Puolustusvoimien rynnäkkökiväärit

Eduskunnan puhemiehelle

Puolustusvoimauudistuksen myötä Suomen sodan ajan reservi uhkaa supistua 230 000:een. Kaksi vuosikymmentä sitten reservin koko oli yli puoli miljoonaa miestä. Tuolloin hankittiin kustannustehokkaissa asehankinnoissa muun muassa Itä-Saksan kansanarmeijan jäämistöstä perusvarustusta tuolle joukolle. Viime vuosien aikana varustusta on harkitsemattomastikin hävitetty ja puolustusvoimauudistuksen myötä käyttökelpoisen kaluston tuhoaminen varastoista jatkunee edelleen. Lehtitiedon mukaan seuraavana vuorossa lienee 100 000 uudenveroista itäsaksalaista AK-47-tyyppistä rynnäkkökivääriä (Helsingin Sanomat 13.1.2012).

Puolustusvoimilla on suomalaisia, itäsaksalaisia ja kiinalaisia rynnäkkökiväärejä. Rauhan aikana käytössä on kotimainen ase. Ulkomaiset aseet on pidetty varastoituna sodan ajan varalle. Itäsaksalaisia ja kiinalaisia rynnäkkökiväärejä hankittiin 1990-luvun alussa yhteensä noin 200 000 kappaletta.

Kaluston tuhoamista on perusteltu sen massavanhenemisella ja korkeilla varastointi- ja ylläpitokustannuksilla. Massavanhenemisella tarkoitetaan yksittäisen ison sotavarusteryhmän loppuun kulumista, käyttöturvallisuuden vaarantumista tai sotavarusteen suorituskyvyn menettämistä. Tuhoamisvaarassa olevien itäsaksalaisten ja kiinalaisten rynnäkkökiväärien kohdalla näin ei kuitenkaan ole, sillä aseet ovat uudenveroisia eikä rynnäkkökivääri asejärjestelmänä ole vanhentunut. Puolustusministeriönkin mukaan nykyinen rynnäkkökiväärikalusto säilyy käyttökelpoisena vuoteen 2035 asti. Eri asia on niihin nykyajan taistelukentällä tarpeellisten lisävarusteiden kuten pimeänäkökyvyn ja vastaavien laitteiden hankinta. Varastointikulut puolestaan vaikuttavat liioitelluilta. Saavutetaanko niitä vähentämällä todellisia säästöjä? Vai onko todellisuudessa vain tarkoitus – väärinymmärretyn Nato-yhteensopivuuden nimissä – päästä eroon armeijamme itäkalustosta?

Toimivien aseiden tuhoamisessa ei ole sotilaallista tai taloudellista järkeä. Suomen kaltaisen maan kannattaisi hankkia varustuksensa sieltä mistä sitä kustannustehokkaimmin saa, sellaista mikä on yksinkertaista ja kenttäkelpoista, sellaista mikä sopii oman maan puolustamiseen eikä henkisesti hirttää itseään Nato-standardeihin – varsinkaan kun Nato-yhteensopivuuden kannalta sillä, onko varastoissamme venäläisiä aseita ja ampumatarvikkeita, ei ole mitään merkitystä. Yhteensopivuudessa on kyse yhteisistä logistisista- ja johtamisjärjestelmistä, ei maavoimien asemalleista ja kalibereista.

Ylimääräinen kalusto hävitetään yleensä romuttamalla tai myymällä. Myymisessä on kuitenkin ongelmia. Itäsaksalaisista ja kiinalaisista rynnäkkökivääreistä ei maailmalla makseta käytännössä mitään ja pahimmassa tapauksessa aseet voivat jälleenmyynnin kautta päätyä kriisimaiden käyttöön. Siksi aseet on syytä säilyttää varastoissa pahan päivän varalta mutta osa aseista olisi sarjatulitoiminto pitävästi poistettuna mahdollista myydä vastuullisille aktiivireserviläisille ampumataidon ylläpitämiseen. Asekeräilijät voivat myös tulla kysymykseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä Puolustusvoimien sodan ajan reservin koon supistamisen seurauksena poistoon joutuneville itäsaksalaisille ja kiinalaisille rynnäkkökivääreille ja onko harkittu osan myymistä, sarjatulitoiminto pitävästi poistettuna, vastuullisille suomalaisille aktiivireserviläisille?

Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Pentti Oinonen /ps

Ismo Soukola /ps.

Kotkaniemen kehittäminen itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi

Eduskunnan puhemiehelle

Pehr Evind Svinhufvud (1861–1944) muistetaan sortovuosien laillisuustaistelijana, eduskunnan puhemiehenä, Suomen itsenäisyyden julistajana ja itsenäisyyssenaatin puheenjohtajana, Suomen valtionhoitajana, pääministerinä sekä tasavallan kolmantena presidenttinä. Kansa tunsi hänet Ukko-Pekkana, kansanomaisena maanisänä. Nyt Museovirasto on säästösyistä päättänyt sulkea Luumäellä sijaitsevan P.E. Svinhufvudin kotimuseon, Kotkaniemen. Museo on aikaisemminkin, vuonna 2010, ollut lakkautusuhan alla.

P.E. Svinhufvud

Kotkaniemi myytiin valtiolle 1999, sillä Svinhufvudin sukuun kuuluvat omistajat pitivät tärkeänä, että tämä kaikkiin suomalaisiin ja maan itsenäisyyteen liittyvä kokonaisuus säilyisi Suomen kansalla. Kotkaniemi ei ole vain paikallisesti merkittävä paikka eikä se keskity ainoastaan P.E. Svinhufvudin henkilöhistoriaan, vaan hänen elämäntyönsä kautta museossa kerrotaan laajasti Suomen nykyhistoriasta.

Kotkaniemen sulkeminen tuli yllätyksenä, sillä käynnissä on vastikään ollut museon kehittämishanke. Eräissä suunnitelmissa on väläytetty museon kehittämistä itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi. Tämä olisikin luonnollinen kehityssuunta koko kansakuntaamme koskettavalle museolle. Kotkaniemi sopisi hyvin etenkin vuonna 2017 vietettävien Suomen valtiollisen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlallisuuksien yhdeksi juhlapaikaksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus aikeissa ryhtyä toimiin P.E. Svinhufvudin kotimuseon Kotkaniemen kehittämiseksi itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlallisuuksien merkeissä?

Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Välikysymyksessä nostamme esille hallituksen omituisen toiminnan uudistusta valmisteltaessa sekä uudistuksen seuraukset. Koko kansakuntaa koskettavasta asiasta on syytä keskustella nyt, eikä vasta syksyllä osana turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa.

Kataisen hallituksen ohjelman mukaan uudistus piti valmistella parlamentaariselta pohjalta. Nyt hallitus kuitenkin toimii ohjelmansa vastaisesti jättäen eduskunnan lähes kokonaan uudistusta koskevan päätöksenteon ulkopuolelle. Välikysymyksessä kysymmekin hallitukselta, miten se aikoo palauttaa poliittisen päätöksenteon uskottavuuden.

Uudistuksen ratkaisumalli herättää kysymyksiä. Sen mukaisesti sodan ajan reservi supistuisi kolmanneksen. Mallista ei kuitenkaan selviä, mihin sodan ajan joukkoihin vähennykset kohdistetaan tai miten reservi jatkossa muodostuu. Koulutetaanko jatkossa koko miesikäluokka ja mihin ikään saakka sodan ajan joukot pidetään sijoitusluetteloissa? Siitä eivät myöskään selviä vaihtoehtoiset ratkaisumallit eikä mistään voi tarkistaa esitettyjen säästötavoitteiden todenperäisyyttä.

Suomea puolustetaan tulevaisuudessa pienemmillä joukoilla. Kertausharjoitukset käytännössä lopetetaan, varusmiesten maastovuorokausia vähennetään, Hornetit pysyvät hangaareissa ja merivoimien alukset satamissa. Käsittämätön määrä varuskuntia lakkautetaan tai yhdistetään. Sotilassoitto soi yhä harvemmin. Lisäksi Puolustusvoimien henkilöstöstä ja materiaalihankinnoista leikataan tavalla, joka koettelee itsenäisen puolustusratkaisumme uskottavuutta.

