Aihearkisto: ulkopolitiikka

Suomea puolustavat suomalaiset

Puolustusministeri Stefan Wallin kirjoitti Vieraskynässä (HS 31.12.) EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön tiivistämisen puolesta. Ministerin mielestä maanpuolustuksemme tiiviimpi verkottuminen ja kasvava riippuvuus muista maista on suotavaa.

Kirjoituksen taustalla on puolustusministeriön strateginen suunnitelma, jonka mukaan Suomen puolustusratkaisu on verkottunut puolustus, joka mahdollistaa siirtymisen yhteiseen puolustukseen. Tällä vihjataan Nato-jäsenyyteen, sillä kuka nyt tosissaan uskoo EU:n yhteiseen puolustukseen?

Käsitepyörityksen sijaan ministeri Wallin olisi voinut reilusti todeta, että vaihtoehtomme ovat joko kansallinen puolustus tai Nato. Ja jälkimmäisen vaihtoehdon suuntaan hallitus on Suomea ohjaamassa, koska oman maan puolustuksen suorituskykyä romutetaan historiallisen suurilla leikkauksilla. Koko maan puolustus ei näiden leikkausten jälkeen ole enää uskottavalla tasolla, varsinkin kun hallitus vielä ajoi läpi jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen.

Sitä paitsi Wallin myöntää kirjoituksessaan, että ylikansallinen puolustusyhteistyö tulee kalliimmaksi kuin kansalliseen toimintaan pohjautuva puolustusratkaisu. Vallitsevassa julkisen talouden kriisissä Wallinin linja aiheuttaa Suomelle lisää kustannuksia ja johtaa suurempaan kansallisen puolustuskyvyn romuttamiseen.

Wallin nostaa esille kaksi yhteiseurooppalaista puolustushanketta: meritilannekuvan ja NH-90-helikopterilentäjien koulutuksen. Kummallakaan hankkeella ei kuitenkaan ole olennaista merkitystä Suomen sodan ajan sotilaalliselle suorituskyvylle, vaan ne liittyvät rauhan ajan valvonta- ja koulutusyhteistyöhön.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on syytä keskustella avoimesti juuri nyt, kun maalle valitaan uutta tasavallan presidenttiä ja ylipäällikköä. Kansainvälistä yhteistyötä pitää tehdä, mutta sen varaan emme voi sinisilmäisesti heittäytyä.

Esimerkiksi pohjoismainen yhteistyö on luontevaa, mutta samalla tulee aina muistaa, että viime kädessä Suomea puolustavat suomalaiset. Siksi meillä tulee olla omat vahvat, koko kansan Puolustusvoimat – jopa siinä tapauksessa, että liittoutuisimme.

Mielipidekirjoitus, julkaistu Helsingin Sanomissa 2.1.2012.

Hallitusti ulos Afganistanista

Hallituksella on turhan myönteinen käsitys Afganistanin tilanteesta. Selonteko on melkoinen toiveiden tynnyri. Tosiasia on, että kuluneen kymmenen vuoden aikana Afganistanin ISAF-operaation luonne on koko lailla täydellisesti muuttunut.

Kuten selonteon luvussa 5.1 todetaan, ISAF:n tehtävät laajentuivat vuonna 2009 vastakumouksellisen strategian hyväksymisen myötä Taleban-kapinallisten vastaiseen toimintaan, mutta tätä ei selonteossa – outoa kyllä – tarkemmin avata. Olisi ollut aiheellista kuvata, mitä tämä toiminta on tarkoittanut käytännössä suomalaisten osalta ja mitä tullee tapahtumaan jatkossa.

Perusongelma on, ettei Suomi ole puolueettomana osapuolena turvaamassa rauhaa, vaan osapuolena sodassa tukemassa korruptoitunutta hallitusta maassa, jossa rehottaa valtaisa huumebisnes. Koska operaatio on loputon suo, tulee meidän vetää joukkomme hallitusti pois Afganistanista.

