Viikon mediasaldoni

Eduskuntavaaliehdokas on luonnollisesti kiinnostunut siitä, miten hänet tiedotusvälineissä noteerataan. Niin minäkin.

Tämän viikon saldo on osaltani myönteinen. Maanantaina olin Nelosen uutisissa, tiistaina Ajankohtaisessa kakkosessa. Keskiviikkona olin mainittu Hufvudstadsbladetin ministerispekulaatiossa, torstaina puolestaan olin noteerattu Helsingin Sanomien huikean gallupuutisen (PerusS 17,9 %, nousua edellisistä vaaleista 13,8 %!) kuohuissa mahdollisena läpimenijänä Arkadianmäelle.

Ohessa minua koskevat skannit Höblästä ja Hesarista, TV-jutuista olinkin jo blogissani kirjoittanut. 

Toivon, ettei minua ymmärretä väärin. Luonteeni on järjestelmällinen. Haluan kerätä ja analysoida tietoa. Arkistonhoitotutkintokin on tullut entisessä elämässä suoritettua. Mediaseurannassani on kyse sähköisen arkiston keräämisestä muistin tueksi, ei julkisuushakuisuudesta.

Artikkelista "Ser Soini I ut så här?" Hufvudstadsbladet 16.2.2011.
Artikkelista "Kannatusta nostaa protesti." Helsingin Sanomat 17.2.2011.

Kuluvana viikonloppuna on syytä levätä ja ladata akkuja, sillä ensi viikolla alkaa toden teolla käytännön vaalityö: olen esimerkiksi lauantaina 26.2. Tikkurilan ja sunnuntaina 27.2. Klaukkalan talvimarkkinoilla.

Tervetuloa tapaamaan silloin, mutta tänään ulkoilen, käyn saunassa, kuuntelen putkiradiosta Lauantain toivotut levyt ja katson TV:stä Ryhmä Pullmanin ja Kahden keikan. Rentouttavaa viikonvaihdetta!

Verot maksukyvyn mukaan

Elämme parhaillaan aikaa, jolloin puolueet kilvan julkaisevat eduskuntavaaliohjelmiaan. Niistä odotetuin on varmasti Perussuomalaisten ohjelma. Se julkaistaan ensi viikon perjantaina aamupäivällä eduskunnassa, ja iltapäivällä eduskunnan portailla on yleisötilaisuus.

Yksi näiden vaalien keskeisistä asiakysymyksistä on verotus. Perussuomalaisten linja on ollut ja tulee olemaan, että verot on kerättävä maksukyvyn mukaan. Tasaveron suuntaan kulkeminen on epäoikeudenmukaista talouspolitiikkaa.

Lähitulevaisuudessa epäilemättä kokonaisveroastetta joudutaan nostamaan ja veropohjaa laajentamaan julkisen talouden tasapainottamiseksi. Kannatan puolueen peruslinjan mukaisesti varallisuusveron palauttamista ja pääomatuloveron korottamista. Lisäksi valuutta- ja pörssiveron sekä pankki- ja luottolaitosveron kaltaisia uusia valtion tulonhankintamuotoja pitää selvittää.

Arvonlisäveron korottaminen jakaa puolueita. Sen sijaan pääomatuloveron nostosta 28 prosentista 30 prosenttiin vallitsee käsittääkseni varsin suuri yhteisymmärrys. Olemattomalle huomiolle on kuitenkin jäänyt verottomien pääomatulojen saattaminen verotuksen piiriin. Nimittäin kansalaisten pienistäkin pankkitalletuksista menee pääomavero, mutta säätiöiden ja yhdistysten esimerkiksi osingoista ja myyntivoitoista saamat pääomatulot ovat verovapaita.

En suinkaan tarkoita, että kaikki säätiöt ja yhdistykset tulisi saattaa pääomaverotuksen piiriin – nehän ovat pääsääntöisesti pieniä yleishyödyllisiä yhteisöjä – vaan viittaan esimerkiksi huikeaa omaisuusmassaa pyörittävän Svenska litteratursällskapet i Finlandin tapaisiin jättiläisiin, jotka käytännössä vaikuttavat sijoitusrahastoilta ainakin näin maallikon silmin katsottuna.

SLF:n kaltaisten yhdistysten ja säätiöiden verokanta voisi olla huomattavasti yleistä pääomaverokantaa alhaisempi, vaikka puolet siitä, ja silti valtio pystyisi osaltaan paikkaamaan tällä uudella tulolähteellä julkisen talouden kestävyysvajetta.

