Helsingin Sanomat uutisoi tänään Suomen mahdollisesta osallistumisesta Islannin ilmatilan valvontaan yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa. Hiljaisuudessa valmisteltu asia oli tänään esillä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa eli UTVA:ssa, joka päätti käynnistää asiasta selvityksen.

Periaate on pidettävä kirkkaana mielessä: kun päätös suomalaisten sotilaiden lähettämisestä kriisinhallintatehtäviin minne tahansa on demokraattisessa prosessissa tehty, on päätöstä kunnioitettava. Se tarkoittaa sitä, että omia joukkoja on tuettava.

Välikysymyksessä peräsimme hallitukselta vastausta siihen, mitkä olivat Suomen kokonaisvastuut Kataisen hallituksen aloittaessa, mitkä ne ovat nyt ja miksi näin ylipäätään on toimittu, mutta vastauksiin jäi toivomisen varaa. Eduskunta on linjannut, että Euroopan vakausmekanismien yhteenlasketun koon tulisi olla enintään 500 miljardia euroa. Tästä päätöksestä hallitus on tinkinyt ja hyväksynyt vakausmekanismin koon kasvattamisen 700 miljardiin. On käsittämätöntä, että tämän suuruusluokan päätöksiä on runnottu läpi ilman kunnollista eduskuntakäsittelyä, vaikka toisaalta tällä niin sanotulla rahoitusvakausvälineiden tulivoiman kasvattamisella ei lopulta edes ole ratkaisevaa merkitystä.

Hallituksen tavoitteena on kääntää valtion velkasuhde laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Hallitusohjelmassa määritelty ja nyt käsiteltävänä olevassa kehyspäätöksessä vahvistettu tavoite on ymmärrettävä, sillä yksistään valtionvelan korkomenoihin uppoaa kehyskaudella 2013-2016 arviolta 2,9 miljardia euroa vuodessa eli suurin piirtein nykyisen puolustusbudjettimme verran. Velkakierteen pysäyttämisen tuleekin olla talouspolitiikkamme päämäärä. Tästä olemme oppositiossa yhtä mieltä. Kreikan tie ei ole meidän tiemme. Sen sijaan siitä, ovatko hallituksen kaikki toimet tavoitteen saavuttamiseksi sosiaalisesti oikeudenmukaisia, olemme perustellusti eri mieltä.

Koska tilanne Afganistanissa vaikuttaa loputtomalta suolta, tulee Suomen pitää lopullinen tavoite kirkkaana mielessä. Meidän tulee vetäytyä hallitusti pois Afganistanista. Korostan sanaa hallitusti, sillä ei pidä hötkyillä. Kansainvälisten tehtävien painopisteen tulee perussuomalaisten mielestä olla perinteisissä YK-johtoisissa rauhanturvaoperaatioissa. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomen lähtö Libanonin Unifil-operaatioon on perusteltua, mutta vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa, jossa rahaa on rajallisesti ja kotimaan puolustuksesta leikataan käsittämättömiä summia, on pidettävä jalat maassa.

KIRJALLINEN KYSYMYS Puolustusteollisuuden vientiluvat Eduskunnan puhemiehelle Puolustusvoimauudistus ja Puolustusvoimien säästökuuri tulevat vaikuttamaan paitsi puolustuksemme suorituskykyyn myös Suomessa toimivaan puolustusteollisuuteen. Puolustusvoimien materiaalihankinnat tulevat lähitulevaisuudessa vähenemään merkittävästi. Siksi on syytä pohtia miten turvata alan teollisuus kotimaassa. Viime joulukuussa hallitus hyväksyi asevientiluvan, jolla puolustustarvikeyhtiö Patria saa myydä Saudi-Arabiaan kranaatinheitinjärjestelmiä. Kaupan arvo on runsaat sata miljoonaa euroa ja sen [...]

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on syytä keskustella avoimesti juuri nyt, kun maalle valitaan uutta tasavallan presidenttiä ja ylipäällikköä. Kansainvälistä yhteistyötä pitää tehdä, mutta sen varaan emme voi sinisilmäisesti heittäytyä.

Hallituksella on turhan myönteinen käsitys Afganistanin tilanteesta. Selonteko on melkoinen toiveiden tynnyri. Tosiasia on, että kuluneen kymmenen vuoden aikana Afganistanin ISAF-operaation luonne on koko lailla täydellisesti muuttunut. Kuten selonteon luvussa 5.1 todetaan, ISAF:n tehtävät laajentuivat vuonna 2009 vastakumouksellisen strategian hyväksymisen myötä Taleban-kapinallisten vastaiseen toimintaan, mutta tätä ei selonteossa – outoa kyllä – tarkemmin avata. Olisi [...]

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä jätti viime viikolla historiansa ensimmäisen välikysymyksen. Sen aihe on polttavan ajankohtainen. Välikysymyksessä vaaditaan hallitukselta selvitystä varautumisesta eurokriisin syvenemiseen ja mahdolliseen euron hajoamiseen. Tähän tilanteeseen, jonka Perussuomalaiset jo aikaa sitten ennustivat, on nyt todellakin tultu. Hallitus joutuu tekemään selkoa, mihin ratkaisuihin se on valmis kriisin pahentuessa. Huonosti taloutensa hoitaneiden huithapelieuromaiden tukeminen on alun alkaen [...]

Äänestyksestä oli poissa peräti 42 kansanedustajaa – huomattavan moni heistä edustaa Kokoomusta. Joukossa oli monta miinakiellon vastustajaa, joiden ryhti petti ratkaisevalla hetkellä. Puoluekuri ajoi omantunnon edelle.