Joukkojen vähentäminen ensi vuonna viidelläkymmenellä on oikean suuntainen toimenpide, jos kohta on tarkoin seurattava turvallisuustilannetta paikan päällä Pohjois-Afganistanissa ja yhteistyökumppanimme Ruotsin politiikkaa, jotta emme asettaisi pienentynyttä joukkoamme vähentämisen takia tarpeettomaan vaaraan, kuten edustaja Packalén Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa oikein totesi.

Ja se pitää olla hallitukselle sanomattakin selvää, että kun kruunu sotilaitaan kriisinhallintasotaan lähettää, heistä myös kannetaan asianmukainen vastuu heidän palattuaan kotimaahan.

Painopisteen siirtäminen kriisinhallintasodista takaisin perinteisiin YK-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin on perusteltua. Suomen lähtö ensi vuonna Libanonin UNIFIL-operaatioon on sikäli luontevaa, että Suomi on perinteisesti korostanut ulkopolitiikassaan YK:n keskeistä merkitystä, kuin myösPerussuomalaiset.

Toinen asia on se, mihin rahamme riittävät nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ja mitä me priorisoimme. Ei voi olla oikein – vaikka kuinka etenkin Kokoomuksen suunnasta sanotaan, että näitä asioita ei saa asettaa vastakkain – että samaan aikaan, kun kansainvälistä toimintaa paisutetaan, oman maan puolustuksesta leikataan ankaralla kädellä. Se ei mahdu Perussuomalaisten oikeustajuun.

Olisikin syytä pohtia, miten näihin kriisinhallintaoperaatioiden menoihin voitaisiin hyödyntää enemmän ulkoasiainministeriön määrärahoja puolustusbudjetin rokottamisen sijaan tai sitten siirtää puolustusbudjettiin lisävaroja ja vastaavasti vähentää kehitysapua?

Ja olisi myös vähintäänkin syytä pohtia miten joustavoittaa EU:n taisteluosastokonseptia ellei kokonaan luopua siitä säästöjen saamiseksi oman maan puolustukseen?

Tiedän, että monet suomalaiset – etenkin kansalaisvastuunsa kunnialla kantavat reserviläiset – miettivät sitä, että miksi ihmeessä samaan aikaan kasvatetaan kansainvälisen toiminnan määrärahoja, kun esimerkiksi kertausharjoituksia ajetaan alas. Ensi vuonna kertaamaan kutsutaan ilmeisesti vain muutama tuhat ihmistä, kun todellinen tarve esimerkiksi Reserviläisliiton mukaan olisi 70 000 henkilön luokkaa.

Afganistanin operaatio vie ensi vuonna puolustusministeriön pääluokasta 15 miljoonaa euroa. Sillä järjestäisi paljon kertausharjoituksia.

Oman maan puolustus on Puolustusvoimien lakisääteinen päätehtävä, ja se on Perussuomalaisten mielestä kaikessa muistettava.

Afganistanista on saatu hyödyllistä sotilaallista oppia, mutta on päivänselvää, että kertausharjoituksista on enemmän hyötyä Suomen puolustukselle kuin kriisinhallintaoperaatioista. Joka muuta väittää, puhuu muunneltua totuutta. Nyt tarvitaan suhteellisuudentajua ja arvokeskustelua.

Puhe eduskunnan täysistunnossa 12.12.2011. Puhutussa versiossa muutokset mahdollisia, lopullinen versio löytyy aikanaan eduskunnan verkkosivuilta.

Hajoaako euroalue?

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä jätti viime viikolla historiansa ensimmäisen välikysymyksen. Sen aihe on polttavan ajankohtainen.

Välikysymyksessä vaaditaan hallitukselta selvitystä varautumisesta eurokriisin syvenemiseen ja mahdolliseen euron hajoamiseen.

