Aihearkisto: Uusi Suomi

Herätyshuuto puolustusrahoista

Heitin Lännen Median haastattelussa esille ajatuksen, että naisten vapaaehtoinen varusmiespalvelus jäädytettäisiin joksikin aikaa 2020-luvulla säästöjen hakemiseksi. Yhden vuoden jäädytys toisi neljä miljoonaa euroa, yhden saapumiserän kaksi miljoonaa. Ehdotus on odotetusti herättänyt kiivasta keskustelua ja joku on ehkä mielensä pahoittanutkin. Turhaan, sillä tämä ei ole mies/nais-kysymys vaan herätyshuuto maanpuolustuksen määrärahojen puolesta.

Huhtikuussa hallituksen kehysriihessä päätetty säästövaatimus (ns. JTS-miljardi) puolustusministeriön hallinnonalalle on vuonna 2020 noin viisi miljoonaa euroa, seuraavana vuonna 10 miljoonaa ja niin edelleen, nousten vuosikymmenen lopulla 50 miljoonaan. Tähän päälle tulevat vielä Senaatti-kiinteistöjen nousevat vuokrat puhumattakaan muista kustannuspaineista, kuten puolustusmateriaalin kallistumisesta.

Ikävä tosiasia on, että tällaisella kohtuuttomalla säästöpolitiikalla Suomen maanpuolustuksen uskottavuus 2020-luvulla vaarannetaan.

Viime vaalikaudella maanpuolustukselle tehtiin hallaa, kun muun muassa reserviläisten kertausharjoituksista ja varusmiesten maastoharjoituksista leikattiin. Tällä kertaa tätä virhettä ei toisteta. Toiminnan tasosta meillä ei yksinkertaisesti ole varaa enää tinkiä. Turvallisuusympäristömme on muuttunut. Se on muuttunut viimeistään Krimin valtauksen 2014 jälkeen ja Puolustusvoimissa mennään nyt valmius edellä ja valmius maksaa.

Näin ollen leikkausten tulee kohdistua asioihin, jotka eivät ole maanpuolustuksen kannalta aivan välttämättömiä. Naisten vapaaehtoisen varusmiespalveluksen jäädyttäminen vuodeksi on vain yksi osa tätä ei-toivottavaa pakettia. Keskeisempää on kiinnittää huomiota esimerkiksi Senaatti-kiinteistöjen yhä pahenevaan rahastukseen, josta kirjoitin aiemmassa blogissani.

Mittani Senaatin kanssa on täynnä. Senaatti-kiinteistöt pilkkomalla ja siirtämällä puolustushallinnon käytössä olevat rakennukset takaisin omaan omistukseen olisi mahdollista puuttua puolustushallintoa kohtuuttomalla tavalla kuormittaviin, alati kasvaviin vuokramenoihin puhumattakaan muista Senaatin aiheuttamista hankaluuksista.

Vapaaehtoiset, erinomaiset motivoituneet isänmaalliset nuoret naiset tekevät loistavaa työtä puolustusvoimissa ja henkilökohtaisesti toivon, että näin on saumattomasti jatkossakin. Säästöpaine voi kuitenkin johtaa seurauksiin, jotka eivät ole kenellekään mieleen.

On myös muistettava, että ensi vuosikymmenellä toteutuvat strategiset hankkeet (merivoimien Laivue 2020 ja ilmavoimien HX-hanke) rahoitetaan puolustusbudjetin ulkopuolelta.

Senaatti-kiinteistöt pilkottava

Puolustushallinnon käytössä olevat rakennukset on syytä siirtää takaisin omaan omistukseen.

Senaattikiinteistöt siirtyi vuoden 2016 alusta uuteen vuokramalliin, joka jäljittelee markkinoiden vuokrajärjestelmiä eikä huomioi riittävästi asiakkaiden tarpeita. Nyt rahaa lapioidaan valtion budjetista Senaatti-kiinteistöille, jonka pääoma kasvaa vuokralaisten ja veronmaksajien kustannuksella.

Puolustushallinnon kiinteistökannasta noin 40 % on erilaisia varastoja, joilla ei ole samanlaista elinkaarta kuin vaikkapa Helsingin keskustan arvokiinteistöllä. On epätodennäköistä, että useimpia näistä varastoista ikinä peruskorjattaisiin. Käytännössä sen jälkeen kun tilaan sidottu investointi on kuoletettu, puolustushallinto maksaa vuokraa entiseen tapaan, vaikka kustannukset omistajalle ovat marginaalisia.

Puolustusvoimien sodan ajan johtamispaikkojen, varastojen, järjestelmien hajauttamismahdollisuuksien sekä muiden valmiutta ja varautumista palvelevien kiinteistöjen osalta nykyinen vuokrajärjestelmä ohjaa maanpuolustuskyvyn heikentämiseen. Tilojen vuokrat ylittävät niistä valtiolle aiheutuvat kustannukset. Missään muussa Pohjoismaassa ei ole ollut perusteita yhdistää puolustushallinnon ja muun valtion kiinteistökannan omistajahallintaa samaan laitokseen ja samaan järjestelmään.

Puolustusvoimien vuokrasopimukseen tehtiin vuonna 2016 merkittävä 36 miljoonan euron vuokrankorotus peruskorjauksen mahdollistamiseksi. Siitä huolimatta esimerkiksi kasarmien ilmanvaihdon saattaminen lainsäädännön edellyttämälle tasolle katsotaan edelleen vuokravaikutteiseksi perusparannukseksi, joten vuokrat nousevat peruskorjauksen yhteydessä entiseen malliin – jopa kaksikertaisiksi.

Nykyisessä vuokrajärjestelmässä tilahallinnan kustannukset ylittävät lähivuosina 11 % sotilaallisen maanpuolustuksen menoista ja voivat jopa kaksinkertaistua vuosikymmenen kuluessa. Kustannusvaikutus on kestämätön ja vaarantaa puolustusvoimien toiminnan ja materiaalisen kehittämisen. Riskinä on seuraavan vuosikymmenen aikana vuosittaisten vuokrien kasvu jopa sadoilla miljoonilla euroilla.

Puolustushallinnon kiinteistöihin liittyy merkittäviä erityispiirteitä. Tilat sisältävät sotasalaisuuksia, joten niiden on täytettävä erityisiä turvallisuusvaatimuksia ja tilojen käytettävyyden jatkuvuus on pystyttävä turvaamaan kaikissa olosuhteissa. Puolustusvoimien tilojen erityispiirteet tekevät niistä ns. käyttäjäsidonnaisia eli sijoittajille epäkiinnostavia, koska vuokralaisen luopuessa tilasta on sille vaikea keksiä taloudellisesti mielekästä käyttöä.

Puolustusvoimien toimitilakustannukset ovat nyt vuositasolla noin 260 miljoonaa euroa, josta rakennuskantaan liittyvää pääomavuokraa Senaatti-kiinteistöille on noin 150 miljoonaa euroa. Puolustusvoimat pyrkii rajoittamaan vuotuiset kiinteistöinvestoinnit noin 60 miljoonan euron tasolle ja sitä suunnataan mahdollisimman paljon nykyisen rakennuskannan korjaamiseen.

Puolustushallinnon osalta tulee luopua vuokramarkkinan matkimisesta ja lähteä siitä, että puolustushallinto on kuin omistusasunnon omistaja. Arkielämässä asunnon omistaja maksaa ottamansa pankkilainan korkoineen. Sen lisäksi hän maksaa vastiketta kiinteistön ylläpidon kulujen kattamiseksi. Kun laina on maksettu, omistamisesta tulee aina vuokra-asumista edullisempaa.

Omistusasuja kantaa riskin omistamastaan kiinteistöstä. Puolustusvoimat tekee näin jo vuokralaisena. Vuokrasopimusten irtisanominen on ollut käytännössä erittäin hankalaa tai mahdotonta. Arvottomien rakennusten purkaminenkin on jäänyt käyttäjän vastuulle. Voidaan kysyä, mikä on se riski, jonka omistajahaltija eli Senaatti-kiinteistöt kantaa?

Esitän, että puolustushallinnon toimitilojen omistajuuden hallinta siirretään uuteen laitokseen, joka rakennetaan Puolustushallinnon rakennuslaitoksen ympärille. Laitokselle mahdollistettaisiin valtion lainanottokyvyn hyödyntäminen – kuten on Senaatti-kiinteistöilläkin – rakennusten kunnon turvaavan rahoituksen varmistamiseksi. Tässä järjestelmässä valtion kiinteistönomistus olisi edelleen erittäin laajalti keskitetty, mutta maanpuolustuksen tarpeet olisi edes minimitasolla huomioitu.

Aihe esillä myös haastattelussani tänään Lännen Mediassa.

Lenininpuisto pitää nimensä

Jätin viime vuoden lokakuussa yhdessä Sampo Terhon kanssa Helsingin kaupunginvaltuustossa aloitteen Alppilassa sijaitsevan Lenininpuiston nimen muuttamiseksi. Aloitteessamme esitimme, että puiston nimi muutettaisiin Suomen 100-vuotisjuhlan hengessä Ukko-Pekan puistoksi entisen presidenttimme Pehr Evind Svinhufvudin mukaan.

Aloitteen jättämistä seuranneen prosessin aikana kävi kuitenkin ilmi, että päättävien elinten enemmistön mielestä Ukko-Pekka Svinhufvudille on jo nimetty riittävästi paikkoja Helsingissä, ja että enemmistö haluaa säilyttää heille enemmän tai vähemmän rakkaan Lenin-sedän nimen Lenininpuiston muodossa.

Demokratiassa mennään enemmistön ehdoilla ja politiikka on mahdollisen taidetta. Siispä kaupunginvaltuuston äänestäessä asiasta 16.5.2018 Sininen valtuustoryhmä ehdotti kompromissia: säilytetään Leninin nimi kaikin mokomin Helsingin nimistössä, mutta muutetaan Lenininpuiston nimi Leninin uhrien muistopuistoksi. Se kunnioittaisi näkyvällä tavalla niitä lukemattomia ihmisiä, niin suomalaisia, venäläisiä kuin muidenkin kansallisuuksien edustajia, jotka jauhautuivat Leninin luoman kommunistisen hirmuhallinnon rattaissa.

Valtuuston enemmistö ei valitettavasti ollut muutoksen kannalla. Esitykseni asian palauttamisesta valmisteluun siten, että Lenininpuisto nimetään Leninin uhrien muistopuistoksi, kaatui äänestyksessä. Lopputuloksesta huolimatta valtuustossa käytiin aiheen tiimoilta vilkas keskustelu.

Aloitteen käsittelyhistoria on luettavissa Helsingin kaupunginvaltuuston sivuilta.

Aiheesta uutisoi Helsingin Sanomat.

Ja se SOI!

Tein 7.-10.5.2018 työvierailun Washingtoniin, jossa tapasin Yhdysvaltain puolustusministeri Jim Mattisin ja Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin. Tapaaminen Mattisin kanssa oli kolmas laatuaan, Hultqvistin kanssa jo 40:s!

Voi sanoa, että puolustushallintojemme väliset suhteet eivät kai koskaan ole olleet näin hyvällä tolalla. Keskustelimme erinomaisessa hengessä yleisestä turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, transatlanttisista suhteista ja maidemme välisen puolustusyhteistyön ajankohtaisista asioista, etenkin harjoitustoiminnasta.

Keskeinen osa vierailua oli kolmenvälisen aiejulistuksen (Statement of Intent, SOI) allekirjoittaminen. Suomen ja Ruotsin kahdenväliset puolustussuhteet Yhdysvaltojen kanssa ovat hyötyneet vuonna 2016 laadituista vastaavanlaisista aiejulistuksista ja samaa mallia halutaan jatkossa soveltaa myös kolmenväliseen puolustusyhteistyöhön.

Kolmenvälinen SOI täydentää ja kokoaa yhteen aikaisemmin sovittuja asiakokonaisuuksia; yhteistyön avulla voidaan esimerkiksi varmistaa, ettei synny päällekkäisyyksiä tai kilpailutilanteita kansainvälisessä harjoitus- ja muussa koulutustoiminnassa. Suomen ja Ruotsin puolustusministerit ovat informoineet parlamenttiensa ao. valiokuntia asiasta 19.4.2018.

Aiejulistus on poliittinen tahdonilmaus yhteistyöstä, ei juridisesti sitova valtiosopimus. Se ei vie Suomea tai Ruotsiin Natoon eikä se tuo turvatakuita. Suomi on edelleen sotilasliittoon kuulumaton maa, joka eduskunnan hyväksymän puolustuselonteon hengessä tiivistää yhteistyötään Ruotsin ja Yhdysvaltain kanssa.

Kuvat: Pentagon

Pentagonin tilaisuuden jälkeen jatkoimme Peter Hultqvistin kanssa Atlantic Councilin seminaariin Itämeren alueen turvallisuudesta, jossa pidin puheen.

Aiejulistuksen allekirjoittamisesta ja Washingtonin tunnelmista uutisoivat mm. HS, Yle, Iltalehti, Ilta-Sanomat, Kaleva ja Turun Sanomat.

Asedirektiivin kansallinen soveltaminen lausuntokierrokselle

Sisäministeriö on lähettänyt tänään lausunnolle esityksensä EU:n asedirektiivin kansallisesta täytäntöönpanosta. Ministeriön virkamiehet ovat tehneet perusteellista työtä, mutta puolustusministeriön näkökulmasta tekstissä on edelleen kohtia, jotka on kirjoitettava tulevaan hallituksen esitykseen riittävän selkeästi.

On oikeastaan palattava perusasioiden äärelle. Direktiiviin pitkällisten neuvottelujen ja lobbauksen jälkeen saatu ns. maanpuolustuspoikkeus perustuu nimenomaisesti Suomen puolustusratkaisuun.

Kuten hyvin tiedämme, maamme puolustusratkaisuna on laajaan reserviin perustuva asevelvollisuusarmeija, jonka tulee kyetä puolustamaan koko maata. Perustuslain mukaan jokainen Suomen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen ja jokainen miespuolinen henkilö asevelvollinen.

Näin ollen maanpuolustuspoikkeus liittyy kiinteästi sodan ajan joukkomme, reserviläisarmeijan harjoitteluun, joka tapahtuu kertausharjoituksissa ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen yhteydessä.

EU:lla ei ole toimivaltaa puuttua jäsenmaidensa puolustusratkaisuun tai puolustuksen järjestelyihin ylipäätään. Vain Suomi voi määritellä sen, mikä on sen kansallinen etu puolustuksen suhteen.

Sisäministeriön esityksen ongelmallisin kohta liittyy sen määrittelyyn, mitkä reserviläisryhmät voivat saada aseluvan vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen perusteella.

Lähtökohtana tulee olla se, että vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvän ampumaharjoittelun perusteella aselupia voidaan periaatteessa myöntää koko sille reserviläisjoukolle, joka on Puolustusvoimissa sijoitettu tai voitaisiin sijoittaa sodan ajan tehtävään. Riippuen tietenkin esimerkiksi yksilöiden nuhteettomuudesta siviilimaailmassa ja varusmiesaikana.

Mikään muu vaihtoehto ei olisi sen hengen mukaista, jolla ns. maanpuolustuspoikkeus saatiin direktiiviin eikä varsinkaan Suomen puolustuksen tarpeiden mukaista – jotka me itse määrittelemme ilman EU:n antamia lupia tai sen määräämiä rajoitteita.

Vapaaehtoinen maanpuolustus uudistuu

Tällä vaalikaudella kansallinen puolustus on palautettu sille kuuluvaan arvoon. Tästä kertoo se, että hallitus päätti kehysriihessä, että puolustusministeriön kehyksissä sotilaalliseen kriisinhallintaan varattuja rahoja siirretään 6,5 miljoonaa euroa vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseen vuodesta 2020 alkaen. Tällä päätöksellä mahdollistetaan puolustusselonteossa päätetty vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittäminen pohjoismaisten mallien mukaisesti.

Kehysriihen päätöksen pohjalta olen tänään allekirjoittanut työryhmän asettamispäätöksen. Työryhmän tehtävänä on kesäkuun loppuun mennessä tuottaa esitykset lainsäädännön muutoksista, joilla vapaaehtoisen maanpuolustuksen sotilaallinen koulutus siirretään osaksi puolustusvoimia 1.1.2020 mennessä.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tehtäviä ja resursseja vahvistetaan sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen sekä varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen osalta. Tarkoituksena on saada jälkimmäinen koulutus maksuttomaksi.

Lisätietoa aiheesta puolustusministeriön sivuilla