Aihearkisto: Uusi Suomi

Puolustusvoimien henkilöstöpulaan vastattava

Suomen sotilaallinen toiminta- ja turvallisuusympäristö on muuttunut vuonna 2012 päätetyn puolustusvoimauudistuksen jälkeen: sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön alentunut. Muuttunut ulkoinen turvallisuusympäristö edellyttää jatkuvaa korkeaa valmiutta. Valmiuden parantaminen on vaatinut Puolustusvoimilta olemassa olevien resurssien sisäistä uudelleen kohdentamista ja uusien suorituskykyjen rakentamista.

Puolustusvoimauudistuksessa Puolustusvoimien tehtäväkokoonpanosta vähennettiin noin 2 400 tehtävää vuosina 2012-14. Uudistuksen myötä Puolustusvoimien lakisääteiset vastuut ja tehtävät eivät kuitenkaan vähentyneet samassa suhteessa henkilöstömäärän leikkauksen kanssa.

Seurauksena Puolustusvoimien tehtäväkokoonpanossa on nyt akuutti noin sadan tehtävän vaje. Uudet sata henkilötyövuotta kustantaa 5,8 miljoonaa euroa.

Suurin tarve on Ilmavoimissa, 51 tehtävän verran. Kriittisimmät tarpeet kohdistuvat lentotekniikkaan ja johtamisjärjestelmäalaan. Maavoimissa puolestaan on 30 tehtävän lisätarve, joka kohdistuu kouluttajatehtäviin, pääpainon ollessa aliupseeriston tehtävissä. Merivoimien lisätarve on kymmenen tehtävää ja puolustusvoimien logistiikkapuolella vajausta on yhdeksän tehtävän verran.

Tilanne on korjattava, ja toivonkin edellä mainittua lisäystä loppukesän budjettiriihessä.

Resurssipula näkyy puolustusvoimien arjessa. Olen kiertänyt kolmena ministerivuotenani joukko-osastoja tiuhaan ja törmännyt yhä enemmän henkilöstön työssäjaksamisen ongelmiin. Liikenne merellä ja ilmassa on lisääntynyt, vahdittavaa on enemmän kuin ennen. Kärjistäen: nuorille perheettömille ylityöt voivat olla hyvinkin tervetulleita, mutta vanhemmat perheelliset saattavat uupua.

Uskon, että määrärahavaatimus saa kannatusta yli puoluerajojen, sillä hiljattain esimerkiksi oppositiopuolue SDP:n suunnasta on esitetty sadan aliupseerin lisäystä.

Puolustusvoimien henkilöstöpula on aiheena myös Maaseudun tulevaisuudelle antamassani haastattelussa.

HX-hanke etenee kuin juna

Kuvassa kanssani (vasemmalta lukien) veteraanit Mauri Maunula, Olli Kivioja ja Nils Hackzell sekä Ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Sampo Eskelinen. Maunula on lentänyt taustalla näkyvällä Gloster Gauntletilla 40 minuuttia 4.2.1941. Kone esiintyi Tikkakosken ilmailunäytöksessä viime viikonloppuna.

Satavuotiaan Suomen ilmavoimien – onneksi olkoon! – suuri ajankohtainen haaste on HX-hanke eli 2020-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ikääntyvien Hornet-hävittäjien suorituskyvyn korvaaminen. Tikkakosken juhlalentonäytöksessä yleisöllä oli mahdollisuus vertailla eri kandidaatteja, joita ovat Boieng F-18 Super Hornet, Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon, Lockheed Martin F-35 ja Saab Gripen E.

Uudet hävittäjät hankitaan tarjouskilpailun perusteella, jossa käytetään apuna vaiheittaista neuvottelumenettelyä. Käynnissä oleva tarjouspyyntövaihe tuottaa sitovaa tietoa eri valmistajien tarjoamista ratkaisuista.

