Aihearkisto: Uusi Suomi

Irti Ottawan sopimuksesta

Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen 2011 oli rauhanajan ”hölmön tölväys”. Liittymällä sopimukseen Suomen sotilaalliseen puolustukseen tehtiin aukko, joka ei auta ketään muuta kuin kimppuumme hyökkäävää vihollista. Maailman maista suurin osa on liittynyt sopimukseen, mutta sen ulkopuolella ovat esimerkiksi Venäjä, Yhdysvallat, Intia ja Israel.

Ottawan sopimuksen mukaisesti Suomessa on rikoslailla tehty rangaistavaksi henkilömiinojen kehittäminen, valmistaminen, varastointi, kuljetus ja käyttö. Sopimus kieltää mm. tähystämättöminä käytettävät miinat (kuten vanhat sakara- ja putkimiinat) sekä henkilömiinojen käyttämisen muutoin kuin suoran näkökontaktin tapahtuvan laukaisun perusteella. Sopimus kieltää miinojen laukaisun esimerkiksi lennokkitähysteisesti.

Nykyisen hallituksen ohjelmaan ei saatu yrityksestäni huolimatta Ottawan sopimuksesta irtautumista. Siihen kirjattiin, että Suomi kehittää korvaavia Ottawan sopimuksen mukaisia asejärjestelmiä. Tästä esimerkki on julkisuudessakin mainittu ”hyppykaveri”.

Korvaavat asejärjestelmät ovat tärkeitä, ja kehitystyö jatkuu, mutta ne eivät kokonaan poista sotilaalliseen puolustukseen syntynyttä aukkoa. Ne toimivat laastarina, mutta kattavaa miinakauhua ne eivät palauta. Jalkaväkimiinat ovat edullisia ja kotimaisia puolustusaseita, jotka ovat maastossamme hyvin tehokkaita.

Ensi keväänä Suomessa on eduskuntavaalit ja siksi nyt on oikea aika käydä keskustelua, jotta seuraavan eduskunnan aikana Suomi irtaantuu Ottawan sopimuksesta ja palauttaa miinakauhun takaisin sotilaallisen suorituskyvyn keinovalikoimaan.

Sopimuksesta irtaannutaan ilmoittamalla siitä YK:lle kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Jos sota syttyy irtisanomisaikana, jatkuu miinakielto sodan loppuun saakka. Mitä vikkelämmin ilmoitus tehdään, sitä nopeammin Suomen sotilaallinen puolustuskyky vahvistuu.

Itse en ole neljättä vuotta maailmalla puolustusministerinä kulkeneena havainnut sellaista palautetta, että Ottawan sopimuksesta irtaantuminen aiheuttaisi meille minkäänlaista mainehaittaa. Päinvastoin kunnioitusta herättää se, että sotilasliittoon kuulumaton Suomi vastaa itsenäisesti valtioalueensa puolustuksesta ja tekee sen kaikin käytettävissään olevin keinoin.

Puolustusyhteistyötä hyvässä yhteisymmärryksessä

Allekirjoitin yhdessä Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin kanssa 9.7.2018 Turussa Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan. Allekirjoitusseremonia järjestettiin sopivasti Suomen Joutsenella merivoimiemme satavuotisjuhlapäivänä.

Suomi ja Ruotsi ovat viime vuosina tiivistäneet merkittävästi kahdenvälistä puolustusyhteistyötään. Kaikki lähti liikkeelle merivoimien välisestä yhteistyöstä parisenkymmentä vuotta sitten. Maiden välillä ei kuitenkaan toistaiseksi ole ollut kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevaa yhteisymmärryspöytäkirjaa.

Nyt tämä puute on korjattu ja poliittinen signaali maailmalle lähetetty. Allekirjoitettu yhteisymmärryspöytäkirja (Memorandum of Understanding) muodostaa kehyksen Suomen ja Ruotsin väliselle puolustusyhteistyölle. Asiakirjassa kuvataan puolustusyhteistyön tavoitteet sekä luetellaan yhteistyöalueet.

