Aihearkisto: ulkopolitiikka

Ylellä puolustusyhteistyöstä

Olin Ylen aamu-tv:n ja radio-ohjelma Ykkösaamun vieraana. Keskustelun pääaiheena olivat Suomen eri maiden kanssa tekemä puolustusyhteistyö sekä Itämeren alueen viimeaikainen turvallisuuskehitys.

Kerroin puolustusyhteistyön Ruotsin kanssa olevan jatkuvasti tiivistymään päin. Suomen linja on, että emme aseta tälle yhteistyölle ennalta rajoja vaan voimme mennä niin pitkälle kuin kummassakin maassa hyväksi nähdään. Pyrimme siihen, että Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat ovat yhteensopivia kriisitilanteessa. Kyse ei ole niinkään liittolaissuhteiden rakentamisesta vaan hyvästä käytännön yhteistyöstä.

Itämeren kasvanut sotilasliikenne on luonut jännitteitä alueelle. Ruotsissa ja Venäjällä on tulevana syksynä samaan aikaan suuret sotaharjoitukset (Aurora & Zapad), jotka voivat kärjistää tilannetta entisestään. Toivomme kuitenkin malttia ja ammattimaisuutta sekä kansainvälisten sääntöjen noudattamista. Tärkeintä on ottaa rauhallisesti: ei pidä provosoitua, vaikka provosoidaan.

Valtaosa EU-maista kuuluu sotilasliitto Natoon. Suomelle, jonka puolustusratkaisu nojaa yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamisen periaatteeseen, EU-puolustusyhteistyö on täydentävää toimintaa. EU-yhteistyönä kehitetään muun muassa kyber- ja hybriditurvallisuutta. Kyse ei ole liittovaltiokehityksestä, vaan eurooppalaisen yhteistyön avulla voimme saada kansalliseen puolustukseemme lisäarvoa.

Aamu-tv:n haastattelu on katsottavissa osoitteessa https://yle.fi/uutiset/3-9703664

Ykkösaamun haastattelu on kuultavissa osoitteessa http://areena.yle.fi/1-4136379

Nato-kokouksen antia

Saksan kehysvaltioryhmän kokouksen osallistujat.

Olin 29.6.2017 Nato-kokouksessa Brysselissä. Tiiviin päivän ohjelmaan kuului osallistuminen Saksan johtamaan kehysvaltiokokoukseen, kahdenvälisen puolustusyhteistyösopimuksen solmiminen Saksan kanssa sekä osallistuminen Nato-puolustusministerikokoukseen. Paljon on siis tehty puolustusyhteistyön saralla – puolustusselonteon mukaisesti ja hengessä.

Suomi siis liittyi Saksan johtamaan kehysvaltioryhmään, jonka tavoitteena on kehittää monikansallisia suorituskykyjä. Kehysvaltioryhmätoiminta mahdollistaa myös harjoitustoiminnan tiivistämisen. Puolustusyhteistyössä on aina keskeistä se, että myös kansallinen puolustuksemme vahvistuu, ja Suomen kannattaakin omaksua harjoitustoiminnasta kaikki omaksuttavissa olevat hyvät käytänteet – kuitenkin muistaen, että tärkein työ uskottavan kansallisen puolustuksen rakentamiseksi tehdään vastedeskin kotimaassa.

Suomen ja Saksan solmima kahdenvälinen puolustusyhteistyösopimus mahdollistaa yhteistyön syventämisen Saksan kanssa usealla osa-alueella. Potentiaalisia yhteistyöalueita on muun muassa kyber, johon Saksa panostaa voimakkaasti tulevina vuosina, sekä muut myös kotimaan puolustuksen kehittämistä tukevat alueet. Uskon, että Euroopan talouden veturin peesissä on saatavaa Suomellekin.

Nato-puolustusministerikokouksessa käsiteltiin useita teemoja: mm. liittouman sisäistä taakanjakoa (eli sitoutumista 2 prosentin BKT-tasoon puolustusmenoissa), EU:n ja NATO:n välistä yhteistoimintaa sekä terrorismin vastaisia toimia. Painotin omassa puheenvuorossani Suomen olevan turvallisuuden tuottaja, ei kuluttaja. Vastaamme oman maamme puolustamisesta kaikissa tilanteissa. Mitä 2 prosentin tavoitteeseen tulee, se ei sido sotilaallisesti liittoutumatonta Suomea, mutta tavoite tulee joka tapauksessa osaltamme täyttymään alus- ja hävittäjähankintojen käynnistyttyä kunnolla tämän vuosikymmenen vaihteessa.

EU:n ja NATO:n välisen suhteen tiivistämistä totesin Suomen tukevan. Suomeen perustettu Hybridikeskus on käytännön esimerkki hyvin alkavasta toiminnasta, ja juuri tällaiset käytännön toimet ovat tervetulleita poliittisen yhteydenpidon lisäksi.

