Aihearkisto: ulkopolitiikka

Miinakeskustelu tänään mediassa

Syyskausi eduskunnassa käynnistyi tänään räväkästi. Kävimme lähetekeskustelun hallituksen esityksestä liittää Suomi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen.

Suomen Kuvalehdessä on kuva täysistunnon alusta. Olen siinä juuri ilmoittautumassa läsnäolevaksi. Verkkouutisissa on pitämäni puheen pohjalta juttu, juttua on myös aina valppaassa Uudessa Suomessa.

Huomisissa sanomalehdissä on aiheesta varmasti enemmän, mutta Yle Areenalta halukas löytää heti YLE TV 1:n puoli yhdeksän uutiset, joissa oli erinomainen katsaus, ja YLE FST:n puoli kahdeksan uutisissa samaa asiaa ruotsin kielellä.

Oli ilahduttavaa kuunnella suuressa salissa, kuinka oikeiston kansanedustajista yksi toisensa jälkeen nousi todistamaan Ottawan sopimukseen liittymisen sotilaallista ja taloudellista järjettömyyttä. Toivotaan, että loppupeleissä puoluekuri ei voita edustajan omaatuntoa. Nyt asia siirtyy valiokuntakäsittelyyn.

Helsingin Sanomat ja Ottawan sopimus

Sehän ei ole mikään uutinen, että Helsingin Sanomat ei suhtaudu tasapuolisesti Perussuomalaisiin. Mikäs siinä, vapaa maa, vapaa media ja niin poispäin. Olen kuitenkin sen verran yksinkertainen luonne, että olen jo viikkokaupalla yrittänyt saada sanomaani läpi Hesarissa liittyen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Se on osoittautunut mahdottomaksi.

Alla viimeisin yritykseni, jonka kirjoitin vastineeksi 23.8.2011 asiaa käsittelevään mielipidekirjoitukseen:

”Lauri Tarpila osuu kirjoituksessaan ”Suurten maiden mukaantulo miinakiellon ehdoksi” (HS 23.8.) asian ytimeen. Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen on Suomen turha liittyä, jos kaikki merkittävät maat eivät siihen liity. Miinoista luopuminen heikentää kiistatta maamme puolustuskykyä.

Puola allekirjoitti Ottawan sopimuksen jo vuonna 1997, mutta asetti ratifioinnin edellytykseksi, että kaikkien sen naapureiden on liityttävä sopimukseen, miinoille on löydettävä korvaava järjestelmä ja kaikkien YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten on liityttävä sopimukseen. Nyt tosin näyttää siltä, että EU:n asettamassa paineessa myös Puola on taipumassa ratifiointiin, vaikka sen asettamat täysin ymmärrettävät ehdot eivät ole täyttyneet.

Suomen on sen sijaan syytä pysyä lujana ja jättää niin Ottawan sopimus, Oslon rypäleasesopimus kuin muutkin vastaavat sopimukset ratifioimatta. Vasta YK:n puitteissa tapahtuvaa kattavaa sopimusta on aiheellista harkita – ei Ottawan kaltaista sopimusta, joka osaltaan nakertaa muutoinkin kaventuvia edellytyksiämme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen.”

Kirjoituksen idea luonnollisesti osin katoaa, kun julkaiseminen viivästyy. Kukaan ei muista enää alkuperäistä kirjoitusta. Niinpä tiedustelin kaksi kertaa mielipidesivujen toimitukselta julkaistaanko sitä. Vastaus oli, että kirjoitus on jonossa mutta valitettavasti ei voi sanoa milloin se mahtuisi lehteen. Tänään sitten kysyttäessä reilusti ilmoittivat, että voi olla, ettei se mahdu lainkaan. ”Jos haluat, voit julkaista sen jossain muualla.” Olkoon se nyt sitten blogissani.

