Kello käy pakkoruotsille

Suomalaisuuden Liiton toiminnan peruslähtökohta on, ettei Suomessa sorreta suomea, ruotsia tai muuta kieltä puhuvia, ei hyväksytä etuoikeuksia historiallisista tai poliittisista syistä vaan tavoitellaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Pakkoruotsin kaltaisen epäkohdan poistamisella on siten suomalaisuusliikkeelle suuri periaatteellinen merkitys.

Pakkoruotsi syntyi 1968. Se syntyi peruskoulu-uudistuksessa, joka teki ruotsin kielestä pakollisen oppiaineen toisen vieraan kielen opetuksen lisäksi. Uudistus teki Suomesta ainoan itsenäisen valtion läntisessä maailmassa, jossa enemmistön kaikki lapset joutuivat opiskelemaan vähemmistön kieltä.

Alun perin peruskouluun ehdotettiin vain yhtä pakollista vierasta kieltä, jollaiseksi suositeltiin englantia. Ruotsalainen kansanpuolue onnistui kiristämään – hallitus olisi jäänyt syntymättä ilman sitä – ruotsin kielen pakon opetukseen vastoin asiantuntijoiden ja eduskunnan sivistysvaliokunnan suosituksia. Lehmänkaupan suhmuroi keskustalainen opetusministeri Johannes Virolainen.

Kielipoliittinen aikapommi

Pakkoruotsista muodostui kielipoliittinen aikapommi, joka toden teolla räjähti suomalaisten poliitikkojen syliin 1980-luvun lopulta lähtien, kun Suomi alkoi vauhdilla kansainvälistyä Euroopan yhdentyessä ja yhteiskunnallinen ilmapiiri oli muutenkin vapautumassa neuvostoimperiumin murentuessa.

Tuohon aikaan liityin itsekin nuorena ylioppilaansa Suomalaisuuden Liittoon, jonka piirissä oli syntynyt sana pakkoruotsi – erittäin tehokas kielikuva, jonka käsittääkseni ”keksivät” Erkki Pihkala ja Heimo Rytkönen – siinä missä tällaisia sanoja nyt yleensä voi keksiä. Heikki Talaa vapaasti lainatakseni: pakkoruotsi on sana, joka jatkuvasti tippuvan vesipisaran tavoin alkoi hitaasti mutta varmasti murentaa ruotsin kielen ylimitoitettua asemaa.

Muistan hyvin 1980- ja 1990-lukujen kielikeskustelut. Otin niihin itsekin osaa. Pakkoruotsin puolustajilla tuntui aina olevan sama virsi: Suomi on kaksikielinen maa, kaksikielisyys on rikkautta, suomalaisten velvollisuus on opiskella ruotsia… Keskustelu junnasi paikallaan. Väistämättä mieleeni tulee 2000-luvulla käyty monikulttuurisuuskeskustelu.

Kielilaki Pyrrhoksen voitto

Vuosien varrella eri tahoilta tehtiin useita yrityksiä luopua pakkoruotsista, mutta aloitteet tyssäsivät aina viime kädessä hallitukseen. Esimerkiksi opetusministeriön tuntijakotyöryhmä ehdotti pakkoruotsista luopumista 1992. Vastaava uusi tuntijakotyöryhmähän ehdotti viime keväänä pakkoruotsin opiskelun aikaistamista! Päähallituspuolue Keskustan kunniaksi sanottakoon, että se kaatoi työryhmän esityksen joulun alla – tosin muista kuin kielipoliittisista syistä.

Uusi vuoden 2004 kielilaki oli kiistatta tappio suomalaisuusliikkeelle, mutta selkeä voitto sen sijaan oli seuraavana vuonna tapahtunut ruotsin kielen poistuminen pakollisten ylioppilaskokeiden joukosta. Uskon, että ajan mittaan koko vyyhti lähtee purkautumaan juuri tätä kautta. Kielilaki oli Pyrrhoksen voitto pakkoruotsin kannattajille.