Tähän tilanteeseen, jonka Perussuomalaiset jo aikaa sitten ennustivat, on nyt todellakin tultu. Hallitus joutuu tekemään selkoa, mihin ratkaisuihin se on valmis kriisin pahentuessa.

Huonosti taloutensa hoitaneiden huithapelieuromaiden tukeminen on alun alkaen ollut kohtuutonta Suomea kohtaan. Tukipaketit ovat olleet epäoikeudenmukaisia ja vaarallisen kalliita. Kokonaisvastuut voivat pahimmassa tapauksessa ajaa Suomenkin talouden velkaloukkuun.

Perussuomalaisten huoli on aiheellinen, sillä kokonaisvastuiden selvittäminen on ollut hallituksen suunnalta epämääräistä. Tämä on vaikeuttanut kansanedustajien työtä ja heikentänyt demokraattista kontrollia. Tilanteen epäselvyys on myös kasvattanut kansalaisten epäluottamusta poliitikkoja ja EU:ta kohtaan.

Näin suuria talousratkaisuja ei voi tehdä vaivihkaa ilman julkista keskustelua. Kansan pitää voida arvioida päättäjiensä pätevyyttä ja luotettavuutta.

Hallituksen tämän hetkinen ratkaisu näkyy olevan vanha tuttu mallioppilaslinja: se haluaa seurata EU:n isojen maiden suunnitelmia. Samalla johtomaat Saksa ja Ranska ajavat unionia kohti liittovaltiota. Paljon puhutut eurobondit eli yhteiset velkakirjalainat ja yhteinen finanssipolitiikka viestivät kehityksen suunnasta.

Eurobondit johtaisivat Suomelle huomattavasti kalliimpiin rahoituskuluihin, kun joutuisimme ottamaan nykyistäkin isompia vastuita kriisimaista. Jäisimme suurempien maiden jyrän alle, jos eduskunnan budjettivalta siirtyisi EU:lle. On turha kuvitella, että Suomen mallista esimerkiksi sosiaalipolitiikan ja eläkejärjestelmän suhteen tulisi EU:n malli.

Euroopan liittovaltio on väärää politiikkaa. EU koostuu hyvin erilaisista kulttuureista eikä se sitä paitsi noudata omia sääntöjään – yhteinen fiskaalijärjestelmä ei kuitenkaan lopulta toimisi. Ja mitä tapahtuu, jos ja kun euroalue todella hajoaa? Mikä on hallituksen toimintasuunnitelma silloin?

Euron hajoamista ei enää voida sulkea pois, vaan se on noussut vakavaksi puheenaiheeksi. Suomen on mietittävä strategia, joka ei ole sidottu muiden euromaiden valintoihin.

Perussuomalaisten vaihtoehtona on ajaa suomalaisen veronmaksajan etua ja pistää Suomen piikki kiinni heti. Tämän lisäksi kriisimaiden velkoja tulisi leikata ja Suomen rahapoliittiset vaihtoehdot selvittää.

Kokeneiden talousteoreetikoiden puolelta on jo väläytelty markkaan palaamista tai Pohjoismaiden yhteistä rahaliittoa. Eivätkö nämä olisi selvittämisen arvoisia asioita? Hallitus vastaa välikysymykseen 13. joulukuuta.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 8.12.2011.

Perussuomalaiset jättivät 8.12. eduskunnan suuressa valiokunnassa eriävän mielipiteen kun valiokunta hyväksyi lausunnon Eurooppa-neuvostossa esillä olevista raha- ja talousliiton vakauttamistoimista.

Eduskunta kielsi jalkaväkimiinat

Vuosia puitu kysymys Suomen jalkaväkimiinoista saatiin tänään päätökseen. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen liittymisestä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen äänin 110-47.  Vain Perussuomalaiset vastustivat yhtenä rintamana miinakieltoa. Tukea tuli yhdeltätoista Keskustan kansanedustajalta, joille koko maan puolustus on tärkeä asia.