Ymmärrän tietenkin, että Hesarilla on oma linjansa. Se ei pidä Perussuomalaisista, se ei ole koskaan pitänyt ja se sallittakoon. Lehti on EU-myönteinen, kannattaa Ottawan sopimusta ja muita vastaavia ”edistyksellisiä” projekteja. Mutta eikö lehden kannattaisi näennäisen objektiivisuuden verhon ylläpitämiseksi julkaista joskus eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajan lähettämä lyhyt vastine mielipidesivuilla? Eikö Hesarin edes joskus kannattaisi tehdä uutinen valiokunnan puheenjohtajan lähettämästä kannanotosta ajankohtaiseen asiaan?

Ottawan sopimus on ensi tiistaina lähetekeskustelussa eduskunnassa. En pidättele hengitystäni odottaessani HS:n uutisointia aiheesta. Onneksi on STT ja YLE. Ja Uusi Suomi.

Budjettiehdotus puhutti kesäkokouksessa

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä piti kesäkokouksensa Turussa 30.-31.8.2011. Keskustelimme mm. valtion ensi vuoden budjetista ja hyväksyimme oheisen kannanoton.

Olin osallistunut jo ennen kokousta tehdyn pohjatekstin muokkaukseen ryhmän työvaliokunnan jäsenenä, mutta itse kokouksessa käytiin rakentava muutosehdotuskeskustelu ennen kannarimme yksimielistä hyväksymistä. Keskustelu kesti kolme tuntia ja puheenvuoroja käytettiin satakunta.

Tältä pohjalta on ryhmämme hyvä lähteä rakentamaan yksityiskohtaisempaa varjobudjettia varsinkin kun saamme syyskuun alusta alkaen oivallista vahvistusta ryhmäkanslian henkilökuntaan: oikeudellisen asiantuntijan Erkki Havansin ja taloudellisen asiantuntijan Oskari Juurikkalan. Mutta tässä siis kannanotto kokonaisuudessaan:

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kannanotto valtiovarainministeriön ehdotukseen valtion talousarvioesitykseksi vuodelle 2012 

Hallituksen tuleva työttömyyden, vastuuttomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden budjetti on aiheuttanut oikeutettua kuohuntaa paitsi oppositiossa myös hallituspuolueiden omissa riveissä. Vaikka Perussuomalaiset jakaa hallituksen tavoitteen velkaantumiskehityksen taittamisesta, olisimme toivoneet budjettiehdotukselta sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa, aidosti työllisyyttä ja talouskasvua edistävää ja koko Suomen elinvoimaisuutta tukevaa otetta.

Suunniteltu kuntien valtionosuuksien leikkaaminen 631 miljoonalla eurolla on vastuun pakoilua pahimmillaan. Osoittaa hallitukselta todellista selkärangattomuutta siirtää ikävät ratkaisut kuntapäättäjille. Leikkauksien seurauksena kunnat joutuvat paitsi korottamaan veroja ja maksuja myös tinkimään peruspalveluiden laadusta ja saatavuudesta, mikä tulee vaikeuttamaan lukemattomien kotitalouksien arkea. Palveluiden heikentymisestä kärsivät erityisesti heikko-osaisimmat kuntalaiset, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia tarvitsemiaan palveluita yksityiseltä sektorilta.

Valtionosuuksien leikkauksien toteuttamisaikataulu on aiheuttanut erimielisyyttä jopa hallituksen sisällä. Asiat ovat totisesti päälaellaan, kun sosialidemokraattiministeri ajaa palveluita kertarysäyksellä alas kokoomusministerin yrittäessä puolustaa kuntia esittämällä maltillisempaa leikkaustahtia. Suunnitelluilla leikkauksilla on kerralla toteutuessaan siinä määrin raskaat seuraukset, ettei Perussuomalaiset voi kuin ihmetellä, kuinka työn, vastuun ja oikeudenmukaisuuden puolesta liputtava hallitus voi sellaista edes harkita.

