Aihearkisto: ulkopolitiikka

Afganistanin tilannetta seurattava

Hallituksen selonteko Afganistanin tilanteesta on optimistinen. Hallituksen tavoitteena on siirtää Suomen antaman avun painopistettä sotilaallisesta kriisinhallinnasta siviilikriisinhallintaan ja kehitysyhteistyöhön. Tänä vuonna Isaf-kriisinhallintajoukkojamme Afganistanissa vähennetään 50:llä. Jäljelle jää 145 suomalaista. Suunta on oikea, joskin jäljelle jäävien, erinomaista työtä tekevien rauhanturvaajiemme turvallisuustilannetta on syytä seurata tarkkaan. Emme saa asettaa pienentynyttä joukkoamme tarpeettomaan vaaraan.

Puolustusvaliokunta nosti lausunnossaan ulkoasiainvaliokunnalle esille sen, että kriisinhallintatehtävissä vapaaehtoisesti toimivien ammattisotilaiden ja reserviläisten fyysiseen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota. Tukea ja vaaratilanteiden käsittelyä on viime vuosien aikana pyritty parantamaan, mutta jatkuva kehitys on tässä suhteessa välttämätöntä. Olennaista on myös kiinnittää tarpeellista huomiota palveluksen jälkeisiin tukitoimiin, muun muassa vakuutusturvan ja korvauskäytäntöjen osalta. Käynnistetyt hankkeet tarvittavien lakimuutosten aikaansaamiseksi ovat tarpeellisia ja perusteltuja.

Suomen voimavarat osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan ovat luonnollisesti rajalliset. Yleisesti ottaen tämän päivän operaatiot ovat huomattavasti kalliimpia kuin ennen vanhaan niin sanotut sinibarettioperaatiot. Yhdestä asiasta emme voi kuitenkaan tinkiä. Meidän on pystyttävä tarjoamaan maailmalla työskenteleville miehillemme ja naisillemme paras mahdollinen suoja, mitä saatavissa on.

Suomi on ollut Afganistanin YK-mandaatilla toimivassa Nato-johtoisessa Isaf-operaatiossa mukana vuodesta 2002 lähtien. On haluttu näyttää lippua. Tosiasia on, että kuluneen 10 vuoden aikana operaation luonne on Suomenkin osalta koko lailla muuttunut. Alkuaan siviilipainotteisesta jälleenrakennusoperaatiosta tuli sotilasoperaatio. Olemme kuitenkin selvinneet toistaiseksi suhteellisen vähin tappioin verrattuna vaikka Viroon, joka on Afganistanissa menettänyt jo 9 sotilasta ja 80 on haavoittunut.

Perusongelmana on, kuten olen aiemminkin todennut, ettei Suomi ole Afganistanissa puolueettomana osapuolena turvaamassa rauhaa, vaan kärjistäen sanottuna Suomi on Afganistanissa osapuolena sodassa tukemassa korruptoitunutta hallitusta maassa, jossa rehottaa valtaisa huumebisnes.

Kuten ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan, jännitys Isaf-joukkojen ja afgaanien välillä on kiristymässä. Turvallisuustilanne Afganistanissa on edelleen kaikkea muuta kuin tyydyttävällä tasolla, ja on tuskin mahdollista, että kriisinhallinnan tarve loppuisi, kuten on suunniteltu, vuonna 2014. Asiantuntijat arvioivat, että tuolloin kansainväliset joukot voivat siirtyä koulutus- ja tukitehtäviin, mutta sotilaallisen ja taloudellisen tuen tarve ei poistu.

Koska tilanne Afganistanissa vaikuttaa loputtomalta suolta, tulee Suomen pitää lopullinen tavoite kirkkaana mielessä. Meidän tulee vetäytyä hallitusti pois Afganistanista. Korostan sanaa hallitusti, sillä ei pidä hötkyillä.

Kansainvälisten tehtävien painopisteen tulee perussuomalaisten mielestä olla perinteisissä YK-johtoisissa rauhanturvaoperaatioissa. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomen lähtö Libanonin Unifil-operaatioon on perusteltua, mutta vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa, jossa rahaa on rajallisesti ja kotimaan puolustuksesta leikataan käsittämättömiä summia, on pidettävä jalat maassa.

