Väärin sammutettu!

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä otti viime viikolla kantaa syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan. Sellaista oli meiltä odotettu, ja kansalaiset ottivat sen saapuneen palautteen perusteella hyvin vastaan. Muiden puolueiden sekä ”etelän median” vastaus oli niin ikään odotettu: väärin sammutettu!

Yhtä mieltä ollaan siitä, että ketään ei saa syrjiä etnisen, uskonnollisen, kulttuurisen, aatteellisen, kielellisen tai poliittiseen ryhmään kuulumisen takia. Näin kuuluukin olla. Perussuomalaisia höykytetään kuitenkin sen takia, että vastustamme tämän – voiko sanoa – perinteisen syrjinnän lisäksi myös tiettyä ns. positiivista syrjintää, joista tunnetuimpana esimerkkinä ovat korkeakoulujärjestelmämme ilmeisen ylimitoitetut aloituspaikkakiintiöt ruotsinkielisille.

Tämänkaltainen syrjintä on joidenkin mielestä tietenkin täysin hyväksyttävää, sillä kohdistuuhan se suomenkieliseen enemmistöön. Perussuomalaisten mielestä kielikiintiöt kuitenkin loukkaavat kansalaisten perustuslaissa todettua yhdenvertaisuutta: ei ole oikein eikä yhteiskunnallisen ilmapiirin kannalta tervettä, että ruotsinkielinen suomalainen nuori saa opiskelupaikan helpommin kuin suomenkielinen.

Kaikkeen syrjintään on syytä suhtautua yhtäläisellä vakavuudella, edustivat uhrit sitten vähemmistöä tai enemmistöä. Kuten julkilausumassamme todettiin: ”Kaikkinainen epäsymmetrisyys eri ryhmiin kuuluvien henkilöiden kohtaamien vääryyksien uutisoinnissa ja arvottamisessa lähettää vahvan viestin siitä, että ihmisen arvo riippuu hänen taustastaan.”

Tarkkaa lukua siitä, kuinka paljon ruotsinkieliseen korkeakouluopetukseen on varattu paikkoja, on vaikea saada, sillä yliopistot ilmoittavat omat aloituspaikkamääränsä vaihtelevin käytännöin. Eri laskelmien mukaan ruotsinkieliseen opetukseen on kuluvana vuonna varattu 6–8 prosenttia aloituspaikoista. Kun ruotsinkielisten 20–22-vuotiaiden osuus koko maan samanikäisistä on 5,2 prosenttia, vaikuttaa siltä että heille on varattu opiskelupaikkoja yliopistoissa yli väestöosuuden.

Lisäksi ruotsinkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet ovat joissain yliopistoissa päässeet opiskelemaan esimerkiksi lääketieteelliselle ja oikeustieteelliselle alalle huomattavasti alhaisemmilla pääsykoepisteillä kuin suomenkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet.

Asian selvitystyön käynnistämiseksi olen ensimmäisenä valtiopäivätoimenani jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, joka koskee ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrää yliopistoissa. Onko huomattava kielellinen epäsuhta todellinen ja jos on, mitä hallitus aikoo tehdä asialle? Tämäkin on syrjinnän vastaista työtä ja kansalaisten yhdenvertaisuuden edistämistä.

Syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä piti tänään ryhmäkokoustaan ja sekös kiinnosti mediaa tapaus Teuvo Hakkaraisen takia. Toimittajat päivystivät kolme tuntia oven takana. He suorastaan hyökkäsivät kokoustilaan, kun ovet avattiin. Otin huvikseni kännykkäkameralla oheisen tilannekuvan.

 

Ryhmä antoi Hakkaraiselle huomautuksen. Sen lisäksi päätimme ottaa aloitteen omiin käsiimme ja annoimme seuraavan, yksimielisesti hyväksytyn julkilausuman:

SYRJINTÄÄ, RASISMIA JA VÄKIVALTAA VASTAAN

Pääkaupunkiseudun linja-autonkuljettajiin kohdistuneiden väkivallantekojen ja muiden viimeaikaisten tapahtumien yhteydessä Perussuomalaisten kansanedustajilta on pääkirjoituksissa ja poliittisissa puheenvuoroissa vaadittu rasismin ja syrjinnän tuomitsemista ja siitä irtisanoutumista.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä tuomitsee kaikkinaisen rasismin ja syrjinnän ja sanoutuu siitä irti.

