Vapaussodan muistoja

Erityisavustaja Petteri Leinon kanssa Vaasaan haudattujen jääkärien muistomerkillä Tammisunnuntaina.

Maamme sadan vuoden takaisia historiallisia tapahtumia on muisteltu viime aikoina erilaisissa tilaisuuksissa, joissa minulla on ollut ilo olla puhujana. Avasin 27.1. Arma Wanajan Vapaussota 1918 -näyttelyn Hämeenlinnassa, osallistuin 28.1. Laihialla järjestettäviin Tammisunnuntain juhlallisuuksiin ja esitin 3.2. tervehdyksen Haapamäen Suojalla järjestettävässä Vapaudenmitali 100 vuotta -juhlatilaisuudessa.

Näissä tilaisuuksissa pitämissäni puheissa olen käsitellyt vuoden 1918 tapahtumien ohella myös niiden nimestä käytävää keskustelua.

Improvisointi ja nopea toiminta olivat leimaa-antavia vapaussodan alulle. Vaikka suojeluskunnat oli perustettu jo syksyn 1917 aikana, käynnistyi venäläisten miehitysjoukkojen aseistariisuminen varsin lyhyen suunnittelun ja valmistelun jälkeen tammisunnuntaina 1918. Yllätysiskulla luotiin varteenotettava vastavoima Helsingissä alkaneelle vallankumoukselle.

Mannerheimin päättäväinen toiminta Pohjanmaalla loi edellytykset tuleville sotatoimille. Pohjanmaasta muodostui vahva ja yhtenäinen tukialue hallituksen joukoille. Se mahdollisti talonpoikaisarmeijan muodostamisen ja kouluttamisen.

Valtamedia kuin myös enemmistö poliitikoista on päättänyt kutsua vuoden 1918 tapahtumia yksinomaan sisällissodaksi. Totta onkin, että sodassa kaksi saman maan ryhmittymää soti toisiaan vastaan, mutta sisällissota-termi kertoo meille ainoastaan osatotuuden. Sen käyttäminen mitätöi sodan historiallisen merkityksen.

Vapaussota-nimitys oli käytössä laillisen hallituksen puolella alusta alkaen, ja siihenhän juuri valkoisen ydinjoukon muodostaneet aktivistit ja jääkärit olivat vuosia valmistautuneet. Kansalais- tai sisällissotaa he eivät halunneet, vaan venäläiset pois maasta.
Vapaussota-sana kertoo meille myös sodan historiallisen merkityksen ja valtio-opillisen lopputuloksen. Eduskunnan nimittämä ja P.E. Svinhufvudin johtama maan laillinen hallitus – Suomen senaatti – kykeni kukistamaan vallankumouksen sekä ajamaan maasta venäläisen sotaväen.

Sukupolvet vaihtuvat ja jokainen sukupolvi tulkitsee historiaa omista lähtökohdistaan, mutta isänmaa on ikuinen. Tämä on mielestäni tammisunnuntain ydinsanomaa nykysukupolville, ja siksi tammisunnuntaista alkanutta isänmaallista kansannousua kannattaa muistaa.

Mikä tärkeintä, vapaussota varmisti itsenäisyyden lisäksi kansanvallan. Kyse on perusarvoista, joiden varaan satavuotiasta Suomea rakennetaan myös tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

Vapaussodan Rintamamiesliiton Laihian osaston aito lippu. Kuva: Petteri Leino
Panttipataljoonan veteraani Sakari Lahtisen kanssa Haapamäellä Vapaudenmitalin 100-vuotisjuhlassa. Kuva: Petteri Leino

Puheitani luettavissa osoitteessa http://www.defmin.fi/puheet

Sotilastiedustelulaki eduskuntaan 

Kuva: VNK

Sotilastiedustelulle ei ole ollut aiempaa lainsäädäntöpohjaa, minkä vuoksi uutta lainsäädäntöä on valmisteltu hyvin perusteellisesti. Työ alkoi vuonna 2013 asetetun työryhmän esityksillä, ja jatkui sotilaslakitiedustelutyöryhmän mietinnöllä huhtikuussa 2017. Siinä ehdotettiin, että säädettäisiin uusi laki sotilastiedustelusta. Lausuntokierroksella kaikki lausunnon antaneet 72 tahoa pitivät lainsäädännön säätämistä tarpeellisena. Suomi onkin poikkeus kansainvälisessä vertailussa, sillä käytännössä kaikilla keskeisillä verrokkimaillamme on jo toimiva tiedustelulainsäädäntö.

