Punavihreää rähinöintiä

Eilisestä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palautuslennosta Afganistaniin liikkuu paljon väärää tietoa ja tahallisia väärinymmärryksiä erityisesti sosiaalisessa mediassa. Demarit, vasemmistoliittolaiset ja varsinkin vihreät poliitikot Ville Niinistö etunenässä ovat agitoineet joukkojaan barrikadeille muun muassa levittämällä valheellista tietoa siitä, että palautettavien joukossa olisi ollut mm. raskaana olevia naisia tai lapsia. Kumpiakaan ei lennolla ollut. Sen seurauksena poliisin toimintaa pyrittiin estämään tavalla, jossa ei ollut enää kyse rauhanomaisesta mielenilmauksesta vaan aktiivisesta viranomaisen toiminnan estämisestä. Tänään rähinöinti jatkui, kun joukko mielenosoittajia tunkeutui sisäministeriöön.

On kauniisti sanottuna erikoista, että jotkut kansanedustajatkin epäilevät sitä, ettei Suomi olisi eurooppalainen oikeusvaltio, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, kansainvälisiä sopimuksia ja EU-lainsäädäntöä. Palautettavat ovat käyneet läpi kaikki mahdolliset valitustiet viranomaispäätöksistä tuomioistuimiin. Tänä päivänä ketään henkilöä, jonka turvapaikkaprosessi on kesken, ei palauteta Suomesta.

On myös muistettava, että yhdelläkään ulkomaan kansalaisella ei ole automaattisesti oikeutta oleskella Suomessa. On viranomaisten lakisääteinen tehtävä puuttua laittomaan maassa oleskeluun. Lähtökohta on aina se, että henkilö noudattaa saamaansa lainvoimaista päätöstä ja poistuu itse maasta. Jos poistuminen ei tapahdu vapaaehtoisesti, on palauttaminen poliisin lakisääteinen tehtävä.

Palautuksia toimeenpanevat useat Euroopan maat. Viime viikolla esimerkiksi Saksa on palauttanut Afganistaniin ihmisiä, joilla ei ollut oikeutta turvapaikkaan.

Kuin kirsikkana tämän punavihreän rähinäkakun päällä oli Metsälän vastaanottokeskuksessa poliisin toimintaa häiritsemässä Oulunkylän seurakunnan julkkispappi, joka jouduttiin poistamaan voimakeinoin paikalta. Luterilaisen kirkon johdosta on toki jo aikaisemmin todettu, että kirkon tehtävänä ei ole puolustaa suomalaisuutta tai Suomen etua. Sen tehtävänä ei ole myöskään haitata oikeuslaitoksen päätösten toimeenpanoa tai viranomaisten toimintaa.

Terrorismia ei pidä hyväksyä

Sisäministeriö on julkaissut esityksen ISIS:in taistelualueilta palaavia henkilöitä koskevan viranomais- ja muun toiminnan järjestämiseksi. Tavoitteena on pyrkiä integroimaan terroristijärjestöihin liittyneitä henkilöitä suomalaisen yhteiskunnan sääntöihin viranomaisten välisellä yhteistyöllä ja yhdistysten tuella.

Äärifundamentalistisen islamin houkuttelemina on Suomessa tunnistettuja taistelualueille lähtijöitä noin 80, mutta todellinen lukumäärä lienee suurempi. Määrä on kansainvälisesti vertailtuna huolestuttava. Palanneita on tunnistettu 20 henkeä. Sisäministeriö on heidän kotiuttamisekseen laatinut vankien yhteiskuntaan palauttamista muistuttavan suunnitelman.

Erona on kuitenkin se, että terroristisessa tarkoituksessa ulkomaille lähteneitä harvoin kyetään juridisesti rankaisemaan näytön puutteessa, vaikka taistelualueelle matkustamisen tarkoitus onkin ollut selvää kuin pläkki. On niin ikään selvää, että palaajat herättävät pelkoa ja epäluuloa niin valtaväestössä kuin omissa yhteisöissään.

Koska ohjelma terroristitaistelijoiden sopeuttamiseksi takaisin suomalaiseen yhteiskuntaan perustuu vapaaehtoisuuteen, on ohjelman tavoitteiden saavuttaminen kyseenalaista. Palaajilla ei toisaalta saa olla ohituskaistaa yhteiskunnan sosiaalipalveluihin.

