Aihearkisto: Uusi Suomi

Blogimerkintä, kielipolitiikka, Politiikka, Uusi Suomi

Perusopetuksen tuntijako lausuntokierroksella

5 kommenttia

Opetus- ja kulttuuriministeriö lähetti kesällä lausuntokierrokselle laajalla jakelulla mietinnön nimeltä Perusopetuksen yleisten valtakunnallisten tavoitteiden sekä perusopetuksen tuntijaon uudistamista valmistelevan työryhmän ehdotukset. Se tunnetaan paremmin tuntijakotyöryhmän mietintönä. Etsivä löytää sen netistä:

http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/perusopetuksen_tuntijako.html

Lausuntoa oli pyydetty esimerkiksi Svenska Finlands Folktingilta, mutta ei Suomalaisuuden Liitolta. Tämä tietysti kertoo jo jotain asian valmistelijoista. Jakelu oli laaja, mutta poliittisesti korrekti. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä sai kuitenkin antaa lausuntonsa, ja luulen sen olevan sellainen, jota ministeriön virkamiehet eivät varsinaisesti olisi halunneet saada eteensä.

On ehdotuksessa hyvääkin, sanottakoon se heti alkuun. Oppilaan perusopetuksen aikaista vähimmäistuntimäärää kasvatetaan. Taito- ja taideaineiden merkitys kasvaa. Liikunnan opetuksen lisääminen on kansanterveyden kannalta viisasta. On tärkeää, että jokaiselta oppilaalta löytyy jokin vahvuus. Jokainen on osaaja omalla erikoisalallaan. Kaikki eivät ole kirjatoukkia – kädentaitajia tarvitaan yhtä lailla.

Sen sijaan outoa on, että kaikille yhteisiksi uusiksi oppiaineiksi ehdotetaan draamaa ja etiikkaa. Tuntuu aika lailla haetulta. Eikö draaman sisältöjä voisi opiskella äidinkielen lisäksi valinnaisena oppiaineena? Eikö etiikka kuulu vahvasti sekä uskonnon että myös tavallaan jokaisen muunkin oppiaineen sisälle sekä yleensä koulun toimintaan itsestäänselvyytenä? Perinteistä uskonnon opetusta ei pidä vähentää koululaitoksessamme. Se on kestävän moraalikäsityksen perusta.

Täysin käsittämätöntä on, että tuntijakotyöryhmä päätyi esittämään ruotsin kielen säilyttämistä pakollisena. Se vieläpä vaatii sen opiskelun aloittamisen varhentamista! Opetusministeri Henna Virkkunen taputtaa käsiään ja heittää lisää löylyä: hän haluaa lisätä lukiossa opiskeltavien ruotsin kurssien määrää.

Eikö tuntijakouudistuksen taustalla ollutkaan aito halu edistää valinnaisuutta ja monipuolistaa suomalaisten kielivarantoa?

On yleinen väärinkäsitys, että perustuslaki määräisi ruotsin pakolliseksi oppiaineeksi kaikille. Tuntijakotyöryhmä teki puhtaasti poliittisen linjauksen, joka ei vastaa kansan tahtoa.

Kokemukset osoittavat, että pakko ei ole kannustanut ruotsin kielen opiskeluun – pikemminkin päinvastoin. Jo nyt etenkin miespuolisten oppimistulokset ruotsin kielessä ovat heikkoja.

Luopumalla pakkoruotsista vapauttaisimme aikaa muille kielille kuten saksalle, ranskalle, espanjalle ja Itä-Suomessa tärkeälle venäjälle. Aika suorastaan huutaa suomalaisilta suurten maailmankielten taitoa.

Pakkoruotsin poistaminen on väistämätöntä tulevaisuutta. Valinnaisuudella antaisimme paremmat mahdollisuudet opiskella ruotsia niille, jotka sitä elämässään tuntevat tarvitsevansa.