Esitämme välikysymyksessä vakavan huolemme siitä, miten tässä yhdistetyssä uudistus- ja säästömyräkässä turvataan uskottava, koko maan puolustus ja säilytetään yleinen asevelvollisuus sekä maanpuolustustahto.

Yleisen asevelvollisuuden rapauttaminen on väärää politiikkaa. Puheet ikäluokkien pienenemisestä ovat tarkoitushakuisia. Uudistuksen jälkeen edes nykyisin koulutettavaa osuutta ikäluokasta ei ole mahdollista kouluttaa, sillä varuskunnissa ei lähitulevaisuudessa ole riittävästi petipaikkoja.

Säästöt olisi voitu priorisoida toisinkin. Esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselyn mukaan kansalaiset kohdistaisivat Puolustusvoimien säästöt ensisijaisesti kansainväliseen kriisinhallintaan. Hallitus toimii kuitenkin päinvastoin.

Puolustusvoimauudistus on suurin sitten jatkosodan päättymisen. Eduskunnasta ei saa tehdä kumileimasinta, kun puolustuskykyämme merkittävästi murennetaan. Hallitus vastaa välikysymykseen lähipäivinä. Keskustelu päättyy äänestykseen hallituksen luottamuksesta.

Kolumni julkaistu Aamupostissa 15.2.12. Välikysymyksen käsittelypäiväksi eduskunnassa on varmistunut 29.2.12.

Dieselöljyn polttoaineveroa on korotettu kahdessa vaiheessa siten, että vero on vuoden 2012 alusta 10,55 senttiä litralta korkeampi kuin se oli vielä vuoden 2010 lopussa. Tästä 7,9 senttiä litralta on jo aiemmin Mari Kiviniemen hallituksen aikana päätettyä korotusta ja 2,65 senttiä litralta Jyrki Kataisen hallituksen antamaan esitykseen perustuvaa. Dieselöljyn polttoaineveron korotusta on osittain kompensoitu alentamalla kuorma-autojen käyttövoimaveroa. Energiaverotuksen muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 147/2010) perustelujen mukaan tarkoituksena  oli kohdistaa tämä  nimenomaan kuorma-autoihin. Kuorma-autojen käyttövoimaveron alentamisesta johtuvan kompensaation taikka tuen määrä on vuositasolla suunnilleen 40 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksessä todettiin, että tätä tukea ei ollut tarpeen kohdistaa pakettiautoille muun muassa siitä syystä, että niiden käyttövoimavero on jo muutoinkin matala. Esityksen perusteluissa ei kuitenkaan verrata pakettiautojen käyttövoimaveron tasoa muun kuljetustoiminnan eli lähinnä kuorma-autojen verotasoon, vaan paremminkin henkilöautojen käyttövoimaveron tasoon.

Kaksiakselisen ilman perävaunua käytettävän kuorma-auton käyttövoimaveron määrä kokomaismassan 100 kiloa kohden on 0,6 senttiä päivässä alle 12 tonnin kuorma-autosta, kun pakettiauton vero on vastaavasti 0,9 senttiä. Jos näillä verotasoilla verrataan kokonaismassaltaan 3500 kilon ajoneuvon veroa, pakettiauton vero 0,9 sentin perusteella on 114,97 euroa vuodessa ja 0,6 sentin mukaan laskettuna vero olisi 76,65 euroa vuodessa. Erotus olisi siis 38,32 euroa.  Tämän suuruinen käyttövoimaveron alennus tarkoittaisi 5600 luvanvaraisessa liikenteessä olevalle pakettiautolle kaikkiaan noin 0,2 miljoonan euron suuruista veron määrää. Euromääräisesti massaltaan 3,5 tonnin pakettiauton käyttövoimavero on  pakettiauton pienemmästä kokonaismassasta johtuen vain noin puolet 12 tonnin kuorma-auton käyttövoimaverosta, vaikka kuorma-auton vero onkin 100 kiloa kohden hieman alempi.   Jos koko noin 300.000 ajoneuvon suuruisen pakettiautokannan  käyttövoimavero alennettaisiin 0,6 senttiin, tämä pienentäisi käyttövoimaveron kertymää noin 7 miljoonalla eurolla.

