Aihearkisto: ulkopolitiikka

Lihakombinaatin rakentaja eduskuntaan

Kas sa räägid eesti keelt? Jos niin, tutustu toki oheiseen Virumaa Teatajassa 1.4.2011 julkaistuun artikkeliin, joka kertoo kesätyöajastani Neuvosto-Eestissä kuumana kesänä 1988.

Olinpahan tosiaan kesätöissä 1988 mukana rakentamassa aitoon neuvostotyyliin valtaisaa liha- ja makkarakombinaattia Rakvereen. Kesä oli kuuma ja työntäyteinen, lauantaitkin kuluivat rakennustyömaalla.

Viro oli tuolloin vielä osa Neuvostoliittoa. Kerron haastattelussa siitä sykähdyttävästä hetkestä, kun näin Rakveressä ensimmäisen kerran ”livenä” Viron kauniin sinimustavalkean kansallislipun – sitä kannettiin riemusaatossa mielenosoitukseen Rakveren linnan raunioille.

En täysin ymmärtänyt mistä puhuttiin, mutta kansallinen innostus oli hyvin tarttuva. Ymmärsin, että nyt virolaiset tekevät historiaa ja että Neuvostoliiton hajoaminen oli alkanut. 

Kerron myös, että Viro merkitsee minulle heimokansaa – naapureista läheisintä, jonka kanssa Suomella on runsaasti yhteisiä etuja ajettavanaan.

Perussuomalaisista puolestani halusin kertoa virolaisille, että kyseessä on kansallismielinen ja EU-kriittinen puolue, joka kristillis-sosiaaliseen arvopohjaan tukeutuen uskaltaa puuttua epäkohtiin ja nostaa niitä yhteiskunnalliseen keskusteluun selvällä suomen kielellä. Toimimme Suomen kansan parhaaksi: Tegutseme soome rahva hüvanguks.

Voimaa työhön tarvittiin silloin kuten tarvitaan nytkin – vaalityöhön. Jõudu tööle!

Nato-jäsenyys: tosiasiat tunnustettava

Olin tänään Perussuomalaisten edustajana Suomen Atlantti-Seuran keskustelutilaisuudessa Vanhalla ylioppilastalolla. Ohessa alustukseni, jonka pidin vapaasti, mutta joka sisältää suurin piirtein ne asiat joita käsittelin.

NATO JA KRIISINHALLINTA

Nato on nykyisin yhä enemmän poliittinen yhteenliittymä, mutta se on silti edelleen myös sotilasliitto. Sen toiminnan painopiste on suuntautunut yhä enemmän kansainväliseen kriisinhallintaan. Siinä se on saavuttanut vaihtelevaa menestystä. Esimerkiksi Kosovossa meni hyvin, mutta Afganistanista on tulossa arvovaltatappio. Kosovostakin voidaan tietenkin kysyä oliko onnellinen loppu juuri Naton ansiota?

Kriisinhallintanäkökulmasta Suomella ei ole Nato-jäsenyydelle tarvetta. Me voimme halutessamme osallistua jo nykyisin kaikkiin kansainvälisiin operaatioihin.

Perussuomalaiset haluavat yleensäkin asettaa kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisen kriittisen tarkastelun alaiseksi. Kyseessä ei tietenkään ole lähtökohtaisesti huono asia, päinvastoin, mutta meidän on syytä arvioida operaatioiden panos-tuotos -suhdetta entistä tarkemmin, kun valtiontalous on kovan säästökuurin edessä.

Sanomme kyllä kansainväliselle yhteistyölle, mutta ei kritiikittömälle kriisinhallintaintoilulle.

POLIITTISTA OHJAUSTA TARVITAAN

Suomen kansan enemmistö ei maatamme Naton jäseneksi halua. Eivät myöskään Perussuomalaiset.

Poliittisten päättäjien olisikin puolustusvoimauudistuksen kannalta erinomaisen tärkeää selkeästi linjata, tuleeko Suomi liittymään tällä vuosikymmenellä Naton jäseneksi vai ei. Tätä poliittista ohjausta kenraalimme tarvitsevat ja tämä linjaus vaikuttaa olennaisesti mihin suuntaan puolustusvoimiamme tulee kehittää.