Oman maan puolustuksen on oltava suomalaisille päättäjille aina numero yksi. Tämän sanomalla en kuitenkaan halua kiistää, etteikö Afganistanin kaltaisesta operaatiosta olisi saatu hyödyllistä sotilaallista oppia, mutta sitä on saanut ja saa sittenkin vain rajallinen joukko. On päivänselvää, että etenkin reserviläisten kertausharjoituksista on enemmän hyötyä Suomen puolustukselle.

Puhe eduskunnan täysistunnossa 29.3.2012 hallituksen Afganistan-selonteon palautekeskustelussa.

Puolustusteollisuuden vientiluvat

KIRJALLINEN KYSYMYS

Puolustusteollisuuden vientiluvat

Eduskunnan puhemiehelle

Puolustusvoimauudistus ja Puolustusvoimien säästökuuri tulevat vaikuttamaan paitsi puolustuksemme suorituskykyyn myös Suomessa toimivaan puolustusteollisuuteen. Puolustusvoimien materiaalihankinnat tulevat lähitulevaisuudessa vähenemään merkittävästi. Siksi on syytä pohtia miten turvata alan teollisuus kotimaassa.

Viime joulukuussa hallitus hyväksyi asevientiluvan, jolla puolustustarvikeyhtiö Patria saa myydä Saudi-Arabiaan kranaatinheitinjärjestelmiä. Kaupan arvo on runsaat sata miljoonaa euroa ja sen työllistävät vaikutukset yli 270 henkilötyövuotta. Hallitus ei kuitenkaan ollut asiassa yksimielinen. Erityisen näkyvästi julkisuudessa vientilupaa moitti valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Hautala, joka kantoi erityisesti huolta Saudi-Arabian ihmisoikeustilanteesta.

Suomi noudattaa asevientilupia myöntäessään kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia kuten YK:n turvallisuusneuvoston määräämiä talouspakotteita ja asevientikieltoja, Euroopan unionin päättämiä asevientikieltoja ja EU:n yhteistä kantaa. Asevienti Saudi-Arabiaan ei ole kiellettyä.

Puolustusteollisuus liiketoimintana on parhaillaan muutoksessa. Se on voimakkaasti kansainvälistymässä ja avautumassa kansainväliselle kilpailulle – muun muassa viime elokuussa voimaan tulleen puolustus- ja turvallisuushankintoja koskevan EU-direktiivin seurauksena.

EU:n jäsenmaat ovat siis sopineet yhteisistä pelisäännöistä. Niitä pitää myös tulkita samalla tavalla. Suomalaisten yritysten tulee saada osallistua kansainvälistymiskehitykseen samalta viivalta esimerkiksi ruotsalaisten kanssa, sillä yrityksemme eivät pääsääntöisesti voi menestyä yksinomaan Puolustusvoimien tilauksilla. Jos Suomi asemoi itsensä niin sanotusti mallioppilaslinjalle, asettaa se suomalaisen puolustusteollisuuden muuta Eurooppaa huonompaan kilpailutilanteeseen. Tämän linjan seurauksena on konkurssiaalto, työttömyyttä, verotulojen menetyksiä ja huoltovarmuuden heikentyminen. Siksi onkin vaikea ymmärtää miksi Suomessa tulisi puolustusteollisuuden vientilupapolitiikassa oma-aloitteisesti soveltaa tiukempia sääntöjä kuin muissa EU-maissa. Koska hallituksen linja asiassa on epäselvä, on sitä kansallisen edun nimissä syytä kysyä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten ja millä perusteilla hallitus tulee tulevaisuudessa arvioimaan puolustusteollisuuden vientilupien myöntämisiä?

Helsingissä 13 päivänä tammikuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Suomea puolustavat suomalaiset

Puolustusministeri Stefan Wallin kirjoitti Vieraskynässä (HS 31.12.) EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön tiivistämisen puolesta. Ministerin mielestä maanpuolustuksemme tiiviimpi verkottuminen ja kasvava riippuvuus muista maista on suotavaa.

