Aihearkisto: talouspolitiikka

Isänmaan etu edellä

Taipalsaarella sijaitsevan Sarviniemen alueen maakaupat saivat onnellisen päätöksen tällä viikolla. Metsähallitus ja alueen omistaneet tahot allekirjoittivat alueesta kauppakirjat. Sarviniemen alue siirtyi virallisesti Metsähallituksen omistukseen ja sitä kautta puolustusvoimien käyttöön. Kauppahinta oli alle 3,3 miljoonaa euroa.

Saimaan rannalla sijaitseva Sarviniemi on kappale kauneinta Suomea. Puolustushallinto ei kuitenkaan ollut kiinnostunut alueesta sen kauneus- tai luontoarvojen takia, vaan pelkästään alueen maanpuolustuksellisen merkityksen vuoksi. Kyseessä on asia, jota ei julkisuudessa voi perustella tämän enempää. Tästä syystä Sarviniemen aluetta ei haluttu päästää ulkomaalaisomistukseen.

Puolustusministerinä päätin käyttää järeintä mahdollisinta keinoa eli lunastusta, koska asiassa ei näyttänyt syntyvän vapaaehtoista kauppaa ainakaan järjelliseen hintaan. Ministerinä puolsin kaikkien käytettävissä olevien keinojen käyttämistä ja näin käynnistyi lunastusprosessin valmistelu puolustushallinnossa ja Valtioneuvostossa. Melko pian sen jälkeen viranomaisten ja myyjien välillä syntyi yhteisymmärrys vapaaehtoisesta kaupasta, joka siis saatiin päätökseen tällä viikolla.

Poliittisesti Sarviniemen kauppa on mielenkiintoinen kahdesta syystä.

Ensiksi kaupassa käytettiin julkisuudessa vahvasti venäläiskorttia. Myyjätahon mukaan venäläinen kaasujätti oli tarjonnut alueesta 10,5 miljoonaa euroa vuonna 2012. Aluetta tarjottiin Suomen valtiolle keväällä 2015, jolloin valtio tarjoutui ostamaan alueen nyt tehtyä kauppaa vastaavalla summalla. Tarjous määräytyi Metsähallituksen teettämän arvion perusteella. Myyjät eivät hyväksyneet tarjousta, koska heidän mukaansa nimeltä mainitsematon venäläistaho oli tarjonnut alueesta 7,5 miljoonaa euroa.

Toiseksi edeltäjäni puolustusministerinä Carl Haglund (r) edusti julkisuudessa sitä kantaa, ettei pakkolunastusta voi käyttää. Hänen mielestään valtion olisi pitänyt korottaa omaa tarjoustaan. Itse edustan kantaa, että veronmaksajien rahoja on käytettävä viisaasti ja harkiten. Mielestäni valtiota ei saa kiristää maksamaan korkeampaa hintaa siten, että vipuvartena käytetään kolmatta ”kasvotonta” tahoa.

Hallitusohjelmassa on kirjaus, että Sipilän hallitus tarkentaa kokonaisturvallisuuden kannalta merkittävien maa-alueiden ja kiinteistöjen hankintaan liittyvää lainsäädäntöä. Vaikka Sarviniemen alueen osalta lopputulos oli hyvä, niin lainsäädännöllinen tarkastelu on tehtävä. Suomelle strategisesti merkittävät alueet on turvattava.

Suomen puolustus on tienhaarassa

Hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittisen osion otsikoksi valittiin ”Suomi vahvistaa asemaansa heikentyneessä turvallisuustilanteessa”. Tämä ei ole sattumaa. Heti ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevan luvun alussa todetaan, että ”erityisesti Ukrainan kriisin seurauksena Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt”.

Hallitusohjelmassa kuvattu kehityssuunta on pantu merkille myös muissa Itämeren alueen maissa, ja ne nostavat poikkeuksetta puolustusmenojaan. Esimerkiksi rajanaapurimme Norja, Ruotsi ja Venäjä sekä Baltian maat panostavat valmiuden ja taistelukestävyyden korottamiseen merkittävällä lisärahoituksella.

Hallitusohjelmaan kirjattiin lisämäärärahaa Puolustusvoimien materiaalihankintoihin parlamentaarisen selvitysryhmän esitysten mukaisesti. Se on välttämätöntä, jotta Puolustusvoimat voisi säilyttää materiaalisen toimintakyvyn tämän vuosikymmenen loppuun saakka.