Äänestyksestä oli poissa peräti 42 kansanedustajaa – huomattavan moni heistä edustaa Kokoomusta. Joukossa oli monta miinakiellon vastustajaa, joiden ryhti petti ratkaisevalla hetkellä. Puoluekuri ajoi omantunnon edelle. 

Alla lista kaikkien kansanedustajien äänestyspäätöksestä tässä paljon tänäkin syksynä keskustelua herättäneessä asiassa. Tein kaikkeni, enempään en pystynyt. ”Taistelu hävitty, mutta sota jatkuu”, kuten sanotaan.

Ahvenjärvi Sauli /kd Jaa   Myller Riitta /sd Poissa
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr Jaa   Myllykoski Jari /vas Jaa
Alatalo Mikko /kesk Poissa   Mäkelä Outi /kok Jaa
Anttila Sirkka-Liisa /kesk Jaa   Mäkinen Tapani /kok Jaa
Arhinmäki Paavo /vas Jaa   Mäkipää Lea /ps Ei
Autto Heikki /kok Poissa   Mäkisalo-Ropponen Merja /sd Jaa
Backman Jouni /sd Jaa   Männistö Lasse /kok Jaa
Blomqvist Thomas /r Jaa   Mäntylä Hanna /ps Poissa
Brax Tuija /vihr Jaa   Mäntymaa Markku /kok Jaa
Eerola Juho /ps Ei   Mölsä Martti /ps Ei
Eestilä Markku /kok Poissa   Nauclér Elisabeth /r Poissa
Elomaa Ritva /ps Ei   Niikko Mika /ps Ei
Eloranta Eeva-Johanna /sd Jaa   Niinistö Jussi /ps Ei
Feldt-Ranta Maarit /sd Poissa   Niinistö Ville /vihr Jaa
Filatov Tarja /sd Jaa   Nylander Mikaela /r Jaa
Gestrin Christina /r Poissa   Nylund Mats /r Jaa
Grahn-Laasonen Sanni /kok Jaa   Oinonen Pentti /ps Ei
Gustafsson Jukka /sd Jaa   Ojala-Niemelä Johanna /sd Poissa
Guzenina-Richardson Maria /sd Poissa   Orpo Petteri /kok Jaa
Gästgivars Lars Erik /r Jaa   Paasio Heli /sd Jaa
Haapanen Satu /vihr Jaa   Paatero Sirpa /sd Jaa
Haavisto Pekka /vihr Jaa   Packalén Tom /ps Ei
Hakkarainen Teuvo /ps Ei   Palm Sari /kd Jaa
Halla-aho Jussi /ps Poissa   Paloniemi Aila /kesk Jaa
Harkimo Leena /kok Jaa   Pekkarinen Mauri /kesk Poissa
Hautala Lasse /kesk Ei   Pekonen Aino-Kaisa /vas Poissa
Heikkilä Lauri /ps Ei   Pelkonen Jaana /kok Jaa
Heinonen Timo /kok Jaa   Peltonen Tuula /sd Jaa
Hemmilä Pertti /kok Jaa   Piirainen Raimo /sd Jaa
Henriksson Anna-Maja /r Jaa   Pirttilahti Arto /kesk Ei
Hiltunen Rakel /sd Jaa   Puumala Tuomo /kesk Jaa
Hirvisaari James /ps Ei   Rajamäki Kari /sd Jaa
Holmlund Anne /kok Jaa   Rantakangas Antti /kesk Ei
Hongisto Reijo /ps Ei   Rauhala Leena /kd Jaa
Huovinen Susanna /sd Poissa   Ravi Pekka /kok puhemiehenä Poissa
Häkämies Jyri /kok Poissa   Rehula Juha /kesk Jaa
Ihalainen Lauri /sd Jaa   Reijonen Eero /kesk Ei
Immonen Olli /ps Ei   Risikko Paula /kok Poissa
Jalonen Ari /ps Ei   Rossi Markku /kesk Poissa
Jaskari Harri /kok Jaa   Rundgren Simo /kesk Ei
Jokinen Kalle /kok Poissa   Ruohonen-Lerner Pirkko /ps Ei
Joutsenlahti Anssi /ps Ei   Räsänen Päivi /kd Jaa
Jungner Mikael /sd Poissa   Saarakkala Vesa-Matti /ps Ei
Jurva Johanna /ps Ei   Saarikko Annika /kesk Poissa
Juvonen Arja /ps Ei   Saarinen Matti /sd Jaa
