Aihearkisto: ulkopolitiikka

Radiossa Islannin ilmavalvonnasta

Olin tänään mukana Ylen Ajantasan vallattomasti valtiopäivillä -ohjelmassa. Keskustelimme puolustusvaliokunnan kansanedustajakollegoiden Sofia Vikmanin (kok.) ja Tuula Peltosen (sd.) kanssa Suomen suunnitelmista osallistua Islannin ilmatilan valvontaan. Toisena aiheena oli tämän illan EU-huippukokous talouskasvusta. Kreikan tilanne puhutti. Toimittajana ohjelmassa oli Päivi Neitiniemi.

Islanti-operaatio ei ole mielekäs

Tutkija Charly Salonius-Pasternak kirjoitti Suomen mahdollisesta osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan (Helsingin Sanomat Vieraskynä 20.5.). Hän näkee sen merkkinä ulkopoliittisen linjan muuttumisesta: liittoutumaton Suomi osallistuisi Nato-maan ilmatilan valvontaan.

Pohjoismainen yhteistyö on kannatettavaa, mutta Islanti-operaatio ei ole sotilaallisesti saati taloudellisesti mielekäs. Hornet-lentäjille ei ole Islannissa tarjolla koulutuksellisia haasteita. Maahenkilökunnan tarve huomioiden operaatio olisi myös kallis ja sen kesto kysymysmerkki. Rahat otettaisiin ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan Puolustusvoimien toimintamenoista.

Operaation laillinen perustakin on selvitystä vailla. Kyse ei ole kansainvälisestä kriisinhallinnasta, vaan harjoituksesta. Ja mikä on hallituksen logiikka? Miksi osallistuisimme Islannin ilmavalvontaan, kun sanoimme ei Baltian ilmavalvonnalle?

Jos Islantiin kuitenkin poliittisista syistä lähdetään, pitää ilmavoimille antaa siihen myös resurssit. Puolustusmenojen leikkauksissa on kipuraja ohitettu.

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 22.5.2012.

Suomi mukaan Islannin ilmavalvontaan?

Helsingin Sanomat uutisoi tänään Suomen mahdollisesta osallistumisesta Islannin ilmatilan valvontaan yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa. Hiljaisuudessa valmisteltu asia oli tänään esillä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa eli UTVA:ssa, joka päätti käynnistää asiasta selvityksen. UTVA:n kokouksessa oli mukana myös tasavallan presidentti.

Pohjoismainen yhteistyö on hyvästä. Ilmeisesti kaikki Suomen puolueet kannattavat sitä, mukaan lukien Perussuomalaiset. Nähtävästi hallitus haluaa vauhdittaa pohjoismaista puolustusalan yhteistyötä toden teolla tällä Islannin ilmatilan valvontaoperaatiolla, joka ainakin äkkiseltään herättää useita kysymyksiä. Annoin Yleisradion TV-uutisille asiasta haastattelun ja olin varauksellinen. Ohessa perusteitani ”duubioille”.

Ensinnäkin kustannukset. Puolustusvoimat on tunnetusti tällä hetkellä erittäin ahtaassa taloudellisessa raossa. Kansainvälisen kriisinhallinnan momentiltakaan ei varoja voi irrottaa Islannin ilmatilan valvontaan. Maa kun ei ole kriisikohde, vaikka taloudessa ongelmia on ollutkin. Menisivätkö varat oman maan puolustamisesta eli puolustusvoimien (ilmavoimien) toimintamenoista? Siltä valitettavasti näyttää.

Lentotunteja piloteillemme tulisi, mutta ne kustannukset – eikä pidä unohtaa maahenkilökunnan tarvetta! Pohjoismailla on erilaiset hävittäjätyypit käytössään. Nato-yhteensopivuutta löytyy, etenkin Suomesta, mutta koneet ovat erilaisia. Hornetista Gripeniin ja siltä väliltä. Helsingin Sanomien mukaan Suomi olisi mukana operaatiossa neljällä hävittäjällä kolme viikkoa vuodessa. Koneet olisivat pois kotimaan tehtävistä.