Nyt nimittäin olemme luisumassa tilanteeseen, jossa renki ei tottele isäntää: toimivaa kalustoa tuhotaan ja reserviä pienennetään. Maanpuolustuksemme rapautuu. Sen sijaan kansainvälinen kriisinhallinta ei ole joutunut leikkausten kohteeksi.

EDUT JA HAITAT

Tosiasiat on tunnustettava. Nato-jäsenyyden etuja ja haittoja tulisikin edelleen selvittää huomioiden myös se, että Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden sotilaallinen suorituskyky nykyaikaisessa laajamittaisessa sodan uhkaskenaariossa on jatkuvasti laskeva, samalla kun kriisinhallintaoperaatiokyky on kasvava.

Natolla ei ole omia asevoimia ja Yhdysvaltoja lukuun ottamatta sen jäsenvaltioiden potentiaali nostaa nopeasti puolustusvalmiutta omalla alueellaan Euroopassa heikkenee – samalla kun Venäjän sotapotentiaali kasvaa voimakkaasti.

Sama selkokielellä: Tulisi selvittää olisiko Nato kustannustehokas ratkaisu Suomelle? Epäilen. Tulisiko Nato tarpeen vaatiessa Suomen avuksi? Epäilen sitäkin, mutta tiedostan toki samalla, ettemme saa todellisia turvatakuita EU:stakaan.

OMAN MAAN PUOLUSTAMINEN

Nämä ovat joka tapauksessa kysymyksiä, jotka tulisi nostaa keskusteluun. Oman maan puolustaminen on puolustusvoimiemme lainmukainen päätehtävä. Perussuomalaisten mielestä koko Suomea puolustaa tehokkaimmin oma, yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuva kansanarmeija, jolla on laaja reservi ja riittävä kalusto.

Mahdollisuus liittyä Natoon tulee olla, mutta Natoon tulee liittyä vain jos tilanne sitä edellyttää: jos liittyminen lisää Suomen turvallisuutta ja jos suomalaisten enemmistö on päätöksen takana. Nyt nämä edellytykset eivät täyty.

Lisäksi kävimme mielenkiintoista keskustelua yleisökysymysten pohjalta cyber-sodankäynnistä, Nato-optio -sanan alkuperästä, Ruotsin roolista Libyassa, Afganistanin tilanteesta jne.

Puolen minuutin loppupuheenvuorossa yritin vielä kiteyttää viestini: Mahdollisuus liittyä Natoon pitää jatkossakin olla, mutta tulevalla vaalikaudella liittyminen on hyvin epätodennäköistä. Siksi meidän pitää panostaa omaan, yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaan koko kansan armeijaan.

Kriisinhallinta ja terrorismi

Olin tänään eduskunnan kansalaisinfossa edustamassa Perussuomalaisia STETE ry:n (Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi) vaalisarjan avausosassa, jonka aiheina olivat kriisinhallinta ja terrorismi.

Puolustustusministeriön, Ulkopoliittisen instituutin ja Suojelupoliisin asiantuntevien virkamiesalustusten jälkeen olivat vuorossa puolueiden lyhyet kommentit päivän epistolaan. Näin puhuin: osin vapaasti, mutta tämä oli runkona.

KRIISINHALLINTA JA TERRORISMI

Suomi on perinteisesti korostanut ulkopolitiikassaan YK:n keskeistä merkitystä. Perussuomalaisten mielestä Suomen liittyminen EU:n taisteluosastoihin, jotka voivat toimia ilman YK:n valtuutusta, oli sen vuoksi alun alkaen virhe. Samaa voi sanoa NRF-joukoista.

Toinen asia on se, ettei EU:n taisteluosastoja ole käytetty kertaakaan niiden perustamisen jälkeen, joten uskomme puolustusministeri Jyri Häkämiehen tavoin niiden koko käyttöajatuksen tulevan lähitulevaisuudessa vakavaan uudelleenpohdintaan jo yksinomaan taloudellisista syistä.

Oman maan puolustaminen

Muutenkin lähtökohdiltaan sotilaallinen kriisinhallinta, kun on kyseessä aseellinen rauhaanpakottaminen, on Perussuomalaisten mielestä toimintaa, johon ei ole syytä liiemmin tuhlata Suomen kaltaisen pienen maan rajallisia resursseja.