Tuomitsemme mihin tahansa etniseen, uskonnolliseen, kulttuuriseen, aatteelliseen, kielelliseen tai poliittiseen ryhmään kohdistuvan yleistävän tai valheellisen mustamaalauksen ja demonisoinnin riippumatta siitä, edustaako ryhmä enemmistöä vai vähemmistöä.

Tuomitsemme yhtäläisesti kaikki hyökkäykset ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan riippumatta siitä, mitä etnistä tai muuta ryhmää uhri ja tekijä edustavat, ja riippumatta siitä, onko teon takana rasistisia motiiveja, muita motiiveja, vai ei lainkaan motiivia.

Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.

Vaadimme, että poliittiset ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ja keskustelijat suhtautuvat yhtäläisellä vakavuudella kaikkeen syrjintään ja kaikkiin väkivallantekoihin, edustivat uhrit sitten enemmistöä tai jotakin vähemmistöä. Kaikkinainen epäsymmetrisyys eri ryhmiin kuuluvien henkilöiden kohtaamien vääryyksien uutisoinnissa ja arvottamisessa lähettää vahvan viestin siitä, että ihmisen arvo riippuu hänen taustastaan.

Katsomme yksiselitteisesti, että julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana. Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä katsoo tällä kaikkinaisen rasismin, syrjinnän ja väkivallan tuomitsevalla julistuksellaan vastanneensa niihin vaatimuksiin, joita sille on median ja poliittisten ryhmien taholta esitetty. Samalla kutsumme muut eduskuntaryhmät liittymään ja sitoutumaan tähän julistukseen sekä rankaisemaan niitä jäseniään, jotka sanoin tai teoin loukkaavat tässä julistuksessa esitettyjä periaatteita.

Eduskunnassa 25.5.2011

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä

Tilannekuva tiedotustilaisuudesta salin toiselta puolelta: Jussi Halla-aho selostaa julkilausumaa, ja yksi kuvaajista kääntyy ottamaan kuvan minusta.

Kysymys konferenssitulkkien koulutuksesta

KIRJALLINEN KYSYMYS

Konferenssitulkkien koulutus Turun yliopistossa

Eduskunnan puhemiehelle

Turun yliopisto on päättänyt lakkauttaa konferenssitulkkien koulutuksen rahan puutteen vuoksi. Aiemmin tulkkauskoulutus rahoitettiin opetusministeriön erillisrahoituksella, joka loppui vuoteen 2009.

Turun yliopisto on ollut ainoa konferenssitulkkien jatkokoulutusta tarjoava yksikkö Suomessa, minkä vuoksi päätös koulutuksen lakkauttamisesta uhkaa suomen kielen tulkkaamista Euroopan unionin toimielimissä. Komission selvityksen mukaan pelkästään kuluvan vuoden aikana suomen kielen tulkkauksen kysyntä on kasvanut neljänneksellä, joten ammattitaitoisille tulkeille on ilmeinen tarve.

Euroopan unionin tulkkausosasto on esittänyt huolensa tulkkauskoulutuksen loppumisen seurauksista ja siitä, ettei osaavia suomen kielen tulkkeja ole tulevaisuudessa riittävästi saatavilla, sekä muistuttanut, että jokaisella EU-kansalaisella tulee olla oikeus omaan äidinkieleensä. Komission asiantuntijan mukaan koulutukseen on mahdollista saada myös EU-tukea.

Suomen kielen käyttö EU:ssa on omalla vastuullamme. Tulkkien koulutuksen turvaaminen on keino puolustaa omaa äidinkieltämme ja pitää kiinni kielellisestä tasa-arvosta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä, jotta konferenssitulkkien koulutuksen jatkuminen ja suomen kielen tulkkaaminen Euroopan unionin toimielimissä turvataan ja onko valtioneuvosto selvittänyt mahdollisuutta saada EU-tukea koulutuksen järjestämiseen?