Jääskeläinen Jouko /kd Jaa   Salolainen Pertti /kok Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps Ei   Salonen Kristiina /sd Jaa
Kaikkonen Antti /kesk Poissa   Sankelo Janne /kok Poissa
Kalli Timo /kesk Jaa   Sarkomaa Sari /kok Jaa
Kalliorinne Risto /vas Jaa   Sasi Kimmo /kok Jaa
Kalmari Anne /kesk Jaa   Satonen Arto /kok Jaa
Kanerva Ilkka /kok Jaa   Savola Mikko /kesk Ei
Kantola Ilkka /sd Jaa   Sinnemäki Anni /vihr Jaa
Karhu Saara /sd Jaa   Sipilä Juha /kesk Jaa
Kari Mika /sd Jaa   Skinnari Jouko /sd Poissa
Karimäki Johanna /vihr Jaa   Soini Timo /ps Ei
Katainen Elsi /kesk Jaa   Soininvaara Osmo /vihr Poissa
Katainen Jyrki /kok Jaa   Soukola Ismo /ps Ei
Kataja Sampsa /kok Jaa   Stubb Alexander /kok Jaa
Kauma Pia /kok Jaa   Suutari Eero /kok Jaa
Kerola Inkeri /kesk Jaa   Taimela Katja /sd Jaa
Kettunen Pentti /ps Ei   Tainio Hanna /sd Jaa
Kiljunen Anneli /sd Jaa   Thors Astrid /r Poissa
Kiuru Krista /sd Jaa   Tiainen Eila /vas Poissa
Kiuru Pauli /kok Poissa   Tiilikainen Kimmo /kesk Jaa
Kivelä Kimmo /ps Ei   Toivakka Lenita /kok Jaa
Kiviniemi Mari /kesk Jaa   Toivola Jani /vihr Jaa
Kiviranta Esko /kesk Ei   Tolppanen Maria /ps Ei
Kokko Osmo /ps Ei   Tolvanen Kari /kok Poissa
Komi Katri /kesk Jaa   Torniainen Ari /kesk Ei
Kontula Anna /vas Jaa   Tossavainen Reijo /ps Ei
Kopra Jukka /kok Poissa   Tuomioja Erkki /sd Jaa
Korhonen Martti /vas Poissa   Tuppurainen Tytti /sd Jaa
Korhonen Timo V. /kesk Ei   Turunen Kaj /ps Ei
Koskela Laila /ps Poissa   Tuupainen Kauko /ps Ei
Koskinen Johannes /sd Poissa   Tynkkynen Oras /vihr Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd Jaa   Tölli Tapani /kesk Jaa
Kurvinen Esko /kok Jaa   Uotila Kari /vas Jaa
Kuusisto Merja /sd Jaa   Urpilainen Jutta /sd Poissa
Kyllönen Merja /vas Jaa   Vahasalo Raija /kok Poissa
Kymäläinen Suna /sd Poissa   Wallin Stefan /r Poissa
Kärnä Jukka /sd Jaa   Wallinheimo Sinuhe /kok Jaa
Kääriäinen Seppo /kesk Jaa   Vapaavuori Jan /kok Jaa
Lapintie Annika /vas Jaa   Vehkaperä Mirja /kesk Ei
Lauslahti Sanna /kok Poissa   Vehviläinen Anu /kesk Jaa
Lehti Eero /kok Poissa   Wideroos Ulla-Maj /r Jaa
Lehtomäki Paula /kesk Poissa   Viitamies Pauliina /sd Jaa
Leppä Jari /kesk Jaa   Viitanen Pia /sd Jaa
Lindström Jari /ps Ei   Vikman Sofia /kok Jaa
Lindtman Antti /sd Jaa   Virkkunen Henna /kok Jaa
Lintilä Mika /kesk Jaa   Virolainen Anne-Mari /kok Jaa
Lipponen Päivi /sd Jaa   Virtanen Erkki /vas Jaa
Lohela Maria /ps Ei   Virtanen Pertti /ps Ei
Lohi Markus /kesk Poissa   Vähämäki Ville /ps Ei
Louhelainen Anne /ps Ei   Väätäinen Juha /ps Ei
Maijala Eeva Maria /kesk Ei   Väätäinen Tuula /sd Jaa
Matikainen-Kallström Marjo /kok Jaa   Yrttiaho Jyrki /vr Jaa
Mattila Pirkko /ps Ei   Zyskowicz Ben /kok Jaa
Modig Silvia /vas Jaa   Östman Peter /kd Jaa
Mustajärvi Markus /vr Poissa  