Puolustusvoimien päätehtävä on oman maan puolustaminen. Kansainvälinen toiminta ei saa vaarantaa sitä. On otettava huomioon, että uudistuvilla puolustusvoimillamme on lähivuosina mittavia haasteita edessään.

Näin ollen Suomen tulee vetäytyä hallitusti pois Afganistanista. Terrorismia emme pelkää, mutta ISAF-operaatio on loputon suo. Perusongelma on se, ettei Suomi ole puolueettomana osapuolena Afganistanissa turvaamassa rauhaa, vaan – voinee sanoa – osapuolena sodassa tukemassa vieraan vallan maahan asettamaa hallitusta.

Talous on hyvä konsultti niin EU:n taisteluosastoihin kuin Afganistanin operaatioon osallistumista jatkossa pohdittaessa.

Rauhanrakentamisen suurvalta

Perinteinen, oman päätöksentekovallan piirissä ja YK-mandaatilla tapahtuva rauhanturvaaminen on asia erikseen: sinibarettitoimintaa Perussuomalaiset kannattavat. Libanonille näytämme periaatteessa vihreää valoa.

Uskomme, että Suomella on nimenomaan sotilasliittoon kuulumattomana maana edelleen merkittävä mahdollisuus edistää rauhaa ja olla jonkinmoinen ”rauhanturvaamisen suurvalta”, kuten taannoin tavattiin sanoa – tai ehkä paremminkin voidaan sanoa sama päivitetyssä, laaja-alaisemmassa muodossa: olla ”rauhanrakentamisen suurvalta”.

Suomella on perinteitä ja osaamista tarjottavanaan niin rauhanturvaamisessa, rauhanvälityksessä kuin rauhanrakentamisessakin.

Maahanmuutto ja terrorismi

Mitä terrorismiin tulee, on Perussuomalaisten mielestä syytä nostaa kissa pöydälle eli ottaa avoimesti maahanmuutto mukaan turvallisuuspoliittiselle agendalle.

Euroopassa on harjoitettu avoimien ovien politiikkaa ja maahanmuuttajien kotouttamisessa on epäonnistuttu. Ääriliikkeiden on ollut helppo värvätä riveihinsä ihmisiä, jotka ovat saaneet jonkin eurooppalaisen maan kansalaisuuden.

On vain ajan kysymys, kuten tasavallan presidentti Tarja Halonen viime joulukuussa totesi Tukholmassa tapahtuneen pommi-iskun jälkeen, milloin vastaavaa tapahtuu myös Suomessa.

Virheistä otettava oppia

Onneksemme kuljemme maahanmuuttajien määrän eli sitä kautta yleistäen myös radikaali-islamistisen terrorismin uhkatason nousun suhteen jälkijunassa Euroopan kehityksestä. Meillä on mahdollisuus ottaa oppia virheistä, joita esimerkiksi Ruotsissa on maahanmuutossa tehty, mutta se vaatii meiltä tosiasioiden tunnustamista.

Suomi ei ole enää samanlainen lintukoto kuin ennen. Osaltaan se johtuu huonosti hoidetusta maahanmuuttopolitiikasta. Sisäiseen turvallisuuteen on satsattava, ja siinä työssä ei esimerkiksi valtionhallinnon tuottavuusohjelma saa olla kantona kaskessa.

Iso-Britannian EU-maksuhelpotus poistettava

Joka syksy eduskunnassa nähdään näytelmä nimeltä valtion talousarvioesitys ensi vuodelle. Hyvää draaman kaarta noudattaen budjetin käsittely on edennyt kuluvan viikon äänestyksiin, jossa hallitus tyrmää kaikki opposition esitykset.

Eilen meinasi tulla poikkeama tavanomaiseen käsikirjoitukseen, kun käsittelyssä oli Perussuomalaisten perinteinen talousarvioaloite Iso-Britannian EU-jäsenmaksuhelpotuksen poistamisesta Suomen osalta. Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan Hannes Mannisen (kesk.) mielestä aloite oli lainvastainen, eikä siitä saisi äänestää lainkaan.

Asiaa on tänään käsitelty eduskunnan puhemiesneuvostossa, jonka päätöksen mukaan aloitteesta saa äänestää – hyvä, onhan niin tehty jo vuosia.

Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotuksessa on kyse pääministeri Margaret Thatcherin 1984 neuvottelemasta helpotuksesta. Perusteena oli, ettei maa saa yhtä paljon vastinetta EU:sta kuin muut, esim. maatalousmaa Ranska. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.

Suomen Iso-Britannian puolesta maksama EU-jäsenmaksu on vaihdellut kymmenen viime vuoden aikana 71 miljoonasta 170 miljoonaan euroon. Laskentakaava on hyvin monimutkainen, joka tapauksessa ensi vuonna summa on 74 miljoonaa.

Toisin kuin päivän Helsingin Sanomat printtilehdessään väittää, Perussuomalaisten mielestä Suomi ei voi yksipuolisesti irtautua maksusta. Haluamme, että hallitus ryhtyy asiasta neuvotteluihin EU:n kanssa. Näin ovat tehneet jo Ruotsi, Hollanti, Saksa ja Itävalta 1999. Tuolloin muuten Suomellekin tarjottiin mahdollisuutta alennukseen maksusta, mutta EU:n mallioppilaslinjalla horjumatta ollut Paavo Lipposen (sdp) hallitus ei halunnut edes keskustella asiasta – tämän olen itse saanut kuulla asian tuntevasta lähteestä.

Kyse ei ole suuren suuresta summasta verrattuna Suomen koko jäsenmaksuun EU:lle, joka on ensi vuonna 1,77 miljardia euroa. (Viime vuonna Suomi maksoi kutakuinkin samanlaisen summan ja sai takaisin noin 1,2 miljardia euroa.) Se on kuitenkin summa, jolla olisi kotimaassa käyttöä.

Kuten Helsingin Sanomissa todetaan, suhtautuminen Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotukseen on Euroopassa kiristynyt viime aikaisten talousvaikeuksien seurauksena. On oikeus ja kohtuus, että Suomen hallitus ottaa asian ryhdikkäästi esille – seuraava hetki neuvotella jäsenmaksun tasosta on valtiovarainministeriön mukaan 2012, kun seuraavasta maksukaudesta päätetään pääministeritasolla.

Kiitos Keskustalle tämän tärkeän asian nostamisesta esille! Nyt Suomen kansa tuntee paremmin tämän epäkohdan.

Ensimmäinen vaalikone

Tästä se lähtee… Nimittäin eduskuntavaalien erilaisiin vaalikoneisiin vastaaminen. Ensimmäinen rasti oli Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry:n Ulkopoliittinen vaalikone, joka löytyy sivuilta www.vaalikone2011.fi.

Luulen, että vaalikoneita tulee olemaan näissä vaaleissa enemmän kuin aikaisemmin. Tekijöitä riittää, mutta avoimeksi jää löytyykö äänestäjiltä intoa täyttää niitä.

Kepan ulkopoliittisen vaalikoneen kysymykset oli aseteltu siten, että niistä näki, mitä niiden laatijat olisivat halunneet ehdokkaiden niihin vastaavan. Niinpä taisin tuottaa kepalaisille pettymyksen, sillä vastaukseni eivät olleet kaikilta osin poliittisesti korrekteja.

Mielestäni ensin tulee suomalainen työ ja yrittäminen. Jos rahaa jää, voidaan parantaa maailmaa.

Talousongelmat ravistelevat Eurooppaa. Suomi velkaantuu miljardivauhtia. On käsittämätöntä tuhlausta, että kaikki muut puolueet paitsi Perussuomalaiset ajavat kehitysavun nostamista. Ymmärtävätkö vanhat puolueet, että se tapahtuu lainarahalla? Entä ovatko he tietoisia siitä, minkälaisia tuloksia Suomi on kehitysapupolitiikallaan saavuttanut?

Valtion kassaan tarvitaan menokuria. Kehitysavusta voidaan hyvin leikata neljäsosa tai enemmänkin pois. Korruptoituneiden, kansaansa sortavien hallitusten tukeminen on lopetettava. Suomen Afrikkaan antama apu on monissa tapauksissa vain kärjistänyt köyhyysongelmaa. Omassakin maassa olisi tekemistä esim. lapsiperheköyhyyden poistamiseksi.