesäkokoukseensa 19.-20. elokuuta Pirkanmaalla. Kokouksen pääpaino oli valtion ensi vuoden budjetissa ja kuun taitteen budjettiriihessä. Ryhmä oli lisäksi kansalaisten tavattavissa Parkanossa, Tampereella, Kangasalla ja Valkeakoskella.

Valtionvarainministeriön budjettiehdotus luo lähtökohdat, mutta työttömyyden ja ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan on saatava lisää toimenpiteitä.

Budjetissa on merkittäviä panostuksia työllisyyteen: esimerkiksi se, että valtion maksama osuus työttömyysturvasta voidaan käyttää palkkatuen ja starttirahan rahoitukseen. Tämä mahdollistaa yli 10 000 työttömän tukemisen. Kuitenkin lisää toimia ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan tarvitaan, sillä vaikka työttömyys kääntyi kesän aikana pieneen laskuun, pitkäaikaistyöttömyys kasvaa voimakkaasti.

Pitkäaikaistyöttömyyteen ei ole valitettavasti olemassa kaiken hoitavaa ratkaisua, mutta yksi varteenotettava keino on päästää jo vuosia työttömänä olleet yli 60-vuotiaat kertaratkaisulla eläkkeelle. On turha roikottaa kortistossa henkilöitä, jotka ei syytä tai toisesta valitettavasti enää pääse työmarkkinoihin kiinni. Tämä ”Lex Lindström” olisi heille kunniakas ratkaisu ja myös vapauttaisi resursseja muiden työttömien palveluun.

Päivähoitomaksujen korotusten peruminen on ollut viime aikoina laajasti esillä. Perussuomalaisten tavoite ei ole maksujen korottaminen, mutta hallitusohjelmassa on sovittu tietty kokonaisuus. Olemme kuitenkin valmiita rahoittamaan päivähoitomaksujen noston perumisen pääomaveron ylimmän luokan korotuksella.

Keskustelimme myös EU:n päästöesityksestä. Kuukausi sitten julkaistu komission ei-päästökauppasektorin taakanjakoehdotus ei voi hallitukselle käydä, sillä se on räikeästi hallitusohjelman vastainen. Ehdotettu taakanjako nostaisi merkittävästi suomalaisen teollisuuden kustannuksia ja näkyisi autoilijalle bensapumpulla. Hallituksen on nyt ilmoitettava tiukka neuvottelukanta, sillä ehdotuksen hyväksyminen maksaisi merkittävästi teollisuuden työpaikkoja.

Lisätukea Suomen puolustusteollisuudelle

Hallitusohjelma linjaa, että Suomi ylläpitää laaja-alaisesti keskeisiin sotilaallisiin suorituskykyihin liittyvää kansallista teknologista osaamista sekä riittävää huoltovarmuutta ja puolustusteollisuutta. Nyt tätä työtä on viety jälleen kerran konkreettisesti eteenpäin.

Valtioneuvoston yleisistunto hyväksyi eilen periaatepäätöksen Suomen puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan turvaamisesta. Päätöksessä määritetään puolustuksen kriittiset suorituskykyalueet ja teknologiat.

Periaatepäätöksessä kuvataan mm. yhtäältä sitä, mitä suorituskykyjä tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa, jotta puolustusvoimat pystyy hoitamaan lakisääteiset tehtävänsä ja toisaalta sitä, mitä teknologiaa ja osaamista tarvitsemme, jotta puolustusvoimat kykenee käyttämään ja muokkaamaan em. suorituskykyjä kaikissa olosuhteissa.

Puolustusteollisuus onkin olennainen osa kokonaismaanpuolustusta monen keskeisen asejärjestelmän ylläpidossa ja kehittämisessä.

Samalla annamme erityisesti EU:lle selkeän viestin siitä, mitkä alueet ovat Suomelle kriittisiä ja että niiden suojaamiseksi saatamme turvautua erityisiin toimiin pitääksemme tietyn kriittisen teknologian tai osaamisen Suomessa.

Näihin alueisiin voi kohdistua erityisen suuria huoltovarmuuden ja riippumattomuuden tarpeita, minkä tulisi heijastua hankinnoissa asetettaviin vaatimuksiin. Tällöin voi olla tietyissä tapauksissa perusteltua jättää soveltamatta EU:n puolustus- ja turvallisuushankintadirektiiviä ja toteuttaa hankinta ns. kansallisin menettelyin.

Erityisen ajankohtaista tämä on nyt merivoimien aluskalustoa ja ilmavoimien hävittäjäkalustoa uusittaessa, vaikka kaikkea teknologiaa ei luonnollisesti aina voikaan hankkia kotimaasta.

Usea muukin maa on tehnyt tai parhaillaan valmistelee vastaavia linjauksia (mm. Hollanti, Tanska, Norja, Tshekki, Saksa) joten olemme oikea-aikaisesti liikkeellä.