Kuorma-autojen käyttöveromuutoksessa ei ole tehty eroa luvanvaraisessa liikenteessä olevien ja muiden kuorma-autojen välillä. Luvanvaraisessa liikenteessä olevien kuorma-autojen osuus on suunnilleen kolmannes koko kuorma-autokannasta. Muussa kuin luvanvaraisessa liikenteessä olevista kuorma-autoista suurin osa lienee erilaisen elinkeino- tai ammatinharjoittamistoiminnan käytössä. Todennäköisesti tilanne on sama myös pakettiautojen osalta. Pakettiautojenkaan käyttövoimaveroa ei ole syytä eriyttää sen perusteella käytetäänkö ajoneuvoa luvanvaraisessa liikenteessä vai ei.

Kaiken kaikkiaan voidaan arvioida, että pakettiautojen käyttövoimaveron euromääräisesti autoa kohden pieni muutos ei oleellisesti vaikuttaisi pakettiautojen käyttöön sen enempää luvanvaraisessa liikenteessä kuin muussakaan liikenteessä. Koska erilaisia poikkeamia tulisi verotuksessa ottaa käyttöön vain hyvin painavista syistä, ei ole tarkoituksenmukaista porrastaa pakettiautojen käyttövoimaveroa myöskään sen perusteella mihin liikenteeseen pakettiautoja käytetään.

Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 2012

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Näin kommentoin eilen Facebook-profiilissani Alma Median lehdissä julkaistua uutista, jonka otsikon mukaan olisin mukamas muuttanut mieleni Dragsvikin kiistellyn varuskunnan suhteen.

Otsikko ei siis pidä paikkaansa. Linjani pitää edelleen. Itse juttu on suurin piirtein oikein. Totean tämän nyt pyhäpäivän ratoksi blogissanikin, koska asiasta on minulta tiedusteltu.

Suomesta on lakkautettu jo liikaakin varuskuntia. Nyt ehdotetut massalakkautukset ovat täysin kohtuuttomia. Palaan aiheeseen välikysymyspuheessani. Parhaillaan vastailen kansalaispalautteeseen, jota tulvii sähköpostiini ja puhelimeeni. Pahoittelen, että en ehdi kaikkiin heti vastata.

Muun muassa Pohjois-Karjalan Prikaatin kohtalo huolettaa kansalaisia. Aiheesta. Puolustusvaliokunta vieraili Kontiolahdella viime marraskuussa. Liitänkin oheen kuvan prikaatin komeasta lipusta, jonka eräs kansalainen minulle lähetti. Prikaatin puolesta!

Olen antanut Perussuomalaisten historian järjestyksessä toisen välikysymyksen lainmsäädäntöjohtaja Keijo Koivukankaalle. Mukana olivat myös Ismo Soukola, Pentti Oinonen ja Pirkko Ruohonen-Lerner. - Kuva Harri Lindell.

Ohessa välikysymyksen teksti kokonaisuudessaan, luen sen ensi tiistaina täysistunnon alussa. Siitä alkaa juosta 15 päivän aika, jonka kuluessa hallituksen on vastattava. Palaan asiaan!

VÄLIKYSYMYS

Puolustusvoimauudistus

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (UTVA) käsitteli kokouksessaan 8. helmikuuta 2012 puolustusvoimauudistusta puolustusvoimain komentajan ratkaisumallin pohjalta. Valtioneuvoston tiedotteen mukaan puolustusvoimauudistusta ryhdytään nyt toteuttamaan puolustusministeriön ohjauksessa. Valtioneuvoston tiedotteesta ei selviä, hyväksyikö UTVA ja niin muodoin hallitus puolustusvoimain komentajan ratkaisumallin.

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan puolustusvoimauudistus valmistellaan parlamentaariselta pohjalta ja se käsitellään osana eduskunnalle annettavaa laaja-alaiseen turvallisuuskäsitteeseen perustavaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Nyt hallitus toimii ohjelmansa vastaisesti. Parlamentaariseksi valmisteluksi ei voida katsoa kansanedustaja Ilkka Kanervan johdolla toiminutta kontaktiryhmää, koska kyseiselle ryhmälle ei annettu olennaisia tietoja Puolustusvoimien rakenteiden muuttamisesta.