Helsingissä 25 päivänä toukokuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Euroopan velkakriisi ja Suomi

Yhteisvaluutta euro on ollut jo pitkään todellisessa stressitestissä. Ylivelkaantunut Eurooppa rypee talousahdingossa: vaikeimpaan asemaan ajautui ensin Kreikka, sitten Irlanti ja nyt Portugali. Näihin maihin velkakriisi ei kuitenkaan rajoitu. Seuraavaksi hatun kouraansa ottanee Espanja. Velkakriisistä voi muodostua euron kriisi.

Meille uskotellaan, että suosta voidaan nousta vain jatkuvasti kasvavilla lainoitus- ja takausjärjestelmillä sekä eurointoilijoiden yleislääkkeellä: lisäämällä integraatiota. Ei nousta. Velkakriisin hoito lisälainalla on vastuutonta politiikkaa.

Ei auttanut mittava 110 miljardin euron tukipaketti Kreikkaakaan, joka onkin jo tekemässä lähtöä toiselle kierrokselle. Tarvetta olisi jopa 60 miljardille lisäeurolle. Uskooko joku vielä, että Kreikalle lainaaminen on ”hyvää bisnestä”, kuten eräskin entinen pääministeri sanoi. Kuka uskoo, että Kreikka maksaa meille velkansa täysimääräisesti takaisin?

Kreikan tilannetta voi luonnehtia toivottomaksi, jos maa ei toden teolla lähde myymään valtionomaisuuttaan, jota sillä tunnetusti on paljon. Muuten Kreikan velkajärjestely – muodossa tai toisessa – on ennen pitkää edessä.

Uutta lainaa Kreikalle ei kannata antaa. Velkasaneeraus on vaihtoehto suurpääoman ehdoilla tehdyille tukipaketeille. Sen kannalle on asettunut yhä useampi talousteoreetikko.

Markkinataloudessa vastuu pitää olla myös luotonantajilla. Vastuu pitäisi olla etupäässä niillä saksalaisilla ja ranskalaisilla pankeilla, jotka holtittomasti luotottivat ongelmamaita korkeita korkoja vastaan. Näitä pankkeja ei pidä pelastaa, ei ainakaan suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Ne olisi parasta osittain kansallistaa.

Sanotaan, että Suomi sai ehtojaan Portugali-pakettiin. Kovin kosmeettisilta ne vaikuttavat. Sopimukseen tuli esimerkiksi paljon puhutusta sijoittajien vastuusta ajatus, että Portugalin pitää kannustaa yksityisiä sijoittajia pysymään maassa. Tämänkaltainen hurskas toive ei sido mihinkään, sille nauravat naurismaan aidatkin.

Vähemmälle huomiolle jäi se tosiasia, että Suomen takaukset EU:n kriisirahastolle ERVV:lle kaksinkertaistuivat noin 14 miljardiin euroon; korkoineen yli 17 miljardiin euroon. Espanjan hakemusta osataan siis odotella jo.

Rahaliitto natisee liitoksissaan. On mahdollista, että se hajoaa lähitulevaisuudessa. Siksi meidän on varauduttava elämään euron jälkeen tai elämään rahaliitossa, jossa on vähemmän jäseniä ja tiukempi kuri. Myös uusi, lähinnä pohjoisen Euroopan maiden rahaliitto on mahdollinen.

Tärkeintä kuitenkin on, ettemme enää heitä rahaa uppoavaan laivaan, jonka laipiot rytisevät Välimereltä Atlantille.

Kullakin kansakunnalla on muistinsa

Olin eilen 22. toukokuuta Hämeenlinnassa eduskunnan puolustusvaliokunnan tuoreen puheenjohtajan ominaisuudessa esittämässä tervehdyksen Vapaussodan Perinneliiton kesäpäivien pääjuhlassa. Paikkana oli komea kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas. Täydessä Vanaja-salissa oli noin 700 henkeä. Puhuin mm. seuraavaa pari päivää aiemmin jättämäni kirjallisen kysymyksen hengessä:

”Kullakin kansakunnalla on muistinsa, kullakin maalla historiansa. Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917, mutta maan vapaus varmistui vasta 16. toukokuuta 1918, kun vieraan vallan sotaväki oli ajettu pois maasta. Siksi vapaussodan perinne on meille suomalaisille vaalimisen arvoinen.