Hornetin seuraajan valinnassa ei pidä hötkyillä

HX_LOGO[1]
Annoin viime lokakuussa Puolustusvoimille tehtävän käynnistää Hornetin suorituskyvyn korvaamisen monitoimihävittäjään perustuvalla ratkaisulla. Tämän monivuotisen hankkeen (HX-hanke) tehtävänä on kartoittaa ja analysoida puolueettomasti, mikä on puolustuksemme seuraavien vuosikymmenten vaatimusten kannalta paras ja kustannustehokkain ratkaisu. Hankkeen valmisteluun ja suunnitteluun on nimetty joukko asiantuntijoita Puolustusvoimista ja puolustusministeriöstä. Tukea hankkeen onnistuneelle valmistelulle saadaan myös muista ministeriöistä.

Hävittäjävalinnassa kyse on merkittävästä puolustuspoliittisesta päätöksestä, jolla on vuosikymmenten vaikutus Suomen turvallisuudelle. Hävittäjän taistelukyky on oleellinen päätöksen vaikuttava tekijä; ilman uskottavaa suorituskykyä hävittäjä ei tuota kriisejä ennaltaehkäisevää pelotetta eikä myöskään kykene täyttämään tehtäväänsä taistelukentällä.

Muita päätöksessä huomioitavia asioita ovat hävittäjän hinta ja elinkaarikustannukset, huoltovarmuus ja kotimaisen teollisuuden osallistuminen sekä hankinnan turvallisuuspoliittiset seurannaisvaikutukset. Hävittäjän valinta on siis erittäin vaativa, monitahoinen ja kauaskantoinen prosessi.

Jo hankkeen valmisteluvaiheessa puolustushallinto tutustui usean maan hävittäjähankintaprosessiin. Kaikissa saaduissa esityksissä korostettiin hankkeen läpinäkyvyyttä ja tasapuolisuutta. Suurimpana ongelmana hankkeen onnistumiselle pidettiin valmisteluvaiheen aikana julkisuuteen nostettuja suosikkikandidaattien nimeämisiä. Varomattomilla mielipiteiden esittämisillä vaarannetaan hankkeen tasapuolisuus ja kyseenalaistetaan alan ammattilaisten valmistelutyötä. Pahimmassa tapauksessa tämä saattaa johtaa myös joidenkin hävittäjäkandidaattien vetäytymiseen kilpailusta ja vaikuttaa hankkeen kustannuksiin. Maailmalla on myös esimerkkejä joissa jonkun kandidaatin suosiminen julkisuudessa on johtanut koko prosessin uudelleen käynnistämiseen. Tähän meillä ei ole varaa.

Hävittäjähankkeemme on vasta alkumetreillä, edes ensimmäistä tietopyyntöä valmistajille ei ole vielä ehditty lähettää. Meillä ei siis vielä ole virallista tietoa ketkä ovat kiinnostuneita osallistumaan hävittäjäkilpailuumme, mitä suorituskykyä eri kandidaateilla on tarjolla, mitkä ovat tarjottavien tuotteiden tärkeimmät ominaisuudet, alustavat hintatiedot jne. Silti jo nyt julkisuudessa on esiintynyt mielipiteitä meille parhaiten sopivasta hävittäjästä. Tällaisille mielipiteille ei vielä ole asiallisia perusteita eikä varsinkaan ajankohta näiden esittämiselle ole oikea. Joten eiköhän anneta alan ammattilaisille rauha tehdä työtään ja jätetään hävittäjäkandidaattien paremmuusjärjestykseen laittaminen myöhempään vaiheeseen.

Suomalainen veronmaksaja voi olla varma siitä, että konekandidaattien evaluointi tehdään maamme parhaiden asiantuntijoiden toimesta. Tämän prosessin lopputuotteena syntyy puolustushallinnon esitys hankittavasta hävittäjästä ja niiden määrästä. Koska kyseessä on niin turvallisuus- ja puolustuspoliittisesti kuin taloudellisesti merkittävä päätös, on poliittisen päätöksenteon merkitys HX-hankkeessa suuri.

Puolustusministeriön suunnitelman mukaan lopullisen päätöksen hävittäjähankinnasta tekee vuonna 2019 aloittava hallitus. Rahoituksesta päättää eduskunta budjettivaltansa nojalla. Aikoinaan Hornet-hankinnassa lopullisen valintapäätöksen hävittäjätyypistä teki maan hallitus Puolustusvoimien esityksen mukaisesti.

Kuva: Ilmavoimat
Kuva: Ilmavoimat

Yleinen asevelvollisuus turvattu

Eduskunnassa käydään tänään loppuun viime viikolla aloitettu vuoden 2016 budjetin lähetekeskustelu. Tänään vuorossa oli puolustusministeriön pääluokka, josta vastuuministerinä pitämässäni esittelypuheessa totesin mm. seuraavaa:

Puolustushallinnon toiminnalliset tavoitteet ensi vuonna ovat Suomen etujen mukainen puolustuspolitiikka, suorituskykyinen puolustusjärjestelmä, turvallinen yhteiskunta sekä kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen.

Puolustusbudjetti on yhteensä lähes 2,9 miljardia euroa, jossa on laskennallista kasvua yli 227 miljoonaa euroa eli 9 prosenttia. Tästä kasvusta tosin kaksi kolmasosaa on siirtyviä eriä ja yksi kolmasosa varsinaista kasvua. Noin kolmannes puolustusvoimien määrärahoista menee henkilöstöön, kolmannes toimintaan ja kolmannes materiaaliin.