Hallitus aikoo tuoda turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon eduskunnalle vasta syksyllä 2012, jolloin puolustusministeri on jo päättänyt oleellisilta osin puolustusvoimauudistuksen aiheuttamista rakenteellisista muutoksista.

Puolustusvoimien toiminta perustuu sodan ajan tarpeeseen, johon turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon turvallisuusanalyysi antaa perusteet. Ainakaan Perussuomalaisten eduskuntaryhmälle ei ole esitelty tulevaa Puolustusvoimien sodan ajan organisaatiota eikä siihen olennaisesti liittyvää turvallisuusanalyysia.

Puolustusvoimain komentajan ratkaisumallin mukaisesti sodan ajan joukkojen määrää leikataan kolmanneksella. Mistään ei kuitenkaan selviä, mihin sodan ajan joukkoihin vähennykset kohdistetaan tai miten reservi jatkossa muodostuu. Koulutetaanko jatkossa koko miesikäluokka ja mihin ikään saakka sodan ajan joukot pidetään sijoitusluetteloissa?

Puolustusvoimain komentajan ratkaisumalli puolustusvoimauudistuksesta vaikuttaa olevan pelkästään Puolustusvoimien rauhan ajan toimintojen ja organisaation uudelleenjärjestely. Ja vielä sellainen, jonka Puolustusvoimat on pakotettu toteuttamaan nopeutetussa aikataulussa seuraavien kahden vuoden aikana.

Komentajan ratkaisumalli herättää lukuisia kysymyksiä. Siitä eivät selviä vaihtoehtoiset ratkaisumallit eivätkä niiden kustannukset. Myöskään mistään ei voida tarkastaa esitettyjen säästötavoitteiden todenperäisyyttä. Esimerkiksi joukko-osastojen lakkauttamisella ja yhdistämisellä väitetään saatavan 60–65 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Tämä edellyttää, että lakkautettavien yksiköiden vuokrasopimuksista päästään eroon. Muutoin ollaan siinä tilanteessa, josta Valtiotalouden Tarkastusvirasto huomautti omassa kertomuksessaan vuonna 2010. Poliittisen päättäjän on vaadittava jatkossa Puolustusvoimilta todellisia, todistettavia ja tarkastettavia laskelmia.

Poliittisen päätöksenteon kannalta hallituksen toiminta on erittäin omituista. Hallitus toimii oman ohjelmansa vastaisesti ja jättää eduskunnan tosiasiallisesti lähes kokonaan päätöksenteon ulkopuolelle. Samoin vaikuttaa siltä, ettei hallitus kyennyt tekemään asiassa päätöstä, vaan jätti Puolustusvoimiin kohdistuvien päätösten tekemisen pelkästään puolustusministerin ja puolustushallinnon virkamiesten vastuulle. Tämä on ainutkertaista itsenäisen Suomen historiassa.

Puolustusvoimauudistus on odotettua suuremman mittaluokan katastrofi Suomen maanpuolustukselle. Se heikentää Puolustusvoimien suorituskykyä merkittävällä tavalla.

Uudistus toteutetaan samaan aikaan kun hallitus ajaa armeijan armottomalle säästökuurille. Suomea puolustetaan tulevaisuudessa pienemmillä joukoilla. Kertausharjoitukset käytännössä lopetetaan, varusmiesten maastovuorokausia vähennetään, Hornetit eivät lennä ja merivoimien alukset pysyvät satamissa. Suuri määrä varuskuntia lakkautetaan tai yhdistetään. Sotilassoitto soi yhä harvemmin. Lisäksi Puolustusvoimien henkilöstöstä ja materiaalihankinnoista leikataan tavalla, joka koettelee itsenäisen puolustusratkaisumme uskottavuutta.

Leikattu reservi puutteellisine varusteineen ei riitä pelotteeksi mahdolliselle hyökkääjälle, kun vielä muistetaan, että liittyminen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vei armeijaltamme edullisen ja tehokkaan välineen maahantunkeutujia vastaan.