Yhteisymmärryspöytäkirja kattaa Suomen ja Ruotsin rauhan-, kriisi- ja sodanajan puolustusyhteistyön. Yhteistyölle ei aseta ennakkoon rajoitteita, aivan kuten puolustusselonteossakin on linjattu.

Yhteisymmärryspöytäkirja ei sisällä keskinäisen puolustuksen velvoitteita. Kyse ei siis ole puolustusliitosta, mutta Suomi ja Ruotsi syventävät parhaillaan puolustusyhteistyötä kattamaan operatiivisen suunnittelun kaikissa tilanteissa. Puolustusselonteon mukaan esimerkkejä näistä tilanteista ovat esimerkiksi alueellisen koskemattomuuden turvaaminen tai YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisen kollektiivisen itsepuolustusoikeuden harjoittaminen.

Yhteisymmärryspöytäkirja on julkinen ja löytyy osoitteesta http://www.defmin.fi/ajankohtaista/kansainvaliset_sopimukset

Video allekirjoitustilaisuudesta: https://www.facebook.com/DefenceFinland/videos/2092648190754078/

Veteraanikuntoutusta katsastamassa

Oulunkylän kuntoutussairaalassa minut vastaanottivat sotainvalidi Taito Vesala sekä vierailua emännöinyt kuntoutussairaalan toimitusjohtaja Katja Ilvonen.

Vierailin 4.7.2018 Oulunkylän kuntoutussairaalassa, jossa tutustuin sairaalan toimintaan ja tapasin sotiemme veteraaneja. Lisäksi tutustuin kuntoutussairaalan palveluihin, asevelvollisena vammautuneiden kuntoutukseen sekä kriisinhallintatehtävissä palvelleiden kuntoutuksen pilottihankkeeseen.

Oulunkylän kuntoutussairaala aloitti toimintansa 1.6.1992. Nykyään keskus tarjoaa kuntoutuspalveluja myös asevelvollisena vammautuneille ja kriisinhallintatehtävissä palvelleille.

Ryhmäkuvassa Oulunkylän kuntoutussairaalan väen kanssa. Eturivissä vasemmalla viimeinen Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt. Kuva: Ahti Kannisto

Jehovan todistajien vapautuslaki kumottava

Mietintöä luovuttamassa ylijohtaja Teemu Penttilä. Kuva: Puolustusministeriö

Puolustusministeriö asetti keväällä työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida Jehovan todistajien asevelvollisuuden suorittamisesta vapauttamista koskevan lainsäädännön muutostarpeet ja valmistella tarvittaessa ehdotus sääntelyn uudistamiseksi. Nyt työ on valmis.

Aiempien asiaa pohtivien töiden perusteella työryhmän käsittelyn perustaksi muodostui kolmen eri perusratkaisumallin arviointi. Mallit olivat pääpiirteissään nykytilan jatkaminen, asevelvollisuudesta vapauttamisen laajentaminen koskemaan muitakin totaalikieltäytyjiä tai Jehovan todistajien vapautuslain kumoaminen. Jehovan todistajien vapautuslain kumoamisen arvioinnin yhteydessä työryhmä käsitteli myös tarpeen perustuslain 127 §:n muutokselle ja mahdollisuuden luoda Jehovan todistajille oma palvelusmuotonsa.

Työryhmä luovutti mietintönsä tänään 2.7.2018. Mietinnössä päädyttiin ehdottamaan Jehovan todistajien vapautuslain kumoamista.

Työryhmä katsoo, että Jehovan todistajia koskevan vapautuslain voimaantulon (1987) jälkeen moni asiaan vaikuttava tekijä on muuttunut suomalaisessa yhteiskunnassa. Perustuslakiuudistus (2000) on tuonut mukanaan aiempaa tiukemman suhtautumisen poikkeuslakeihin, muuttuneet turvallisuuden uhkakuvat ovat tuoneet aseettoman maanpuolustuksen tehtäviä aseellisten palvelustehtävien rinnalle ja siviilipalveluksesta on kehittynyt selkeästi aseellisesta palveluksesta erillinen palvelusmuoto. Lisäksi viimeaikaisen tuomioistuinkäytännön kautta on muodostunut riski yleisen asevelvollisuusjärjestelmän toimivuudelle.