Toiseksi logiikka. Miksi osallistuisimme Islannin ilmavalvontaan, kun sanoimme ei Baltian ilmavalvonnalle? Ja mikä on operaation laillinen perusta? Kyse ei ole kriisinhallinnasta. Suomi ei ole Nato-maa (Ruotsi varmaankin vetoaa solidaarisuusjulistukseensa tässä yhteydessä). Islanti puolestaan on Nato- muttei EU-maa.

Kolmanneksi kesto. Hallitus ilmeisesti kaavailee lyhytaikaista operaatiota. Mutta käytännössä tämänkaltaisesta operaatiosta on vaikea irtautua, kun siihen kerran on sitoutunut – vertailukohteena vaikka Baltian ilmavalvonta. Ja lopulta mitä konkreettista hyötyä Islannille saati sitten pohjoismaiselle puolustusyhteistyölle olisi lyhytkestoisesta hankkeesta?

Eli hankkeessa on vielä toistaiseksi runsaasti avoimia kysymyksiä, joihin eduskunnan on saatava vastauksia. Vankkoja sotilaallisia perusteita osallistumiselle on ainakin näillä tiedoin vaikea hankkeessa nähdä. Ensi keskiviikkona kuulemme puolustusvaliokunnassa ulkoministeri Tuomiojaa, ehkä tämä vyyhti lähtee siitä purkautumaan.

Omia joukkoja on tuettava

Olen suhtautunut kriittisesti suomalaisten kriisinhallintajoukkojen osallistumiseen Afganistanin Nato-johtoiseen ISAF-operaatioon. YK-mandaatilla toimivassa operaatiossa Suomi on ollut mukana jo vuosikymmenen verran. Olen ottanut aiheeseen viimeksi kantaa kuukausi sitten eduskunnassa.

Kun minulle viime viikolla tarjoutui eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa mahdollisuus osallistua Afganistanin matkalle, tartuin tilaisuuteen. Kyseessä oli eduskunnan puhemiehen Eero Heinäluoman vetämä matka, jolle osallistuivat myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini ja valiokunnan jäsen Katri Komi. Turvallisuussyistä matkasta ei etukäteen julkisuudessa kerrottu, mutta eilen mediassa oli jo uutinen aiheesta. Eduskunnan sivuilta löytyy tiedote. Palasimme Suomeen tänään aamuyöllä.

Paikan päällä saimme tutustua suomalaisten kriisinhallintajoukkojen tukikohtaan Mazar-e-Shariffissa ja pääkaupungissa Kabulissa tapasimme merkkihenkilöitä aina presidentti Hamid Karzaita myöten. Suurlähettiläämme Pauli Järvenpää oli laatinut erinomaisen ohjelman parlamentaariselle delegaatiollemme.

Suomalaiset sotilaat tuntuivat arvostavan sitä, että olimme tulleet paikan päälle. Se tuntui hyvältä. Nimittäin periaate on pidettävä kirkkaana mielessä: kun päätös suomalaisten sotilaiden lähettämisestä kriisinhallintatehtäviin minne tahansa on demokraattisessa prosessissa tehty, on päätöstä kunnioitettava. Se tarkoittaa sitä, että omia joukkoja on tuettava. Aina.

On tärkeää osata erottaa jonkin kriisinhallintaoperaation mielekkyydestä käyty väliin reipaskin poliittinen keskustelu sen jälkeisestä suomalaisten kriisinhallintajoukkojen tukemisesta.

Mazar-e-Shariffissa puhemiesvaltuuskunnalla oli mahdollisuus keskustella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Kuva: SKJA / Puolustusvoimat.

Matka toisaalta avarsi ja toisaalta vahvisti käsityksiäni Afganistanin operaatiosta ja sen mahdollisesta jatkosta vuoden 2014 jälkeen. Parhaillaan maassa on käynnissä transitio eli turvallisuusvastuun asteittainen siirto ISAF-joukoilta afgaaniviranomaisille.