Yleinen mielikuva onkin, että Suomessa panostetaan nyt puolustukseen. Valitettavasti samaan aikaan suunnitellaan leikkauksia, jotka kohdistuisivat Puolustusvoimien toimintaan. Vasemmalla kädellä annetaan ja oikealla otetaan.

Edellinen hallitus leikkasi Puolustusvoimien määrärahoja noin kymmenellä prosentilla samaan aikaan kun Puolustusvoimat toteutti suurimman rakennemuutoksen sitten toisen maailmansodan. Vastaavia leikkauksia ei kohdistettu muualle valtionhallintoon. Uudistuksen jälkeen Puolustusvoimat on nyt mitoitettu toimintakyvyn ja toiminnan kannalta minimitasolle.

Myös Puolustusvoimien rakenteen ja hallinnon osalta on tiivistämisessä ja keventämisessä tultu tien päähän. Seuraava askel olisi paljon pidemmälle menevä muutos, jossa jouduttaisiin vakavasti arvioimaan, kykenemmekö säilyttämään maanpuolustuksen perusvalinnat: yleisen asevelvollisuuden ja koko maan puolustamisen.

Puolustusvoimauudistuksen aikana Puolustusvoimien toiminnan tasoa jouduttiin laskemaan määrärahaleikkausten vuoksi.

Nyt toimintaa on ryhdytty palauttamaan oikealle tasolle muun muassa lisäämällä reserviläisten ja varusmiesten harjoitustoimintaa. Tämä on huomioitu myös hallitusohjelmassa toteamalla, että hallitus varmistaa kertausharjoitusten riittävän määrän. Hallitusohjelmaan on lisäksi kirjattu lupaus siitä, että vapaaehtoisten harjoitusten ja reservin omaehtoisen koulutuksen edellytykset turvataan.

Ensi viikon budjettiriihessä on pöydällä kaikkia hallinnonaloja koskevia toimintamenoleikkauksia. Mikäli Puolustusvoimien toimintamenokehyksiä leikataan, on harjoitustoimintaa pakko supistaa.

Koska Ilmavoimilla ja Merivoimilla on hoidettavanaan välttämättömiä aluevalvontatehtäviä, Maavoimien olisi kannettava päävastuu toiminnan supistamisesta. Leikkauksia ei ole enää mahdollista kohdentaa reserviläisten ja varusmiesten koulutukseen ilman merkittävää vaikutusta puolustuskykyyn. Leikkaukset vaikuttaisivat myös varaosien ja ampumatarvikkeiden määrään.

Puolustusvoimauudistuksen jälkeen käynnistetty toiminnan tason palauttaminen pysähtyisi heti alkumetreille. Käytännössä tämä tarkoittaisi pysyviä muutoksia, joiden vaikutukset tuntuisivat pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle. Esimerkiksi valmiuden kehittämiseen ei jäisi resursseja.

Kun edellisellä vaalikaudella päätettiin leikata puolustuksesta, Suomen turvallisuusympäristö oli erilainen. Vallitsevassa tilanteessa sotilaiden on kannettava vastuunsa ja huolehdittava valtakunnan turvallisuudesta. Tämä päätös ei voi olla vain sotilaiden vastuulla. Kyse on periaatteellisesta asiasta: maanpuolustuksemme toimintakyvystä.

Tiedostamme hyvin Suomen julkisen talouden nykyisen tilanteen. Puolustusvoimiin kohdistuvia uusia leikkauksia ei kyseenalaisteta kevein perustein. Kyse on suomalaisen yhteiskunnan ja kansalaisten turvallisuuden kivijalasta.

Jussi Niinistö ja Jarmo Lindberg
Niinistö on puolustusministeri (ps) ja Lindberg Puolustusvoimain komentaja.

Artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 4.9.2015.

Perussuomalaiset ei petä

Edellisissä eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset sai historiallisen vaalivoiton, jytkyn, joka yllätti vanhat puolueet. Kansalaiset luottivat Perussuomalaisten vaaliohjelmaan – erityisesti EU:n turmiolliseen tukipolitiikkaan haluttiin muutosta.