Kataisesta otetaan mittaa

Timo Soinin johtama Perussuomalaiset oli pitkään ainoa pakkoruotsia vastustava eduskuntapuolue, mutta viime kesänä Kokoomus liittyi puoluekokouspäätöksellään joukkoon. Tosin puheenjohtaja Jyrki Katainen on ylimielisesti ilmoittanut, käsittämätöntä kyllä, että hän ei aio noudattaa puolueensa ylimmän päättävän elimen päätöstä.

Uskon, että ennen pitkää pakkoruotsi poistuu, mutta se vaatii kärsivällisyyttä. Ylilyönteihin ei ole tarvetta. Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeiset hallitusneuvottelut ovat ensimmäinen näköpiirissä oleva väännön paikka. Jos Rkp ei ole hallituksessa, pakkoruotsi poistuu. Silloin Kataisestakin otetaan mittaa.

Edessämme ovat siten tärkeät vaalit, joissa on mahdollisuus tehdä suomalaisuusliikkeen historiaa. Sinä ratkaiset, mikä on Suomen suunta.

Kirjoitus on julkaistu kuluvalla viikolla ilmestyneen Suomalaisuuden Liiton lehden Suomen Mielen eduskuntavaalinumerossa.

Suomalaisuuden Liiton ja Vapaa Kielivalinta ry:n pakkoruotsin vastainen Äänestä kielivapaus! -mielenosoitus järjestetään eduskunnan portailla 31.3.2011 klo 15.

Kisassa numerolla 245

Eduskuntavaalien ehdokasnumerot varmistettiin eilen. Listat löytyvät oikeusministeriön vaalisivuilta www.vaalit.fi. Oma numeroni on 245.

Tänään painetaan vaalilehteni. Jos olet halukas jakamaan sitä Uudellamaalla, ota yhteys vaalipäällikkööni!

Huomenna lauantaina olen tavattavissa Järvenpään torilla klo 10-11 ja Myyrmäessä Paalutorilla klo 11.30-13. Tervetuloa juttelemaan kanssa ehdokkaiden, jotka edustavat tämänhetkisen eduskunnan pienintä puoluetta mutta hätyyttelevät uusimpien galluppien mukaan jo ykkössijaa!

Ilmoitukseni Keski-Uusimaassa 19.3.2011.

Dragsvik on kielipolitiikkaa

Toimittaja Peter Johansson haastatteli sanomalehti Västra Nylandissa minua Dragsvikin varuskunnan mahdollisesta lakkauttamisesta. Otsikko oli naseva: ”Dragsvik är språkpolitik”, Dragsvik on kielipolitiikkaa. Tässä lainauksia haastattelusta, halukkaat voivat verrytellä ruotsin kielen taitoaan.

Sannfinländarnas kandidat Jussi Niinistö i Nurmijärvi är en av dem som inte håller med om att Dragsviks nuvarande status bör bibehållas.

Jussi Niinistö och försvarsmakten är inte på helt samma linje, han talar för ett regionalt täckande nät av garnisoner.

– Jag är inte ute efter att lägga ner garnisonen i Dragsvik. Men om en garnison måste läggas ner – låt det då bli den, säger han och hävdar åsikten att det enbart är av språkpolitiska skäl som garnisonen fortfarande existerar.

– Till det finns varken regional- eller försvarspolitiska orsaker.

Grundlagen säger inget om ett svenskspråkigt truppförband. Värnpliktsutbildningen på svenska kunde enligt Niinistö ske i Obbnäs, i Obbnäs och Sandhamn eller i Hyrylä i Tusby. Kustjägarutbildningen kan på annat håll skötas väl så kostnadseffektivt som i Dragsvik, anser han.

En tosin puhunut Hyrylästä, vaan Säkylästä, mutta muuten hyvin asiallinen haastattelu.

Mestarit ja oppipoika

Mukava oli taas kerran tulla yhdessä Raimo Vistbackan kanssa mainituksi mahdollisena Perussuomalaisten ministerikandidaattina – tällä kertaa Timo Soinin STT:lle antamassa haastattelussa. Se on luettavissa mm. Iltalehden vaalisivuilta.

”Emme ole mitään oppipoikia”, toteaa Soini itsestään ja Vistbackasta. Mutta minä olen heihin verrattuna, sen olen ensimmäisenä valmis myöntämään. Eturivin poliitikoksi kasvu tapahtuu pitkä tie kulkemalla, ja minä olen vasta taipaleeni aloittanut.