Suomen ja Saksan välisen puolustusyhteistyötä koskevan puiteasiakirjan allekirjoitustilaisuus. Kuvassa keskellä Saksan PLMI Ursula von der Leyen ja oikealla Ruotsin PLMI Peter Hultqvist. Myös Ruotsi allekirjoitti vastaavan kahdenvälisen asiakirjan Saksan kanssa.

EU:n komissiolta uusi puolustuspaketti

EU:n komissio julkaisi tänään ns. puolustuspaketin, johon kuuluvat asetusehdotus puolustusteollisen kehittämisohjelman perustamisesta, tiedonanto Euroopan puolustusrahastosta sekä Komission keskustelupaperi Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta.

Komissio ehdottaa pilottihankkeena vuosille 2019–2020 puolustusteollista kehittämisohjelmaa, jossa tarjotaan rahoitusta EU-budjetista sellaisille monikansallisille kehittämishankkeille, jotka tähtäävät prototyyppien tuottamiseen ja joissa on jo mukana teollisuuskonsortio. Suomelle se voi tuottaa lisämahdollisuuksia ja -rahoitusta maamme puolustusteollisuudelle. Onnistuminen edellyttää kuitenkin omaa aktiivisuutta ja osaamista.

Komissio suunnittelee myös Euroopan puolustusrahaston perustamista. Rahasto jakautuu kahteen osaan: tutkimusikkunaan ja suorituskykyikkunaan. On ylipäätään hyvä, että lisätään EU-budjetin kautta puolustusyhteistyöhön käytettävää rahoitusta.

Erityisesti tutkimusikkunassa (500 miljoonan rahoitus vuosittain) on mahdollisuus suomalaisille pk-yrityksille. Se edellyttää kotimaassa kuitenkin yhteistyötä suorituskykyjen määrittäjän (puolustusvoimat), yritysten (puolustusteollisuus), kotimaisten teknologiarahoittajien (Tekes) ja teknologia-asiantuntemuksen (esim. VTT) välillä.

Komission keskustelupaperi pohtii Euroopan puolustuksen tulevaisuutta erilaisissa skenaarioissa, jotka vaihtelevat nykytilasta EU:n ja Naton yhteistyöhön – joka on kuitenkin varsin hypoteettinen vaihtoehto.

Paperissa puhutaan puolustusunionista (European Security and Defence Union). Se on lähinnä iskulause, joka on tuttu mm. ajatushautomoiden papereista. Kyse on vain siitä, että EU tekee nyt enemmän turvallisuuden ja puolustuksen alalla. Mitään virallisia keskusteluja siitä ei ole käyty ja tämäkin komission paperi on lähennä tyyppiä ”food for thought”. Kyberissä ja hybridissä on varmaankin eniten kaikkia hyödyttävän yhteistyön mahdollisuuksia.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että jäsenmaat ovat edelleen kuskin penkillä puolustuksen kehittämisessä. Komission aktiivisuus on kuitenkin tervetullutta, ja paperi hyvä lisä keskusteluun.

Venäjän tutkimuksella on perusteltu paikkansa

Avasin Venäjän turvallisuuspolitiikan juhlaseminaarin Helsingin yliopistolla 5.kesäkuuta. Seminaarissa juhlistettiin vasta täytettyä Maanpuolustuskorkeakoulun ja Helsingin yliopiston yhteistä Venäjän turvallisuuspolitiikan professuuria. Professuurin perustamisen mahdollisti maanpuolustusta tukevien säätiöiden tuki.

Totesin puheessani, että tutkitulla tiedolla ja tässä tapauksessa Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksella on perusteltu paikkansa. Turvallisuusympäristön muutokset korostavat tiedon, tutkimuksen ja osaamisen merkitystä. Venäjä on Suomen kannalta keskeisin valtio, jonka toiminta ja kehitys vaikuttavat maamme turvallisuuteen. Se, kuinka Venäjä ymmärtää oman turvallisuutensa, heijastuu – kuten historiasta tiedämme – myös Suomeen.

Erityisesti Venäjän sotilaspolitiikkaan ja sen taustatekijöihin liittyvä Venäjä-tutkimus on ollut Suomessa valitettavan vähäistä eikä sen kehittämiseen avautuneita mahdollisuuksia ole aina riittävästi osattu käyttää hyväksi. Nyt perustettu Venäjä-professuuri täyttää merkittävän tutkimuksellisen aukon, joka on syntynyt parin viimeisen vuosikymmenen aikana.

On selvää, että suomalaisten itsensä tulee vastata Venäjä-suhteista myös tutkimuksen saralla – emme tässäkään voi liiaksi luottaa ulkopuolisiin. Meidän tulee luoda itsellemme riittävä ja merkittävä tieto- ja osaamispohja. Tämän perustan luominen tukee myös kansainvälistä yhteistyötä.

Puhe on kokonaisuudessaan luettavissa puolustusministeriön sivuilla.