Hallitusohjelman mukaisesti puolustusbudjettia laadittaessa on otettu huomioon lähialueidemme heikentynyt turvallisuusympäristö. Samoin hallitus on pitänyt selvänä ohjeena edellisellä vaalikaudella toimineen, edustaja Kanervan johtaman parlamentaarisen selvitysryhmän suosituksia puolustusmäärärahojen korottamisesta. Se tarkoittaa materiaalihankintaan varattujen määrärahojen korottamista ensi vuonna 50 miljoonalla eurolla.

Reservin kertausharjoitusten määrä pidetään riittävänä, mikä tarkoittaa ensi vuonna 18.000 reserviläisen kouluttamista. Samoin hallitus haluaa turvata vapaaehtoisten harjoitusten ja reservin omaehtoisen koulutuksen edellytykset. Suomi jatkaa myös aktiivista osallistumistaan kriisinhallintaan – siitäkin huolimatta, että hallitusohjelman mukaisesti sotilaallisen kriisinhallinnan rahoitusta leikataan muutamalla miljoonalla eurolla.

Asevelvollisuusjärjestelmää moititaan joskus sen vastustajien toimesta kalliiksi. Sitä se ei todellakaan ole, sillä asevelvollisten koulutuksen ja ylläpitohuollon menot ovat vain kuusi prosenttia koko puolustusbudjetista. Tätä voi pitää todella kustannustehokkaana toimintana. Puolustusbudjettiehdotus ensi vuodelle turvaa yleisen asevelvollisuuden.

Budjettikeskustelu on kokonaisuudessaan luettavissa eduskunnan pöytäkirjoista.

Isänmaan etu edellä

Taipalsaarella sijaitsevan Sarviniemen alueen maakaupat saivat onnellisen päätöksen tällä viikolla. Metsähallitus ja alueen omistaneet tahot allekirjoittivat alueesta kauppakirjat. Sarviniemen alue siirtyi virallisesti Metsähallituksen omistukseen ja sitä kautta puolustusvoimien käyttöön. Kauppahinta oli alle 3,3 miljoonaa euroa.

Saimaan rannalla sijaitseva Sarviniemi on kappale kauneinta Suomea. Puolustushallinto ei kuitenkaan ollut kiinnostunut alueesta sen kauneus- tai luontoarvojen takia, vaan pelkästään alueen maanpuolustuksellisen merkityksen vuoksi. Kyseessä on asia, jota ei julkisuudessa voi perustella tämän enempää. Tästä syystä Sarviniemen aluetta ei haluttu päästää ulkomaalaisomistukseen.

Puolustusministerinä päätin käyttää järeintä mahdollisinta keinoa eli lunastusta, koska asiassa ei näyttänyt syntyvän vapaaehtoista kauppaa ainakaan järjelliseen hintaan. Ministerinä puolsin kaikkien käytettävissä olevien keinojen käyttämistä ja näin käynnistyi lunastusprosessin valmistelu puolustushallinnossa ja Valtioneuvostossa. Melko pian sen jälkeen viranomaisten ja myyjien välillä syntyi yhteisymmärrys vapaaehtoisesta kaupasta, joka siis saatiin päätökseen tällä viikolla.

Poliittisesti Sarviniemen kauppa on mielenkiintoinen kahdesta syystä.

Ensiksi kaupassa käytettiin julkisuudessa vahvasti venäläiskorttia. Myyjätahon mukaan venäläinen kaasujätti oli tarjonnut alueesta 10,5 miljoonaa euroa vuonna 2012. Aluetta tarjottiin Suomen valtiolle keväällä 2015, jolloin valtio tarjoutui ostamaan alueen nyt tehtyä kauppaa vastaavalla summalla. Tarjous määräytyi Metsähallituksen teettämän arvion perusteella. Myyjät eivät hyväksyneet tarjousta, koska heidän mukaansa nimeltä mainitsematon venäläistaho oli tarjonnut alueesta 7,5 miljoonaa euroa.

Toiseksi edeltäjäni puolustusministerinä Carl Haglund (r) edusti julkisuudessa sitä kantaa, ettei pakkolunastusta voi käyttää. Hänen mielestään valtion olisi pitänyt korottaa omaa tarjoustaan. Itse edustan kantaa, että veronmaksajien rahoja on käytettävä viisaasti ja harkiten. Mielestäni valtiota ei saa kiristää maksamaan korkeampaa hintaa siten, että vipuvartena käytetään kolmatta ”kasvotonta” tahoa.

Hallitusohjelmassa on kirjaus, että Sipilän hallitus tarkentaa kokonaisturvallisuuden kannalta merkittävien maa-alueiden ja kiinteistöjen hankintaan liittyvää lainsäädäntöä. Vaikka Sarviniemen alueen osalta lopputulos oli hyvä, niin lainsäädännöllinen tarkastelu on tehtävä. Suomelle strategisesti merkittävät alueet on turvattava.