Turvallisuustilanne on Afganistanissa edelleen kaikkea muuta kuin tyydyttävällä tasolla. Transitio rakentuu osin pilvilinnojen varaan, mutta onko meillä muuta mahdollisuutta?

Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2012 laskimme tukikohdassa seppeleen sodissa ja rauhanturvaoperaatioissa kaatuneiden muistoksi. Vasemmalta Niinistö, Komi, Heinäluoma ja Soini. Kuva: SKJA / Puolustusvoimat.

Eurokriisi puhutti jälleen

Hallitus antoi tiistaina vastauksen opposition yhteiseen välikysymykseen Suomen kokonaisvastuista euroalueen talouskriisissä. Keskustelu kävi jälleen kiivaana ja hallituksen luottamuksesta äänestetään tänään. Oma puheenvuoroni alla.

Opposition yhteinen välikysymys Suomen kokonaisvastuista euroalueen talouskriisissä nostaa esiin olennaisia asioita. Kataisen hallituksen aikana Suomen riskit ja vastuut ovat oleellisesti kasvaneet, vaikka hallitusohjelman mukaan linjan piti muuttua. Perusehdoksi asetettiin, että lisää tukea ei tipu, jos Suomi ei saa täysiä vakuuksia. Niitä ei saatu, mutta siitä vähät välittämättä rahan jakamista budjettikurittomiin euromaihin jatketaan ja samalla Suomea hivutetaan askel askeleelta kohti suurempia vastuita.

Välikysymyksessä peräsimme hallitukselta vastausta siihen, mitkä olivat Suomen kokonaisvastuut Kataisen hallituksen aloittaessa, mitkä ne ovat nyt ja miksi näin ylipäätään on toimittu, mutta vastauksiin jäi toivomisen varaa. Sen lisäksi, että hallitus on hyväksynyt korotuksia vakausmekanismeihin, on se myös hyväksynyt Euroopan vakausmekanismin EVM:n uusia riskialttiita toimintamuotoja kuten pankkien pääomittamisen ja operoinnin jälkimarkkinoilla.

Perusongelma on se, että eurossa on valuvika. Yhteisiä pelisääntöjä ei ole noudatettu. Tukitoimilla rikotaan EU:n omia sääntöjä. Miten Kataisen hallitus aikoo selviytyä, jos nämä miljardiluokan riskit todenteolla realisoituvat? Mistä silloin leikataan, peruspalveluistako, kuten edustaja Saarakkala perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa aiheellisesti kysyi.

Eduskunta on linjannut, että Euroopan vakausmekanismien yhteenlasketun koon tulisi olla enintään 500 miljardia euroa. Tästä päätöksestä hallitus on tinkinyt ja hyväksynyt vakausmekanismin koon kasvattamisen 700 miljardiin. On käsittämätöntä, että tämän suuruusluokan päätöksiä on runnottu läpi ilman kunnollista eduskuntakäsittelyä, vaikka toisaalta tällä niin sanotulla rahoitusvakausvälineiden tulivoiman kasvattamisella ei lopulta edes ole ratkaisevaa merkitystä. Kun kriisimaiden julkinen velka on noin 3 300 miljardia euroa, ei 700 miljardia tilannetta juuri muuksi muuta. Ainoa, mikä muuttuu, ovat Suomen vastuut. Riskit kasvavat.

Onkin odotettavissa, että jos nykyisen tukipakettipolitiikan tiellä orjallisesti jatketaan, on vakausmekanismien kokoa tulevaisuudessa kasvatettava vielä moninkertaiseksi. Onko tämä nyt sitä hallituksen kaikissa yhteyksissä peräänkuuluttamaa ”vastuullista politiikkaa”? Kuinka pitkälle Kataisen hallitus on valmis menemään eurokommunistisessa tukipakettipolitiikassaan ennen kuin peli on vihellettävä poikki? Onko kokoomusvetoinen hallitus viemässä Suomea fiskaaliunioniin eurobondeineen kaikkineen?

