Aihearkisto: Uusi Suomi

Pohjoismaisen puolustusyhteistyön puheenjohtajuus Suomeen

Suomi on tänä vuonna pohjoismaisen puolustusyhteistyö Nordefcon vetovastuussa. Vastaanotin puheenjohtajuuden Tanskan kollegaltani vuoden vaihteessa.

Pohjoismainen puolustusyhteistyö on Suomelle luontevaa, ja meillä on ollut jo pitkään aktiivinen rooli sen kehittäjänä. Tällä kertaa Suomi astuu Nordefcon ruoriin jälleen uudessa tilanteessa, jossa alueellisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön merkitys on entisestään korostunut.

Olemme hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa linjanneet, että Suomen tulee Nordefcossa edistää Pohjoismaiden yhteistoimintakyvyn tiivistämistä ja alueellista turvallisuutta lujittavia toimia. Puheenjohtajuusvuodelle valitut painopisteet kuvastavatkin hyvin turvallisuuspoliittisen ympäristön muutosta sekä Pohjoismaiden yhteistä tarvetta vastata paremmin sen tuomiin haasteisiin.

Eräs Suomen puheenjohtajuusvuoden tavoitteista on entisestään syventää Pohjoismaiden välistä turvallisuuspoliittista vuoropuhelua ja tilannekuvan vaihtoa. Viime syksynä aikaansaatu turvattu viestiyhteys helpottanee tiedonkulkua entisestään.

Huoltovarmuus ja yhteiskunnan kriisinkestokyky ovat kriittisiä tekijöitä Suomen puolustukselle, joten myös ne saavat tänä vuonna erityistä huomiota. Puolustusmateriaalin osalta kehitetään edelleen yhteisiä hankevalmisteluja sekä pohjoismaista teollisuusyhteistyötä.

Uusien avauksien ohella puheenjohtajan tärkein tehtävä on varmistaa yhteistyön jatkuvuus sekä edistää jo käynnissä olevia yhteistyöhankkeita. Tällä hetkellä Nordefcon ajankohtaisimmat ja kiinnostavimmat hankkeet painottuvat erityisesti ilmavoimien yhteistyöhön ja harjoitustoimintaan.

Viime marraskuussa allekirjoitimme pohjoismaisten kollegoideni kesken Easy Access -yhteisymmärrys -pöytäkirjan, jonka on tarkoitus helpottaa rauhanajan sotilaallista maahantuloa. Suomi liittynee lähiaikoina myös pohjoismaiseen sopimukseen varakenttien käytöstä sotilasilmailussa. Näiden turhaa byrokratiaa poistavien hankkeiden toimeenpano on tärkeä tehtävä Suomen puheenjohtajuuskaudella.

Touko-kesäkuussa 2017 Suomi isännöi kolmen Pohjoismaan alueella järjestettävän Arctic Challenge -lentotoimintaharjoituksen, joka tuo Pohjolaan yli 100 ilma-alusta 12 maasta. Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmavoimien jo vakiintunut lähes viikoittainen rajat ylittävä harjoituslentotoiminta on malliesimerkki Pohjoismaisen puolustusyhteistyön eduista.

Puheenjohtajuus tuo Suomelle kansainvälistä huomiota sekä myös ison joukon tärkeitä vieraita. Vuoden aikana kutsun pohjoismaiset kollegani Suomeen kahdesti. Toukokuussa on tarkoitus kokoontua historialliseen Turun linnaan, mikä sopiikin hyvin pohjoismaiseen tapahtumaan. Syksyn ministerikokous järjestetään Helsingissä, ja sen yhteydessä isännöin myös Pohjoismaiden ja Baltian maiden puolustusministerikokouksen sekä ns. Pohjoisen ryhmän kokouksen.

Puolustusselonteko

Valtioneuvosto on tänään 16.2.2017 antanut puolustusselonteon, joka tarjoaa puolustuspoliittiset linjaukset Suomen puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle. Puolustusministeriö ja pääesikunta ovat valmistelleet selonteon hyvässä yhteistyössä.

Viime vaalikaudella annetun UTP-selonteon jälkeen toimintaympäristömme on muuttunut merkittävästi, samoin geostrateginen asemamme. Sotilaalliset jännitteet Itämeren alueella ovat lisääntyneet, sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön alentunut. Perinteisen sodan mahdollisuus on palannut takaisin uhkavalikkoon, mistä käytännön eurooppalaisena esimerkkinä on Ukraina.