Puolustusvaliokunta vieraili Sveitsissä

Johtamani eduskunnan puolustusvaliokunnan valtuuskunta teki vierailun itsenäistä ja uskottavaa puolustusta harjoittavaan Sveitsiin 17.–19. lokakuuta. Matka oli anniltaan erinomaisen onnistunut, ja meidät otettiin hienosti vastaan.

Vierailuohjelmaan sisältyi tapaaminen Sveitsin parlamentin edustajien kanssa, tutustuminen Sveitsin asevoimien harjoitukseen sekä käynti kansainvälisessä Center for Strategic Studies -tutkimuslaitoksessa.

Vierailun aikana keskusteltiin muun muassa Suomen ja Sveitsin turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ja puolustuksen kehittämiseen liittyvistä haasteista.

Suomen ja Sveitsin puolustusvoimien välinen yhteistyö varsinkin materiaalialalla on varsin laajaa. Esimerkkinä voidaan mainita F-18 Hornet -hävittäjiin liittyvä yhteistyö sekä taannoinen käytettyjen Hawk-suihkuharjoitushävittäjien hankinta Sveitsistä Suomeen.

Puolustusvaliokunnan delegaatioon kuuluivat lisäkseni kansanedustajat Thomas Blomqvist (rkp), Mikko Savola (kesk), Eero Suutari (kok), Tuula Väätäinen (sdp) ja Maria Tolppanen (ps).

Sveitsin ilmavoimat tarjosivat unohtumattoman elämyksen: helikopterikuljetuksen Super Pumalla upeissa maisemissa.
Buren varuskunnassa saimme seurata mekanisoidun jalkaväkipataljoonan harjoitusta.

Maanpuolustuksen ja valtiontalouden etu

Perussuomalaiset jättivät tänään johtamassani puolustusvaliokunnassa valiokunnan lausuntoon eriävän mielipiteen koskien hallituksen esitystä liittää Suomi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen.

Mielestämme Suomen on syytä katsoa sekä maanpuolustuksen että valtiontalouden etua ja jättää Ottawan sopimus ratifioimatta. Sodassa jalkaväkimiinat ovat Suomen puolustukselle olennaisen tärkeitä eikä niiden suorituskyvyn korvaaminen ole asiantuntijoiden mukaan edes mahdollista. Korvaavat järjestelmät ovat kalliita ja niihin varattu 200 miljoonan euron summa on täysin riittämätön. Saman verran hallitusohjelma leikkaa puolustusvoimilta.