Eduskunnassa sanottua

Eduskunnan käsiteltävänä oli 31.5.2017 kolme tärkeää asiaa: Hallituksen esitys laiksi kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta, valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisen jatkamisesta turvallisuussektorin koulutusyhteistyössä Irakissa sekä pääministerin ilmoitus ulko- ja turvallisuuspoliittisen sekä EU-toimintaympäristön muutoksista.

Totesin aiheista käytyjen keskusteluiden yhteydessä mm. seuraavaa:

Kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevaa päätöksentekoa käsittelevän lakipaketin toteutumiseksi jouduimme puolustusministeriössä jo valmistelun alussa valitsemaan henkilöstön osalta ne toimintatavat, joilla varmistetaan, että Puolustusvoimien kaikki suorituskyvyt ovat käytettävissä. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Puolustusvoimien henkilöstön, niin sotilaiden kuin siviilien, velvollisuus osallistua kansainvälisen avun antamisen ja tietenkin myös vastaanottamisen tehtäviin. Kansainvälisen avun antamisen tehtäviin osallistuvat sotilaat ja siviilit tulee kuitenkin valita ensisijaisesti niistä henkilöistä, jotka ovat sitoutuneet Puolustusvoimien kansainvälisiin tehtäviin tai jotka ovat sillä hetkellä valmiita lähtemään näihin tehtäviin. Tällä varmistetaan mahdollisimman motivoitunut henkilöstökokoonpano.

Irakissa tehtävää koulutusyhteistyötä käsittelevää selontekoa koskevassa keskustelussa esille nousivat palvelusturvallisuuskysymykset. Irak on kiistatta korkean riskin alue, mutta joukkojemme omasuojaa voidaan pitää riittävänä, ja luonnollisesti pyrimme tarjoamaan asianmukaiset välineet siellä palveleville miehillemme ja naisillemme. Joukkojemme turvallisuudesta siis pyritään huolehtimaan. Operaatio on hyvää harjoitusta sekä palkatulle henkilökunnalle että reserviläisille. Esimerkiksi erikoisjoukkomme ovat saaneet hyvää harjoitusta, ja operaatio tarjoaa myös tärkeitä yhteistyömahdollisuuksia meille merkittävien viiteryhmämaiden kanssa.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisen sekä EU:n toimintaympäristön muutoksia käsittelevän pääministerin ilmoituksen yhteydessä muistutin, että puhuessamme EU-puolustusyhteistyöstä tai EU:n puolustusulottuvuudesta puhumme itse asiassa enemmän kriisinhallinnasta kuin perinteisestä puolustuksesta. Jatkossakin Suomi rakentaa uskottavan, kansallisen puolustuksensa kovan ytimen kotimaassa, kentällä ja kasarmilla. EU-yhteistyöllä voimme saada lisäarvoa. Henkilökohtaisesti uskon, että jos tätä ajanjaksoa katsotaan joskus historiana, EU-puolustusyhteistyötä merkityksellisempänä kansallisen puolustuksen kehittämisen kannalta nähdään pohjoismainen puolustusyhteistyö ja etenkin Ruotsin kanssa tehtävä yhä syvenevä yhteistyö.

Täysistuntopöytäkirja ja keskustelut kokonaisuudessaan osoitteessa https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Poytakirja/Sivut/PTK_61+2017.aspx

ACE 17 –harjoitusta seuraamassa

Vierailin 30.5. Norjan Bodøssä, jossa tutustuin Arctic Challenge Exercise  (ACE 17) -lentotoimintaharjoitukseen.

Vuoden 2017 harjoitus on järjestyksessä kolmas Suomen, Norjan ja Ruotsin ilmavoimien yhdessä järjestämä ACE-harjoitus. Kesäkuun toiseen päivään asti jatkuvaan harjoitukseen osallistuu noin sata sotilasilma-alusta ja yli tuhat henkilöä yhdentoista maan asevoimista. Lentotoiminta tapahtuu Norjan, Ruotsin ja Suomen alueelle ulottuvassa ilmatilassa Bodøn, Luulajan sekä Rovaniemen tukikohdista. Joka toinen vuosi järjestettävän harjoituksen johtovastuussa on tänä vuonna Suomen Ilmavoimat.

Harjoitus perustuu ilmavoimien pohjoismaiselle yhteisharjoittelulle (Cross Border Training eli CBT), joka on osa pohjoismaista puolustusyhteistyötä (Nordefco). Suomi on tänä vuonna Nordefcon puheenjohtajamaa.

Yhteiskuvassa vasemmalta: Norjan ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Tonje Skinnarland, Norjan puolustusministeriön valtiosihteeri Øysten Bø, Suomen ilmavoimien komentaja, prikaatikenraali Sampo Eskelinen, Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö, Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist, Ruotsin ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Mats Helgeson, Tanskan ilmavoimien prikaatikenraali Lone Træholt ja Iso-Britannian ilmavoimien komentaja Air Chief Marshal Sir Stephen John Hillier.