Kirjoituksen taustalla on puolustusministeriön strateginen suunnitelma, jonka mukaan Suomen puolustusratkaisu on verkottunut puolustus, joka mahdollistaa siirtymisen yhteiseen puolustukseen. Tällä vihjataan Nato-jäsenyyteen, sillä kuka nyt tosissaan uskoo EU:n yhteiseen puolustukseen?

Käsitepyörityksen sijaan ministeri Wallin olisi voinut reilusti todeta, että vaihtoehtomme ovat joko kansallinen puolustus tai Nato. Ja jälkimmäisen vaihtoehdon suuntaan hallitus on Suomea ohjaamassa, koska oman maan puolustuksen suorituskykyä romutetaan historiallisen suurilla leikkauksilla. Koko maan puolustus ei näiden leikkausten jälkeen ole enää uskottavalla tasolla, varsinkin kun hallitus vielä ajoi läpi jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen.

Sitä paitsi Wallin myöntää kirjoituksessaan, että ylikansallinen puolustusyhteistyö tulee kalliimmaksi kuin kansalliseen toimintaan pohjautuva puolustusratkaisu. Vallitsevassa julkisen talouden kriisissä Wallinin linja aiheuttaa Suomelle lisää kustannuksia ja johtaa suurempaan kansallisen puolustuskyvyn romuttamiseen.

Wallin nostaa esille kaksi yhteiseurooppalaista puolustushanketta: meritilannekuvan ja NH-90-helikopterilentäjien koulutuksen. Kummallakaan hankkeella ei kuitenkaan ole olennaista merkitystä Suomen sodan ajan sotilaalliselle suorituskyvylle, vaan ne liittyvät rauhan ajan valvonta- ja koulutusyhteistyöhön.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on syytä keskustella avoimesti juuri nyt, kun maalle valitaan uutta tasavallan presidenttiä ja ylipäällikköä. Kansainvälistä yhteistyötä pitää tehdä, mutta sen varaan emme voi sinisilmäisesti heittäytyä.

Esimerkiksi pohjoismainen yhteistyö on luontevaa, mutta samalla tulee aina muistaa, että viime kädessä Suomea puolustavat suomalaiset. Siksi meillä tulee olla omat vahvat, koko kansan Puolustusvoimat – jopa siinä tapauksessa, että liittoutuisimme.

Mielipidekirjoitus, julkaistu Helsingin Sanomissa 2.1.2012.

Hallitusti ulos Afganistanista

Hallituksella on turhan myönteinen käsitys Afganistanin tilanteesta. Selonteko on melkoinen toiveiden tynnyri. Tosiasia on, että kuluneen kymmenen vuoden aikana Afganistanin ISAF-operaation luonne on koko lailla täydellisesti muuttunut.

Kuten selonteon luvussa 5.1 todetaan, ISAF:n tehtävät laajentuivat vuonna 2009 vastakumouksellisen strategian hyväksymisen myötä Taleban-kapinallisten vastaiseen toimintaan, mutta tätä ei selonteossa – outoa kyllä – tarkemmin avata. Olisi ollut aiheellista kuvata, mitä tämä toiminta on tarkoittanut käytännössä suomalaisten osalta ja mitä tullee tapahtumaan jatkossa.

Perusongelma on, ettei Suomi ole puolueettomana osapuolena turvaamassa rauhaa, vaan osapuolena sodassa tukemassa korruptoitunutta hallitusta maassa, jossa rehottaa valtaisa huumebisnes. Koska operaatio on loputon suo, tulee meidän vetää joukkomme hallitusti pois Afganistanista.

Joukkojen vähentäminen ensi vuonna viidelläkymmenellä on oikean suuntainen toimenpide, jos kohta on tarkoin seurattava turvallisuustilannetta paikan päällä Pohjois-Afganistanissa ja yhteistyökumppanimme Ruotsin politiikkaa, jotta emme asettaisi pienentynyttä joukkoamme vähentämisen takia tarpeettomaan vaaraan, kuten edustaja Packalén Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa oikein totesi.