Vapaussodassa varmistui itsenäisyyden lisäksi kansanvalta. Muistamisen arvoinen on siten myös vuonna 1919 vahvistettu valtiomuoto ja seuraavana vuonna 1920 solmittu Tarton rauha.

Lähitulevaisuudessa näistä itsenäisen Suomen valtion syntyyn johtaneista tapahtumista tulee kuluneeksi pyöreät sata vuotta. Satavuotismuisto on jokaiselle kansakunnalle luonnollisesti hyvin tärkeä. Niin meillekin. Siksi meidän on valmistauduttava juhlistamaan merkkivuosia yhdessä näyttävästi ja siten osoitettava, että vapauden, itsenäisyyden ja kansanvallan asia ei vanhene koskaan.”

J.K. Mediaseurantaa: on tullut nimittäin annettua haastatteluja. Komilaisten toimittajien venäjänkielinen juttu löytyy tästä Finugorin linkistä, Saksan yleisradion tästä

J.K.2 Hymy-lehden juttu SDP:n puoluesihteerin Mikael Jungnerin FB-kommentista löytyy tästä. Havitteleeko hän puolustusministeriksi? Se paikka ei ole ollutkaan demareilla sitten 1950-luvun ja punakaartin tykkimiehen Emil Skogin.

J.K.3 Aliupseeriliiton puheenjohtajan Petteri Leinon kolumni puolustusministerin valinnasta on myös lukemisen arvoinen.

Itsenäisen Suomen synnyn satavuotismuisto

Vuosina 2017–2020 vietämme itsenäisen Suomen valtion syntyyn vaikuttaneiden tapahtumien satavuotismuistoa. Suomen itsenäistymiseen johtaneen kehityksen lisäksi tulee kuluneeksi sata vuotta vuoden 1918 vapaussodasta, vallankumouksesta ja sisällissodasta, hallitusmuodon hyväksymisestä vuonna 1919 sekä Tarton rauhasta vuonna 1920.

Vuoden 1918 tapahtumien 90-vuotismuiston viettäminen osoittautui valtiovallalle ongelmalliseksi vuonna 2008. Ainoaksi valtiovallan järjestämäksi muistotilaisuudeksi jäi valtioneuvoston kanslian ja Päivälehden säätiön pienimuotoinen seminaari ”Tasavallan ja sovinnon puolesta” toukokuun alussa, jolloin muistettiin sitä, että senaatti – maan laillinen hallitus – saattoi kapinan jälkeen jälleen kokoontua.

Kansalaisjärjestöt järjestivät sen sijaan vuonna 2008 lukuisia muistotilaisuuksia. Niistä suurin oli Finlandia-talolla 16. toukokuuta järjestetty vapaussodan päättymisen 90-vuotismuistojuhla. Sen arvovaltaiseen kutsuvierasjoukkoon lukeutui muun muassa eduskunnan silloinen puhemies, joka esitti valtiovallan tervehdyksen.

Itsenäistymisvaiheen satavuotismuisto on kansakunnalle hyvin tärkeä, minkä vuoksi merkkivuosiin on alettava valmistautua hyvissä ajoin. Tapahtumien muistaminen ja niiden merkityksen pohtiminen olisi tarkoituksenmukaista koota useamman vuoden tapahtumakokonaisuudeksi. Tällöin eri koti- ja ulkomaiset näkökulmat voitaisiin valaista riittävän monipuolisesti.

Käypä toimintatapa voisi olla vastaava, jota käytettiin vuosien 1808–1809 muistamisen yhteydessä. Tuolloin valtiovalta järjesti muutamia suurtapahtumia, joiden lisäksi kansalaisyhteiskunta järjesti eri puolilla maata lähes 300 tapahtumaa. Kokonaisuuden koordinoinnista vastasi valtioneuvoston kanslia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten valtioneuvosto aikoo alkaa valmistella itsenäisen Suomen synnyn merkkivuosien 1917–1920 tapahtumien satavuotismuiston viettoa?

(Kansanedustaja Jussi Niinistön 20.5.2011 jättämä kirjallinen kysymys)

Arvopolitiikkaa asialinjalla