Myös Upseeriliiton jäsenilleen teettämän kyselyn mukaan sopimuksen ratifiointi heikentää Suomen kykyä puolustaa koko maata. Naapurimaistamme Venäjä ei aio liittyä Ottawan sopimukseen, kuten eivät suurista maista myöskään Yhdysvallat ja Kiina.

Ottawan sopimus on Perussuomalaisten mielestä sotilaallisesti ja taloudellisesti vailla perusteita. Nykyisessä taloudellisesti haastavassa tilanteessa ei ole mielekästä tuhota varastossa olevia toimintakuntoisia jalkaväkimiinoja. Perussuomalaiset olivat kuitenkin valmiit kompromissiin ja ehdottivat, että asiaan palattaisiin uudelleen vähintään kymmenen vuoden kuluttua. Puolustusvaliokunnan enemmistö oli kuitenkin toista mieltä antaen kannatuksena hallituksen esitykselle.

Asia siirtyy nyt ulkoasiainvaliokunnalle, joka laatii asiasta mietinnön. Täysistuntosalissa tullaan asiasta äänestämään.

Ohessa puolustusvaliokunnassa jätetty eriävä mielipide kokonaisuudessaan:

 

Eriävä mielipide

Hallituksen esitys 15/2011 koskien Suomen liittymistä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen on Perussuomalaisten mielestä sotilaallisesti, taloudellisesti ja Suomen rajavaltioiden siviiliväestön turvallisuuden kannalta vailla perusteita.

Sodassa jalkaväkimiinat ovat Suomen puolustukselle olennaisen tärkeitä. Meillä on pitkät rajat, mutta vähän puolustajia. Vihollisjalkaväen etenemisnopeus lisääntyy tutkitusti jopa kolminkertaiseksi, jos puolustuksella ei ole käytössä miinoja. Suomalaisessa maastossa ei mikään korvaa miinaa.

Jalkaväkimiinat eivät ole hyökkäysaseita. Niiden käytöllä säästetään omia sotilaita ja aiheutetaan hyökkääjälle tappioita. Lisäksi miinojen psykologinen pelotevaikutus hyökkääjään on huomattava. Jo pelkällä olemassaolollaan ne nostavat hyökkäyskynnystä.

Rauhan aikana jalkaväkimiinat ovat puolustusvoimien varastoissa eivätkä aiheuta ongelmia kenellekään. Suomessa on käytössä kahta tyyppiä: putki- ja sakaramiinoja. Niitä on käytetty vastuullisesti ja suunnitelmallisesti. Miinoitteet koulutetaan tekemään tarkkojen miinakarttojen mukaisesti. Ne voidaan poistaa, kun ne tulevat tarpeettomiksi. Suomalaiset sotilaat eivät kylvä miinoja valvomattomasti maastoon. Miinoistamme ei ole vaaraa muille kuin mahdolliselle maahan hyökkäävälle viholliselle.

Teknisesti yksinkertaisena jalkaväkimiina on kustannustehokas. Ne sopivat hyvin laajaan reserviin perustuvalle armeijalle. Miinojen korvaaminen on erittäin kallista eikä ole asiantuntijoiden mukaan edes suorituskyvyltään mahdollista: Ottawan sopimuksen myötä esimerkiksi panssarimiinojen ja omien joukkojen sekä kohteiden suojaaminen ei enää olisi joko mahdollista tai vaikeutuisi olennaisesti.

Jalkaväkimiinat ovat tärkeä osa Suomen alueellista puolustusdoktriinia. Upseeriliiton jäsenilleen tekemän kyselyn mukaan Ottawan sopimuksen ratifiointi heikentää puolustusvoimien kykyä puolustaa koko maata. Miinoista luopuminen tarkoittaisi käytännössä luopumista koko maan puolustamisesta.