Ja se pitää olla hallitukselle sanomattakin selvää, että kun kruunu sotilaitaan kriisinhallintasotaan lähettää, heistä myös kannetaan asianmukainen vastuu heidän palattuaan kotimaahan.

Painopisteen siirtäminen kriisinhallintasodista takaisin perinteisiin YK-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin on perusteltua. Suomen lähtö ensi vuonna Libanonin UNIFIL-operaatioon on sikäli luontevaa, että Suomi on perinteisesti korostanut ulkopolitiikassaan YK:n keskeistä merkitystä, kuin myösPerussuomalaiset.

Toinen asia on se, mihin rahamme riittävät nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ja mitä me priorisoimme. Ei voi olla oikein – vaikka kuinka etenkin Kokoomuksen suunnasta sanotaan, että näitä asioita ei saa asettaa vastakkain – että samaan aikaan, kun kansainvälistä toimintaa paisutetaan, oman maan puolustuksesta leikataan ankaralla kädellä. Se ei mahdu Perussuomalaisten oikeustajuun.

Olisikin syytä pohtia, miten näihin kriisinhallintaoperaatioiden menoihin voitaisiin hyödyntää enemmän ulkoasiainministeriön määrärahoja puolustusbudjetin rokottamisen sijaan tai sitten siirtää puolustusbudjettiin lisävaroja ja vastaavasti vähentää kehitysapua?

Ja olisi myös vähintäänkin syytä pohtia miten joustavoittaa EU:n taisteluosastokonseptia ellei kokonaan luopua siitä säästöjen saamiseksi oman maan puolustukseen?

Tiedän, että monet suomalaiset – etenkin kansalaisvastuunsa kunnialla kantavat reserviläiset – miettivät sitä, että miksi ihmeessä samaan aikaan kasvatetaan kansainvälisen toiminnan määrärahoja, kun esimerkiksi kertausharjoituksia ajetaan alas. Ensi vuonna kertaamaan kutsutaan ilmeisesti vain muutama tuhat ihmistä, kun todellinen tarve esimerkiksi Reserviläisliiton mukaan olisi 70 000 henkilön luokkaa.

Afganistanin operaatio vie ensi vuonna puolustusministeriön pääluokasta 15 miljoonaa euroa. Sillä järjestäisi paljon kertausharjoituksia.

Oman maan puolustus on Puolustusvoimien lakisääteinen päätehtävä, ja se on Perussuomalaisten mielestä kaikessa muistettava.

Afganistanista on saatu hyödyllistä sotilaallista oppia, mutta on päivänselvää, että kertausharjoituksista on enemmän hyötyä Suomen puolustukselle kuin kriisinhallintaoperaatioista. Joka muuta väittää, puhuu muunneltua totuutta. Nyt tarvitaan suhteellisuudentajua ja arvokeskustelua.

Puhe eduskunnan täysistunnossa 12.12.2011. Puhutussa versiossa muutokset mahdollisia, lopullinen versio löytyy aikanaan eduskunnan verkkosivuilta.

Hajoaako euroalue?

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä jätti viime viikolla historiansa ensimmäisen välikysymyksen. Sen aihe on polttavan ajankohtainen.

Välikysymyksessä vaaditaan hallitukselta selvitystä varautumisesta eurokriisin syvenemiseen ja mahdolliseen euron hajoamiseen.

Tähän tilanteeseen, jonka Perussuomalaiset jo aikaa sitten ennustivat, on nyt todellakin tultu. Hallitus joutuu tekemään selkoa, mihin ratkaisuihin se on valmis kriisin pahentuessa.

Huonosti taloutensa hoitaneiden huithapelieuromaiden tukeminen on alun alkaen ollut kohtuutonta Suomea kohtaan. Tukipaketit ovat olleet epäoikeudenmukaisia ja vaarallisen kalliita. Kokonaisvastuut voivat pahimmassa tapauksessa ajaa Suomenkin talouden velkaloukkuun.