Hallitusohjelmassa on sitouduttu työttömyyden hoitoon ja nuorisotyöttömyyden vähentämiseen. Nyt kuitenkin ollaan leikkaamassa nuorten työllisyyttä ja osallisuutta edistäviä määrärahoja esimerkiksi työpajoilta ja etsivältä nuorisotyöltä. Karsinnan kohteena tulisi olla tukijärjestelmään liittyvä monimutkainen resursseja syövä byrokratia, joka pelottaa monet hädänalaiset pois heille tarpeellisten tukien piiristä. Lisäksi suuresti mainostettu ja sinänsä kiitettävä sadan euron korotus perusturvaan jää monen kohdalla todellisuudessa vaivaiseen 25 euroon toimeentulotukiansan takia. Perussuomalaisten mielestä myöskään lapsilisät eivät saa vähentää toimeentulotukea.

Perussuomalaiset toivoo, että kauan odotetun vanhuspalvelulain käyttöönottoon riittää tahtoa ja resursseja. Ikäihmisten hoito on ollut retuperällä jo kauan ja asia on saatava kuntoon tiukasta taloustilanteesta huolimatta. Arvokasta työtä tekevien omaishoitajiemme toimeentulo ja jaksaminen on pystyttävä turvaamaan nykyistä paremmin. Perussuomalaiset vaatii vaaliohjelmansa mukaisesti omaishoidon tuen siirtämistä Kelan vastuulle, jotta ihmisillä eri puolilla Suomea olisi yhtäläiset mahdollisuudet huolehtia läheisistään.

Eläkevääryyksien korjaaminen on hallitusohjelmassa siirretty perustettavan työryhmän selvitettäväksi. Tällä tavalla nykyhallitus pelaa aikaa, eikä halua korjata tiedossa olevia eläkeindeksiongelmia. Useat puolueet lupasivat vaalien alla korjata nämä asiat, mutta nyt ne taas kerran pyritään unohtamaan. Lisäksi kaikkien sotaveteraanien ja heidän puolisoidensa pitää päästä säännöllisesti kuntoutukseen. Perussuomalaiset tulee tekemään eduskunnassa näihinkin asioihin tarvittavat korjausehdotukset.

Polttoaineisiin suunniteltu veronkorotus tarkoittaa entistä kalliimpaa liikkumista erityisesti maaseudun asukkaille, koska maaseudulla ei juuri ole julkista liikennettä. Jälleen kerran suhteellisesti eniten kuritetaan pienituloisia haja-asutusalueiden asukkaita. Dieselveron korotus ja yleisen polttoaineveron nosto tarkoittavat myös suomalaisille kuljetusliikkeille toistakymmentä senttiä kalliimpaa dieselin litrahintaa. Tällä linjauksella ei pelasteta yhtään suomalaista kuljetusalan työpaikkaa, vaan päinvastoin edistetään ulkomaisten kuljetusyritysten käyttöä ja harmaata taloutta.

Energiaverojen korotukset on peruttava. Esitetty korotustaso tietäisi monille pienituloisille vaikeita aikoja, kun Suomessa on talvellakin pystyttävä asumaan ja asuntoja lämmittämään. Myös energiaa tarvitseva teollisuutemme ei energiaverotuksen korotusten ansiosta kilpailukykyään paranna.

Maantie- ja rautatiehankkeiden rahoitus laahaa edelleen pahasti todellisen tarpeen perässä. Koko maan liikenneverkkoa on kehitettävä tasapuolisesti. Valtiovarainministeriön ehdotuksessa teiden kunnon halutaan ilmeisesti edelleen huononevan ja huonojen teiden osuus koko tieverkostosta kasvaakin hallituksen tavoitteen mukaan ensi vuonna 400 kilometrillä.

