Aihearkisto: Uusi Suomi

Vapaaehtoista maanpuolustusta kehitetään

Puolustusselonteossa todetaan, että ”Maanpuolustuskoulutusyhdistystä (MPK) kehitetään puolustusvoimien strategisena kumppanina pohjoismaisten toimintaperiaatteiden mukaisesti. Tavoitteena on vahvistaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen asemaa paikallispuolustuksessa ja virka-aputehtävissä.”

Tänään minulle luovutettiin selvitys, jossa on kartoitettu vaihtoehtoisia malleja vapaaehtoisen maapuolustuksen kehittämiseksi. Työryhmän toimenpidesuositusten mukaisesti on kolme vaihtoehtoista mallia: 1) MPK:n nykyisten toimintojen kehittäminen, 2) MPK:n kehittäminen muodostamalla kokonaan uusi viranomainen tai 3) MPK:n sotilaallisten tehtävien liittäminen osaksi puolustusvoimia.

MPK:n kehittämismallit ovat nyt selvillä. Se mitä ne yksityiskohtaisesti tulevat tarkoittamaan, ei ole vielä tiedossa. Mikään kolmesta vaihtoehdosta ei ole valmis, vaan ne edellyttävät jatkoselvitystä. Tulen käynnistämään tuon jatkoselvityksen nopealla aikataululla.

Vapaaehtoinen maanpuolustus on merkittävä osa Suomen puolustusratkaisua. Meidän on saatava sen osaaminen ja innokkuus nykyistä paremmin Suomen puolustuksen käyttöön – parhaiden pohjoismaisten mallien mukaisesti.

Nykyisen MPK:n ongelmana on sen asema julkisoikeudellisena yhteisönä, joka rajoittaa sille annettavia viranomaistehtäviä. Monet sotilaalliseen maanpuolustukseen kuuluvat tehtävät ovat sellaisia, että ne voidaan antaa vain viranomaisorganisaatiolle.

Valitaan mikä tahansa malli jatkovalmisteluun, niin MPK ei katoa mihinkään. Vaikka osa sen tehtävistä siirrettäisiin puolustusvoimille, niin MPK:lle jäisi edelleen laaja kirjo yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen liittyviä tehtäviä.

Nyt ei ole aika ottaa kantaa valittavaan malliin, vaan antaa ideoiden lentää vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseksi.

Harjoitellaan Suomen puolustamista

Itämeren piirissä lähiaikoina käynnistyvistä osin saman aikaisista sotaharjoituksista on virinnyt keskustelua. Ruotsin järjestämään monikansalliseen Aurora 17 ja Northern Coasts -harjoituksiin Suomikin ottaa osaa, ja lisäksi on Venäjän yhdessä Valko-Venäjän kanssa järjestämä suuri Zapad-harjoitus. Huolellisuus on luonnollisesti tarpeen, jotta vältymme onnettomuuksilta ja väärinymmärryksiltä.

Aurora on Ruotsin puolustusvoimien pääsotaharjoitus ja suurin Ruotsissa järjestetty harjoitus yli 20 vuoteen. Siihen osallistuu noin 20 000 henkilöä. Sen tavoitteena on vahvistaa kykyä kohdata Ruotsiin kohdistuva hyökkäys. Suomesta Auroraan osallistuu noin 300 sotilasta kaikista puolustushaaroista ja esimerkiksi kaksi parvea (6-8 kpl) Hornet-hävittäjiä.

Northern Coasts eli NOCO-harjoitus on laaja monikansallinen merellinen kriisinhallintaharjoitus Itämeren alueella, ja tänä vuonna se linkittyy Auroraan. Suomesta osallistuu viisi merivoimien alusta ja henkilöstöä yhteensä noin 250.

Zapad puolestaan on Venäjän asevoimien pääsotaharjoitus. Merkittävä osa harjoituksesta tapahtuu Valko-Venäjän alueella. Ulkomaiden puolustusasiamiehiä on kutsuttu seuraamaan harjoitusta, johon osallistuu kymmeniä tuhansia sotilaita.

Yleisesti ottaen harjoitustoiminta on normaali osa kaikkien maiden puolustusvoimien toimintaa. Suomikin järjestää omia harjoituksia ja osallistuu kansainvälisiin harjoituksiin, joissa voimme harjoitella asioita, jotka eivät omin voimin olisi mahdollisia.

Olen esittänyt, että Suomikin voisi jossain vaiheessa järjestää Aurora-tyyppisen suuremman harjoituksen, jossa yhdessä kumppanimaiden kanssa harjoiteltaisiin Suomen puolustamista. Esitys on saanut kannatusta ja vastustusta. Tässä asiassa huomaan olevani enemmän Ilkka Kanervan kuin Matti Vanhasen saati Erkki Tuomiojan linjalla.