Perussuomalaisten huoli on aiheellinen, sillä kokonaisvastuiden selvittäminen on ollut hallituksen suunnalta epämääräistä. Tämä on vaikeuttanut kansanedustajien työtä ja heikentänyt demokraattista kontrollia. Tilanteen epäselvyys on myös kasvattanut kansalaisten epäluottamusta poliitikkoja ja EU:ta kohtaan.

Näin suuria talousratkaisuja ei voi tehdä vaivihkaa ilman julkista keskustelua. Kansan pitää voida arvioida päättäjiensä pätevyyttä ja luotettavuutta.

Hallituksen tämän hetkinen ratkaisu näkyy olevan vanha tuttu mallioppilaslinja: se haluaa seurata EU:n isojen maiden suunnitelmia. Samalla johtomaat Saksa ja Ranska ajavat unionia kohti liittovaltiota. Paljon puhutut eurobondit eli yhteiset velkakirjalainat ja yhteinen finanssipolitiikka viestivät kehityksen suunnasta.

Eurobondit johtaisivat Suomelle huomattavasti kalliimpiin rahoituskuluihin, kun joutuisimme ottamaan nykyistäkin isompia vastuita kriisimaista. Jäisimme suurempien maiden jyrän alle, jos eduskunnan budjettivalta siirtyisi EU:lle. On turha kuvitella, että Suomen mallista esimerkiksi sosiaalipolitiikan ja eläkejärjestelmän suhteen tulisi EU:n malli.

Euroopan liittovaltio on väärää politiikkaa. EU koostuu hyvin erilaisista kulttuureista eikä se sitä paitsi noudata omia sääntöjään – yhteinen fiskaalijärjestelmä ei kuitenkaan lopulta toimisi. Ja mitä tapahtuu, jos ja kun euroalue todella hajoaa? Mikä on hallituksen toimintasuunnitelma silloin?

Euron hajoamista ei enää voida sulkea pois, vaan se on noussut vakavaksi puheenaiheeksi. Suomen on mietittävä strategia, joka ei ole sidottu muiden euromaiden valintoihin.

Perussuomalaisten vaihtoehtona on ajaa suomalaisen veronmaksajan etua ja pistää Suomen piikki kiinni heti. Tämän lisäksi kriisimaiden velkoja tulisi leikata ja Suomen rahapoliittiset vaihtoehdot selvittää.

Kokeneiden talousteoreetikoiden puolelta on jo väläytelty markkaan palaamista tai Pohjoismaiden yhteistä rahaliittoa. Eivätkö nämä olisi selvittämisen arvoisia asioita? Hallitus vastaa välikysymykseen 13. joulukuuta.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 8.12.2011.

Perussuomalaiset jättivät 8.12. eduskunnan suuressa valiokunnassa eriävän mielipiteen kun valiokunta hyväksyi lausunnon Eurooppa-neuvostossa esillä olevista raha- ja talousliiton vakauttamistoimista.

Eduskunta kielsi jalkaväkimiinat

Vuosia puitu kysymys Suomen jalkaväkimiinoista saatiin tänään päätökseen. Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen liittymisestä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen äänin 110-47.  Vain Perussuomalaiset vastustivat yhtenä rintamana miinakieltoa. Tukea tuli yhdeltätoista Keskustan kansanedustajalta, joille koko maan puolustus on tärkeä asia.

Äänestyksestä oli poissa peräti 42 kansanedustajaa – huomattavan moni heistä edustaa Kokoomusta. Joukossa oli monta miinakiellon vastustajaa, joiden ryhti petti ratkaisevalla hetkellä. Puoluekuri ajoi omantunnon edelle. 

Alla lista kaikkien kansanedustajien äänestyspäätöksestä tässä paljon tänäkin syksynä keskustelua herättäneessä asiassa. Tein kaikkeni, enempään en pystynyt. ”Taistelu hävitty, mutta sota jatkuu”, kuten sanotaan.