Olen realisti. Tämä esitys tulee tietenkin edetessään kohtaamaan raivoisaa vastarintaa Kokoomuksen ja etenkin Rkp:n taholta, koska kymmenen suurimman suomalaisen säätiön tai yhdistyksen yhteenlasketusta miljardivarallisuudesta on yli kaksikolmasosaa ruotsinkielistä pääomaa. Silti uskon sen olevan kansalaisten enemmistön mielestä oikeudenmukainen esitys ja selvittämisen arvoinen, sillä verot on asetettava maksukyvyn mukaan.

Suomi pois Afganistanista – hallitusti

Harvemmin olen ollut samaa mieltä puolustusvoimien entisen komentajan ja EU:n sotilaskomitean ensimmäisen puheenjohtajan Gustav Hägglundin kanssa. Vaan nyt olen. Hägglund nimittäin totesi tänään Iltalehdessä, että Afganistanin Nato-johtoinen ISAF-operaatio pitäisi mahdollisimman pian lopettaa.

– Afganistanin operaatiossa tuetaan korruptoitunutta hallitusta sodassa, eikä tämä oikein vastaa sitä, mikä minun käsitykseni on rauhanturvaamisesta, jatkoi kenraali Hägglund.

Naulan kantaan. Ei vastaa minunkaan käsitystäni, tuskin monen muunkaan suomalaisen. Siksi meidän tulee vetäytyä hallitusti pois Afganistanista: paino sanalla hallitusti. Ei terrorismin takia, vaan sen takia että operaatio on loputon suo.

Gustav Hägglund jopa näkee nykyisessä Afganistanin tilanteessa yhtymäkohtia taannoisen Vietnamin sodan kanssa. Se kuulostaa ensi alkuun hieman kaukaa haetulta, mutta ei pienen pohdinnan jälkeen sitä olekaan.

Perusongelma on se, ettei Suomi ole puolueettomana osapuolena Afganistanissa turvaamassa rauhaa vaan osapuolena sodassa tukemassa vieraan maan asettamaa hallitusta. Kyse ei ole perinteisestä rauhanturvaamisesta, jota Suomen kansan enemmistö kyllä kannattaa.

Ei ole myöskään kyse siitä, etteivätkö suomalaiset rauhanturvaajat olisi tehneet hienosti ja uhrautuvasti työtään Afganistanissa. Osanottoni Afganistanissa menehtyneen suomalaisen sotilaan omaisille.

Kansa haluaa muutosta

Perussuomalaisten uusmaalaisten kansanedustajaehdokkaiden yhteinen kampanja-avaus oli viime sunnuntaina 13.2.2011 Vantaalla tiedekeskus Heurekassa. Avauspuheessaan piirin puheenjohtaja, kansanedustaja Pietari Jääskeläinen totesi, että suomalaiset haluavat muutosta:

– Kansa haluaa politiikkaan ikiaikaisia arvoja: rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, inhimillisyyttä. Työtä ja toimeentuloa, peruspalveluja.

Kaikesta huomasi, että kelkka liikkuu. Heurekan auditorio oli täynnä kiinnostunutta väkeä ja tilaisuus sai mukavasti huomiota mediassakin. Esimerkiksi Vantaan Sanomissa oli tuoreeltaan juttu näyttävine kuvineen; yhdessä kuvista olen minäkin ja vieläpä perin hilpeällä päällä yhdessä vaalityömies Matti Putkosen ja hänen vaimonsa Tiina Ullvén-Putkosen kanssa (vitsi ei kestä julkaisemista…)

Tänään illalla YLE TV2:n Ajankohtaisessa kakkosessa on lisää Heurekassa kuvattua aineistoa: olin yksi ohjelmaan haastatelluista ehdokkaista otsikolla ”Näin äänestäjät liukuvat perussuomalaisiin”. Minua grillattiin kylmiltään ilmastopoliitikasta, joka ei totta puhuen ole leipälajini. Vastassa oli alan harrastaja, jonka yksityiskohtaisempiin kysymyksiin jouduin vastaamaan myös epäpoliitikkomaiseen tyyliin: ”En tiedä, mutta otan selvää”.

Matias Turkkila videoi Heurekan tilaisuuden ja Youtubeen laitettu kooste on nähtävillä tästä linkistä. Oma osuuteni on vaatimattomat 15 sekuntia alkaen minuuttilukemasta 08:56. Turkkilaa minun on muuten kiittäminen myös yllä olevasta mainiosta valokuvasta, jonka hän otti Seinäjoen ikimuistoisessa puoluekokouksessa 2009. Mahtava meno, tiukka etukeno – eteenpäin kohti vaaleja…

Maahanmuuttajilla ei syytä pelkoon

Nelosen uutiset teki tänään jutun siitä mitä tapahtuu maahanmuuttajille, kun Perussuomalaiset ovat saaneet vaalivoittonsa. Uutinen löytyy tästä hyperlinkistä.