Hankintamenettely jakautuu useampaan vaiheeseen. Huhtikuussa lähetetty alustava tarjouspyyntö käynnisti hävittäjähankinnan tarjouskilpailun ensimmäisen neuvotteluvaiheen, jonka aikana määritellään reunaehdot sekä vaatimukset täyttävät hankintakokonaisuudet. Tämä vaihe päättyy tammikuussa 2019.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen virkamiehet laativat tarjouksiin ja neuvotteluihin perustuvan väliraportin. Sen tarkoituksena on esitellä analyysi puolustushallinnon johdolle sekä eduskuntavaalien aloittavalle hallitukselle.

Vuoden 2019 jälkimmäisellä puoliskolla lähetetään tarkentava tarjouspyyntö. Sen jälkeen käytävässä toisessa neuvotteluvaiheessa määritellään kunkin kandidaatin kanssa hankintakokonaisuuksien tarkat sisällöt.

Toisen vaiheen päätteeksi vuonna 2020 pyydetään lopulliset tarjoukset. Tarjoajien paremmuus ratkaistaan suorituskykyperusteisesti lopullisen tarjouspyynnön vastausten perusteella. Jokainen vastaus arvioidaan puolustushallinnon toimesta.

HX-hankinnasta päättää aikanaan seuraava hallitus vuonna 2021. Päätös perustuu puolustushallinnon esitykseen ja tarvittavien ministerivaliokuntien käsittelyyn.

Puolustusselonteon mukaisesti poistuva Hornetien suorituskyky korvataan täysimääräisesti monitoimihävittäjillä vuodesta 2025 alkaen. Tavoitteena ei ole pelkästään korvata nykyistä suorituskykyä, vaan tuoda mahdollisimman suuri lisäarvo koko puolustusjärjestelmällemme. Valittava hävittäjä ratkaisee ilmavoimien taistelukyvyn aina 2060-luvulle asti.

Julkisissa lähteissä liikkuu paljon tietoa hinnoista ja suorituskyvyistä. Ne tiedot eivät ole keskenään vertailukelpoisia, eikä hankinta perustu niihin. Tarjouspyyntövaiheessa haetaan sitovia ratkaisumalleja, joiden perusteella hankintapäätös tehdään.

HX-hankkeen yhteydessä kuulee monesti viitattavan Saksan ja Ranskan kaavailemaan yhteiseen hävittäjähankkeeseen, jonka ensimmäinen kone olisi tuotannossa aikaisintaan vuonna 2045. Suomi seuraa tuota hanketta mielenkiinnolla, mutta tässä tilanteessa se ei ole vaihtoehto. Hornet-kalusto alkaa poistua käytöstä vuonna 2025. Kahdenkymmenen vuoden väli on liian suuri ja vaarantaa puolustuskykymme vuosikymmeniksi.

Teemana sotilaallinen liikkuvuus

Suomen suurlähettiläs Katri Viinikan vieraana Haagissa ennen Northern Group -kokousta. Kuva: Finnish Embassy NL

Vierailin 6.-8.6.2018 Alankomaissa ja Belgiassa.

Kolmipäiväinen kokouskimara alkoi Haagissa Pohjoisen ryhmän (Northern Group) kokouksella, jossa olivat paikalla kaikkien Pohjoisen ryhmän maiden puolustusministerit. Keskustelimme muun muassa Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteesta. Yhteinen havainto oli, että Venäjä on lisännyt harjoitustoimintaansa niin Itämeren alueella kuin Jäämerellä. Tämä herättää, jos nyt ei varsinaista huolta, niin ainakin huomiota myös Pohjoisen ryhmän jäsenmaissa – etenkin kun toimintaan joskus nivoutuu erilaista informaatiovaikuttamista.