Blogimerkintä, Politiikka, puolustuspolitiikka, Uusi Suomi

Ruotsin tie ei ole meidän tiemme

3 kommenttia

Sain tällä viikolla osallistua maanpuolustuksen 88. jatkokurssille, jotka järjestetään kun valtakunnallisten maanpuolustuskurssien käymisestä on tullut kuluneeksi viitisen vuotta. Kurssi oli tiivis ja antoisa kertaus kokonaismaanpuolustuksen perustavaa laatua oleviin kysymyksiin.

Sotilaallisella jämptiydellä kellotetulla kurssilla kuulimme puolustusvoimien tuoreimmat kuulumiset parhaiden asiantuntijoiden esittäminä. Kävimme myös Santahaminassa tutustumassa kaupunkisodankäynnin koulutukseen ja näimme taisteluammunnan.

Kurssilla heräsi monenlaisia maanpuolustukseen liittyviä ajatuksia, joista huolestuttavin on yleisen asevelvollisuuden tulevaisuus. Ruotsi luopui siitä viime heinäkuussa ja nyt Saksa näyttäisi tekevän samoin. Yleinen asevelvollisuus on jäämässä poikkeukselliseksi ratkaisuksi Euroopassa: oman maan puolustaminen ollaan vaihtamassa kansainväliseen kriisinhallintaan.

Olen vankkumaton yleisen asevelvollisuuden kannattaja. Valikoiva asevelvollisuus saati palkka-armeija ei ole ratkaisu Suomen kaltaiselle maalle. Olen tästä aikaisemminkin kirjoittanut eri yhteyksissä, mutta nakutanpa teesini vielä blogiinikin – onhan yksi vaaliteemoistani kiteytettävissä kolmeen sanaan: Turvallisen Suomen puolesta.

Väitetään, että sodankuva on muuttunut radikaalisti ja että meidän pitäisi siksi Ruotsin tavoin panostaa voimakkaasti kansainväliseen kriisinhallintaan; Suomea kun kuulemma puolustetaan parhaiten kehitysmaista käsin.

Näin väittävät puhuvat läpiä päähänsä. Suomen historia tai viimeaikaisista tapahtumista esimerkiksi Georgian sota todistavat toista. Maailma toimii edelleen vahvemman ehdoilla. Pahimpaan kannattaa varautua.

Geopoliittisesti Suomi on suurvallan kainalossa. Ruotsi on selkämme takana. Ruotsilla on Venäjään päin puskurinaan Suomi. Jos maantieteellinen asemamme Ruotsin kanssa vaihtuisi, ei Ruotsikaan olisi luopumassa yleisestä asevelvollisuudesta.

Suomen maanpuolustustahto on tutkitusti kansainvälisesti korkealla tasolla. Yleinen asevelvollisuus on meille edelleen sotilaallisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti paras ratkaisu. Se rakentaa kansakokonaisuutta.

Varusmiespalvelus on viimeinen kerta, kun lähes koko miespuolinen ikäluokka saa kosketuksen toisiinsa yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Kaikki lähtevät samalta viivalta. Tällä on maanpuolustustahtoa kasvattava, yhteiskuntarauhaa edistävä ja syrjäytymisen vaaraa vähentävä merkitys.

Varusmiespalveluksessa eritaustaiset suomalaiset miehet huomaavat, että heillä on paljon yhteistä. Yhteisöllisyys rakentuu erilaisuudesta. Jokaista suomalaista miestä tarvitaan tämän maan puolustamiseen. Jokainen on tärkeä, ja jokaiselle löytyy tehtävää. Tarvitsemme monipuolisen ja laajan reservin. Joukkojemme sodan ajan vahvuutta ei pidä enää pudottaa, sitä on jo tehty liiaksikin.

Yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi siviilipalvelusjärjestelmää ei pidä muuttaa varusmiespalvelusta houkuttelevammaksi. Omantunnon syistä asepalvelusta ongelmallisena pitäville on markkinoitava enemmän syyttä unohdettua mahdollisuutta – aseetonta palvelusta. Suomen kansan armeijalla on käyttöä jokaiselle.

Kansalaisella on oikeuksia ja velvollisuuksia. Perustuslakimme mukaan jokainen Suomen kansalainen ”on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustamiseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään”. Naisten maanpuolustustyön mahdollisuuksia onkin syytä täsmentää ajan vaatimuksia vastaaviksi. 