Periaatteessa suuren Aurora-tyyppisen kansainvälisen harjoituksen järjestäminen Suomessa olisi sotilalliselta kannalta täysin mahdollista. Tämän tyyppiselle harjoitukselle on suorastaan tilaus, kun ajatellaan Puolustusvoimien uutta tehtävää: kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista.

Suurten kansainvälisten harjoitusten valmisteluaika on tyypillisesti pitkä, jopa kolmesta neljään vuotta. Suomi osallistuu harjoituksiin, jotka kehittävät puolustusvoimiamme, sen yhteistoimintakykyä ja valmiutta. Me emme elämöi harjoituksilla. Tosiasia on, että joukkoja oppii perustamaan ja johtamaan vain nyrket savessa harjoittelemalla, ei palavereissa ja powerpoint-sirkuksissa.

Sotaharjoituksia Itämerellä

Itämerellä käynnistyy lähiviikkoina kolme suurta sotaharjoitusta: Ruotsin järjestämät monikansalliset Aurora 17 ja Northern Coast -harjoitukset, joihin Suomikin ottaa osaa, sekä Venäjän Zapad 2017 -harjoitus, johon arvioidaan osallistuvan ehkä jopa 100 000 henkilöä.

Itämeren sotilaallinen merkitys on viime aikoina kasvanut, mutta kolmen sotaharjoituksen järjestäminen samoihin aikoihin on pitkälti sattumaa, josta ei ole syytä vetää liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Kaikki nyt käynnistyvät harjoitukset on sovittu kalentereihin jo vuosia sitten.

Totesin Ylelle antamassani haastattelussa, että ehkä myös Suomessa voisi harkita pidettävän vastaavanlaisia sotaharjoituksia, joissa harjoiteltaisiin yhdessä kumppaneiden kanssa Suomen puolustamista. Toistaiseksi meillä on ollut enemmänkin puolustushaarakohtaista ja kooltaan pienempää toimintaa. Suurempia harjoituksia meillä oli viimeksi 1980-luvulla.

Ruotsissa Aurora-harjoituksen yksi teema on yllätyshyökkäys. Myös Suomen puolustusvoimien heikkous on liikekannallepanon suhteellinen hitaus. Ongelma on tiedostettu ja sitä korjataan: maavoimiemme valmiutta tullaan tällä vaalikaudella kehittämään niin materiaalin, henkilöstöresurssien kuin lainsäädännönkin kannalta. Meri- ja ilmavoimien osalta aivan vastaaviin toimiin ei ole tarvetta.

Mitä isäntämaatuki on?

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevissa selonteoissa on vuodesta 2001 alkaen linjattu puolustuksen kehittämisen yhdeksi osa-alueeksi sotilaallisen avun vastaanottokyvyn varmistaminen. Vuoden 2016 selonteossa todettiin, että sen edellyttämät toimet huomioidaan laaja-alaisesti valtionhallinnon varautumisessa. Suomen kyky antaa niin sanottua isäntämaatukea on tärkeä osa myös avun vastaanottokykyä ajantasaisen lainsäädännön ja puolustusvoimien yhteistoimintakyvyn ohella.

Koska isäntämaatuesta on olemassa erilaisia, virheellisiäkin käsityksiä, on syytä hieman avata tätä käsitettä. Asiasta on eduskunnassa hiljattain esitetty kirjallinen kysymyskin,  johon olen vastannut.

Isäntämaatuen käytännön valmiuksien kehittäminen on ollut vuodesta 2002 yksi Suomen ja Naton välisestä noin 60 kumppanuustavoitteesta Suomen puolustuksen kehittämiseksi. Tavoite pitää sisällään isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan (Host Nation Support Memorandum of Understanding, HNS MOU) ja kansallisen toimintamallin laatimisen sekä käytännön toimien harjoittelun.

Suomi ja Nato allekirjoittivat HNS MOU:n vuonna 2014. Asiakirja ei ole oikeudellisesti sitova, mutta merkittävänä yhteisymmärryspöytäkirjana se julkaistiin poikkeuksellisesti Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa kuten valtiosopimuksetkin.

HNS MOU ei sisällä velvoitteita rakentaa tukikohtia tai infrastruktuuria. Esimerkiksi Suomessa tapahtuvassa kansainvälisessä koulutus- ja harjoitustoiminnassa täällä harjoittelevat joukot toimivat samoilla harjoitusalueilla ja tukikohdissa kuin Puolustusvoimat. Suomen puolustusvoimien ja muiden viranomaisten antama isäntämaatuki ulkomaisille joukoille on käytännön tasolla hyvin samanlaista kuin omien puolustusvoimien tukeminen.

Suomi on kehittänyt isäntämaatukivalmiuksia ainoastaan oman puolustuskykynsä vahvistamiseksi selontekojen linjaaman sotilaallisen avun vastaanottokyvyn lähtökohdista. Suomi päättää kaikissa oloissa itse, ryhtyykö se toimintaan, jossa isäntämaatuesta tarvitsee sopia. Kansallinen päätöksenteko avun pyytämisestä, muusta sotilaallisesta toiminnasta tai Suomessa tapahtuvan kansainvälisen sotilaallisen harjoitustoiminnan hyväksymisestä tapahtuu aina oman lainsäädäntömme mukaisesti. Myös isäntämaatuesta ja sen sisällöstä sovitaan aina tapauskohtaisesti.

Satamien ja lentokenttien kykyä vastaanottaa apua (joukkoja ja materiaalia) kehitetään pitkäjänteisesti. Samoin logistiikkajärjestelmäämme kehitetään Naton standardien mukaisesti niin kuin kaikki muutkin länsimaisen viiteryhmämme maat riippumatta siitä, ovatko ne liittoutuneita vai ei. Näin oma järjestelmämme pystyy puolustusvoimien lisäksi antamaan tukea myös meitä auttamaan saapuville joukoille. Kyse on kiteyttäen Suomen puolustuskyvyn ja ennaltaehkäisykyvyn kehittämisestä. Kyse ei ole Suomen vastentahtoisesta käyttämisestä astinlautana meitä vahingoittaviin tarkoituksiin.

Kansallisten toimintamallien kehittäminen on tärkeä tekijä avun vastaanottokyvyn luomisessa. Vahvuutena meillä on myös erinomaisesti toimiva viranomaisyhteistyö. Avun vastaanoton harjoittelu on myös tärkeää. Tämäkin tapahtuu kustannustehokkaasti. Aina kun ulkomaisia joukkoja on Suomessa harjoittelemassa, parannetaan samalla omia valmiuksiamme ottaa vastaan apua.

Reservipoliisin perustaminen etenee

Täydennyspoliisijärjestelmä perustettiin vuonna 1995 poliisilain uudistamisen yhteydessä poliisin reserviksi. Kuluneen yli 20 vuoden aikana järjestelmää ei kuitenkaan kyetty kehittämään toimivaksi. Se on rakenteeltaan ja sääntelyltään joustamaton eikä vastaa nykypäivän olosuhteisiin.

Täydennyspoliisin merkittävin ongelma on liittynyt lainsäädäntöön. Poliisilaissa täydennyspoliisin käyttö tuli kyseeseen puolustustila- tai valmiuslain tarkoittamissa poikkeusoloissa tai sellaisissa normaaliolojen poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa poliisin omat resurssit eivät olisi riittäviä. Lain perusteluissa täydennyspoliisin käyttö kuitenkin rajattiin vain puolustus- tai valmiustilaan.

Järjestelmää onkin kritisoitu selkeän tarpeen ja tehtävien määrittelyn puutteesta. Lisäksi pelkona on ollut, että täydennyspoliiseja olisi käytetty korvaamaan poliisin resurssipulaa.

Nyt tilanteeseen on tulossa korjaus. Tätä myös puolustusministeriöstä on pitkään kannustettu tekemään. Puolustusvoimain komentaja ja poliisiylijohtaja ovat sopineet täydennyspoliisin kehittämisestä reservipoliisitoiminnaksi.

Tavoitteena on, että uusi reservipoliisi toimisi poliisin valmiudensäätelyvälineenä sekä yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen liittyvänä varautumismekanismina. Uudistus korvaisi sellaisenaan nykyisen järjestelmän ja täydennyspoliisin tilalle perustettaisiin reservipoliisi sitä koskevine lakeineen.

Poliisihallitus ryhtyy selvittämään reservipoliisin operatiivisia käyttömahdollisuuksia ja toimintamalleja liittyen mm. reservipoliisin perustamiseen, kouluttamiseen, varustamiseen, ylläpitoon sekä käyttöön normaalioloissa. Puolustusvoimat osallistuu selvitykseen ja toiminnan myöhempään tukemiseen.

Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen määrää on supistettu merkittävästi viimeisen 25 vuoden aikana. Samaan aikaan sotilaspoliisikoulutusta on annettu huomattavasti sodan ajan tarvetta suuremmalle joukolle.

Puolustusvoimien reservissä on siten iso joukko sotilaspoliisikoulutuksen saaneita henkilöitä, joiden kouluttaminen täydennyspoliisiksi olisi kokonaismaanpuolustuksen hengessä kustannustehokas ratkaisu.

Reservipoliisit tulee valita yhteistyössä puolustusvoimien ja poliisin kesken. Näin varmistetaan kummankin organisaation kannalta paras tulos. Reservipoliiseja ei sijoiteta puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin.

Puolustusvoimien tulee tukea reservipoliisin henkilöstön rekrytointia. Se voi sisältää toimia ainakin sopivan reservihenkilöstön tunnistamiseksi sekä rekrytoinnin suuntaamiseksi. Samalla voidaan tarkastella myös muita rekrytointia tukevia asioita, kuten reserviläistä kannustavan urapolun rakentamista Puolustusvoimien reservitehtävistä reservipoliisiin.

Kirjoitus on julkaistu Ruotuväki-lehdessä 15/17.

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö vakaalla pohjalla

Ruotsilla on kahdenvälisessä puolustusyhteistyössä Suomelle erityisasema. Maiden välistä yhteistyötä kehitetään pitkän historian ja yhteisten arvojen pohjalta. Kanssakäyminen Ruotsin kanssa tähtää Itämeren alueen turvallisuuden ja kummankin maan puolustuksen vahvistamiseen. Kahdenvälisen puolustusyhteistyön syventämiselle ei aseteta ennakkoon rajoitteita, sanotaan puolustusselonteossakin.

Sotilasliittoon kuulumattomat Suomi ja Ruotsi arvioivat turvallisuusympäristöään pitkälti samoista lähtökohdista. Tältä pohjalta ulko- ja turvallisuuspoliittisen sekä puolustusyhteistyön syventäminen Ruotsin kanssa on Suomen etujen mukaista. Yhteisellä toiminnalla korotetaan myös kynnystä välikohtausten tai hyökkäysten syntymiselle.

Yhteistyön tavoitteena on puolustuksen suorituskyvyn ja yhteistoimintakyvyn parantaminen. Samalla lisätään molempien maiden puolustusvoimien toiminnallista ja taloudellista tehokkuutta. Yhteistyö perustuu maiden väliseen luottamukseen, jatkuvaan tiiviiseen kanssakäymiseen ja tavoitteelliseen työskentelyyn.

Puolustusyhteistyötä kehitetään kattamaan operatiivinen suunnittelu kaikissa tilanteissa. Esimerkkejä näistä voivat olla alueellisen koskemattomuuden turvaaminen tai YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisen kollektiivisen itsepuolustusoikeuden harjoittaminen.

Kuluvalla hallituskaudella käytännön toimenpiteet ovat lisääntyneet merkittävästi erityisesti koulutus- ja harjoitustoiminnassa sekä tilannekuvayhteistyössä.

Marraskuussa 2016 ruotsalaisia joukkoja osallistui Rovajärvellä suureen maavoimien vaikuttamisharjoitukseen. Suomalaisia hävittäjiä on taas osallistunut esimerkiksi syyskuussa 2016 Gotlannissa Ruotsin ilmavoimien harjoitukseen. Suomen osallistuminen kaikilla puolustushaaroillaan tulevaan AURORA-harjoitukseen on myös hyvä esimerkki.

Suomen ja Ruotsin merivoimien välillä on tehty tilannekuvayhteistyötä jo 2000-luvun alusta. Merivalvonnassa tehtävää yhteistyötä on mahdollista lisätä ja siirtää käytäntö myös ilmavalvonnan puolelle.

Lisäksi maiden välillä on kehitetty salattuja viestiyhteyksiä ja selvitetty mahdollisuuksia tukeutua nykyistä joustavammin toistensa tukikohtiin ja satamiin.

Yhteistyön tiivistämiseen liittyvää oikeudellista pohjaa rakennetaan kummassakin maassa. Suomessa viime heinäkuussa voimaantulleet lakimuutokset puolustusvoimista annetun lain, aluevalvontalain ja asevelvollisuuslain muuttamisesta sekä laki kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista koskevasta päätöksenteosta syventävät yhä kanssakäymisen mahdollisuuksia.

On niin Ruotsin kuin Suomen edun mukaista, että luottamuksen hengessä tehtävä vuorovaikutus syvenee entisestään. Erityisen hyvä henki yhteistyössä allekirjoittaneelle on ollut Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin kanssa. Mahdollisuudet ovat rajattomat kun halua ja yhteisymmärrystä löytyy.