Ahvenjärvi Sauli /kd Jaa   Myller Riitta /sd Poissa
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr Jaa   Myllykoski Jari /vas Jaa
Alatalo Mikko /kesk Poissa   Mäkelä Outi /kok Jaa
Anttila Sirkka-Liisa /kesk Jaa   Mäkinen Tapani /kok Jaa
Arhinmäki Paavo /vas Jaa   Mäkipää Lea /ps Ei
Autto Heikki /kok Poissa   Mäkisalo-Ropponen Merja /sd Jaa
Backman Jouni /sd Jaa   Männistö Lasse /kok Jaa
Blomqvist Thomas /r Jaa   Mäntylä Hanna /ps Poissa
Brax Tuija /vihr Jaa   Mäntymaa Markku /kok Jaa
Eerola Juho /ps Ei   Mölsä Martti /ps Ei
Eestilä Markku /kok Poissa   Nauclér Elisabeth /r Poissa
Elomaa Ritva /ps Ei   Niikko Mika /ps Ei
Eloranta Eeva-Johanna /sd Jaa   Niinistö Jussi /ps Ei
Feldt-Ranta Maarit /sd Poissa   Niinistö Ville /vihr Jaa
Filatov Tarja /sd Jaa   Nylander Mikaela /r Jaa
Gestrin Christina /r Poissa   Nylund Mats /r Jaa
Grahn-Laasonen Sanni /kok Jaa   Oinonen Pentti /ps Ei
Gustafsson Jukka /sd Jaa   Ojala-Niemelä Johanna /sd Poissa
Guzenina-Richardson Maria /sd Poissa   Orpo Petteri /kok Jaa
Gästgivars Lars Erik /r Jaa   Paasio Heli /sd Jaa
Haapanen Satu /vihr Jaa   Paatero Sirpa /sd Jaa
Haavisto Pekka /vihr Jaa   Packalén Tom /ps Ei
Hakkarainen Teuvo /ps Ei   Palm Sari /kd Jaa
Halla-aho Jussi /ps Poissa   Paloniemi Aila /kesk Jaa
Harkimo Leena /kok Jaa   Pekkarinen Mauri /kesk Poissa
Hautala Lasse /kesk Ei   Pekonen Aino-Kaisa /vas Poissa
Heikkilä Lauri /ps Ei   Pelkonen Jaana /kok Jaa
Heinonen Timo /kok Jaa   Peltonen Tuula /sd Jaa
Hemmilä Pertti /kok Jaa   Piirainen Raimo /sd Jaa
Henriksson Anna-Maja /r Jaa   Pirttilahti Arto /kesk Ei
Hiltunen Rakel /sd Jaa   Puumala Tuomo /kesk Jaa
Hirvisaari James /ps Ei   Rajamäki Kari /sd Jaa
Holmlund Anne /kok Jaa   Rantakangas Antti /kesk Ei
Hongisto Reijo /ps Ei   Rauhala Leena /kd Jaa
Huovinen Susanna /sd Poissa   Ravi Pekka /kok puhemiehenä Poissa
Häkämies Jyri /kok Poissa   Rehula Juha /kesk Jaa
Ihalainen Lauri /sd Jaa   Reijonen Eero /kesk Ei
Immonen Olli /ps Ei   Risikko Paula /kok Poissa
Jalonen Ari /ps Ei   Rossi Markku /kesk Poissa
Jaskari Harri /kok Jaa   Rundgren Simo /kesk Ei
Jokinen Kalle /kok Poissa   Ruohonen-Lerner Pirkko /ps Ei
Joutsenlahti Anssi /ps Ei   Räsänen Päivi /kd Jaa
Jungner Mikael /sd Poissa   Saarakkala Vesa-Matti /ps Ei
Jurva Johanna /ps Ei   Saarikko Annika /kesk Poissa
Juvonen Arja /ps Ei   Saarinen Matti /sd Jaa
Jääskeläinen Jouko /kd Jaa   Salolainen Pertti /kok Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps Ei   Salonen Kristiina /sd Jaa
Kaikkonen Antti /kesk Poissa   Sankelo Janne /kok Poissa
Kalli Timo /kesk Jaa   Sarkomaa Sari /kok Jaa