Puolustusselonteolla ja sen toimeenpanolla varmistetaan, että Suomen puolustuskyky vastaa tulevaisuuden vaatimuksiin. Emme voi valita haasteitamme: Suomen on kyettävä vastaamaan sotilaallisen painostukseen ja nopeasti kehittyvään yllätykselliseen sotilaalliseen uhkaan, mutta myös laajamittaiseen, perinteisempään sotilaallisen hyökkäykseen. Myös erilaiset ei-sotilaalliset keinot, kuten kyberuhkat ja informaatiovaikuttaminen edellyttävät varautumista. Avainsana on joka tapauksessa valmius. Sen parantamiseen esitetään ensi vuodesta alkaen 55M€ vuodessa.

Sotilaallisiin uhkiin vastaamiseksi kehitämme selonteossa edelleen operatiivisia ja alueellisia joukkoja, joiden rinnalla vahvistamme paikallispuolustustamme. Paikallispuolustuksen vahvistamisessa on tarkoitus hyödyntää vapaaehtoisen maanpuolustuksen resursseja nykyistä tehokkaammin.

Selonteossa otetaan alueellinen puolustusjärjestelmä vakavasti. Suomi parantaa koko maan puolustuskykyä tehostamalla nykyiseen sodan ajan 230 000 sotilaan vahvuuteen kuulumattomien joukkojen käyttöä. Tämä toteutetaan liittämällä joukkojen perustamisorganisaatio osaksi paikallisjoukkoja ja käyttämällä riittävän koulutustason saavuttaneita varusmiehiä valmiuden kohottamisen ja kriisiajan tehtäviin. Vahvuuteen sisällytetään myös tarvittaessa puolustusvoimiin kriisitilanteessa liitettävät rajajoukot. Näin ollen sodan ajan joukkojen määrä nousee noin 280 000 sotilaaseen.

Selonteon linjauksilla Suomi paitsi vahvistaa kansallista puolustuskykyä, myös tiivistää kansainvälistä puolustusyhteistyötä. Suomi edistää EU:n puolustusyhteistyön kehittämistä ja Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuuden sekä Suomen ja Ruotsin yhteistyön syventämistä. Puolustusjärjestelmää kehitetään siten, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön esteitä. Pohjoismainen puolustusyhteistyö (Nordefco) sekä kahdenvälinen yhteistyö etenkin Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa on selonteossa keskeistä.

Suomen puolustuskykyä kehitetään kokonaisuutena. Tällä vuosikymmenellä puolustusvoimien kehittämisen painopiste on maavoimissa ja erityisesti välittömän valmiuden joukoissa. 2020-luvulla Suomen puolustus on poikkeuksellisessa tilanteessa, kun kahden puolustushaaran, meri- ja ilmavoimien pääjärjestelmät poistuvat käytöstä lähes samanaikaisesti. Meripuolustusta kehitetään nykyistä nopeampiin ja liikkuvampiin merioperaatioihin ja poistuva taistelualuskalusto korvataan uudella alusluokalla. Hornet-kaluston myötä poistuva suorituskyky korvataan täysimääräisesti. Taloudellisesti nämä ovat mittavia investointeja, mutta niistä ei kansallisen turvallisuuden nimissä voida tinkiä.

Selonteon tärkeimmät linjaukset koskevat luonnollisesti resursseja. Yksityiskohtaiset rahoituspäätökset tehdään osana julkisen talouden suunnitelmien sekä talousarvioesitysten laatimista. Puolustuksen resursoinnissa on kuitenkin kyse muustakin kuin rahasta. Lainsäädännöllä kehitetään valmiutta, viranomaisyhteistyötä, aluevalvontaa ja tiedonhankintaa. Sillä luodaan myös valmiuksia kansainvälisen avun antamiseen, ja mikä tärkeintä: kansainvälisen avun vastaanottamiseen. Tämä jälkimmäinen tahtoo keskustelussa turhan usein unohtua.

Puolustusselontekoprosessin vahvuus oli siinä yhteistyössä, mitä hallinnonalamme teki niin poikkihallinnollisesti kuin kansanedustaja Kääriäisen johtaman parlamentaarisen seurantaryhmän kanssa. Puolustuksemme kehittämisestä vallitsee varsin laaja yhteisymmärrys. Se on hieno asia.

