Aihearkisto: PS

Kokonaisturvallisuuden parantamiseksi

Valtion kokonaisturvallisuuden parantaminen kiinteän omaisuuden siirroissa -selvitystä vastaanottamassa.

Hallitusohjelman tavoitteessa tarkentaa kokonaisturvallisuuden kannalta merkittävien maa-alueiden ja kiinteistöjen hankintaan liittyvää lainsäädäntöä on päästy harppaus eteenpäin, kun asiaa käsittelevä selvitys on nyt valmistunut. Selvityksen tavoitteena oli löytää konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia keinoja, joilla valtion kokonaisturvallisuutta voidaan parantaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen läheisyydessä sijaitsevan kiinteän omaisuuden omistuksen ja hallintaoikeuden siirroissa sekä merkittävissä investointihankkeissa. Strategisia kohteita, joiden ympäristöllä voi olla turvallisuusulottuvuus, ovat mm. sotilasalueet, strategiset tie-, rata-, silta- ja patorakenteet sekä merenkulkuväylät ja satamarakenteet sekä tietoliikenteeseen ja sähkönsiirtoon liittyvät kohteet.

Laaditussa selvityksessä on tunnistettu useita mahdollisuuksia lisätä viranomaisen toimintamahdollisuuksia kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Tarkasteltavina mahdollisina kehittämiskohteina tunnistettiin mm. lunastuslainsäädäntö, etuosto-oikeuden laajentaminen valtiolle, mahdollinen EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten kansalaisten kiinteistönomistuksen rajoitettu lupa- tai ilmoitusvelvollisuus, maankäytön suunnittelun nykyistä laajempi hyödyntäminen sekä suunnittelutarpeen- ja rakentamisen lupajärjestelmän mahdollinen kehittäminen.

Selvityksen mukaan omaisuuden lunastuksesta puolustustarkoituksiin annettua lakia voitaisiin täsmentää puolustustarkoituksen osalta siten, että edellytykset lunastamiselle voisivat täyttyä myös puolustusvoimien hallinnassa olevien alueiden lähialueilla. Puolustuslunastuslailla mahdollistetaan toimenpiteiden väliaikainen kieltäminen, kun puolustusministeriö on ryhtynyt valmistelemaan lunastusta.  Puolustuslunastuslaissa tulisi nykyistä selkeämmin kieltää kiinteistöjen sellainen käyttäminen, jolla olisi haitallisia vaikutuksia puolustusvoimien toimintaan. Myös ennakkohaltuunottoa koskevaa säännöstä voisi täsmentää lunastusmenettelyn sujuvuuden varmistamiseksi tapauksissa, joissa valtion turvallisuusedut voisivat vaarantua.

Valtion väliintulo kiinteistökaupassa olisi mahdollista toteuttaa joko muuttamalla nykyistä etuostolakia siten, että siihen lisättäisiin tarvittavat säännökset valtion etuosto-oikeudesta, tai säätämällä uusi ”valtion etuostolaki”, jossa säädettäisiin kokonaisturvallisuusperustaisesta etuosto-oikeudesta. Etuostolainsäädännön käyttöönotto kokonaisturvallisuuden edistämiseksi olisi mahdollista joko siten, että valtiolla olisi laaja-alaisesti etuosto-oikeus kiinteistökaupoissa, taikka niin, että etuosto-oikeus olisi rajoitettu tietyille alueille, esimerkiksi tiettyjen määriteltyjen turvallisuuden kannalta merkittävien kohteiden läheisyyteen.

Ulkomaalaisten kiinteistöomistusta ei nykyisin Suomessa säännellä. Kansainväliset sopimukset rajoittavat jossain määrin lupajärjestelmän luomista, mutta ennakkovalvonta voisi selvityksen mukaan olla mahdollista kansallista turvallisuutta koskevien poikkeamismahdollisuuksien perusteella ainakin rajoitetulla soveltamisalalla. Ulkomaalaisten kiinteistöomistuksen kontrollijärjestelmä voisi koskea esimerkiksi tarkasti määriteltyä aluetta, kuten raja-aluetta ja ehkä käsittää joihinkin ”julkisiin kohteisiin” (esim. varuskunta-alueisiin ja vara-laskupaikkoihin) suoraan rajoittuvat alueet.