Uskottavan puolustuksen, tehokkaan varusmieskoulutuksen ja reserviläisten riittävien kertausharjoitusten takaamiseksi Suomen puolustusvoimat tarvitsee lisää määrärahoja. Niitä on irrotettavissa liian laajaksi paisuneesta kansainvälisestä kriisinhallintatoiminnasta.

Mitä muuta me esimerkiksi Afganistanissa teemme kuin näytämme lippua ja poltamme rahaa? Annetaan ruotsalaisten puuhastella maailmalla, se on heidän asiansa, mutta meillä sen sijaan on suomalainen isänmaa puolustettavanamme. Suomea ei puolusta ketkään muut kuin suomalaiset, olimme liittoutumattomia tai ei.

Ruotsin tie ei ole meidän tiemme. Meillä ei ole mikään pakko seurata huonoa esimerkkiä, niin kuin valitettavasti taannoin teimme jalkaväkimiinojen suhteen. Jos ajamme Ruotsin tavoin puolustuskykymme alas, sen pystyyn nostaminen kovan paikan tullen kestää kauan.

Blogimerkintä, Politiikka, Uusi Suomi

Jätevesiasiaan tarvitaan aikalisä

3 kommenttia

Otin kantaa haja-asutusalueiden jätevesiasiaan paikallislehdessä http://www.lehtiluukku.fi/pub?id=5599. Kyseessä on iso ongelma, joka iskee eniten maaseudun pienituloisiin. Ohessa kirjoitukseni.

Jätevesiasiaan tarvitaan aikalisä

Kansanedustaja Outi Mäkelä kirjoittaa Nurmijärven Uutisissa 15.8.2010, että valtioneuvoston asetukseen jätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tarvitaan selkeyttä. Aivan niin. Asia on kiireellinen, sillä määräaika jätevesien käsittelyn tehostamiselle päättyy vuoden 2013 lopulla.

Kyse ei ole pienistä investoinneista. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan joissain tapauksissa ne saattavat kohota jopa 12 000 euroon. Tämä tarkoittaa, että moneen maaseudun niin sanottuun mummonmökkiin rakennettava jätevesijärjestelmä saattaa olla arvokkaampi kuin itse kiinteistö!

Keskustelu velloo. Kansalaiset pitävät hajajätevesiasetuksen vaatimuksia ylimitoitettuna, jopa ympäristövouhotuksena. Jotkut asiantuntijat ovat todenneet, että nykyisten saostuskaivojen tehostetulla käytöllä päästäisiin samaan lopputulokseen ympäristön kannalta, ilman suuria taloudellisia uhrauksia.

Keskustelu luonnollisesti hämmentää haja-asutusalueiden asukkaita ja mökkeilijöitä, semminkin kun neuvonta on ollut olematonta. Kansalaisilla ei esimerkiksi ole tietoa perusteista, joilla lykkäystä voi saada. Vaarana on, että kunnissa tapahtuva tapauskohtainen harkinta asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan.

Mielestäni nyt pitäisi ottaa aikalisä koko haja-asutusalueiden jätevesien tehostamisasiassa. Sen verran sekavassa tilassa se on. Parasta olisi, jos koko hanke keskeytettäisiin. Epäilen, ettei nykyhallitus kuitenkaan saa asiaan järkeviä muutoksia. Nyt voitaisiin aloittaa kunnolliset valmistelut, jotta asia vaalien jälkeen voitaisiin ottaa uuden hallituksen ohjelmaan pidennetyllä ylimenokaudella.

Jussi Niinistö

Blogimerkintä, maahanmuuttopolitiikka, Politiikka, Uusi Suomi

Maahanmuutto puhuttaa

3 kommenttia

Maahanmuutto on nousemassa yhdeksi merkittäväksi teemaksi tulevissa eduskuntavaaleissa. Se on Perussuomalaisten johdonmukaisen ja pitkäjänteisen työn ansiota. Sen kannalla on Suomen kansan enemmistö. 