Tiedotustilaisuus on katsottavissa Valtioneuvoston sivuilla ja selonteko luettavissa Puolustusministeriön sivuilla.

 

Leangkollen-konferenssissa Norjassa

Kuvassa vasemmalta lukien Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist, Norjan puolustusministeri Ine Eriksen Søreide, puolustusministeri Jussi Niinistö ja Naton apulaispääsihteerin sijainen James Appathurai.

Osallistuin maanantaina 13. helmikuuta Leangkollen-turvallisuuskonferenssiin Norjassa. Arvostetun, yli 50 vuotta vanhan vuosittaisen tapahtuman pääteema oli tänä vuonna Pohjois-Euroopan muuttuva turvallisuusympäristö. Paikalla olivat muun muassa Norjan ja Ruotsin puolustusministerit. Konferenssin jälkeen kokoonnuimme työlounaalle, jonka agendalla olivat Pohjoismainen puolustusyhteistyö Nordefco, jonka puheenjohtajamaa Suomi on tänä vuonna, sekä Suomen ja Ruotsin kahdenvälinen puolustusyhteistyö.

Konferenssissa pitämässäni alustuksessa korostin, että Pohjoismaiden samankaltaisen, mutta muuttuneen turvallisuusympäristön takia puolustukseen pitäisi investoida enemmän kansallisesti. Lisäksi pohjoismaista puolustusyhteistyötä tulee edelleen kehittää. Pohjoismainen yhteistyö on Suomelle tärkeä osa kansainvälistä puolustusyhteistyötä, joka taas osaltaan kehittää Suomen kansallista puolustusta.

Yhteistyöstä huolimatta kansalliset puolustusratkaisut ovat kaiken perusta, jota pitäisi vahvistaa. Pidän ensiarvoisen tärkeänä sitä, että Suomi on ylläpitänyt kansallisia asevoimiaan. Hyväkuntoiset puolustusvoimat on myös edellytys toimivalle kansainväliselle yhteistyölle.

Kaksoiskansalaisuus ja Puolustusvoimat

Yle jatkoi tänään uutisointiaan aiheesta kaksoiskansalaisuus ja Puolustusvoimat. Ilmassa on kysymyksiä. Yritän vastata yleisimpiin.

Koko jupakkahan alkoi, kun Yle julkaisi 31.1.2017 toimittaja Päivi Happosen laatiman uutisen. Siinä väitettiin seuraavaa:

1)      ”Jokaiselle Puolustusvoimiin töihin tulevalle tehdään turvallisuusselvitys. Jos siinä on käynyt ilmi henkilön Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisuus, häntä ei ole otettu töihin Puolustusvoimiin. Näin on toimittu jo jonkin aikaa.”

–          Väite ei pidä paikkansa, sillä kaksoiskansalaisuutta ei selvitetä turvallisuusselvityksessä. Siinä keskitytään muihin asioihin.

2)      ”Puolustusvoimat teki muutamia kuukausia sitten turvallisuusselvityksen henkilölle, jonka piti käyttää työssään Puolustusvoimien tietojärjestelmää, jossa on henkilökuntaa koskevia tietoja. Turvallisuusselvityksessä paljastui työntekijän Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisuus. Tämän jälkeen häntä ei päästetty työtehtävään, joka oli hänelle jo aiemmin suunniteltu.”

–          Väite on virheellinen, sillä turvallisuusselvityksessä ei selvitetä kaksoiskansalaisuutta, ja kaksoiskansalaisuus ei ole virankelpoisuutta rajoittava tekijä.

3)      ”Yksittäisten tapausten lisäksi Puolustusvoimissa on Ylen saamien tietojen mukaan alettu rajoittaa varusmiespalvelukseen tulevien Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisten toimintaa. Yle sai nähtäväksi Puolustusvoimien hiljattain antaman salaisen ohjeistuksen, jonka mukaan Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuuden omaavien varusmiesten koulutusta muutetaan. Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisia ei enää kouluteta sellaisiin tehtäviin, joissa heillä on mahdollisuus päästä käsiksi turvallisuuden kannalta merkittävään tietoon.”

–          Uutisessa väitetään Puolustusvoimilla olevan jokin ”salainen ohjeistus”. Tällaista ohjeistusta ei ole, eikä sellaista voi olla. Jo väitettä, että Puolustusvoimissa olisi laittomia ohjeita, on vaikea käsittää.

