Nuori kapinallinen oli pukeutunut viimeiseen koulukuvaan 1988 aistikkaasti peltipaitaan. Heti yo-kirjoitusten jälkeen edessä olikin lähtö vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen.

Nuorempana taittuivat pitkätkin matkat. Tässä on työn alla vuoden 1988 sateinen Helsinki City Marathon – aika oli 3.38.

Nimeni on Jussi Niinistö. Sukujuuret löytyvät Etelä-Pohjanmaalta, äidin puolelta Hämeestä. Olen tunnistavinani heimopiirteitä itsestäni.

Olen syntynyt Helsingissä 1970 mutta käynyt kouluni Vantaalla. Muistelen lämpimästi Seutulan kyläkoulua, josta opintieni alkoi 1977.

Rajatorpan koulun kautta siirryin Hämeenkylän yläasteelle ja lukioon, josta kirjoitin viiden laudaturin ja yhden magnan ylioppilaaksi 1989.

Vantaalla asuin Seutulassa, Varistossa ja Hämevaarassa. Opiskeluaikana asuin vaimoni Katin kanssa Helsingin Tapulikaupungissa.

Opettajavaimoni Katin kanssa olemme olleet naimisissa vuodesta 1993. Perheeseemme kuuluu kolme reipasta lasta: Elias, Venla ja Milka. Kaikki ovat jo kouluiässä.

Harrastan lenkkeilyä ja lukemista; pidän saunomisesta.

Työviikon päätteeksi juoksulenkki luonnossa, perhesauna ja putkiradiosta lauantain toivotut – siinä käsitykseni laadukkaasta vapaaillasta.

Aloitin historianopiskelun Helsingin yliopistossa 1990 suoritettuani varusmiespalveluksen Karjalan prikaatissa. Sotilasarvoltani olen luutnantti.

Väittelin filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1998. Väitöskirjani käsitteli everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen elämää aktivistina, sotilaana, poliitikkona ja kirjailijana.

Väitöstilaisuuteni 4.4.1998 aluksi pitämäni akateemisen puheen eli lectio praecursorian aiheena oli aktivismi ja sen pitkä linja. En käsitellyt kettutyttöjä vaan suomalaisia itsenäisyystaistelijoita.

Väitöskirjan jälkeen kertyi sen verran tuotantoa historiantutkimuksen saralta, että sain 2004 nimitykset Maanpuolustuskorkeakoulun Suomen sotahistorian ja Helsingin yliopiston Suomen historian dosentiksi.

Kirjoittamani kirjat käsittelevät lähinnä Suomen uudempaa poliittista ja sotahistoriaa. Pääteoksinani pidän väitöskirjan ohella elämäkertoja Bobi Sivénistä ja Isontalon Antista sekä Heimosotien historiaa 1918−1922.

Suomen itsenäisyystaistelu, sotahistoria ja sotiimme liittyvä perinnetyö ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Arvostan maanpuolustuksen eteen tehtyä ja tehtävää työtä.

Politiikka imaisi minut mukaansa keväällä 2004, kun ystäväni Timo Soini pyysi Perussuomalaisten vaalikoordinaattoriksi. Tunnen Timon jo pidemmältä ajalta. Olimme muun muassa olleet samaan aikaan Suomalaisuuden Liiton hallituksessa.

Uskalla voittaa vaalit! Ihailen Timo Soinin aatteellisuutta, sitkeyttä ja poliittista hoksnokkaa. Haluan tukea hänen työtään. Fotokonttorin kuva Seinäjoen puoluekokouksesta 2009.

Ensimmäinen koetukseni – työ Perussuomalaisten vaalimenestyksen eteen EU-vaaleissa 2004 – oli mielenkiintoinen kokemus, jos kohta puolueen menestys jäikin lievästi sanottuna vaatimattomaksi. Sitäkin mukavampaa oli hakea revanssi vuoden 2009 EU-vaaleissa. Itsenäisyyden asia ei vanhene koskaan, kuten vaalien äänikuningas Timo Soini totesi tuloksen ratkettua.

Olin Timo Soinin vaalipäällikkönä presidentinvaaleissa 2006 ja puolueen valtakunnallisena vaalipäällikkönä eduskuntavaaleissa 2007. Näissä vaaleissa luotiin vankka pohja Perussuomalaisten nykyiselle kannatukselle, historialliselle voittoputkelle. Olin Soinin vaalipäällikkönä myös presidentinvaaleissa 2012.

Vuosien varrella olen ottanut osaa puolueen eri työryhmiin ja päässyt vaikuttamaan Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ja puolueen linjauksiin. Etenkin vaaliohjelmatyöryhmien työtä pidän perustavaa laatua olevana. Eduskuntavaaliohjelma 2011 löytyy puolueen kotisivuilta.

Voittajien oli helppo hymyillä EU-vaalien jälkeen 2009. Kannatus oli peräti 9,8 %, kun se edellisissä EU-vaaleissa oli ollut 0,5 %. Vaalipäällikön mieluisa tehtävä oli kiittää ehdokkaita ravintola Zetorin valvojaisissa. Kuva Fotokonttori.

Vuodesta 2005 eduskuntavaaleihin 2011 päätyöni oli Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteerinä. Se oli näköalapaikka oppia, miten politiikkaa tehdään ja miten kansanedustuslaitos toimii.

Nurmijärven kunnanvaltuustossa olen toiminut vuodesta 2009. Sain viime kunnallisvaaleissa tasan 500 ääntä, mikä suoraan sanoen yllätti. Se oli aikamoinen äänipotti 39 000 asukkaan kunnassa.

Olen yrittänyt olla luottamuksen arvoinen niin valtuustossa kuin muissakin kunnallisissa luottamustoimissa. Olen esimerkiksi pitänyt lapsiperheiden asiaa esillä.

Perussuomalaisten puoluekokous 2009 Seinäjoella oli ikimuistoinen kokemus. Puhujapöntössä vierailin minäkin. Kuva Matias Turkkila.

Haluan osaltani olla säilyttämässä Nurmijärveä turvallisena ja kaikkia kuntalaisia oikeudenmukaisesti kohtelevana kotikuntana.

Olen myös kirjoittanut tavoitteista ja toiminnasta paikallislehteen, jotta Suomen suurimman kunnan – kun kaupunkeja ei oteta huomioon – kuntalaiset tietäisivät, missä milloinkin mennään. Kunnallispoliittisesta toiminnastani löytyy lisää tietoa Nurmijärven Perussuomalaisten kotisivuilta.

Maailmankatsomukseltani olen isänmaallinen. Haluan toimia eduskunnassa hyvän ja turvallisen Suomen puolesta.

Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas. Kukaan ei ole syntynyt tänne turhaan, vaan kaikkia tarvitaan. Oikeudenmukaisuus, kansanvaltaisuus ja heikoimmista huolehtiminen rakentavat kansakokonaisuutta.

Tällä kuvalla kävin kuntavaalitaistoon 2008. Taustalla Vantaanjoen Myllykoskea. Kuva Kimmo Kakko.

Vasemmistolainen järjestövalta tai oikeistolainen rahavalta eivät minua kiinnosta. Olen Perussuomalainen. Fotokonttorin kuva Seinäjoen puoluekokouksesta 2009

Tämän puolesta. Satuin onnekkaasti vangitsemaan biteiksi Suomen valtiolipun valoineen ja varjoineen sen liehuessa eduskunnan salossa 2006.