Suunnitellut tukileikkaukset maatalouden harjoittajille sekä energiaverojen palautusten vähentäminen ja metsänhoitoon varattujen tukien leikkaukset vievät edellytyksiä pitää maaseutumme elävänä. Suunniteltujen tukileikkausten toteuttaminen ennen EU:n kanssa asiasta käytävien neuvotteluiden päättymistä on käsittämätön linjaus, jonka on syytä muuttua budjettiriihessä. Elintarvikeomavaraisuutemme on turvattava kaikissa olosuhteissa.

Poliisien määrärahojen pitäminen nyt esitetyllä tasolla tulee sisäasianministeriön mukaan vähentämään poliisien määrää ensi vuonna. Kun samaan aikaan esimerkiksi harmaan talouden torjuntaa halutaan tehostaa, on yhtälö mahdoton toteuttaa. Rikosten ennaltaehkäisy kärsii varmasti, mutta myös hälytysajat tulevat venymään entisestään, mikä lisää kansalaisten turvattomuuden tunnetta.

Valtiovarainministeriö esittää leikkauksia myös puolustusmäärärahoihin. Etenkin kalustohankinnoista halutaan karsia. Haluamme ylläpitää itsenäistä ja uskottavaa puolustusta, joten määrärahoja ei voi leikata. Myös panostuksia tarvitaan. Perussuomalaisten mielestä puolustusvoimien määrärahat olisi pidettävä vähintään ennallaan. Säilyttämällä jalkaväkimiinat saadaan aikaan huomattavia säästöjä eikä puolustuskykymme laske.

Perussuomalaiset on jo mm. eduskuntavaaliohjelmassaan esittänyt lukuisia vaihtoehtoisia keinoja valtion talouden tasapainottamiseksi sekä tapoja kohdentaa verotusta ja määrärahoja nykyistä oikeudenmukaisemmalla tavalla. Harmaan talouden järeillä torjuntatoimilla saadaan 2-3 miljardia euroa vuodessa lisää verotuloja, mikäli hallitus on valmis riittäviin panostuksiin. Luonnollisesti ensin (vuonna 2012) torjuntatoimiin vaaditaan lisämäärärahoja, mutta jo vuosina 2013 ja 2014 voidaan em. verotulojen kasvulukuihin päästä. Harmaan talouden, rahanpesun ja muun talousrikollisuuden torjumisella saavutetaan myös merkittävää työllisyyden kohentumista.

Varallisuusveron ja työnantajien Kela-maksun palauttaminen tuottaisi valtiolle arviolta 900 miljoonaa euroa. Varallisuusveron palauttaminen olisi ennen kaikkea sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäävä teko. Verotuksen oikeudenmukaisuutta voitaisiin lisätä myös kaikkein suurituloisimpien ansiotuloverotusta kiristämällä. Kaikkein suurimpien eläkkeiden osalta voitaisiin säätää laki eläkekatosta myös Suomeen.

Perussuomalaisten mielestä puoluetukea voidaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa leikata 15 prosenttia. 

Nykyistä kehitysapumäärärahojen tasoa voidaan perussuomalaisten mielestä leikata yleisen säästölinjan mukaisesti. Myös maahanmuuton kustannuksista voitaisiin löytää jo ehdotettujen vähennysten lisäksi säästökohteita. Säästöjä ei kuitenkaan tule kohdentaa turvapaikkahakemusten käsittelyyn, koska tämä lisää ruuhkia ja kustannuksia vastaanottokeskuksissa. Sen sijaan säästöjä pitäisi hakea turvapaikka- ja perheenyhdistämismenettelyn tiukentamisella. 

EU-jäsenmaksujemme osalta säästöä voidaan tavoitella ainakin siten, että aktiivisesti pyritään Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotuksen poistoon. Tavoite on perusteltu siinä valossa, että Suomen Kreikka-vakuuksiin Euroopassa kohdistettu kritiikki pohjautuu ajatukseen siitä, ettei yksittäistä jäsenmaata tule perusteettomasti suosia. 