Vaalivoitosta huolimatta Perussuomalaisten tie ei johtanut hallitukseen. Virheellisesti sixpack-hallituksen puolueet ovat kääntäneet tämänkin päälaelleen väittäen, ettei Perussuomalaisista ollut vastuunkantajiksi.

Jyrki Kataisen aloitettua hallitustunnustelut hän esitti mukaan kutsutuille puolueille kynnyskysymyksiä. Yksi näistä kysymyksistä kosketti Kreikan tukipolitiikan jatkamista. Jos olisimme vastanneet tähän kysymykseen myöntävästi, niin me olisimme pettäneet vaalilupauksemme, äänestäjämme ja itsemme. Kuten puheenjohtaja Timo Soini tuolloin totesi: ”Jos itsensä pettää, mitä jää jäljelle – ei mitään.”

Tämän Kataisen hallituksen puolueet käänsivät virheellisesti Perussuomalaisia vastaan. Me emme muka olleet valmiita hallitusvastuuseen. Viesti upposi moniin toimittajiin, sillä samaa asiaa vatkataan edelleen monissa vaalihaastatteluissa.

Me emme pettäneet tuolloin, emmekä petä näidenkään vaalien jälkeen. Äänestämällä Perussuomalaisia tiedät mitä saat. Me kannamme vastuumme – nyt ja tulevaisuudessa. Linja pitää.

Hyvinvointivaltio turvattava

Ylellä on tänään Perussuomalaisten puoluepäivä. Olin Ylen aamu-tv:ssä haastateltavana ja SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marinin ja Köyhien asialla -puolueen puheenjohtaja Terttu Savolan tentattavana.

Kuva: Yle.
Kuva: Yle.

Totesin, että vähävaraisten aseman parantaminen on Perussuomalaisille tärkeää. Tonni käteen kuukaudessa ja ruuan arvonlisäveron alentaminen ovat esimerkkejä niistä keinoista, joita olemme ehdottaneet vähävaraisten tilanteen helpottamiseksi. Verotus on määrättävä maksukyvyn mukaan.

Hyvinvointivaltion turvaamiseksi Suomen on vähennettävä maamme rajojen ulkopuolelle suuntautuvia, ns. maailmanparannusmenoja, kuten kehitysapua, ulkomaille virtaavaa sosiaaliturvaa ja EU:n jäsenmaksuja.

Miten Suomi nousuun?

Työ, talous ja turvallisuus – siinä eduskuntavaalien 2015 pääteemat. Koska turvallisuusasioita olen blogissani pohtinut ehkä jo liikaakin, on aika valottaa Perussuomalaisten talouspoliittisia linjauksia pähkinänkuoressa.

Miten Suomi saadaan nousuun? Se tapahtuu varmistamalla vientisektorimme kilpailukyky. On esimerkiksi laskettava energiaveroja ja alennettava lupabyrokratiaa sekä muuta hallinnollista taakkaa. Palkkamalttiakin tarvitaan. Yleissitovuus on hyvä, mutta työpaikoille tarvitaan lisää paikallista sopimista. Koska fakta on, että pk-yrittäjät työllistävät, on arvonlisäveron alarajaa nostettava. On otettava käyttöön Viron mallinen verotus työllistäville kasvuyrityksille. Voimme myös uudistaa konkurssilainsäädäntöämme.

Miten velkaantuminen taitetaan? Se tapahtuu julkista sektoria tehostamalla. Sote-uudistus tarvitaan, ja palveluita voidaan sähköistää. Hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden turvaamiseksi on välttämätöntä leikata, mutta se on mieluiten tehtävä niin sanotuista maailmanparannusmenoista: sellaisista kuin kehitysavusta, maahanmuuton kustannuksista ja EU-jäsenmaksuista. Leikata voidaan myös valtionhallinnon IT-kuluista, tehottomista yritystuista ja tuulivoiman syöttötariffeista eli takuuhinnoista.

Mitä muuta? Perussuomalaiset kannattaa autoveron poistoa, energiaverojen laskua ja tuloveron laskemista siten, että tonnin kuussa voi ansaita verovapaasti. Suursäätiöt haluamme verolle. Energiapolitiikassa on syytä satsata enemmän omavaraisuuttamme ja huoltovarmuuttamme kohentaviin energialähteisiin, kuten turpeeseen ja puuhakkeeseen. Turhaa sääntelyä on purettava; aloitetaan se surullisenkuuluisasta haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta!