Kävimme keskustelukierroksen myös eri maiden puolustusratkaisuista ja budjeteista. Viesti on selvä: Kaikki Pohjoisen ryhmän maat nostavat puolustusmenojaan. Esimerkiksi kaikkien Baltian maiden puolustusbudjetin osuus BKT:sta on nyt yli 2 prosenttia. Tässä yhteydessä kerroin Suomessa viime vuonna hyväksytystä puolustusselonteosta ja sen toimeenpanosta. Meillä ei ole mitään hävettävää omissa ratkaisuissamme. Kun nyt viemme strategiset HX- ja LV2020 -hankkeet määrätietoisesti maaliin, on Suomi tässäkin suhteessa Euroopan mallioppilaita. Meidän puolustusbudjettimme on nyt 1,45 prosenttia BKT:sta NATO-kriteereillä mitattuna, ja 2020-luvulla se tulee olemaan yli 2 prosenttia.

Brysselissä osallistuin Euroopan puolustusvirasto EDA:n järjestämään Military Mobility -seminaariin, jossa pitämässäni puheenvuorossa painotin pohjoismaista mallia. NORDEFCO-maiden välillä on ns. Easy Access -sopimus, joka helpottaa joukkojen liikkuvuutta pohjoismaissa huomattavasti. Tässä on hyvä esimerkki muille eurooppalaisille valtioille: Vaikka osa pohjoismaista kuuluu Natoon ja osa ei, on tämän kaltaisen järjestelyn aikaansaaminen ollut mahdollista. Kyse on paljolti poliittisesta halusta, ja NORDEFCO-maat näyttävät sotilaallisen liikkuvuuden hankkeissa NATO:lle ja EU:lle mallia.

EDA-kokouksen jälkeen järjestettiin Saksan johtama kehysvaltiokokous. Tämän Saksan johtaman 21 maan ryhmän tavoitteena on kehittää monikansallisia eurooppalaisia suorituskykyjä. Viime vuonna ryhmään liittynyt Suomi osallistuu useaan kehityskokonaisuuteen. Nyt uutena jäsenenä kehysvaltioryhmään liittyi Slovenia.

Brysselissä pidetyssä NATO-EU –työistunnossa vaihdettiin näkemyksiä kansainvälisestä turvallisuustilanteesta, ja korkea edustaja Mogherini esitteli Euroopan rakenteellisen yhteistyön – siis PRY:n ja Euroopan puolustusrahaston – tilannetta. Korostin omassa puheenvuorossani NATO:n ja EU:n puolustusyhteistyön merkitystä, erityisesti sotilaallisen liikkuvuuden kannalta. Sotilaallinen liikkuvuus lisää toteutuessaan sotilaallista huoltovarmuuttamme, vaikka olemmekin edelleen sotilaallisesti liittoutumaton maa. Helsingin hybridiosaamiskeskus sai jälleen kerran vuolaasti kiitosta konkreettisena esimerkkinä NATO-EU -yhteistyöstä.

Osallistuin myös NATO:n Resolute Support -operaatiota käsittelevään kokoukseen, johon oli kutsuttu kaikki operaatioon osallistuvat valtiot. Operaation vahvuutta tullaan kasvattamaan, ja Suomikin osallistuu näihin talkoisiin: Olemme nimittäin päättäneet lisätä mandaattiamme Afganistanissa nykyisestä 40 sotilaasta 60 sotilaaseen vuoden 2019 alusta alkaen.

Kokousten välillä tapasin Ranskan puolustusministerin Florence Parlyn. Keskustelimme Suomen puolustusyhteistyöstä EU:n piirissä sekä Ranskan EII (European Interention Iniative) -aloitteesta. Kyseinen aloite tuntuu elävän, ja Suomen täytyy puntaroida kantansa siihen. Kaikki Euroopan turvallisuutta lisäävät toimet ovat sinänsä hyviä ja kannatettavia, mutta Suomen kannalta toimien tulee myös tukea kansallista puolustustamme. Niin ikään voimme osallistua uusiin projekteihin resurssiemme puitteissa – kaikki uudet hankkeet edellyttävät uutta rahaa. Suomen kantaa Ranskan aloitteeseen ei ole vielä muodostettu, mutta se muodostetaan aikanaan TP-UTVA:ssa. Me olemme jo mukana paitsi Saksan johtamassa kehysvaltiokonseptissa (FNC) myös brittien Joint Expeditionary Force eli JEF-joukoissa.