Perussuomalaisten mielestä ainoa kestävä tie on, että kriisimaat laittavat päättäväisesti asiansa uskottavalla tavalla kuntoon – ottakoot mallia Islannista. Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä. Tukipaketeilla ostetaan vain aikaa samoin kuin setelien painamisella. Me sanomme EU:n liittovaltiokehitykselle jyrkän ein, ja me myös tarkoitamme sitä, mitä sanomme.

Tosiasiat on tunnustettava. Euroalueen kriisi jatkuu. Euroalue voi hajota. Espanjan tilanne muuttunee päivä päivältä vaikeammaksi, ja on olemassa riski, että sekin tarvitsee apupakettia. Myös jo tuettujen kriisimaiden tilanne on edelleen epävarma. Irlanti on vajonnut taas taantumaan, ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF:kin on jo käytännössä myöntänyt, ettei murheenkryyni Kreikka tule selviämään ilman uutta, järjestyksessä jo kolmatta, tukipakettia.

Suomen hallitus on toiminut omaa ohjelmaansa vastaan. Maamme kokonaisvastuut ja niihin liittyvät riskit ovat kasvaneet. Kataisen hallituksen löperön toiminnan takia Suomen AAA-luottoluokitus on vaarassa. Jos luottoluokitus putoaa, valtion korkomenot kasvavat ja käynnistyy leikkausten ja veronkorotusten kierre.

Hallitus väittää kantavansa vastuuta lainoittamalla euroalueen kriisimaita. Todellisen vastuun kantavat kuitenkin suomalaiset veronmaksajat, nykyiset ja tulevat.

Perussuomalaiset ovat kritiikissään olleet johdonmukaisesti oikeassa. Sen takia meidät jätettiin hallituksesta, mutta ehkäpä me kuitenkin jäämme historian lehdille terveen järjen äänenä, ainoana vastuullisena puolueena, kun vanhat puolueet vihreine myötäjuoksijoineen hurahtivat eurokommunismiin.

Kannatan edustaja Jääskeläisen hallitukselle esittämää epäluottamuslausetta.

Velkakierre pysäytettävä oikeudenmukaisesti

Eduskunnassa käytiin keskivikkona ja torstaina eloisa keskustelu valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013-2016. Lähetekeskustelun jälkeen asia siirtyy valiokuntakäsittelyyn. Oma puheenvuoroni alla.

Vaikka Suomen kansantalous on kohtuullisessa kunnossa, on julkisen talouden tulevaisuudesta aihetta kantaa huolta muun muassa väestön ikääntymisen ja valtion velkaantumisen takia, varsinkin nyt, kun olemme siirtymässä hitaamman taloudellisen kasvun aikaan.

Hallituksen tavoitteena on kääntää valtion velkasuhde laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Hallitusohjelmassa määritelty ja nyt käsiteltävänä olevassa kehyspäätöksessä vahvistettu tavoite on ymmärrettävä, sillä yksistään valtionvelan korkomenoihin uppoaa kehyskaudella 2013-2016 arviolta 2,9 miljardia euroa vuodessa eli suurin piirtein nykyisen puolustusbudjettimme verran. Velkakierteen pysäyttämisen tuleekin olla talouspolitiikkamme päämäärä. Tästä olemme oppositiossa yhtä mieltä. Kreikan tie ei ole meidän tiemme. Sen sijaan siitä, ovatko hallituksen kaikki toimet tavoitteen saavuttamiseksi sosiaalisesti oikeudenmukaisia, olemme perustellusti eri mieltä.

Kaikkien arvonlisäveron verokantojen nosto 1 prosenttiyksiköllä tuo valtion kassaan sievoisen summan, arviolta 900 miljoonaa euroa. Arvonlisävero on kuitenkin tasavero. Sen korotus osuu yhtä lailla niin köyhiin kuin rikkaisiin. Ennen eduskuntavaaleja vasemmistopuolueet aktiivisesti kiivailivat tämänkaltaisten tasaverojen nostoa vastaan – kaikkein pontevimmin SDP:n puheenjohtaja Jutta ”Jyrkkä ei” Urpilainen – mutta hallituksessa linja on muuttunut. Takkia käännetään, kun vastuuta kannetaan. Näinhän se vanhojen puolueiden tuttu toimintatapa vaalilupausten suhteen menee.