Lopuksi on vielä todettava, että kun Suomen kaltaisessa monipuoluedemokratiassa vaalit ja hallitusneuvottelut on käyty, ei minkään puolueen ohjelmat toteudu hallitusohjelmassa sellaisenaan. Asioista on pystyttävä sopimaan yhdessä. Uskon, että säästöjen aikaansaaminen kasvua tukahduttamatta on mahdollista. Perussuomalaiset on osaltaan valmis vastuuseen, jotta isänmaa saadaan nousuun.

Käydään vaalit ensin!

Olin puolueen varapuheenjohtajan ominaisuudessa haastateltavana Yle Puheen Politiikkaradiossa. Puolituntinen käsitteli laajasti perussuomalaista politiikkaa. Erityisesti puhuttivat EU, puolustusasiat ja tuleva hallituspohja.

Totesin, että Perussuomalaisten linja suhteessa tukipakettipolitiikkaan pitää. Nykyisen ja aiempien hallitusten noudattama turmiollinen linja on muutettava. Jos Kreikka ei noudata sääntöjä, se on laitettava ulos eurosta.

Toimittaja Tapio Pajunen kysyi, pitäisikö Suomen Perussuomalaisten mielestä erota EU:sta. Vastasin, että on seurattava, mitä unionissa tapahtuu. Esimerkiksi Iso-Britannia on mahdollisesti suuntautumassa ulos unionista.

Perussuomalaiset näkisi EU:n mieluiten talous- ja vapaakauppaliittona. Liittovaltiokehitystä emme kannata. Euro ei ole ollut menestystarina. Haluamme vähemmän EU:ta, mutta parempaa.

Puolustuspoliittista perusratkaisuaan Suomen ei EU:n varaan kannata rakentaa, vaikka juuri turvallisuuden vuoksi monet aikoinaan Suomen EU-jäsenyyden puolesta äänestivät. Mitään EU-armeijaa ei ole olemassa, ja on vaikea kuvitella, että sellaista ihan lähiaikoina aikaan saataisiinkaan. Paljon puheita, vähän tekoja.

Nato-optiotakaan ei ole olemassa – se on suomalaisten mielikuvituksen tuotetta. Sanoin tämän ääneen samaisessa Politiikkaradiossa pari vuotta sitten ja sen jälkeen samalle kannalle on tullut yhä useampi suomalainen poliitikko. Väitän, että hallituspohjasta riippumatta seuraavaan hallitusohjelmaan ei enää kirjata Nato-optiokäsitettä, joka hämärtää ihmisten käsitystä siitä, että meillä olisi Nato-jäsenyyteen jokin paraatiovi auki.

Perussuomalaisten linja on, että ensisijaisesti on laitettava oma puolustus kuntoon. Toissijaisesti voidaan tehdä Nato-selvitys, jossa kiihkottomasti selvitetään, mitkä ovat Naton hyödyt ja haitat. Näin saataisiin kansalaiskeskustelua aiheesta faktapohjaisemmaksi.

Hyvin asioihin perehtynyt toimittaja Pajunen myös hieman epäili Perussuomalaisten kaltaisten populistipuolueiden hallituskestävyyttä. Aiheestakin, kun muistamme SMP:n historian. Sanon kuitenkin, etteipä hajonnut eduskuntaryhmämme tälläkään vaalikaudella, vaikka sitä jytkyvaalien jälkeen niin hartaasti uumoiltiin.

Perussuomalaisten tavoitteena on voittaa vaalit ja päästä hallitukseen. Suomella on edessä vakavat ajat niin talouden kuin turvallisuuden saralla. Perussuomalaiset vastuullisena puolueena haluaa olla mukana laittamassa asioita kuntoon.

Ykkösvaihtoehtomme hallituspohjaksi olisi kolmen suuremman puolueen muodostama vahva enemmistöhallitus, joka pääsisi tekemään Suomen edun mukaisia kipeitäkin päätöksiä. Takiaispuolueita ei tarvita.

Suosikkipuolueita hallituskumppaneiksi ei tässä vaiheessa kannata käydä listaamaan. Käydään vaalit ensin ja katsotaan sitten, millä kokoonpanolla hallitusneuvotteluja käydään.