Kalliorinne Risto /vas Jaa   Sasi Kimmo /kok Jaa
Kalmari Anne /kesk Jaa   Satonen Arto /kok Jaa
Kanerva Ilkka /kok Jaa   Savola Mikko /kesk Ei
Kantola Ilkka /sd Jaa   Sinnemäki Anni /vihr Jaa
Karhu Saara /sd Jaa   Sipilä Juha /kesk Jaa
Kari Mika /sd Jaa   Skinnari Jouko /sd Poissa
Karimäki Johanna /vihr Jaa   Soini Timo /ps Ei
Katainen Elsi /kesk Jaa   Soininvaara Osmo /vihr Poissa
Katainen Jyrki /kok Jaa   Soukola Ismo /ps Ei
Kataja Sampsa /kok Jaa   Stubb Alexander /kok Jaa
Kauma Pia /kok Jaa   Suutari Eero /kok Jaa
Kerola Inkeri /kesk Jaa   Taimela Katja /sd Jaa
Kettunen Pentti /ps Ei   Tainio Hanna /sd Jaa
Kiljunen Anneli /sd Jaa   Thors Astrid /r Poissa
Kiuru Krista /sd Jaa   Tiainen Eila /vas Poissa
Kiuru Pauli /kok Poissa   Tiilikainen Kimmo /kesk Jaa
Kivelä Kimmo /ps Ei   Toivakka Lenita /kok Jaa
Kiviniemi Mari /kesk Jaa   Toivola Jani /vihr Jaa
Kiviranta Esko /kesk Ei   Tolppanen Maria /ps Ei
Kokko Osmo /ps Ei   Tolvanen Kari /kok Poissa
Komi Katri /kesk Jaa   Torniainen Ari /kesk Ei
Kontula Anna /vas Jaa   Tossavainen Reijo /ps Ei
Kopra Jukka /kok Poissa   Tuomioja Erkki /sd Jaa
Korhonen Martti /vas Poissa   Tuppurainen Tytti /sd Jaa
Korhonen Timo V. /kesk Ei   Turunen Kaj /ps Ei
Koskela Laila /ps Poissa   Tuupainen Kauko /ps Ei
Koskinen Johannes /sd Poissa   Tynkkynen Oras /vihr Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd Jaa   Tölli Tapani /kesk Jaa
Kurvinen Esko /kok Jaa   Uotila Kari /vas Jaa
Kuusisto Merja /sd Jaa   Urpilainen Jutta /sd Poissa
Kyllönen Merja /vas Jaa   Vahasalo Raija /kok Poissa
Kymäläinen Suna /sd Poissa   Wallin Stefan /r Poissa
Kärnä Jukka /sd Jaa   Wallinheimo Sinuhe /kok Jaa
Kääriäinen Seppo /kesk Jaa   Vapaavuori Jan /kok Jaa
Lapintie Annika /vas Jaa   Vehkaperä Mirja /kesk Ei
Lauslahti Sanna /kok Poissa   Vehviläinen Anu /kesk Jaa
Lehti Eero /kok Poissa   Wideroos Ulla-Maj /r Jaa
Lehtomäki Paula /kesk Poissa   Viitamies Pauliina /sd Jaa
Leppä Jari /kesk Jaa   Viitanen Pia /sd Jaa
Lindström Jari /ps Ei   Vikman Sofia /kok Jaa
Lindtman Antti /sd Jaa   Virkkunen Henna /kok Jaa
Lintilä Mika /kesk Jaa   Virolainen Anne-Mari /kok Jaa
Lipponen Päivi /sd Jaa   Virtanen Erkki /vas Jaa
Lohela Maria /ps Ei   Virtanen Pertti /ps Ei
Lohi Markus /kesk Poissa   Vähämäki Ville /ps Ei
Louhelainen Anne /ps Ei   Väätäinen Juha /ps Ei
Maijala Eeva Maria /kesk Ei   Väätäinen Tuula /sd Jaa
Matikainen-Kallström Marjo /kok Jaa   Yrttiaho Jyrki /vr Jaa
Mattila Pirkko /ps Ei   Zyskowicz Ben /kok Jaa
Modig Silvia /vas Jaa   Östman Peter /kd Jaa
Mustajärvi Markus /vr Poissa