Ylen ensimmäisessä uutisessa kaikki väitteet olivat siten virheellisiä. Syystä heräsi epäilys, josko Yle olisi joutunut informaatiovaikuttamisen uhriksi. Tai sitten Ylessä ei ole käsitystä siitä miten hierarkkinen organisaatio kuten Puolustusvoimat toimii. Annoin joka tapauksessa Ylelle kipakkaa palautetta, joka herätti herkkähipiäiset.

Niinpä Yle laittoi lisää vettä myllyyn julkaisemalla 1.2.2017 toimittaja Happosen ns. uutisanalyysin, jossa edelleen väitettiin hyvin painokkaasti ja useaan otteeseen Puolustusvoimissa olevan laittoman ohjeistuksen. Samoin siinä todettiin:

”Oliko se yllätys, että Puolustusvoimat ja puolustusministeri kiistivät Ylen uutisen. Odottiko joku, että ministeri lausuu tiedotusvälineille, että kyllä juu Puolustusvoimissa on jo jonkin aikaa rikottu kansalaisuuslakia. Jos Ylen uutinen olisi myönnetty, se vasta olisikin ollut uutinen.”

Tämä vahvistaa sitä Ylen salaliittoteorianäkökulmaa, joka kaksoiskansalaisuusuutisoinnissa on ollut kärkenä – eli väite, että Puolustusvoimissa olisi lainvastaisia normeja ja niiden olemassaolo kiistetään. Tähän nimenomaan viittasin todetessani useammallekin medialle, että Ylen on syytä lopettaa tällaisten valeuutisten levittäminen. Puolustusvoimat puolestaan teki oikaisuvaatimuksen, jonka Yle kuitenkin torppasi.

Sivuepisodi on, että Ylen virheellinen uutisointi levisi venäläisessä mediassa, jossa se mm. käännettiin Nato-ideologian vahvistamiseksi, ja ehtipä eräs surullisenkuuluisa dosentti kertomaan, että tässäpä taas yksi merkki Suomen valmistautumisesta sotaan.

Sitten Yle sai uutisvihjeen Kainuun prikaatin tapauksesta. Sen Puolustusvoimat korjasi. Kyseessä oli yksittäistapaus, joka perustui yksittäisen virkamiehen virheelliseen toimintaan. (Mainittakoon tapaukseen liittyvä Helsingin Sanomien epäilys.)

Kainuun tapauksen jälkeen Puolustusvoimissa tehdyssä selvityksessä löytyi toinenkin tapaus. Siinä on esitutkinta käynnistetty. Keskusrikospoliisi tutkii. Koska asia on esitutkinnan alainen, en voi kommentoida yksityiskohtia, mutta hyvin rajatusta varusmiesryhmästä on joka tapauksessa kyse.

Ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan, jos hutkittavaa on. Pelkkien mediassa olleiden tietojen perusteella ketään ei hutkita. Sama koskee Ylen tämän päiväistä uutista.

Lopuksi on vielä todettava, että kaksoiskansalainen kelpaa Puolustusvoimille. Lain mukaan mennään. Puolustusvoimien palveluksessa on useita kaksoiskansalaisia. Mm. viime syksyn kadettikurssilta valmistui upseeriksi kaksi kaksoiskansalaista.

Maailma on kuitenkin muuttunut kaksoiskansalaisuuden hyväksyneen kansalaisuuslain voimaantulosta vuodesta 2003. Sen jälkeen esimerkiksi Venäjä on muuttanut omaa kansalaisuuslainsäädäntöään. Venäjä edellyttää omilta kansalaisiltaan täydellistä lojaliteettia. Tästä syystä Suomessa tietyissä tehtävissä palvelevat kaksoiskansalaiset voivat ajautua lojaliteettiongelmiin tai heihin voi kohdistua ulkopuolista vaikuttamista.

Lakia on siis tarkistettava, ja työ on jo käynnissä. Tätä vaatii kansallinen turvallisuus. Periaatteessa lainmuutos on hyvä asia myös virkamiehen itsensä kannalta siksi, ettei häntä aseteta sellaiseen asemaan tehtävissään, joissa voi tulla ilmeisiä intressiristiriitoja tai painostusalttiutta häneen itsensä tai hänen perheeseensä nähden.