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä tulee hallituksen budjettiesityksen valmistuttua esittämään oman vaihtoehtoisen budjettinsa ja jättämään siihen liittyvät talousarvioaloitteet eduskunnan käsiteltäviksi.

Kuultakoon myös Kataista

Jalkaväkimiinat kieltävä Ottawan sopimus taas kerran illan epistolan aiheena. Eilen kuulimme ulkoministeri Erkki Tuomiojaa, tänään kuulkaamme itse pääministeri Jyrki Kataista.

”Yksinkertaisista, tehokkaista ja halvoista jalkaväkimiinoista luopuminen ja niiden korvaaminen ulkomaisilla asejärjestelmillä, joiden suojaus- ja suorituskyky ei ole sama, on hölmöläisten puuhaa, jos heikentyneen puolustuskyvyn lisäksi saamme kaupan päälle yhtä huonon ellei huonommankin, kansainvälisen maineen.”

Näin jyrisi Katainen taannoisessa tiedotteessaan (25.2.2007), joka löytyy Helsingin Sanomien sivuilta ja myös Kokoomuksen Verkkouutisista. Olen samaa mieltä silloisen Kataisen kanssa. Nyttemmin Katainen on kuitenkin muuttanut mielensä, koska hänen johtamansa hallitus on antanut esityksen Ottawan sopimukseen liittymisestä. (Ja rypäleasesopimukseen ollaan varmaan liittymässä heti seuraavaksi).

Mikä on muuttunut niin dramaattisesti neljässä ja puolessa vuodessa, pääministeri Katainen, että takkia on pitänyt kääntää?

Ottawan sopimuksen hyväksymisestä ja siten puolustuskykymme kiistattomasta heikentämisestä ei siis ole soveliasta osoittaa sormella vain tasavallan presidentti Halosta, ulkoministeri Tuomiojaa tai yleensä Matti Vanhasen hallituksia, vaan vastuullinen on myös nykyinen pääministerimme.

Kauas on tultu oman maan puolustuksesta huolta kantaneen Kansallisen Kokoomuksen ajoista. Siksi ehdotan puolueen uudeksi nimeksi Ylikansallinen Kokoomus ja leipälajiksi kansainvälinen kriisinhallinta.

J.K. 1:Vinkistä tähän blogikirjoitukseen kiitän lukijoitani.

J.K. 2: Kainuun Sanomien pääkirjoitus (26.8.2011) on noteerannut Ottawa-keskustelun. Lehden mukaan ”miinalaille löytyy oppositiosta varmaan runsaasti muitakin vastustajia”. Epäilen, mutta kuten lapamato sanoi: Toivossa on hyvä elää ja Uskossa hyvä kuolla.

Kuultakoon myös Tuomiojaa

Audiatur et altera pars. Kyseessä on latinankielinen siivekäs sanonta: kuultakoon myös toista osapuolta.

Kielteinen kantani Suomen liittymisestä Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen tunnetaan tätä nykyä koko lailla hyvin asiaa seuraavissa piireissä. Olen saanut sen mediassa julki kohtuullisesti – paitsi tietenkin Helsingin Sanomissa, mutta palaan siihen asiaan ehkä myöhemmin sopivassa yhteydessä.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan myönteinen kanta Ottawan sopimukseen on varmasti vielä paremmin kansalaisten tiedossa jo entuudestaan. Hän lähetti avustajansa välityksellä pari päivää sitten mm. kaikille kansanedustajille oheisen viestinsä, jota sain luvan blogissani lainata yllä mainitussa kuultakoon myös toista osapuolta -hengessä. Mielestäni se on oikein ja kohtuullista.

Oma kantani ei ole muuttunut. Eikä muutu. Miksi muuttuisi? Koen olevani paitsi maanpuolustuksen myös rauhan asialla. Jalkaväkimiinat eivät ole hyökkäysaseita eivätkä Suomen miinat ole uhkana muille kuin maahamme hyökkäävälle viholliselle. Mutta tässä ministeri Tuomiojan viesti kokonaisuudessaan. Yritetään ymmärtää myös toista puolta.