Myös maankäytön suunnittelua ja rakentamisen kontrollia voitaisiin kehittää siten, että kokonaisturvallisuus otettaisiin nykyistä laajemmin huomioon jo kaavoituksessa ja rakentamisen kontrollijärjestelmässä.

Selvityksen perusteella voidaan todeta, että valtio tarvitsee uusia keinoja kokonaisturvallisuuden kannalta merkittävien maa-alueiden ja kiinteistöjen hankintaan ja hallintaan. Kokonaisturvallisuuden parantaminen kiinteän omaisuuden siirroissa edellyttää lainsäädännön kehittämistä. Yksityiskohtaisempi arvio tarvittavista toimenpiteistä täsmentyy, kun valmistelun jatkovaiheista sovitaan vastuuministeriöiden välisissä neuvotteluissa.

Suomi parantaa tilannekuvaa

Päätöksenteon tueksi on saatava oikea-aikaista ja luotettavaa tietoa. Vain siten sotilasliittoon kuulumaton Suomi voi puolustaa itseään uskottavasti.

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut. Sotilaallista voiman käyttöä Suomea vastaan ei voida sulkea pois. Uhat ovat aiempaa moninaisempia ja siksi Suomi tarvitsee tehokkaan sotilas- ja siviilitiedustelun.

Tiedustelun menetelmät kehittyvät kiihtyvällä vauhdilla. Yksi vaikuttavampia tekijöitä on digitalisaatio. Taivaalla kulkeva signaali on pitkälti vaihtunut verkossa kulkevaan bittiin.

Sotilastiedustelu on keskeinen osa Suomen puolustusvalmiutta. Puolustusvoimien nykyisillä toimivaltuuksilla ei voi, varsinkaan tietoverkoissa, riittävän tehokkaasti ja riittävän varhaisessa vaiheessa hankkia tietoa sotilaallisesta toiminnasta tai Suomeen kohdistuvista ulkoisista uhkista.

Tämän johdosta asetin 1.10.2015 työryhmän valmistelemaan ehdotuksen sotilastiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi. Tavoitteena oli ajanmukaistaa puolustusvoimien tiedustelua koskevat toimivaltuudet.

Tänään on saavutettu yksi merkkipaalu, sillä vastaanotin mietinnön sotilastiedusteluksi säädettävästä laista. Siinä esitetään säädettävän sotilastiedustelun tarkoituksesta, kohteista ja tiedustelutoiminnassa noudatettavista periaatteista, tiedustelumenetelmistä sekä tiedustelutoiminnan ohjauksesta ja valvonnasta puolustushallinnossa.

Tiedustelulakien myötä Suomi saattaa tiedustelulainsäädäntönsä yleiseurooppalaiselle tasolle.

Punavihreää rähinöintiä

Eilisestä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palautuslennosta Afganistaniin liikkuu paljon väärää tietoa ja tahallisia väärinymmärryksiä erityisesti sosiaalisessa mediassa. Demarit, vasemmistoliittolaiset ja varsinkin vihreät poliitikot Ville Niinistö etunenässä ovat agitoineet joukkojaan barrikadeille muun muassa levittämällä valheellista tietoa siitä, että palautettavien joukossa olisi ollut mm. raskaana olevia naisia tai lapsia. Kumpiakaan ei lennolla ollut. Sen seurauksena poliisin toimintaa pyrittiin estämään tavalla, jossa ei ollut enää kyse rauhanomaisesta mielenilmauksesta vaan aktiivisesta viranomaisen toiminnan estämisestä. Tänään rähinöinti jatkui, kun joukko mielenosoittajia tunkeutui sisäministeriöön.

On kauniisti sanottuna erikoista, että jotkut kansanedustajatkin epäilevät sitä, ettei Suomi olisi eurooppalainen oikeusvaltio, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, kansainvälisiä sopimuksia ja EU-lainsäädäntöä. Palautettavat ovat käyneet läpi kaikki mahdolliset valitustiet viranomaispäätöksistä tuomioistuimiin. Tänä päivänä ketään henkilöä, jonka turvapaikkaprosessi on kesken, ei palauteta Suomesta.