Varuskuntien massalakkauttaminen on vastuutonta politiikkaa. Varuskunnilla on merkitystä maanpuolustustahdolle ja yleiseen asevelvollisuuteen sekä alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme.

Aluepolitiikkaa on turha tässä yhteydessä parjata. Sillä kohotetaan maanpuolustustahtoa ja tuetaan alueellisen puolustuksen periaatetta. Maakuntien varuskunnat ovat tarpeellisia myös sotilaallisen suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa teknoarmeijakin on hampaaton.

Yleisen asevelvollisuuden rapauttaminen on väärää puolustus- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Puheet ikäluokkien pienenemisestä ovat tarkoitushakuisia. Uudistuksen jälkeen edes nykyisin koulutettavaa osuutta ikäluokasta ei ole mahdollista kouluttaa, sillä varuskunnissa ei ole lähitulevaisuudessa riittävästi petipaikkoja.

Hallituksen ajama kehityssuunta ajaa Suomea kohti valikoivaa asevelvollisuutta, joka johtaa palkka-armeijaan ja sitä kautta Ruotsin tielle. Kun yhä harvempi käy armeijan, suomalaisista kodeista on kohta vaikea löytää aitoa kosketuspintaa Puolustusvoimiin. Maanpuolustus ei ole sen jälkeen enää yhteinen asiamme.

Oma lukunsa on se, että Uudenmaan Prikaati säilyy Dragsvikissä eikä tule yhdistetyksi vieressä olevaan Upinniemen varuskuntaan. Kielipolitiikka selätti puolustus- ja aluepolitiikan.

Dragsvikin sijaan lakkautuslistalla on esimerkiksi Pohjois-Karjalan Prikaati Kontiolahdella. Se sijaitsee alueella, joka on jo muutenkin viime vuosina kärsinyt työpaikkojen menetyksistä. Lisäksi Pohjois-Karjalan Prikaatissa on olennaista alueellisen puolustuksen osaamista.

Selvitystä vaatii puolustusministeri Stefan Wallinin mahdollinen jääviys asiassa. Rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen mukaan ministeri Wallinin jäsenyys Uudenmaan Prikaatin killan valtuuskunnassa on ongelmallinen.

Haettavat säästöt olisi voitu priorisoida toisinkin. Esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tuoreen kyselyn mukaan kansalaiset kohdistaisivat Puolustusvoimien säästöt ensisijaisesti kansainväliseen kriisinhallintaan. Kansainvälisiin operaatioihin osallistumista perustellaan usein muun muassa oman maan puolustuskyvyn parantumisella, mutta esimerkiksi reserviläisten kertausharjoitukset olisivat kustannustehokkaampi keino ylläpitää puolustuskykyä.

Uudistus on suurin sitten jatkosodan päättymisen. Eduskunnasta ei saa tehdä kumileimasinta. Uudistuksesta on syytä keskustella nyt, eikä vasta syksyllä osana turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, jolloin toimenpiteet on jo päätetty puolustusministerin ja puolustushallinnon virkamiesten toimesta.

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:

Miten hallitus aikoo palauttaa poliittisen päätöksenteon uskottavuuden sekä varmistaa hallitusohjelmaan kirjatun periaatteen toteutumisen puolustusvoimien toimintojen ja rakenteen uudistamisessa sekä turvata uskottavan koko maan puolustuksen, yleisen asevelvollisuuden, maanpuolustustahdon, Puolustusvoimien henkilöstöryhmien yhdenvertaisen kohtelun, työllisyyden ja alueellisen tasa-arvon puolustusvoimauudistuksen yhteydessä?