Tapasin Yhdysvaltain puolustusministeri Jim Mattisin ja Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin. Kuva: Ruotsin puolustusministeriö
Naton puolustusministerikokouksessa. Kuvassa kanssani Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg. Kuva: NATO

Lennokit kuriin

Eduskunnassa käytiin 5.6.2018 lähetekeskustelu puolustusvoimista annetun lain muuttamista käsittelevästä hallituksen esityksestä. Kyseisellä lakiesityksellä on tarkoitus saattaa Puolustusvoimien toimivaltuudet ajan tasalle koskien luvattomien lennokkien liikkumista Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla.

Pitämässäni esittelypuheenvuorossa totesin, että Suomen turvallisuusympäristön muutos ja uudenlaiset uhat edellyttävät uudenlaista valmiutta ja uudenlaista varautumista. Tämä koskee erityisesti monimuotoisten uhkien, kuten hybridivaikuttamisen, torjuntaa. Miehittämättömät ilma-alukset ovat osa tätä kokonaisuutta. Puolustusvoimien arvion mukaan miehittämättömän ilmailun sille aiheuttama uhka on merkittävä. Ehdotetulla lailla pyritään suojautumaan vieraan vallan sotilaallisilta toimijoilta ja niiden lukuun toimivilta tahoilta.

Puolustusvoimille esitetään toimivaltuutta puuttua teknistä laitetta tai voimakeinoa käyttäen lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun, mikäli sen lennosta aiheutuu uhkaa maanpuolustukselle tai Puolustusvoimien toiminnalle. Laissa olisi säännökset toimivaltuudesta Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla ja niiden ulkopuolella. Esitetyt säännökset ovat tekniikkaneutraaleja, eli ne jättävät tilaa erilaisille vaihtoehdoille. Tarkoitus on, että laki on ajan tasalla myös tulevina vuosikymmeninä.

Aiheen tiimoilta käydyn debatin perusteella lakiesitys nähtiin yleisesti ajankohtaisena ja tärkeänä. Monet edustajat yli puoluerajojen jakoivat ymmärryksen siitä, että puolustushallintomme on oltava ajan tasalla ja seurattava tekniikan ja sotavälineiden kehitystä. Tähän liittyen totesin, että lennokit ovat meille paitsi uhka, myös mahdollisuus. Puolustusvoimilla on ollut lennokkeja käytössä jo vuosia; niitä käytetään tiedusteluun ja valvontaan, ei vaikuttamiseen. Tutkimme lennokkien teknologista kehitystä jatkuvasti ja tulevaisuudessa meillä on lennokkeja käytössä yhä enemmän.

Lakiesitys syntyy todellisesta tarpeesta. Puolustusvoimien alueilla on todettu liikennettä esimerkiksi sotaharjoitusten yhteydessä, ja Puolustusvoimat on myös joutunut perumaan eräitä suunniteltuja toimintojaan, kun lennokkien uhkan on arvioitu muodostuneen liian suureksi. Kykyä puuttua näihin tilanteisiin meillä on jo nyt, mutta lainsäädäntö on tähän saakka puuttunut.

Herätyshuuto puolustusrahoista

Heitin Lännen Median haastattelussa esille ajatuksen, että naisten vapaaehtoinen varusmiespalvelus jäädytettäisiin joksikin aikaa 2020-luvulla säästöjen hakemiseksi. Yhden vuoden jäädytys toisi neljä miljoonaa euroa, yhden saapumiserän kaksi miljoonaa. Ehdotus on odotetusti herättänyt kiivasta keskustelua ja joku on ehkä mielensä pahoittanutkin. Turhaan, sillä tämä ei ole mies/nais-kysymys vaan herätyshuuto maanpuolustuksen määrärahojen puolesta.