Perussuomalaisten järkilinjalle on viime aikoina ollut tulijoita. Useat puolueet ovat omineet maahanmuuttopoliittisia linjauksiamme, suorastaan nokitelleet niillä. Taustalla on tietenkin äänestäjien menettämisen pelko.

Kopioinnin aloitti SDP, joka puheenjohtajansa Jutta Urpilaisen suulla viime maaliskuussa tunnetusti julisti: Maassa maan tavalla. Se oli suora lainaus Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmasta 2007. Urpilaisen ulostulo aiheutti melkoisen mediakohun.

Viime aikoina Perussuomalaisten linjoille on kuitenkin eniten yritellyt kokkaansa kääntää Kokoomus, jonka vahva vaikuttaja Ben Zyskowicz on mm. vaatinut jarrua perheiden yhdistämisille (Iltalehti 9.8.2010) ja arvostellut ns. mummolain valmistelun jatkamista (Helsingin Sanomat 11.8.2010).

Suomessa humanitäärisin perustein oleskeluluvan saaneitten perheenyhdistämismahdollisuuksia onkin syytä tiukentaa ja ripeästi. Nykylinja on täysin kestämätön.

Ohessa hieman tilastoja. Vuonna 2007 Suomeen saapui noin 1 500 turvapaikanhakijaa. Vuonna 2008 heitä oli jo yli 4 000 ja viime vuonna liki 6 000. Kasvu oli hurjaa. Onneksi se on kuitenkin ollut kuluvana vuonna tasaantumaan päin – johtuuko se sitten Suomessa velloneesta maahanmuuttokeskustelusta ja sen seurauksena lainsäädäntöömme tehdyistä pienistä kiristyksistä vai mista, vaikea sanoa.

Joka tapauksessa maahanmuuttohallintomme ja yleensä yhteiskuntamme kestokyky tulee jatkossakin olemaan koetuksella, jos perheiden yhdistämiskäytäntöihin ei puututa. Maahanmuuttovirastossa on nimittäin parhaillaan käsittelyssä esimerkiksi noin 4 000 somalialaisen perheenyhdistämishakemusta. Vanhimmat vireille tulleet hakemukset ovat vuoden 2008 alusta.

Jos ja kun näitä puolletaan, tietää se seuraavaa: jokaista hyväksyttyä hakemusta kohden saamme noin 10-20 uutta somalia Suomeen. Kun somalien työttömyysaste on tällä hetkellä 55 prosentin luokkaa, on selvää että perheenyhdistämisten kautta saapuva suuri joukko uusia somaleita aiheuttaa kohtuutonta taakkaa Suomen muutenkin takkuisesti toimivalle kansantaloudelle puhumattakaan kotouttamis- ja muista ongelmista.

Siksi olenkin Zyskowiczin kanssa samaa mieltä siinä, että perheenyhdistäjältä tulee jatkossa vaatia, että hän pystyy omalla työllään elättämään tänne tulevan perheensä. Olen myös sitä mieltä, että Suomen ei pidä maksaa perheenjäsenten matkoja. Niin ei tee mikään muukaan maa maailmassa.

Terveessä kansanvaltaisessa järjestelmässä pitää voida käydä avointa ja asiallista keskustelua epäkohdista. On kyettävä tunnustamaan, että esimerkiksi perheenyhdistämiskäytännöissä olemme olleet sinisilmäisiä hölmöjä.

On hyvä, että niin moni vanhan puolueen edustaja on tunnustanut harjoitetun väärän maahanmuuttopolitiikan ja kääntänyt takkiaan. Viime kädessä on äänestäjän tehtävä päättää, kenen linja on uskottavin – myös vaalien jälkeen.

Blogimerkintä, Politiikka, Uusi Suomi

Lyhyt esittely

Jätä kommentti

Perussuomalainen-lehti pyysi kansanedustajaehdokkaita kirjoittamaan lyhyen esittelyn – korkeintaan 700 merkkiä – itsestään. Tiivistäminen ei ole helppoa. Helpompaa on jaaritella, mutta tällaisen tekstin joka tapauksessa sain puristettua itsestäni:

Niinistön Jussi Nurmijärveltä, Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri, Uudenmaan vaalipiiri. Koulutukseltani olen filosofian tohtori ja historiantutkija.