Lakipakettien valmistelu on tehty hyvässä hengessä ja niin perusteellisesti kuin vain ylipäätään käsittääkseni on mahdollista. Kiitoksen siitä ansaitsevat niin uutterat virkamiehet kuin kansanedustaja Tapani Töllin vetämä parlamentaarinen seurantaryhmä.

Nyt annettavassa hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki sotilastiedustelusta, jonka toimivaltuuksien avulla seurataan Suomen turvallisuusympäristön kehitystä ja tuotetaan tietoa valtiojohdon ja sotilaallisen päätöksenteon tueksi. Sotilastiedustelu tärkeä tehtävä on antaa tarvittaessa ennakkovaroitus Suomeen kohdistuvasta sotilaallisesta uhkasta.

Puolustusvoimille on tarkoitus säätää toimivaltuudet henkilötiedusteluun ja tietojärjestelmätiedusteluun, radiosignaalitiedusteluun sekä tietoliikennetiedusteluun. Tiedustelumenetelmät vastaisivat nykyisin viranomaisilla käytössä olevia salaisia tiedonhankintakeinoja. Edellytykset toimivaltuuksien käyttämiselle eroaisivat kuitenkin rikostorjunnasta. Tietoa hankittaisiin kotimaassa ja ulkomailla. Ulkoisiin uhkiin liittyvää henkilötiedustelua tulee olla mahdollista suorittaa myös Suomessa.

Itse hallituksen esitys on varsin yksityiskohtainen, yli 400-sivuinen yksityiskohtainen järkäle, josta on syytä poimia esiin erityisesti massavalvontaa koskeva yleinen virheellinen käsitys. Laissa esitetty tietoliikennetiedustelu olisi mahdollisimman kohdennettua sekä rajattua ja edellyttäisi aina tuomioistuimen lupaa kiiretilanteita lukuun ottamatta. Ehdotettu sääntely ei mahdollistaisi yleistä, kaikenkattavaa tietoliikenteen seurantaa. Viranomainen olisi myös velvollinen hävittämään heti tarpeettoman tiedon, kun se käy ilmi. Mitään massavalvontaa ei siis ole luvassa.

Suomen puolustuksen ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämiseksi on olennaisen tärkeää, että kaikki lakiesityksessä ehdotetut tiedonhankintamenetelmät saadaan sotilastiedustelun käyttöön mahdollisimman nopeasti. Mieluiten eduskunnan kiireellisessä menettelyssä.

Vain siten pystymme mahdollistamaan oikea-aikaisen ennakkovaroituskyvyn ja tilannetietoisuuden, joilla voimme vastata toimintaympäristön muutoksiin. Krimin valtauksesta 2014 – tai jo itse asiassa Georgian kriisistä 2008 – alkanut muutos on ollut nopea ja jatkuu edelleen.

Samanaikaisesti on teknologia kehittynyt voimakkaasti ja sotilaallinen viestiliikenne on siirtynyt analogisesta toimintaympäristöstä digitaaliseen. Sen seurauksena on kriittisiin tiedustelutietoihin ilman uuden lainsäädännön toimivaltuuksia erittäin vaikeata päästä kiinni.

Ulkovallat pyrkivät jatkuvasti kohdistamaan edistynyttä kybervakoilua Suomen valtionhallintoon. Kyberhyökkäyksistä turvallisuusviranomaisia kohtaan on tullut arkipäivää.

Laki on tarkoitettu toimimaan kaikkien suomalaisten puolesta, ei ketään suomalaista vastaan. Sen ainoa tavoite on kaikkien suomalaisten turvallisuuden lisääminen. Sama pätee siviilitiedustelulakiin. Olemme jo pitkään olleet muita länsimaita jäljessä tiedustelulainsäädännön kehittämisessä eikä asian kanssa voi enää yhtään viivytellä.

Meidän on toimittava niin ripeästi kuin mahdollista lain voimaansaattamiseksi.

Kävin Mikkelissä

Vierailin Maavoimien esikunnassa Mikkelissä. Vierailun isäntänä toimi Maavoimien komentaja, kenraalimajuri Petri Hulkko. Aiheina olivat muuttuneen turvallisuusympäristön seurauksena mm. maavoimien valmius ja paikallispuolustuksen kehittäminen. Maavoimat ovat nyt hyvässä iskussa, mutta suorituskyky on turvattava myös 2020-luvun jälkeen. Se edellyttää materiaalihankkeiden ja päivitysten toteutumista suunnitellusti.
Sain vierailla myös 1. Logistiikkarykmentin Mikkelin varastolla. Materiaali oli hyvässä järjestyksessä, perinteisen ministerin plaketin myötä kiitokset henkilökunnalle vierailusta!