Soini myös toteaa haastatteluun liittyvässä kainaloartikkelissa, että tulossa on likainen vaalitaisto. Tästä olemme saaneet jo esimakua, mutta loanheittoon emme halua lähteä mukaan.

Tunnelmat olivat iloiset maalisvaalien 2007 jälkeen, kun Perussuomalaisten eduskuntaryhmä oli kasvanut viisihenkiseksi. Kuukauden päästä kasvu on vieläkin hurjempi. Vasemmalta Pertti Virtanen, Pentti Oinonen, Pirkko Ruohonen-Lerner, Timo Soini ja Raimo Vistbacka. - Kuva Jussi Niinistö.

Ensin suomalainen työ ja yrittäminen

Perussuomalaisten vaalimotto seisoo otsikossa: ensin suomalainen työ ja yrittäminen. Ja jos aikaa ja rahaa jää, niin maailman parantaminen.

Tämän moton kautta voi ymmärtää Timo Soinin myönteistä kantaa ydinvoimaan. Se kuuluu monipuoliseen suomalaiseen energiapalettiin, joka takaa kohtuuhintaisen energian sekä suomalaiselle teollisuudelle että kotitalouksille.

Eduskuntavaaliohjelmassamme on vaatimus sähkön täydellisestä omavaraisuudesta pitkällä tähtäyksellä: se toteutuu ydinvoimalla, se toteutuu vesivoimalla ja lisäksi uusiutuvilla energiamuodoilla etenkin lämmöntuotannossa pitää olla kasvava rooli eikä ikiomaa turveaarrettammekaan kannata unohtaa. Turvetuotannon ympäristöhaittoja on kuitenkin edelleen syytä vähentää.

Ydinvoiman vastustajat käyttävät tällä hetkellä häikäilemättä Japanin surullista tilannetta hyväkseen. Mielestäni Arhin- ja Sinnemäet, Greenpeace ynnä muut osoittavat toiminnallaan, että he eivät kunnioita maanjäristyksen uhrien surua.

Yhteiskuntamme punavihreät toimijat haluavat tietoisesti unohtaa sen tosiseikan, että Japanissa on tapahtunut ehkä sen historian suurin maanjäristys eikä mitään yksittäistä ydinvoimalaonnettomuutta.

Suomen peruskallio on vakaa. Se on niin vakaa, että vihreätkin ovat vaatineet hiukkaskiihdyttimen sijoittamista Suomeen. Meidän ei tarvitse pelätä tuhoisia maanjäristyksiä toisin kuin Japanin, joka sijaitsee mannerlaattojen yhtymäkohdassa.

Suomen ydinvoimalat – niin nykyiset kuin rakennettavat – kestävät luonnonvoimat, mutta ei tietenkään pidä olla ylimielinen. Ei vara venettä kaada. Kaikkeen mahdolliseen pitää varautua. Inhimilliset virheet ovat aina mahdollisia, vaikka luotankin suomalaisen insinöörin osaamiseen kuin peruskallioomme.

Kevät paljastaa

Kevään tulo saa katsomaan asioita uusin silmin. Vielä ei ole luonto herännyt pikkulintuja lukuun ottamatta, mutta työpaikkani eduskuntatalon sisäpihalla (puhemiehen aukiolla) erottuvat auringossa tavallista selvemmin talon jatkosodassa saamat pommitusjäljet. Jotain hyötyä kännykkäkamerastakin joskus.

Huomenna eduskunnassa onkin sitten viimeinen istuntopäivä, sitten koittaa vaaliloma. Istunnon aluksi luetaan välikysymys, jossa tivataan hallituksen kantaa Eurooppa-neuvoston edessä oleviin mittaviin kysymyksiin: kuinka paljon rahaa Suomi aikoo vielä varautua lappaamaan vaikeuksiin joutuneille euromaille. Perussuomalaisten ryhmäpuheen pitää näihin asioihin suuressa valiokunnassa perehtynyt kansanedustaja Pietari Jääskeläinen.

Arvopolitiikkaa asialinjalla