On myös muistettava, että yhdelläkään ulkomaan kansalaisella ei ole automaattisesti oikeutta oleskella Suomessa. On viranomaisten lakisääteinen tehtävä puuttua laittomaan maassa oleskeluun. Lähtökohta on aina se, että henkilö noudattaa saamaansa lainvoimaista päätöstä ja poistuu itse maasta. Jos poistuminen ei tapahdu vapaaehtoisesti, on palauttaminen poliisin lakisääteinen tehtävä.

Palautuksia toimeenpanevat useat Euroopan maat. Viime viikolla esimerkiksi Saksa on palauttanut Afganistaniin ihmisiä, joilla ei ollut oikeutta turvapaikkaan.

Kuin kirsikkana tämän punavihreän rähinäkakun päällä oli Metsälän vastaanottokeskuksessa poliisin toimintaa häiritsemässä Oulunkylän seurakunnan julkkispappi, joka jouduttiin poistamaan voimakeinoin paikalta. Luterilaisen kirkon johdosta on toki jo aikaisemmin todettu, että kirkon tehtävänä ei ole puolustaa suomalaisuutta tai Suomen etua. Sen tehtävänä ei ole myöskään haitata oikeuslaitoksen päätösten toimeenpanoa tai viranomaisten toimintaa.

Kyky nopeaan päätöksentekoon

Ruotsissa käynnistetään selvityshanke, joka tarkastelee nopean päätöksenteon edellytyksiä Suomen kanssa tehtävälle puolustusyhteistyölle. Lisäksi tarkastellaan toimivaltuuksia tapauksessa, jossa suomalaisjoukot toimisivat Ruotsin maaperällä. Aiheesta kertoi 23.3.2017 Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist.

Selvityshanke on jatkoa viime vuonna valmistuneelle mietinnölle, jonka mukaan Ruotsin perustuslaki ei estä sotilaallista yhteistoimintaa toisen valtion kanssa. Tuolloin kyseessä oli yleinen selvitys, kun taas nyt käynnistyvä selvitys rajoittuu nimenomaan Suomen ja Ruotsin väliseen puolustusyhteistyöhön. Selvityksen tehtävänä on varmistaa tarpeellisten kiireellisyysmenettelyiden olemassaolo, jotta päätökset sotilaallisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön puitteissa voidaan tarvittaessa tehdä riittävän nopeasti.

On merkittävää, että tällainen hanke on Ruotsissa päätetty käynnistää. Syytä on kuitenkin muistaa, että kyseessä on vasta selvitystehtävä – mahdollisten lainsäädännöllisten muutosten harkintaan palattaneen Ruotsissa vuoden 2018 huhtikuun lopulla, jolloin selvityksen on määrä valmistua.

Yksi keskeisimmistä tekijöistä Suomen ja Ruotsin välisen uskottavan ja todellisen yhteistoimintakyvyn saavuttamiselle on kummankin maan kyky pikaiseen päätöksentekoon kriisin sattuessa. Tässä molempien maiden lainsäädännön ajantasaisuus on aivan kriittisessä asemassa. Siksi Ruotsin käynnistämä tarkastelu on erittäin myönteinen asia yhteistyömme kannalta.

Ruotsin selvitystehtävä on syytä huomioida myös Suomessa, jossa hallitus on antanut esityksen laiksi kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta. Kiireellisyysmenettely on myös oleellinen osa hallituksen esitystä Suomessa.

 

Puolustusselonteko

Valtioneuvosto on tänään 16.2.2017 antanut puolustusselonteon, joka tarjoaa puolustuspoliittiset linjaukset Suomen puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle. Puolustusministeriö ja pääesikunta ovat valmistelleet selonteon hyvässä yhteistyössä.

Viime vaalikaudella annetun UTP-selonteon jälkeen toimintaympäristömme on muuttunut merkittävästi, samoin geostrateginen asemamme. Sotilaalliset jännitteet Itämeren alueella ovat lisääntyneet, sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön alentunut. Perinteisen sodan mahdollisuus on palannut takaisin uhkavalikkoon, mistä käytännön eurooppalaisena esimerkkinä on Ukraina.

Puolustusselonteolla ja sen toimeenpanolla varmistetaan, että Suomen puolustuskyky vastaa tulevaisuuden vaatimuksiin. Emme voi valita haasteitamme: Suomen on kyettävä vastaamaan sotilaallisen painostukseen ja nopeasti kehittyvään yllätykselliseen sotilaalliseen uhkaan, mutta myös laajamittaiseen, perinteisempään sotilaallisen hyökkäykseen. Myös erilaiset ei-sotilaalliset keinot, kuten kyberuhkat ja informaatiovaikuttaminen edellyttävät varautumista. Avainsana on joka tapauksessa valmius. Sen parantamiseen esitetään ensi vuodesta alkaen 55M€ vuodessa.

Sotilaallisiin uhkiin vastaamiseksi kehitämme selonteossa edelleen operatiivisia ja alueellisia joukkoja, joiden rinnalla vahvistamme paikallispuolustustamme. Paikallispuolustuksen vahvistamisessa on tarkoitus hyödyntää vapaaehtoisen maanpuolustuksen resursseja nykyistä tehokkaammin.

Selonteossa otetaan alueellinen puolustusjärjestelmä vakavasti. Suomi parantaa koko maan puolustuskykyä tehostamalla nykyiseen sodan ajan 230 000 sotilaan vahvuuteen kuulumattomien joukkojen käyttöä. Tämä toteutetaan liittämällä joukkojen perustamisorganisaatio osaksi paikallisjoukkoja ja käyttämällä riittävän koulutustason saavuttaneita varusmiehiä valmiuden kohottamisen ja kriisiajan tehtäviin. Vahvuuteen sisällytetään myös tarvittaessa puolustusvoimiin kriisitilanteessa liitettävät rajajoukot. Näin ollen sodan ajan joukkojen määrä nousee noin 280 000 sotilaaseen.

Selonteon linjauksilla Suomi paitsi vahvistaa kansallista puolustuskykyä, myös tiivistää kansainvälistä puolustusyhteistyötä. Suomi edistää EU:n puolustusyhteistyön kehittämistä ja Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuuden sekä Suomen ja Ruotsin yhteistyön syventämistä. Puolustusjärjestelmää kehitetään siten, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön esteitä. Pohjoismainen puolustusyhteistyö (Nordefco) sekä kahdenvälinen yhteistyö etenkin Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa on selonteossa keskeistä.

Suomen puolustuskykyä kehitetään kokonaisuutena. Tällä vuosikymmenellä puolustusvoimien kehittämisen painopiste on maavoimissa ja erityisesti välittömän valmiuden joukoissa. 2020-luvulla Suomen puolustus on poikkeuksellisessa tilanteessa, kun kahden puolustushaaran, meri- ja ilmavoimien pääjärjestelmät poistuvat käytöstä lähes samanaikaisesti. Meripuolustusta kehitetään nykyistä nopeampiin ja liikkuvampiin merioperaatioihin ja poistuva taistelualuskalusto korvataan uudella alusluokalla. Hornet-kaluston myötä poistuva suorituskyky korvataan täysimääräisesti. Taloudellisesti nämä ovat mittavia investointeja, mutta niistä ei kansallisen turvallisuuden nimissä voida tinkiä.

Selonteon tärkeimmät linjaukset koskevat luonnollisesti resursseja. Yksityiskohtaiset rahoituspäätökset tehdään osana julkisen talouden suunnitelmien sekä talousarvioesitysten laatimista. Puolustuksen resursoinnissa on kuitenkin kyse muustakin kuin rahasta. Lainsäädännöllä kehitetään valmiutta, viranomaisyhteistyötä, aluevalvontaa ja tiedonhankintaa. Sillä luodaan myös valmiuksia kansainvälisen avun antamiseen, ja mikä tärkeintä: kansainvälisen avun vastaanottamiseen. Tämä jälkimmäinen tahtoo keskustelussa turhan usein unohtua.

Puolustusselontekoprosessin vahvuus oli siinä yhteistyössä, mitä hallinnonalamme teki niin poikkihallinnollisesti kuin kansanedustaja Kääriäisen johtaman parlamentaarisen seurantaryhmän kanssa. Puolustuksemme kehittämisestä vallitsee varsin laaja yhteisymmärrys. Se on hieno asia.

Tiedotustilaisuus on katsottavissa Valtioneuvoston sivuilla ja selonteko luettavissa Puolustusministeriön sivuilla.