Minuakin haastateltiin. Totesin lyhyessä kommentissani poliitikkojen perinteisistä perinteisimmässä haastatteluympäristössä eduskunnan valtiosalissa, että maahanmuuttajilla ei ole syytä pelkoon. Perussuomalaisten linja on rehellinen ja oikeudenmukainen. Haluamme yksinkertaisesti parempaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Niille maahanmuuttajille, joilla ei ole puhtaat jauhot pussissa, totesin puolestani että asenteen tarkistus on paikallaan. Maassa maan tavalla: Suomen lakien ja säännösten mukaan on elettävä.

Olisin halunnut painottaa kotoutumisen merkitystä, mutta siihen ei ollut aikaa. Maahanmuuttajien suomen kielen opiskeluun on syytä panostaa enemmän. Ghettoutumiskehitys on pysäytettävä. Kansalaisuuden saaminen ei voi olla automaatio, vaan se olisi palkinto kotoutumisesta. No, ehkä tulee tilaisuus toistekin näistä asioista puhua.

Sen sijaan pääsin sanomaan, että Perussuomalaisten tavoitteena on kiristää perheenyhdistämiskäytäntöjä. Maan hallitus on valtaisan gallupnousumme johdosta taipunut tekemään niihin pieniä kiristyksiä, joista tosin melkoinen osa on lähinnä kosmeettisia. Hallituksen maahanmuuttopolitiikka on ollut sanalla sanoen löperöä, mikä johtuu pitkälti maahanmuuttoministeri Astrid Thorsista.

Nelosen haastattelun jälkeen minulla oli mahdollisuus jatkaa keskustelua aiheesta helsinkiläisen eduskuntavaaliehdokkaamme, komisario Tom Packalénin kanssa. Hänellä oli hyvin realistinen näkemys maahanmuuton ongelmiin, onhan hän työssään joutunut siihen perehtymään käytännön tasolla. Packalénin kotisivuihin kannattaa tutustua!

Niinistö – puhemies sinun puolestasi

Ystävälliset kanssakulkijat ovat pilke silmässä ehdottaneet mielestään minulle sopivia vaalilauseita. Ohessa hauskimmat:

– Näissäkin vaaleissa kannattaa äänestää Niinistöä

– Nytkin kannattaa äänestää Niinistöä

– Äänestä Niinistöä – et nytkään pety

– Äänestä Niinistöä, jos et uskalla Soinia

– Vaihda Niinistöä – äänestä Jussia

Oma suosikkini tässä sarjassa on eduskunnan virkailijakollegani keksimä sutkaus:

– Niinistö – puhemies sinun puolestasi.

Vitsihän piilee siinä, että minulla on sama sukunimi kuin viime eduskuntavaalien Uudenmaan vaalipiirin ja samalla koko maan äänikuninkaalla Sauli Niinistöllä. Hänhän ei ole ehdolla näissä vaaleissa, mutta nimellä on nostetta. Ja sanalla puhemies on tietenkin kaksimielinen merkitys: eduskunnan puheenjohtaja ja kansalaisen asian ajaja.

Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Todettakoon kuitenkin, että Sauli ja Vihreiden kansanedustaja Ville Niinistö ovat sukua keskenään. Ville on Saulin veljenpoika. Minä en ole sukua heille. Oma sukuni on lähtöisin Etelä-Pohjanmaalta Alavudelta. Kyseessä on tilan nimi, kun taas tunnetummat Niinistöt olivat alkuaan Lindströmejä – he suomalaistivat sukunimensä satakunta vuotta sitten. Sukuni nimi ei ollut suojattu.

Käsittääkseni Niinistöjä on kolme sukua: Etelä-Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Kymenlaaksossa. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Niinistöjä on tällä hetkellä yhteensä 339 henkilöä, joten pienistä suvuista on kyse. Sattumaa, että meistä on riittänyt toimijoita useampaankin puolueeseen.

Ehkä kuitenkin jätän käyttämättä nämä minulle pyytämättä ja yllättäen lähetetyt vaalilauseet ja jatkan vanhalla tutulla ”Arvopolitiikkaa asialinjalla”.

Arvopolitiikkaa asialinjalla