Jehovan todistajien vapautuslaki on ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Samaan loppupäätelmään ovat tulleet myös asiaa aiemmin käsitelleet arvioinnit sekä useat työryhmän kuulemat asiantuntijat. Uskonnon ja omantunnon vapauden perusteella maanpuolustusvelvollisuudesta kieltäytyvät asetetaan eriarvoiseen asemaan sen perusteella, onko kyseessä Jehovan todistaja vai ei. Työryhmä ei löytänyt riittäviä perusteita sille, että Jehovan todistajia koskeva vapautuslaki olisi oikeutetussa suhteessa sen muodostamiin perustuslakitasoisiin ongelmiin nähden. Mikään nykyisen suomalaisen siviilipalveluksen ominaisuus ei ole Jehovan todistajien opin sisällön tai uskonnollisen yhdyskunnan sääntöjen vastainen.

Työryhmän ehdotuksen mukaan Jehovan todistajien vapautuslaki kumottaisiin siirtymäaikana siten, että henkilöt, jotka ovat ennen kumoamislain voimaantuloa hakeneet kyseisen lain mukaista lykkäystä palveluksen aloittamiselle, voisivat kuitenkin edelleen hakea vapautusta asevelvollisuuden suorittamisesta kolmen kuukauden siirtymäajan sisällä. Siirtymäajan jälkeen vapautuksia ei enää myönnettäisi.

Jehovan todistajien vapautuslain kumoamisen myötä kaikkia uskonnollisia ja muita vakaumuksia kohdeltaisiin Suomen asevelvollisuutta koskevassa lainsäädännössä yhdenvertaisesti.

Puolustusvoimien henkilöstöpulaan vastattava

Suomen sotilaallinen toiminta- ja turvallisuusympäristö on muuttunut vuonna 2012 päätetyn puolustusvoimauudistuksen jälkeen: sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön alentunut. Muuttunut ulkoinen turvallisuusympäristö edellyttää jatkuvaa korkeaa valmiutta. Valmiuden parantaminen on vaatinut Puolustusvoimilta olemassa olevien resurssien sisäistä uudelleen kohdentamista ja uusien suorituskykyjen rakentamista.

Puolustusvoimauudistuksessa Puolustusvoimien tehtäväkokoonpanosta vähennettiin noin 2 400 tehtävää vuosina 2012-14. Uudistuksen myötä Puolustusvoimien lakisääteiset vastuut ja tehtävät eivät kuitenkaan vähentyneet samassa suhteessa henkilöstömäärän leikkauksen kanssa.

Seurauksena Puolustusvoimien tehtäväkokoonpanossa on nyt akuutti noin sadan tehtävän vaje. Uudet sata henkilötyövuotta kustantaa 5,8 miljoonaa euroa.

Suurin tarve on Ilmavoimissa, 51 tehtävän verran. Kriittisimmät tarpeet kohdistuvat lentotekniikkaan ja johtamisjärjestelmäalaan. Maavoimissa puolestaan on 30 tehtävän lisätarve, joka kohdistuu kouluttajatehtäviin, pääpainon ollessa aliupseeriston tehtävissä. Merivoimien lisätarve on kymmenen tehtävää ja puolustusvoimien logistiikkapuolella vajausta on yhdeksän tehtävän verran.

Tilanne on korjattava, ja toivonkin edellä mainittua lisäystä loppukesän budjettiriihessä.

Resurssipula näkyy puolustusvoimien arjessa. Olen kiertänyt kolmena ministerivuotenani joukko-osastoja tiuhaan ja törmännyt yhä enemmän henkilöstön työssäjaksamisen ongelmiin. Liikenne merellä ja ilmassa on lisääntynyt, vahdittavaa on enemmän kuin ennen. Kärjistäen: nuorille perheettömille ylityöt voivat olla hyvinkin tervetulleita, mutta vanhemmat perheelliset saattavat uupua.

Uskon, että määrärahavaatimus saa kannatusta yli puoluerajojen, sillä hiljattain esimerkiksi oppositiopuolue SDP:n suunnasta on esitetty sadan aliupseerin lisäystä.

Puolustusvoimien henkilöstöpula on aiheena myös Maaseudun tulevaisuudelle antamassani haastattelussa.

HX-hanke etenee kuin juna

Kuvassa kanssani (vasemmalta lukien) veteraanit Mauri Maunula, Olli Kivioja ja Nils Hackzell sekä Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Sampo Eskelinen. Maunula on lentänyt taustalla näkyvällä Gloster Gauntletilla 40 minuuttia 4.2.1941. Kone esiintyi Tikkakosken ilmailunäytöksessä viime viikonloppuna.

Satavuotiaan Suomen ilmavoimien – onneksi olkoon! – suuri ajankohtainen haaste on HX-hanke eli 2020-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ikääntyvien Hornet-hävittäjien suorituskyvyn korvaaminen. Tikkakosken juhlalentonäytöksessä yleisöllä oli mahdollisuus vertailla eri kandidaatteja, joita ovat Boieng F-18 Super Hornet, Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon, Lockheed Martin F-35 ja Saab Gripen E.

Uudet hävittäjät hankitaan tarjouskilpailun perusteella, jossa käytetään apuna vaiheittaista neuvottelumenettelyä. Käynnissä oleva tarjouspyyntövaihe tuottaa sitovaa tietoa eri valmistajien tarjoamista ratkaisuista.

Hankintamenettely jakautuu useampaan vaiheeseen. Huhtikuussa lähetetty alustava tarjouspyyntö käynnisti hävittäjähankinnan tarjouskilpailun ensimmäisen neuvotteluvaiheen, jonka aikana määritellään reunaehdot sekä vaatimukset täyttävät hankintakokonaisuudet. Tämä vaihe päättyy tammikuussa 2019.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen virkamiehet laativat tarjouksiin ja neuvotteluihin perustuvan väliraportin. Sen tarkoituksena on esitellä analyysi puolustushallinnon johdolle sekä eduskuntavaalien aloittavalle hallitukselle.

Vuoden 2019 jälkimmäisellä puoliskolla lähetetään tarkentava tarjouspyyntö. Sen jälkeen käytävässä toisessa neuvotteluvaiheessa määritellään kunkin kandidaatin kanssa hankintakokonaisuuksien tarkat sisällöt.

Toisen vaiheen päätteeksi vuonna 2020 pyydetään lopulliset tarjoukset. Tarjoajien paremmuus ratkaistaan suorituskykyperusteisesti lopullisen tarjouspyynnön vastausten perusteella. Jokainen vastaus arvioidaan puolustushallinnon toimesta.

HX-hankinnasta päättää aikanaan seuraava hallitus vuonna 2021. Päätös perustuu puolustushallinnon esitykseen ja tarvittavien ministerivaliokuntien käsittelyyn.

Puolustusselonteon mukaisesti poistuva Hornetien suorituskyky korvataan täysimääräisesti monitoimihävittäjillä vuodesta 2025 alkaen. Tavoitteena ei ole pelkästään korvata nykyistä suorituskykyä, vaan tuoda mahdollisimman suuri lisäarvo koko puolustusjärjestelmällemme. Valittava hävittäjä ratkaisee ilmavoimien taistelukyvyn aina 2060-luvulle asti.

Julkisissa lähteissä liikkuu paljon tietoa hinnoista ja suorituskyvyistä. Ne tiedot eivät ole keskenään vertailukelpoisia, eikä hankinta perustu niihin. Tarjouspyyntövaiheessa haetaan sitovia ratkaisumalleja, joiden perusteella hankintapäätös tehdään.

HX-hankkeen yhteydessä kuulee monesti viitattavan Saksan ja Ranskan kaavailemaan yhteiseen hävittäjähankkeeseen, jonka ensimmäinen kone olisi tuotannossa aikaisintaan vuonna 2045. Suomi seuraa tuota hanketta mielenkiinnolla, mutta tässä tilanteessa se ei ole vaihtoehto. Hornet-kalusto alkaa poistua käytöstä vuonna 2025. Kahdenkymmenen vuoden väli on liian suuri ja vaarantaa puolustuskykymme vuosikymmeniksi.