Puolustushallinnon henkilöstö joutuu tehtävissään laajasti käsittelemään salassa pidettävää tietoa. Koko puolustushallinnon henkilöstö on sijoitettu poikkeusolojen edellyttämiin tehtäviin.

Hallinnonalan henkilöstöltä edellytetään edellä mainituista syistä johtuen ehdotonta lojaaliutta Suomen valtiota kohtaan. Kaksoiskansalaisuuden poissulkemiselle erityisesti puolustushallinnon sotilasvirkoihin on siis olemassa erityisen painavat perusteet. Erivapauksille on kuitenkin tarkoitus jättää mahdollisuus.

Kansanedustaja Kari unohtaa

Eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Mika Kari (sdp) väittää Helsingin Sanomien verkkosivuilla julkaistussa haastattelussa, ettei valiokunnalle ole lainkaan kerrottu Suomen mahdollisesta tulevasta osallistumisesta Iso-Britannian johtamaan Joint Expeditionary Force -joukkopooliin (JEF).

Varapuheenjohtaja Kari kertoo keskustelleensa muutaman valiokunnan jäsenen kanssa ja väittää, ettei puolustusvaliokunnassa ole puhuttu mitään tästä asiasta. Suora lainaus haastattelusta: ”Sanaakaan ei ole sanottu, että Suomikin näihin Britannian johtamiin joukkoihin liittyisi. Kyllä pitäisin äärimmäisen tärkeänä, että puolustusministeriö ja ministeri informoisivat meitä keskeisistä asioista.”

Karin mielestä ”näitä ehdotuksia ja avauksia tulee nyt vähän puskista”. Hänestä tämä kertoo joko puolustusministerin osaamattomuudesta tai ylimielisyydestä.

Oikaistakseni väitteen, muistutan eduskunnalle jaetuista kriisinhallintakatsauksista (14.4.2016 ja 30.9.2016). Niissä todetaan yksiselitteisesti Suomen selvittävän osallistumistaan Iso-Britannian johtamaan JEF-joukkopooliin.

Tuo on Suomen tavoite. Osallistumisesta ei ole päätetty. Se päätös tehdään myöhemmin asianomaisessa järjestyksessä.

Kriisinhallintakatsaus jaetaan ulkoministeriön toimesta ulkoasiainvaliokunnalle, joka edelleen toimittaa sen puolustusvaliokunnalle. Tämä on normaali menettely.

Tämän menettelyn mukaisesti varapuheenjohtaja Kari on tullut tietoiseksi Suomen suunnitelmista. Eri asia on, että onko ollut halua rekisteröidä saatua informaatiota.

Vihreiden miesten mentävä aukko tukkoon

Puolustusministeriö on määrätietoisesti pyrkinyt niin toiminnan kehittämisellä, resurssien lisäämisellä kuin uudella lainsäädännöllä vastaamaan muuttuneen turvallisuusympäristön haasteisiin. Nyt sille saatiin jatkoa.

Viime vuosien kriisit, joihin on liittynyt asevoiman käyttöä, ovat tapahtuneet yllättävästi ja nopean tilannekehityksen jälkeen. Aseellisissa konflikteissa on käytetty myös tunnuksettomia, mutta selvästi järjestäytyneitä sotilaallisia toimijoita, ”pieniä vihreitä miehiä”.

Asetin tänään hankkeen, jonka tehtävänä on valmistella ehdotukset lainsäädäntömuutoksista, jotka ovat tarpeen tunnuksettomaan sotilaalliseen uhkaan vastaamiseksi alueloukkaustilanteessa koko Suomen alueella.

Nykylainsäädännössä on vihreiden miesten mentävä aukko. Tällä hetkellä ei ole olemassa riittävää laillista pohjaa, jolla voidaan sotilaallisesti vastata myös sellaisen valtiotoimijan aiheuttamaan uhkaan, joka ei noudata kansainvälisen oikeuden periaatteita. Eli sellaisen joukon sotilaalliseen toimintaan, joka ei kanna selkeästi toisen valtion asevoimien tunnuksia.

Hankkeen tavoitteena on saattaa Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamista ja valvontaa koskeva lainsäädäntö vastaamaan kattavammin muuttunutta tilannetta.

Tarvittavat ehdotukset säädösmuutoksiksi valmistellaan mahdollisimman pian siten, että ne ovat toivottavasti eduskunnan käsittelyssä vielä kevätistuntokaudella 2017.