Maanpuolustuskurssin avajaisissa

Pidin 22.1.2018 puheen 224. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä. Tarkastelin puheessani puolustushallinnon lainsäädäntöhankkeita ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämistä.

Esimerkkeinä tuoreista lakimuutoksista mainitsin mm. aluevalvontalain ja rikoslain, joiden soveltamisalan piiriin kuuluu nyt myös sellainen sotilaallinen uhka, jonka valtiollista alkuperää ei voida suoraan tunnistaa ulkoisten valtiollisten tunnusmerkkien perusteella. Yllämainittujen lisäksi eduskunta hyväksyi viime kesänä lakimuutokset, joiden perusteella puolustusvoimat voi sekä antaa että vastaanottaa kansainvälistä sotilaallista apua.

On välttämätöntä, että myös tiedustelulainsäädäntö saadaan mahdollisimman pikaisesti voimaan. Keskeisenä perusteena on tarve saada sotilastiedustelujärjestelmä vastaamaan muuttunutta turvallisuusympäristöä ja teknologista kehitystä. Toivonkin, että ne kansanedustajat, jotka pitävät tiedustelulainsäädäntöä hyvänä ja tarpeellisena, kannattavat sen kiireellistä voimaansaattamista. Kun kyse on kansallisesta turvallisuudesta, tulee vastuullisesti toimivien päättäjien kaataa hallituksen ja opposition väliset keinotekoiset raja-aidat.

Käsittelin puheessani myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen uudelleenjärjestämistä. Asiaa selvittäneen työryhmän mukaan vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus voitaisiin järjestää siten, että vapaaehtoiseen maanpuolustukseen kuuluva sotilaallinen koulutus siirrettäisiin puolustusvoimille. Uusi toimintamalli vaatisi lisärahoitusta, mutta lisäisi toteutuessaan valmiutta ja suorituskykyä. Teen päätöksen asiassa kuultuani vapaaehtoista maanpuolustuskenttää ja poliittisia päättäjiä.

Puhe on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa www.defmin.fi/puheet

Ylipäällikön tulkinta

Tasavallan presidentti, Puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö kommentoi Ylen vaalitentissä Ottawan sopimusta ja teki mielestäni käytännönläheisen tulkinnan jalkaväkimiinojen mahdollisesta paluusta. Hän totesi näin:

”Ei se ehkä niissä olosuhteissa ollut ihan oikein, mutta jäljet on paikattu. On kehitetty korvaavia aseita… ja tietysti on sitten mahdollista ehkä palata jossain vaiheessa jos joku miinojen perään halajaa – silloin jos kansainvälisiä sopimuksia yleisesti rikotaan elikkä sodan sattuessa.”

Totesin Keskisuomalaisen haastattelussa, ettei olisi yllättävää, että kriisissä, jossa kansainväliset sopimukset on heitetty romukoppaan, Suomea puolustettaisiin kaikin mahdollisin keinoin, kielletyt jalkaväkimiinat mukaan lukien.

Vaikka Ottawan sopimus kieltää meitä ylläpitämästä valmiutta jalkaväkimiinojen kehittämiseen ja valmistukseen, ja sopimusta luonnollisesti noudatamme, olisi teoriassa mahdollista verrattain helposti käynnistää kiellettyjen sakara- ja putkimiinojen tyyppisten aseiden tuotanto – kyse kun ei ole mistään rakettitieteestä.

Suomi tuhosi vuonna 2015 viimeiset jalkaväkimiinat, lukuun ottamatta niitä, jotka jätettiin koulutuskäyttöön. Jalkaväkimiinoja käytetään yhä useissa maailman konflikteissa; tiettävästi myös Ukrainassa, vaikka maa on sitoutunut Ottawan sopimukseen. Tästä syystä Puolustusvoimissa pitää edelleen harjoitella jalkaväkimiinoilla ja kouluttaa väkeä niiden käyttöön, jotta sotilaamme osaavat ne tunnistaa ja tuhota oikein kohdalle sattuessa.

Jalkaväkimiinat osin korvaavan uuden asejärjestelmän kehitys on hyvällä mallilla. Ensimmäinen versio valmistuu noin vuoden kuluessa.

Arvopolitiikkaa asialinjalla