Puolustusministeri Stefan Wallin:  Arvoisa puhemies! Edustaja Niinistö kuvaa aika osuvalla tavalla sitä hyvinkin haasteellista maastoa, missä tätä uudistusta nyt tällä hetkellä tehdään. Täytyy muistaa, että tämä puolustusvoimauudistuksen tarve todettiin jo itse asiassa vuoden 2009 selonteon valmistelun yhteydessä mutta silloin taloustilanne näytti sen verran hyvältä, että johtopäätöksiä ei silloin vielä vedetty. Nyt hallitusohjelman yhteydessä sovittiin puolustusvoimauudistuksesta. Se olisi ollut tulossa siis joka tapauksessa nimenomaan rakenteellisena uudistuksena, mutta sen toteuttaminen kävi vaikeammaksi, kieltämättä, sen jälkeen, kun tähän kylkeen vielä liitettiin tämä hallitusohjelman säästöpäätös. Tämä tarkoittaa sitä, että tämä rakenteellinen uudistus on tehtävä aika nopeasti, jotta nämä hallitusohjelman tarkoittamat säästöt saadaan käyttöön vuoteen 2015 mennessä ja siitä eteenpäin. Siihen asti olemme suhteellisen vaikeassa tilanteessa, koska joudumme tilapäisesti laskemaan puolustuskykyä muun muassa kertausharjoituksien aika matalan tason kautta, mutta tämä tehdään sen takia ja sillä edellytyksellä, että voimme vuodesta 2015 eteenpäin (Puhemies koputtaa) palauttaa toiminnan normaalitasolle.

Tätä uudistusta on valmisteltu puolustuskorttelissa elikkä Kaartin korttelissa. Sitä on seurannut kontaktiryhmä, (Puhemies koputtaa) joka on koostunut jokaisen eduskuntaryhmän jäsenistä. Se on saanut tietoa (Puhemies koputtaa) kaikista vaiheista, ja tällä tavalla on myöskin noudatettu hallitusohjelman tarkoittamaa kirjainta.

Jussi Niinistö/ps:  Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma on merkittävä paperi, sen on hyväksynyt eduskunnan enemmistö. Puolustusvoimain uudistaminen ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle ohjelman mukaisesti. Ei ollut aitoa parlamentaarista valmistelua. Hallitus ja kenraalit viittasivat kintaalla eduskunnalle, josta ollaan tekemässä nyt kumileimasinta. Edellisen selonteon käsittelyn yhteydessä silloinen puolustusvaliokunta totesi, että Puolustusvoimien alueellisella läsnäololla, siis varuskunnilla, on paitsi merkittävä maanpuolustustahtoa nostattava myös taloudellinen vaikutus ja että esimerkiksi sotilassoittokunnilla on tärkeä rooli linkkinä kansalaisiin ja maanpuolustustahtoon. Nyt tälläkin pyyhittiin pöytää.

Kysynkin ministeri Wallinilta: Miten käy politiikan uskottavuuden? Mitä puolustusvoimauudistusta koskevia asioita ylipäätään on tulossa eduskunnan käsittelyyn? Eikö tämän mittaluokan asioita kannattaisi käsitellä laajasti juuri täällä eduskunnassa? Siksi jätämmekin välikysymyksen huomenna.

Puolustusministeri Stefan Wallin: Arvoisa puhemies! Tämä puolustusvoimauudistus tosiaankin on valmisteltu hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan toimeksiannon mukaisella tavalla. Tämä toimeksianto annettiin syksyllä presidentin läsnä ollessa, ja sen mukaan valmistelu eteni hallituksen toimesta Puolustusvoimien ja puolustusministeriön yhteistyönä. Samaan yhteyteen perustettiin ulko- ja turvallisuuspoliittisen Utvan päätöksellä tämä kontaktiryhmä, johon jokainen eduskuntaryhmä on osallistunut omalla panoksellaan. Tällä tavalla on annettu tietoa ihan reaaliajassa siitä, missä mennään, minkä tyyppisten haasteiden edessä olemme, ja tällä tavalla myöskin eduskuntaryhmät ovat päässeet mukaan tähän prosessiin.

Samalla hallitusohjelma myöskin lupaa, ja se on tulossa, turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Sen valmistelu lähtee toden teolla liikkeelle nyt kevään aikana, ja se annetaan sovitulla tavalla eduskunnalle syksyllä, minkä yhteydessä myöskin tämä rakenneuudistus kytketään tähän selontekoon, jolloin ne muodostavat kokonaisuuden.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Niinistö kommentoi hallituksen tänään julkistamaa puolustusvoimauudistusta seuraavasti:

JUSSI NIINISTÖ: PUOLUSTUSKYKYÄ MURENNETAAN

Tänään julkistettu puolustusvoimauudistus on odotettua suuremman mittaluokan katastrofi Suomen maanpuolustukselle. Kataisen hallitus aikoo määrätietoisesti heikentää Puolustusvoimien suorituskykyä.