Perussuomalaisten linjana on, että veroja tulee kantaa maksukyvyn mukaan. Tätä mieltä olimme ennen vaaleja, tätä mieltä olemme vaalien jälkeen. Toki kompromisseja tulee osata tehdä. Esimerkiksi arvonlisäverokorotuksen ulkopuolelle olisi voinut jättää vähintäänkin elintarvikkeet ja lääkkeet, mutta nyt hallitus sysää köyhät ja sairaat eturintamaan taloustilanteen korjaajiksi, ja lapsilisien indeksikorotukset jäädytetään. Nämä ovat arvovalintoja, huonoja sellaisia.

Kunnilla on liikaa velvoitteita. Kehyspäätös kuristaa kuntataloutta entisestään. Valtionosuuksista leikkaaminen heikentää peruspalveluita. Taas iskee hallituksen leikkuri pienituloisiin, jotka kuntien peruspalveluja eniten käyttävät. Valtionosuusleikkausten myötä monet kunnat myös velkaantuvat, ja monet kunnat nostavat kunnallisveroa, taksoja ja maksuja. Jälleen osuu leikkuri pienituloisiin. Tämä ei ole sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, semminkin kun hallitus samaan aikaan sitoo käsittämättömiä summia huonosti talouttaan hoitaneiden hulivili-euromaiden tukemiseen.

Hallitusohjelmassa puolustusmenoista päätettiin leikata kaikista hallinnonaloista eniten. Tämäkään ei riittänyt Kataisen hallitukselle. Kehyspäätöksessä puolustusministeriölle sälytetään 27 miljoonan euron lisäsäästöt, jotka kohdistuvat kriisinhallintamenoihin ja vuoden 2015 puolustusmateriaalihankintojen indeksikorotukseen.

Kriisinhallinnasta karsimista voidaan pitää oikein priorisoituna. Perussuomalaisia on kuultu, se on hyvä. Mutta oman maan puolustamiseen, etenkin reserviläisten kertausharjoituksiin, olisi ehdottomasti pitänyt osoittaa lisärahoitusta. Kyse ei ole suurista summista. Ne olisi voitu ottaa esimerkiksi kehitysavusta, jonka suhteen hallitus ei ole riittävän vakavasti huomioinut velkakierteen pysäyttämistavoitetta. Lainarahalla annettu kehitysapu ei ole kestävällä pohjalla.

Hallitus suhtautuu kevytmielisesti sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen, joiden takaamisen pitäisi olla valtiovallan tärkeimpiä tehtäviä. Poliisille tarjotaan alimitoitettuja resursseja, ja puolustusvoimia suorastaan kuritetaan. Kehyskaudella toteutettava puolustusvoimauudistus on suuri leikkausohjelma, jolla hallitus heikentää koko maan puolustuskykyä samalla kyseenalaistaen koko puolustusratkaisumme – unohtamatta tässäkään yhteydessä hallituksen läpi runnomaa kallista ja sotilaallisesti järjetöntä jalkaväkimiinakieltoa Ottawan sopimusta, joka astuu voimaan heinäkuussa. Puolustuksellemme tärkeät miinat on pääosin hävitetty tällä kehyskaudella. Näin vastuuttomasti toimii hallitus, jota johtaa aiemmin maanpuolustusmyönteisenä pidetty kokoomuspuolue.

Hallitus on kehunut kehyspäätöstään oikeudenmukaiseksi kompromissiksi, vaikka todellisuudessa kokoomus on tarjonnut kumppaneilleen kylmää kyytiä. Oikeudenmukaisuutta löytyy lähinnä niistä osioista, jotka hallitus näkyy omaksuneen perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista, kuten niin sanottuun solidaarisuus- eli Wahlroos-veroon, nuorisotyöttömyyden torjuntaan, tutkimus- ja kehitysverotukeen sekä ratainvestointeihin liittyvistä esityksistä. Myös sotiemme veteraanien etuisuuksiin tehtävät muutokset ovat oikeansuuntaisia, mutta riittämättömiä.