Hyvä Suomi olkoon yhteinen tavoitteemme, sillä jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas. Kukaan ei ole syntynyt tänne turhaan, vaan kaikkia tarvitaan. Heikoimmista huolehtiminen, oikeudenmukaisuus ja kansanvaltaisuus rakentavat suomalaista kansakokonaisuutta.

Arkadianmäki on tullut työssäni tutuksi, mutta en ole aiemmin ollut ehdolla eduskuntaan. Jos tulen valituksi, lupaan tehdä parhaani: ei oikeaan, ei vasempaan vaan suoraan eestä Suomenmaan! Osaan ja uskallan. Sinivalkoisella asialinjalla.

Siinä ne olennaiset asiat ovatkin. Ehkä olisin vielä voinut mainita, että vaikutan myös kunnallispolitiikassa. Mutta hyvä näinkin.

Linkki Perussuomalainen-lehteen 10/2010:

http://www.ruutupaperi.fi/Hyvan_Olon_Mediat_Oy/Perussuomalainen1010/

Blogimerkintä, Uusi Suomi

Gallupit ovat galluppeja

Jätä kommentti

YLE Uutisten eilen julkistetun gallupin

 http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/07/perussuomalaisten_suosio_ennatyskorkealla_1836354.html 

mukaan Perussuomalaiset on noussut valtakunnan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi.

Historiallinen juttu, kun muistetaan että kyseessä on kuitenkin pienin eduskuntapuolue, joka sai viime vaaleissa 4,1 % äänistä ja 5 kansanedustajaa. Nyt kannatus olisi Ylen mittauksen mukaan 10,1 %.

Aiemmissa mittauksissa taakse olivat jääneet kommunistit, ruotsalaiset ja kristilliset, nyt siis myös vihreät. Mahtaa harmittaa. Tiedän, että etenkin monet vihreistä kokevat nämä lukemat suorastaan henkilökohtaisena loukkauksena. Shokki on turhan vahva sana, mutta järkyttyneitä ovat.

Helsingin Sanomien tänään julkistettu galluppi oli jo maltillisempi ja vihreätkin saavat ehkä ensi yönä taas unen päästä kiinni:

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Puolueiden+kannatusluvuissa+ei+suuria+muutoksia/1135258635239

Sen mukaan PerusS:n kannatus olisi tasan 9 %. Hesarin nettisivujen tekstiä lainaten: ”Ylen tekemän, eilen julkaistun puolueiden kannatustutkimuksen ja HS-gallupin luvut eivät ole verrattavissa toisiinsa. Eroja on mittaustavoissa, otosten suuruuksissa ja virhemarginaaleissa.”

Kannatus näyttäisi siis pyörivän 9-10 prosentin hujakoilla. Taloustutkimuksen mittaus on yleensä osunut lähemmäksi totuutta, kun vaaliuurnilla on käyty.

Joka tapauksessa tuntuu hienolta, että kymmenen prosentin galluphaamuraja on rikottu. Harvapa olisi tätä uskonut esim. kuusi vuotta sitten, kun vaaleista tuli nollalla alkavia tuloksia samoin kuin gallupeista. Itse uskoin. Olen saanut olla mukana suunnittelemassa askelmerkkejä Perussuomalaisten nousulle, mutta kieltämättä vauhti on yllättänyt minutkin. Ei tämän näin nopeasti pitänyt tapahtua! 

Perussuomalaisten nousu alkoi presidentinvaaleista 2006. Se on pitkälti henkilöitynyt puheenjohtaja Timo Soiniin, niin kuin luonnollista onkin, mutta tulevissa eduskuntavaaleissa Suomen kansa tulee näkemään, että Perussuomalaisilla on tarjota joka vaalipiirissä monipuolinen ja uskottava ehdokaslista, josta on varaa valita. Tulemme etenemään laajalla rintamalla.

Gallupit ovat galluppeja, eikä niistä pidä riehaantua, kuten Soini on todennut. Gallupit eivät äänestä. Vaalityö ratkaisee, mutta kieltämättä merkit ovat hyvät. Hyvin menee mutta menköön!