Aihe: Ministeri Tuomiojan kirjoitus liityen Ottawan miinasopimukseen

Hyvät vastaanottajat,

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja on vastannut Ottawan miinasopimusta koskevien kansalaistiedustelujen osalta seuraavaa:

Yleissopimus jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä tuli voimaan 1.3.1999. Sopimus kieltää jalkaväkimiinojen käytön, kehityksen, tuotannon, hankinnan, varastoinnin ja kuljetukset. Lisäksi sopimus velvoittaa tuhoamaan jo olemassa olevat jalkaväkimiinavarastot. Sopimukseen sisältyy myös avunantovelvoite, joka koskee sekä miinanraivausta että miinauhrien tukemista.

Suomessa molemmat Vanhasen hallitukset ovat vuodesta 2004 käsitelleet ja muodostaneet Suomen kannan miinasopimukseen, jonka myös eduskunta on sekä vuoden 2004 että 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä vahvistanut.

Hallitus linjasi vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä (VNS 6/2004 vp) Suomen liittyvän Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittävän jalkaväkimiinavarastot sopimuksen velvoitteiden mukaisesti vuoden 2016 loppuun mennessä. Lisäksi linjauksessa todettiin, että uskottava puolustuskyky ylläpidetään toteuttamalla jalkaväkimiinat korvaavien järjestelmien hankinnat vuosina 2009-2016 osoittamalla puolustushallinnon määrärahakehykseen tarvittava lisärahoitus.

Linjaus Suomen liittymisestä Ottawan sopimukseen vahvistettiin myös vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa (VNS 1/2009 vp). Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa (9.12.2009) tehdyn linjauksen myötä Suomi aloitti vuoden 2010 alussa valmistelut liittyäkseen Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Vuosien 2010–2011 aikana kokoontui työryhmä, joka valmisteli hallituksen esityksen sopimukseen liittymisestä. Suomen liittyessä sopimukseen, on sen tuhottava omat jalkaväkimiinavarastonsa neljän vuoden kuluessa. Korvaavien järjestelmien hankintaan on puolustusvoimille myönnetty aikanaan erikseen 200 M€ (ml. alv.).

Jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamisohjelma käynnistettiin puolustusvoimissa jo vuonna 2004. Jalkaväkimiinojen korvaamisessa peruslähtökohtana on ollut se, ettei korvata jalkaväkimiinoja, vaan niiden luopumisen myötä menetettävää suorituskykyä. Hankinnat käynnistyivät vuonna 2009. Ensimmäisenä toteutettiin kotimaisten viuhkapanosten hankinta, aloitettiin pimeätoimintavälineistön hankinnat sekä modernien laukaisimien hankinnat panssarimiinoihin. Toisessa vaiheessa jatketaan aloitettuja hankintoja ja aloitetaan tiedustelu- ja valvontajärjestelmien hankinta. Valmistelussa ovat yksittäisen taistelijan ja joukon tilannetietoisuutta sekä maalinosoituskykyä lisäävät maalinpaikannus-, lennokki- ja aluevalvonta­järjestelmien hankinnat. Hankinnat päättyvät puolustusvoimien suunnitelmien mukaisesti vuonna 2016. Jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen sisältyy tämän lisäksi myös sotilaallisen kaukovaikuttamisen kehittäminen (raskas raketinheitinjärjestelmä).

Näin ollen hallituksen esitys Ottawan sopimukseen liittymisestä on aikanaan tehty päätös ja tuolloin määrätyn täytäntöönpanoa.

Jalkaväkimiinat vielä kerran

Hallitus on tänään päättänyt liittää Suomen Ottawan sopimukseen. Eduskunta saa syksyllä käsiteltäväkseen sopimuksen ratifioinnin. Näin tämä vuosia vatvottu asia, Suomen liittyminen kansainväliseen jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen, ponnahtaa vielä kerran julkisuuteen.