Suomeen hankittuja ja hankittavia jalkaväkimiinoja korvaavia järjestelmiä ovat mm. viuhkapanokset, pimeänäkölaitteet, panssarimiinojen modernisoidut laukaisimet, sensorijärjestelmät ja lennokit. Ne ovat kaikki epäilemättä tarpeellisia, mutta hintavia hankintoja. Kansainvälinen aseteollisuus hyötyy, mutta miinojen suorituskykyä ne eivät korvaa. Hallituksen esityksessäkin lukee tylysti, että ne korvaavat miinat vain ”kohtuullisesti”.

Puolustusministeriön vuonna 2003 tekemän laskelman mukaan jalkaväkimiinoja korvaaviin järjestelmiin tarvittaisiin vähintään 600 miljoonaa euroa. Korvaavien järjestelmien hankintaan tällä hetkellä varattu 200 miljoonaa euroa on täysin riittämätön. Saman verran hallitusohjelma leikkaa puolustusvoimilta. Sodassa jalkaväkimiinojen ja ”kohtuullisesti” korvaavien järjestelmien suorituskyvyn erotus maksetaan suomalaisella verellä.

Naapurimaistamme kiihtyvällä tahdilla asevoimiaan varustava ja valmiuttaan kohentava Venäjä ei aio liittyä Ottawan sopimukseen. Suurista maista ei myöskään Yhdysvallat tai Kiina. Suurvallat ymmärtävät jalkaväkimiinojen merkityksen nykyaikaisessa sodassa.

EU-maista Puola ei ole vielä sopimusta ratifioinut. Puola allekirjoitti sopimuksen jo vuonna 1997, mutta kuten hallituksen esityksessä lukee, se asetti ratifioinnin edellytykseksi kolme ehtoa. Ensinnäkin kaikkien Puolan naapureiden on liityttävä sopimukseen, toiseksi miinoille on löydettävä korvaava järjestelmä ja kolmanneksi kaikkien YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten on liityttävä sopimukseen. Ehdot ovat ymmärrettävät.

Tällä hetkellä kaikkiaan 39 maata on Ottawan sopimuksen ulkopuolella. Näissä maissa asuu yli puolet maapallon asukkaista. Sopimus ei siten ole kattava, eikä se näillä näkymin tule poistamaan jalkaväkimiinoja taistelukentältä.

Perussuomalaisten mielestä Suomen on syytä katsoa paitsi maanpuolustuksen myös valtiontalouden etua ja jättää niin Ottawan sopimus kuin muutkin vastaavat erilaisten kansalaisjärjestöjen ajamat valtiosopimukset ratifioimatta. Yksipuoliseen aseistariisuntaan ei ole perusteita. Vasta YK:n puitteissa tapahtuvaa kattavaa sopimusta on aiheellista harkita – ei Ottawan kaltaista sopimusta, johon olennaiset valtiot eivät edes aio liittyä, johon ollaan liittymässä lähinnä imagosyistä, joka tulee taloudellisesti erittäin kalliiksi ja joka osaltaan nakertaa muutoinkin kaventuvia edellytyksiämme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen.

Perussuomalaisetovat kuitenkin valmiit perinteisessä suomalaisessa maanpuolustuskonsensushengessä kompromissiin. Suomen valtion ja sen puolustusvoimien nykyisessä taloudellisesti haastavassa tilanteessa ei ole mielekästä tuhota varastoissa olevia toimintakuntoisia jalkaväkimiinoja, mutta asiaan voitaisiin palata uudelleen vähintään kymmenen vuoden kuluttua.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme

että valiokunta toteaa, ettei se hyväksy hallituksen esitystä Ottawan sopimukseen liittymisestä, koska se heikentää Suomen puolustuskykyä eikä ole taloudellisesti tai Suomen rajavaltioiden siviiliväestön turvallisuuden kannalta perusteltavissa, ja esittää että asiaa tarkasteltaisiin uudestaan kymmenen vuoden kuluttua,

ja että ulkoasiainvaliokunta ottaa edellä olevan muutoin huomioon.

Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 2011

Jussi Niinistö/ps.

Ismo Soukola /ps.

Maria Tolppanen /ps.