Tukitoiminnan ohella tulee tarkastella uudestaan myös suomalaista lainsäädäntöä, jonka mukaan matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten on jo nykyään rangaistava teko. Rangaistussäännös ei kuitenkaan koske taistelualueelta palaavia. Ylipäätään taistelualueella oleskelu terroristisessa tarkoituksessa – riippumatta siellä mahdollisesti todistamattomiksi jäävistä yksittäisistä teoista – on säädettävä rangaistavaksi.

Terroristeilta on voitava perua mahdollinen turvapaikkaoikeus ja lisäksi tulee selvittää kaksoiskansalaisten osalta mahdollisuudet Suomen kansalaisuuden menettämiseen.

Terrorismia ei saa ymmärtää saati rankaisematta jättämisellä edes hiljaisesti hyväksyä. ISIS:n toimintaan osallistuminen on terrorismia sen kaikkein karmeimmassa muodossa.

Kehitämme vapaaehtoista maanpuolustusta

Valtioneuvoston puolustusselonteossa todetaan, että ”Maanpuolustuskoulutus-yhdistystä kehitetään puolustusvoimien strategisena kumppanina pohjoismaisten toimintaperiaatteiden mukaisesti. Tavoitteena on vahvistaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen asemaa paikallispuolustuksessa sekä virka-aputehtävissä.”

Olen nyt antanut tehtäväksi selvittää pohjoismaiset käytänteet eri näkökulmista.

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen lainsäädännöllinen asema on selvitettävä kuten myös organisoituminen suhteessa maan puolustusvoimiin (niin rauhan kuin sodan aikana). Lisäksi on kartoitettava vapaaehtoisen maanpuolustuksen tehtävät, erityisesti paikallispuolustukseen ja virka-apuun liittyvät.

Niin ikään tulee tarkastella vapaaehtoiseen maanpuolustukseen osallistuvien henkilöiden osaamiseen ja taustoihin liittyviä vaatimuksia eri maissa.

Myös henkilökohtaisten aseiden säilytysmekanismi ja vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen rooli aselupien antamisessa ja aseiden säilytyksessä on selvitettävä. Tämä on ajankohtaista erityisesti sen vuoksi, että EU:n asedirektiiviä ollaan Suomessa parhaillaan sisällyttämässä kansalliseen lainsäädäntöön. Asedirektiivihän meni vapaaehtoiseen maanpuolustuksen osalta niin kuin pitikin.

Lopputuloksena saadaan syksyn kuluessa esitys siitä, miten puolustusselonteon kirjaus toteutetaan käytännössä.

Tutustuin Hemvärnetiin

Kuva: Government Offices of Sweden

Tein 29.-30.3.2017 työvierailun Ruotsiin, jossa kävin kahdenvälisiä keskusteluja Ruotsin puolustusministerin Peter Hultqvistin kanssa. Vajaan kahden vuoden ministeriaikanani olen ehtinyt tavata Ruotsin kollegani yli 20 kertaa ja jokainen tapaaminen on tapahtunut rakentavassa hengessä. Tällä kertaa keskustelimme mm. Itämeren alueen turvallisuustilanteen kehityksestä, Suomen ja Ruotsin kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä, yhteistyöstä Nordefcon puitteissa sekä EU:n puolustusulottuvuudesta.

Lisäksi tutustuin vierailuni aikana Hemvärnetin taistelukouluun ja toimintaan Vällingessä, joka on puolen tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Hemvärnet on vuonna 1940 perustettu Ruotsin puolustusvoimien osa, jonka tehtävänä on tukea yhteiskuntaa ja sen toimintoja kaikissa turvallisuustilanteissa. Hemvärnetin joukot koostuvat sitoumuksensa antaneista vapaaehtoisista ja tehtävät ovat pääasiassa valvonta-, vartiointi- ja tukitehtäviä. Sain keskustella Hemvärnetin toimijoiden kanssa, ja he kaikki tuntuivat hyvin sitoutuneilta tehtäviinsä.

Luovutin puolustusministeriön plaketin Hemvärnetin johtajalle, prikaatikenraali Roland Ekenbergille kiitokseksi vierailun hyvistä järjestelyistä.

Ei kiitos suurmoskeijalle

Kunnallisvaalien alla on keskustelu Helsinkiin suunniteltavasta suurmoskeijasta jälleen virinnyt julkisuudessa. Helsingin kiinteistövirastossa pyritään saamaan päätösesitys suurmoskeijan tonttiesitykselle keväällä. Itse asiassa joidenkin muslimiaktiivien mukaan tarvetta olisi peräti viidelle moskeijalle maahanmuuttajamäärien kasvaessa pääkaupunkiseudulla.