Jos uudistus runnotaan tässä muodossa läpi, voidaan perustellusti kysyä: onko meillä enää uskottava, koko maan kattava puolustus vai olemmeko astuneet Ruotsin tielle, kohti oman maan puolustuksen unohtamista ja palkka-armeijaa?

Sodan ajan reservin määrä on uudistuksen isoja kysymyksiä. Nyt se on 350 000 ja uudistuksen jälkeen 230 000. Suomi on suuri maa. Riittääkö leikattu reservi mahdolliselle hyökkääjälle pelotteeksi?

Varuskuntien massalakkauttaminen on vastuutonta politiikkaa. Varuskunnilla on merkitystä maanpuolustustahdolle ja yleiseen asevelvollisuuteen sekä alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme.

Aluepolitiikkaa on turha tässä yhteydessä parjata. Jos sillä voidaan kohottaa maanpuolustustahtoa ja tukea alueellisen puolustuksen periaatetta, ovat maakuntien varuskunnat tarpeellisia myös sotilaallisen suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa on teknoarmeijakin hampaaton.

Nylands Brigad säilyy Dragsvikissä eikä tule yhdistetyksi vieressä olevaan Upinniemen varuskuntaan, vaikka se olisi ollut sekä sotilaallisesti että taloudellisesti perusteltua. Kielipolitiikka ratkaisi.

Hallitus ajaa puolustusvoimauudistusta poikkeuksellisessa järjestyksessä. Parlamentaarisen kontaktiryhmän työllä ei ollut merkitystä. Eduskunnassa on syytä keskustella uudistuksesta nyt eikä vasta syksyllä osana turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa.

Perussuomalaiset tulevat huomisessa ryhmäkokouksessaan käsittelemään välikysymyksen tekemistä puolustusvoimauudistuksesta.

Tapasin muiden muassa veteraanikansanedustajamme Raimo Vistbackan, joka antoi meille nuoremmille valtiopäivämiehille hyviä neuvoja kevään poliittiseen toimintaan. Piispa Wille Riekkisen kanssa vaihdoin pari sanaa hänen ekumeenisessa jumalanpalveluksessa pitämästään saarnasta, jossa Riekkinen käsitteli esimerkiksi vihapuhetta yleisellä tasolla.

Toimittajat puolestaan kysyivät mielipidettäni presidentti Tarja Halosen ja puhemies Eero Heinäluoman puheista. Olen kirjailija Aleksis Kiven ystävä mutta myönnän, että puhemiehen Impivaara-viittaus ihmetytti minua ja muitakin Perussuomalaisten kansanedustajia – oliko se viittaus EU-politiikkaan? Puhemiehen tehtävä on kuitenkin edustaa kaikkia kansanedustajia. Presidentin globaalit painotukset olivat sen sijaan hyvinkin tuttuja jo lukuisista aiemmista yhteyksistä.

Tapasinpa myös Marianne Lydénin. Tai sanotaan suoraan: menin niin sanotusti nykäisemään häntä hiasta. Lydén on Hufvudstadsbladetin toimittaja, joka presidentinvaalien alla Uuden Suomen uutisen mukaan oli kirjansa julkistamistilaisuudessa nimitellyt minua rasistiksi. Kirjoitin aiheesta tuolloin blogiini. Nyt Lydén sanoi Uuden Suomen uutisen olevan virheellinen. Hän kiisti nimittäneensä minua rasistiksi. Sanoin, että paikallaolijoilla on toisenlainen näkemys. Lydén kehotti tylyhköön tyyliin tarkistamaan äänitteet. Hän ei itse katsonut aiheelliseksi tehdä asialle mitään.

Että sillä tavalla, toimittaja Lydén. Ryhtiä ja rehellisyyttä…

Mutta huomenna on isompia uutisaiheita politiikassa tarjolla, kun puolustusvoima- ja kuntauudistusasiat pamahtavat pöydälle. Tai jos pamahtavat, sillä hallituksessa alkaa olla selvää rakoilua näiden isojen asioiden suhteen.