Huhtikuussa hallituksen kehysriihessä päätetty säästövaatimus (ns. JTS-miljardi) puolustusministeriön hallinnonalalle on vuonna 2020 noin viisi miljoonaa euroa, seuraavana vuonna 10 miljoonaa ja niin edelleen, nousten vuosikymmenen lopulla 50 miljoonaan. Tähän päälle tulevat vielä Senaatti-kiinteistöjen nousevat vuokrat puhumattakaan muista kustannuspaineista, kuten puolustusmateriaalin kallistumisesta.

Ikävä tosiasia on, että tällaisella kohtuuttomalla säästöpolitiikalla Suomen maanpuolustuksen uskottavuus 2020-luvulla vaarannetaan.

Viime vaalikaudella maanpuolustukselle tehtiin hallaa, kun muun muassa reserviläisten kertausharjoituksista ja varusmiesten maastoharjoituksista leikattiin. Tällä kertaa tätä virhettä ei toisteta. Toiminnan tasosta meillä ei yksinkertaisesti ole varaa enää tinkiä. Turvallisuusympäristömme on muuttunut. Se on muuttunut viimeistään Krimin valtauksen 2014 jälkeen ja Puolustusvoimissa mennään nyt valmius edellä ja valmius maksaa.

Näin ollen leikkausten tulee kohdistua asioihin, jotka eivät ole maanpuolustuksen kannalta aivan välttämättömiä. Naisten vapaaehtoisen varusmiespalveluksen jäädyttäminen vuodeksi on vain yksi osa tätä ei-toivottavaa pakettia. Keskeisempää on kiinnittää huomiota esimerkiksi Senaatti-kiinteistöjen yhä pahenevaan rahastukseen, josta kirjoitin aiemmassa blogissani.

Mittani Senaatin kanssa on täynnä. Senaatti-kiinteistöt pilkkomalla ja siirtämällä puolustushallinnon käytössä olevat rakennukset takaisin omaan omistukseen olisi mahdollista puuttua puolustushallintoa kohtuuttomalla tavalla kuormittaviin, alati kasvaviin vuokramenoihin puhumattakaan muista Senaatin aiheuttamista hankaluuksista.

Vapaaehtoiset, erinomaiset motivoituneet isänmaalliset nuoret naiset tekevät loistavaa työtä puolustusvoimissa ja henkilökohtaisesti toivon, että näin on saumattomasti jatkossakin. Säästöpaine voi kuitenkin johtaa seurauksiin, jotka eivät ole kenellekään mieleen.

On myös muistettava, että ensi vuosikymmenellä toteutuvat strategiset hankkeet (merivoimien Laivue 2020 ja ilmavoimien HX-hanke) rahoitetaan puolustusbudjetin ulkopuolelta.

Senaatti-kiinteistöt pilkottava

Puolustushallinnon käytössä olevat rakennukset on syytä siirtää takaisin omaan omistukseen.

Senaattikiinteistöt siirtyi vuoden 2016 alusta uuteen vuokramalliin, joka jäljittelee markkinoiden vuokrajärjestelmiä eikä huomioi riittävästi asiakkaiden tarpeita. Nyt rahaa lapioidaan valtion budjetista Senaatti-kiinteistöille, jonka pääoma kasvaa vuokralaisten ja veronmaksajien kustannuksella.

Puolustushallinnon kiinteistökannasta noin 40 % on erilaisia varastoja, joilla ei ole samanlaista elinkaarta kuin vaikkapa Helsingin keskustan arvokiinteistöllä. On epätodennäköistä, että useimpia näistä varastoista ikinä peruskorjattaisiin. Käytännössä sen jälkeen kun tilaan sidottu investointi on kuoletettu, puolustushallinto maksaa vuokraa entiseen tapaan, vaikka kustannukset omistajalle ovat marginaalisia.

Puolustusvoimien sodan ajan johtamispaikkojen, varastojen, järjestelmien hajauttamismahdollisuuksien sekä muiden valmiutta ja varautumista palvelevien kiinteistöjen osalta nykyinen vuokrajärjestelmä ohjaa maanpuolustuskyvyn heikentämiseen. Tilojen vuokrat ylittävät niistä valtiolle aiheutuvat kustannukset. Missään muussa Pohjoismaassa ei ole ollut perusteita yhdistää puolustushallinnon ja muun valtion kiinteistökannan omistajahallintaa samaan laitokseen ja samaan järjestelmään.