Sopimuksen vahvistamisen jälkeen Suomi sitoutuu tuhoamaan miinavarastonsa neljän vuoden sisällä. Näin nämä monelle varusmiespalveluksensa suorittaneelle suomalaiselle tutut putki- ja sakaramiinat siirtyisivät historiaan vuonna 2016.

Vaikka junan voikin perustellusti katsoa menneen jo, en puolustusvaliokunnan puheenjohtajana voi tätä asiaa pureksimatta niellä. Ottawan sopimukseen sitoutuminen oli poliittinen päätös, joka on sekä sotilaallisesti että taloudellisesti mieletön.

MIINAT EIVÄT OLE HYÖKKÄYSASEITA

Sodassa jalkaväkimiinat ovat Suomen puolustukselle olennaisen tärkeitä. Meillä on pitkät rajat, mutta vähän puolustajia.

Miinat eivät ole hyökkäysaseita. Niiden käytöllä säästetään omia sotilaita ja aiheutetaan hyökkääjälle tappioita. Lisäksi miinojen psykologinen pelotevaikutus hyökkääjään on huomattava.

Rauhan aikana miinat ovat visusti puolustusvoimien varastoissa eivätkä aiheuta ongelmia kenellekään. Suomessa miinoja on aina käytetty erittäin vastuullisesti. Miinoitteet koulutetaan tekemään tarkkojen miinakarttojen mukaisesti.

KORVAAMINEN EI OLE TÄYDELLISESTI MAHDOLLISTA

Teknisesti yksinkertaisena jalkaväkimiina on kustannustehokas. Sen korvaaminen maksaa varovaisestikin arvioiden satoja miljoonia euroja eikä ole edes täydellisesti mahdollista. Maavoimat menettävät miinakiellon myötä väistämättä osan suorituskyvystään. Esimerkiksi panssarimiinojen ja omien joukkojen suojaaminen vaikeutuu.

Sitä paitsi maailmalla paine korvaavien järjestelmien – kuten rypäleaseiden – kieltämiseen kasvaa. Kun kieltojunan kyytiin hyppää, ei siitä niin vaan pois pääsekään.

Miinakieltoasiassa on etenkin tasavallan presidentti Tarja Halonen ottanut voimakkaasti kantaa. Olen ymmärtänyt ylipäällikön kannan olevan, että Suomen tulee luopua miinoista, jotta olisimme solidaarisia niitä maita kohtaan, joissa miinoja on holtittomasti kylvetty siviilien kiusaksi.

Presidentti-ylipäällikköämme myötäilevät tahot väittävät, että miinat aiheuttavat Suomen ulkoiselle kuvalle vahinkoa. Tästä ei ole todisteita. Päinvastoin maamme tunnetaan merkittävänä humanitäärisen miinanraivaustyön tekijänä kehitysmaissa. Tätä hyvää työtä on syytä jatkaa.

OTTAWAN SOPIMUS ON STRATEGINEN VIRHE

Venäjä ei aio liittyä Ottawan sopimukseen. Ei myöskään niin ikään maailman suurimpiin miinantuottajamaihin lukeutuvat Yhdysvallat, Kiina, Intia tai Pakistan. EU-maista Puola ei ole vielä sopimusta ratifioinut.

Vielä on mahdollista ottaa järki käteen. Vielä on mahdollista jättää sopimus ratifioimatta. Se tosin vaatisi päättäjiltä ryhdikkyyttä, aitoa vastuunkantoa oman maan puolustuksesta ja samalla myös valtiontaloudesta, että en usko sellaista riittävästi löytyvän.

Toivon toki olevani väärässä, sillä Ottawan sopimukseen liittyminen on strateginen virhe, joka osaltaan nakertaa muutoinkin kaventuvia edellytyksiämme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen.