Aihearkisto: Uusi Suomi

Valvontaupseerin jatkosota

Joululomalla oli aikaa lukea. Ohessa arvio yhdestä viime syksyn puhutuimmista sotakirjoista.

Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Jarmo Nieminen on toimittanut Taavetti Heikkisen päiväkirjat, jotka tarjoavat autenttisen kurkistusaukon valvontaupseerin toimintaan jatkosodassa. Päämajan alaisista valvonta- eli vastavakoilutehtävistä ei ole aikaisemmin paljoa kirjoitettu, sillä valvontaosaston asiakirjat tuhottiin sodan päättyessä.

Heikkisen päiväkirja Rintaman poliisi kertoo koruttomalla tavalla muun muassa hyökkäysvaiheen joukkokieltäytymisistä keskipohjalaisista kootun, jääkärieversti ”Kylmä-Kalle” Heiskasen johtaman 11. Divisioonan osalta.

Kirja kertoo myös loikkarien, desanttien, vakoojien ja maanpetturien kohtaloista unohtamatta kotikommunistien ja purnaajien palauttamista ruotuun. Vastavakoilu iski, kenttäoikeus toimi ja Heikkinen kirjasi tuntonsa kuulusteluista ja tuomioista tuoreeltaan.

Riemusta synkkyyteen

Taavetti Heikkinen (1906–1969) oli ylikonstaapeli, reservin upseeri ja Akateemisen Karjala-Seuran kannattajajäsen. Niinpä Suomen armeijan eteneminen Itä-Karjalaan oli hänelle aluksi riemukulkua, kuten hän esimerkiksi kirjoitti 1. lokakuuta 1941 Petroskoin valtauksen jälkeen:

”Pysähdyimme ja kiitin hiljaisena Jumalaa, joka on sallinut minun elää tähän päivään saakka ja nähdä tämän, joka on ollut elämäni suurin unelma.”

Sodan pitkittyessä tunnelmat päiväkirjan lehdillä tylsistyvät ja synkistyvät. Illuusiot karisevat, ”V-käyrä” nousee ja luutnantti Heikkinen on palaa loppuun. Hän raapustaa 21. tammikuuta 1944 seuraavaa:

”Olen väsynyt, niin suunnattoman väsynyt tähän sotaan ja kaikkeen pelleilyyn täällä.”

Vaihtelua asemasodan aikaiseen arkeen tuo lähinnä saunominen. Arki taas muuttuu juhlaksi, kun aseveli tuo lomalta alkoholia, useimmiten pöytäviinaa, joka porukalla nautitaan. 

Sota on sotaa

Päiväkirja oli virkatoimissaan tunnollisen, tarvittaessa kovaotteisen sotapoliisin varoventtiili: höyryjen päästäminen kirjoittamalla toimi terapiana. Rintaman poliisi ei realistisuudessaan ole mikään tavanomainen sotakirja saati sankaritarina, eikä se siten ole aina miellyttävää luettavaa.

Valvontaupseeri Taavetti Heikkinen kirjasi tapahtumat sellaisina kuin hän ne näki ja koki, ilman jälkiviisastelua. Jarmo Nieminen on tehnyt esimerkillisen huolellista ja asiantuntevaa työtä taustoittaessaan sotadokumentin merkintöjä monin eri tavoin.

Kirjan liitteenä on kuvaus 11. Divisioonan sotatiestä. Lähdeluettelosta tosin uupuu allekirjoittaneen väitöskirja everstiluutnantti Paavo Susitaipaleesta, joka sentään toimi hyökkäysvaiheessa yhtenä ”Iskevän kiilan” rykmentinkomentajista (JR 29).

Vakava asian harrastaja saa Heikkisen päiväkirjamerkinnöistä enemmän irti, jos niitä lukee vertaillen Heikkisen aseveljen, samaan telttakuntaan kuuluneen Paavo Alkion Sotatuomarin päiväkirjojen (2003) kanssa. Nämä kaksi kirjaa täydentävät toisiaan ja osaltaan hyödyttävät jatkosodan historiantutkimusta.

Kirjan tiedot

Taavetti Heikkinen: Rintaman poliisi. Valvontaupseerin päiväkirjat 1941–1944. Toimittanut Jarmo Nieminen.

Ajatus Kirjat/Gummerus Kustannus Oy 2010. 364 sivua.

Lisätietoa kirjasta sen toimittajan nettisivuilla www.jarmonieminen.fi/historia.

Vistbacka sairaalahoitoon

Tiedotusvälineille 3.1.2011
 
Julkaisuvapaa heti
 
KANSANEDUSTAJA RAIMO VISTBACKA SAIRAALAHOIDOSSA
 
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Raimo Vistbacka on hakeutunut rintakipujen johdosta sairaalahoitoon.
 
Vistbackalla on todettu lievä sydäntapahtuma, jonka johdosta hän on hoidossa Seinäjoen keskussairaalassa.
 
 
Laitoin äsken matkaan yllä olevan tiedotteen keskusteltuani Vistbackan kanssa. Pikaista parantumista vallesmannille!

Soini järisyttää Uuttamaata

Näin otsikoi Helsingin Sanomat tämän päiväisen pääkirjoituksensa. Uudenmaan vaalipiirissä tehty tuore HS-Gallup näyttää Perussuomalaisille tasan 16 prosentin kannatusta. Nousua olisi 10 prosenttia viime eduskuntavaaleihin 2007 verrattuna.

Perussuomalaisten nousu on kieltämättä huikea. Olemme tekemässä historiaa. Nousu ei kuitenkaan yllätä, kun tilannetta on seurannut pidempään. Luulen, että loppupeleissä nousu voi olla suurempikin – nimenomaan Uudellamaalla.

Perussuomalaiset olisivat mielipidetutkimuksen mukaan saamassa ääniä joka suunnasta: oikealta, keskeltä ja vasemmalta. Mikään muu puolue kuin PerusS ei ole onnistunut nostamaan kannatustaan maamme suurimmassa vaalipiirissä.

Puolueen puheenjohtajan ja tulevien eduskuntavaalien todennäköisen äänikuninkaan Timo Soinin imussa eduskuntaan nousisi Soinin lisäksi peräti viisi uusmaalaista PerusS:n ehdokasta. Viime vaaleissa saimme kaksi edustajaa.

Keitä tulevat uusmaalaiset perussuomalaiset kansanedustajat sitten Soinin ohella olisivat, kysyy Helsingin Sanomat ja hakee vastauksia aiemmin julkaistusta, ehdokkaiden vetovoimaa mitanneesta tutkimuksesta. Aihetta olen kommentoinut aiemmassa blogikirjoituksessani.

Vahvoilla olisivat tietenkin istuvat kansanedustajamme Pietari Jääskeläinen Vantaalta ja Pirkko Ruohonen-Lerner Porvoosta, mutta ilokseni olin minäkin päässyt kuvan kera ehdokkaidemme eturiviin.

Erot ehdokkaiden kesken ovat tuhannen hengen gallupotoksessa luonnollisesti pienet, mutta kyllä en menisi kirjoittamaan Hesarin pääkirjoitustoimittajan tavoin että ”loput perussuomalaiset voisi valita yhtä hyvin arpomalla, sillä sen verran tasaista on Soinin takana”.

Demokratiassa kansa ratkaisee, ketkä eduskuntaan valitaan. Ja pulinat pois, kun Suomen kansa on puhunut: väärin et voi äänestää.

Polttava kysymys eli tarvitaanko ilmastolakia?

Maan Ystävät -niminen järjestö on organisoinut kampanjan nimeltä Polttava kysymys. Maan jokainen kansanedustajaehdokas saa vastattavakseen seuraavan kysymyksen:

Ilmastolaki velvoittaisi tulevat hallitukset vuosittaisiin päästövähennyksiin, jotka johtavat vähintään 40 %:n kotimaisiin vähennyksiin vuoteen 2020 mennessä ja 95 %:n vähennyksiin 2050 mennessä (vuoden 1990 tasoon mennessä).

Tulisiko mielestänne Suomen säätää ilmastolaki ja olisitteko kansanedustajana valmis työskentelemään sekä puolueenne sisällä että puoluerajat ylittäen ilmastolain saamiseksi seuraavaan hallitusohjelmaan?

Jouduin tuottamaan maanystäville pettymyksen, sillä vastasin EI. Perusteluni olivat seuraavat:

Ilmastopolitiikkaa ei hoideta kansallisella lainsäädännöllä vaan kansainvälisillä, sitovilla sopimuksilla. Perussuomalaiset tulevat esittämään ilmastopoliittisen sopimuspohjan täysmuutosta: siirtymistä ominaispäästöjärjestelmään. Tässä ns. Soinin mallissa saastuttajat joutuvat vastuuseen.

Vastaus oli poliittisesti epäkorrekti ja lunta tulee epäilemättä tupaan sen johdosta, mutta perusteluni kestävät. Ilmastonmuutoksella on turha kohkata.

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelma julkistetaan 25. helmikuuta 2011, jolloin tästäkin aiheesta enemmän. Asialinjalla.

Hyvissä lähtökuopissa joulutauolle

Uudenmaan vaalipiiri tulee seuraavissa eduskuntavaaleissa olemaan kilpailluin ja seuratuin vaalipiiri. Sieltä valitaan 35 kansanedustajaa eli eniten koko maasta. Paljon on ääniä vapaana, kun esimerkiksi Sauli NiinistöMatti Vanhanen, Antti Kalliomäki ja Tanja Karpela eivät enää asetu ehdolle.

Ensimmäisen vaalipiirikohtaisen gallupin Uudeltamaalta julkaisi Helsingin Sanomat tänään. Sen mukaan ensimmäistä kertaa eduskuntaan pyrkivä ulkoministeri Alexander Stubb olisi vetovoimaisin ehdokas, toiseksi suosituin olisi Timo Soini. Kieltämättä hyvä taistelupari median kannalta, siksi erilaiset EU-teemat miehillä ovat.

Perussuomalaiset voivat Hesarin gallupin mukaan saada neljäkin paikkaa Uudeltamaalta. Ilokseni sain huomata, että olin mahtunut kärkiviisikkoon Soinin, Pietari Jääskeläisen, Pirkko Ruohonen-Lernerin ja Seppo Huhdan kanssa.

Mielipidetutkimus oli tosin hieman epätavanomaisesti tehty. Vastaajille lueteltiin vaalipiirin ehdokkaiden nimet, jonka jälkeen he saivat valita niin monta sellaista ehdokasta kuin halusivat – siis sellaista ehdokasta, joita voisivat kuvitella äänestävänsä.

Joka tapauksessa lähtöasemat – niin puolueella kuin itsellänikin – ensi vuonna varsinaisesti käynnistyvään vaalitaisteluun ovat hyvät. Asetelma on, että Perussuomalaiset haastavat vanhat puolueet. Viime kädessä aatepohja ja vaaliohjelma ratkaisevat, siksi uskon Suomen poliittisen historian suhteellisesti suurimman vaalivoiton olevan mahdollinen.

Toivotan Hyvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2011 kaikille blogini lukijoille! 

Perussuomalaisten Uudenmaan kansanedustajaehdokkaiden gallupkärki. Musta palkki tarkoittaa kaikkia vastaajia, sininen puolueen kannattajia. Helsingin Sanomat 17.12.2010.

Iso-Britannian EU-maksuhelpotus poistettava

Joka syksy eduskunnassa nähdään näytelmä nimeltä valtion talousarvioesitys ensi vuodelle. Hyvää draaman kaarta noudattaen budjetin käsittely on edennyt kuluvan viikon äänestyksiin, jossa hallitus tyrmää kaikki opposition esitykset.

Eilen meinasi tulla poikkeama tavanomaiseen käsikirjoitukseen, kun käsittelyssä oli Perussuomalaisten perinteinen talousarvioaloite Iso-Britannian EU-jäsenmaksuhelpotuksen poistamisesta Suomen osalta. Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan Hannes Mannisen (kesk.) mielestä aloite oli lainvastainen, eikä siitä saisi äänestää lainkaan.

Asiaa on tänään käsitelty eduskunnan puhemiesneuvostossa, jonka päätöksen mukaan aloitteesta saa äänestää – hyvä, onhan niin tehty jo vuosia.

Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotuksessa on kyse pääministeri Margaret Thatcherin 1984 neuvottelemasta helpotuksesta. Perusteena oli, ettei maa saa yhtä paljon vastinetta EU:sta kuin muut, esim. maatalousmaa Ranska. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.

Suomen Iso-Britannian puolesta maksama EU-jäsenmaksu on vaihdellut kymmenen viime vuoden aikana 71 miljoonasta 170 miljoonaan euroon. Laskentakaava on hyvin monimutkainen, joka tapauksessa ensi vuonna summa on 74 miljoonaa.

Toisin kuin päivän Helsingin Sanomat printtilehdessään väittää, Perussuomalaisten mielestä Suomi ei voi yksipuolisesti irtautua maksusta. Haluamme, että hallitus ryhtyy asiasta neuvotteluihin EU:n kanssa. Näin ovat tehneet jo Ruotsi, Hollanti, Saksa ja Itävalta 1999. Tuolloin muuten Suomellekin tarjottiin mahdollisuutta alennukseen maksusta, mutta EU:n mallioppilaslinjalla horjumatta ollut Paavo Lipposen (sdp) hallitus ei halunnut edes keskustella asiasta – tämän olen itse saanut kuulla asian tuntevasta lähteestä.

Kyse ei ole suuren suuresta summasta verrattuna Suomen koko jäsenmaksuun EU:lle, joka on ensi vuonna 1,77 miljardia euroa. (Viime vuonna Suomi maksoi kutakuinkin samanlaisen summan ja sai takaisin noin 1,2 miljardia euroa.) Se on kuitenkin summa, jolla olisi kotimaassa käyttöä.

Kuten Helsingin Sanomissa todetaan, suhtautuminen Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotukseen on Euroopassa kiristynyt viime aikaisten talousvaikeuksien seurauksena. On oikeus ja kohtuus, että Suomen hallitus ottaa asian ryhdikkäästi esille – seuraava hetki neuvotella jäsenmaksun tasosta on valtiovarainministeriön mukaan 2012, kun seuraavasta maksukaudesta päätetään pääministeritasolla.

Kiitos Keskustalle tämän tärkeän asian nostamisesta esille! Nyt Suomen kansa tuntee paremmin tämän epäkohdan.