Puolustusvoimien vuokrasopimukseen tehtiin vuonna 2016 merkittävä 36 miljoonan euron vuokrankorotus peruskorjauksen mahdollistamiseksi. Siitä huolimatta esimerkiksi kasarmien ilmanvaihdon saattaminen lainsäädännön edellyttämälle tasolle katsotaan edelleen vuokravaikutteiseksi perusparannukseksi, joten vuokrat nousevat peruskorjauksen yhteydessä entiseen malliin – jopa kaksikertaisiksi.

Nykyisessä vuokrajärjestelmässä tilahallinnan kustannukset ylittävät lähivuosina 11 % sotilaallisen maanpuolustuksen menoista ja voivat jopa kaksinkertaistua vuosikymmenen kuluessa. Kustannusvaikutus on kestämätön ja vaarantaa puolustusvoimien toiminnan ja materiaalisen kehittämisen. Riskinä on seuraavan vuosikymmenen aikana vuosittaisten vuokrien kasvu jopa sadoilla miljoonilla euroilla.

Puolustushallinnon kiinteistöihin liittyy merkittäviä erityispiirteitä. Tilat sisältävät sotasalaisuuksia, joten niiden on täytettävä erityisiä turvallisuusvaatimuksia ja tilojen käytettävyyden jatkuvuus on pystyttävä turvaamaan kaikissa olosuhteissa. Puolustusvoimien tilojen erityispiirteet tekevät niistä ns. käyttäjäsidonnaisia eli sijoittajille epäkiinnostavia, koska vuokralaisen luopuessa tilasta on sille vaikea keksiä taloudellisesti mielekästä käyttöä.

Puolustusvoimien toimitilakustannukset ovat nyt vuositasolla noin 260 miljoonaa euroa, josta rakennuskantaan liittyvää pääomavuokraa Senaatti-kiinteistöille on noin 150 miljoonaa euroa. Puolustusvoimat pyrkii rajoittamaan vuotuiset kiinteistöinvestoinnit noin 60 miljoonan euron tasolle ja sitä suunnataan mahdollisimman paljon nykyisen rakennuskannan korjaamiseen.

Puolustushallinnon osalta tulee luopua vuokramarkkinan matkimisesta ja lähteä siitä, että puolustushallinto on kuin omistusasunnon omistaja. Arkielämässä asunnon omistaja maksaa ottamansa pankkilainan korkoineen. Sen lisäksi hän maksaa vastiketta kiinteistön ylläpidon kulujen kattamiseksi. Kun laina on maksettu, omistamisesta tulee aina vuokra-asumista edullisempaa.

Omistusasuja kantaa riskin omistamastaan kiinteistöstä. Puolustusvoimat tekee näin jo vuokralaisena. Vuokrasopimusten irtisanominen on ollut käytännössä erittäin hankalaa tai mahdotonta. Arvottomien rakennusten purkaminenkin on jäänyt käyttäjän vastuulle. Voidaan kysyä, mikä on se riski, jonka omistajahaltija eli Senaatti-kiinteistöt kantaa?

Esitän, että puolustushallinnon toimitilojen omistajuuden hallinta siirretään uuteen laitokseen, joka rakennetaan Puolustushallinnon rakennuslaitoksen ympärille. Laitokselle mahdollistettaisiin valtion lainanottokyvyn hyödyntäminen – kuten on Senaatti-kiinteistöilläkin – rakennusten kunnon turvaavan rahoituksen varmistamiseksi. Tässä järjestelmässä valtion kiinteistönomistus olisi edelleen erittäin laajalti keskitetty, mutta maanpuolustuksen tarpeet olisi edes minimitasolla huomioitu.

Aihe esillä myös haastattelussani tänään Lännen Mediassa.