Missään muualla maailmassa ei kuitenkaan ole onnistuttu sunnien ja shiiojen yhteisen moskeijan perustamisessa eikä ole mitään erityistä syytä olettaa, että se onnistuisi Suomessakaan.

Kaikkien eri uskontokuntiin kuuluvien on luonnollisesti saatava harjoittaa uskontoaan asianmukaisissa tiloissa. Suurmoskeijan rahoituksessa on sen sijaan isoja kysymyksiä.

Moskeijaa suunnittelee Oasis-säätiö. Hankkeen alustava hintalappu on 110–140 miljoonaa euroa, minkä lisäksi vuotuiset käyttökustannukset olisivat 6–7 miljoonaa euroa. Säätiö aikoo julkistaa rahoittajat, jos hanke etenee. Suurmoskeijan valmisteluissa ovat olleet muslimiaktivistien lisäksi mukana mm. kirkkohallituksen rahoittama Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus ry – erikoista on, että evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvien kirkollisveron turvin ylipäätään suunnitellaan muun uskontokunnan tiloja.

Suurin kysymys kuitenkin liittyy Bahrainiin. Maan sunnihallitus rahoittaisi hanketta 100 miljoonalla eurolla ja se toimisi myös myöhemmän rahoituksen koordinaattorina. Bahrain edustaa islamin äärilaitaa wahhabismia eikä Iranistakaan tulevaa rahoitusta ole pidetty poissuljettuna.

Arvostetun Foreign Policy -lehden mukaan ISIS:illä ja Bahrainin turvallisuuspalvelulla on kiinteät yhteydet toisiinsa. Bahrain on tukenut ISIS:iä sekä rahallisesti että moraalisesti. Lisäksi Bahrainin hallitus on johdonmukaisesti polkenut ihmisoikeuksia tuhoten shiiojen moskeijoita ja ”puhdistaen” valtion virastoja. Voidaan myös kysyä, miten Bahrain voisi rahoittaa Suomessa moskeijaa, jos esimerkiksi EU-maiden asevienti sinne on kielletty maan kehnon ihmisoikeustilanteen takia?

Euroopassa moskeijahankkeiden ulkomainen rahoitus on kohdannut laajemminkin kriittisiä äänensävyjä erityisesti maissa, joissa on viime vuosina tehty terrori-iskuja eikä Suomi ole syrjässä Euroopan kehitystrendeistä.

Esimerkiksi Itävallassa hyväksyttiin pari vuotta sitten islamilaista radikalisoitumista ennalta ehkäisevä laki, joka kieltää muslimiyhteisöjen rahoittamisen ulkomailta. Kriittisiä äänensävyjä ulkomaista rahoitusta kohtaan on tullut valtiojohdolta myös Ranskasta ja Saksasta, sillä Arabian niemimaista lähtöisin olevalla rahalla on aiemmin rahoitettu radikaalia islamismia edistävää ideologiaa.

Koska tosiasia on, että Suomessa on jatkossa varsin huomattava muslimivähemmistö, on sen mahdolliseen radikalisoitumiseen puututtava ennaltaehkäisevästi. Suomessa on islaminuskoisten määrä kasvanut räjähdysmäisesti erityisesti viime vuosien maahanmuuton myötä. Nyt heitä voidaan arvioida olevan lähes 80 000.

Moskeijat eivät ole pelkästään paikkoja, joissa harjoitetaan uskontoa. Niissä sijaitsee muslimiyhteisön todellinen kulttuurinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen valta ja ne toimivat myös opetuslaitoksina. Yhteisöjen johtajat määrittelevät mikä on oikein ja mikä väärin.

Vanhoilliset imaamit eivät halua islaminuskoisten integroituvan yhteiskuntaan vaan pyrkivät pitämään heidät kansalaisyhteiskunnan rinnakkaisessa yhteisössä, käytännössä maahanmuuttajien omassa rinnakkaistodellisuudessa. Tällöin muslimien ei pidä matkia läntisiä tapoja, perinteitä ja kulttuuria vaan heitä kehotetaan hakeutumaan samanuskoisten pariin. Esimerkiksi naisten työllistyminen ja opiskelu on tämänkaltaisissa yhteisöissä lähes mahdotonta. Kehitystä tukee voimistuva asuinalueiden eriytyminen.

Näin ollen sanon suurmoskeijalle ei kiitos. Paremminkin on tuettava islaminuskoisten kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, sen tapoihin, sääntöihin ja tasa-arvoon. Maassa maan tavalla.

Kolumni on julkaistu KaupunkiSanomissa 12/2017.

Arvopolitiikkaa asialinjalla