Pohjolaa puolustamassa

Kirjoitus on julkaistu Pohjoismaiden puolustusministerien yhteisenä kolumnina 25.10.2018.

Vakava turvallisuutta uhkaava kriisi Pohjolassa vaikuttaisi haitallisesti kaikkiin Pohjoismaihin. Siksi Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska ja Islanti harjoittelevat enenevässä määrin yhdessä.

Noin 50000 sotilasta 31 maasta ottaa osaa harjoitukseen, jossa testaamme kykyämme toimia yhdessä vakavan kriisin sattuessa. Trident Juncture 2018 -harjoitus on laajin Naton järjestämä sotaharjoitus vuosikymmeniin. Harjoitus on osoitus Naton painotuksen siirtymisestä takaisin jäsenvaltioidensa yhteiseen puolustukseen. Samalla se on osoitus Pohjolan kasvaneesta geopoliittisesta merkityksestä.

Natolle ja sen kumppanimaille Suomelle ja Ruotsille Trident Juncture tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden testata kykyä toimia yhdessä haastavassa ilmastossa ja vaikeakulkuisissa maastoissa Pohjois-Atlantilta Itämerelle. Tämä on tärkeää paitsi siksi, että opimme puolustamaan itseämme paremmin myös siksi, että yhteistyö vahvistaa maittemme välisiä siteitä ja lähettää vahvan signaalin sellaisille tahoille, jotka saattaisivat käyttää sotilaallista voimaa meitä vastaan.

Pohjoismaihin ei tällä hetkellä kohdistu sotilaallista uhkaa. Elämme kuitenkin aiempaa ennaltaarvaamattomammassa ja epävarmemmassa maailmassa.

Entistä määrätietoisempi Venäjä on osoittanut tahtoa ja kykyä sotilaallisen voiman käyttöön strategisten päämääriensä saavuttamiseksi. Kyberhyökkäykset ja disinformaation levittäminen lietsovat poliittista vastakkainasettelua sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa haastaen demokraattisia instituutioita ja kykyä kompromisseihin.

Kansainvälinen terrorismi, kasvava muuttoliike ja ilmastonmuutos vaikuttavat nekin tavalla, jota emme kykene täysin ennustamaan.

Meitä Pohjoismaita yhdistää maantiede, historia, kulttuuri ja arvot, ja jaamme yhteisen vastuun alueemme rauhan ja vakauden ylläpitämisestä. Uskomme vahvasti vuoropuheluun, läpinäkyvyyteen ja kansainväliseen oikeuteen sekä sitoviin sopimuksiin perustuvaan ennakoitavaan maailmanjärjestykseen.

Valitettavasti kaikki maat eivät jaa näkemyksiämme. Siksi on tärkeä ylläpitää uskottava sotilaallinen suorituskyky. Tanska, Norja ja Islanti ovat Naton jäsenvaltioita, kun taas Ruotsi ja Suomi ovat liittouman kumppaneita. Harjoittelemalla sekä yhdessä että Naton kanssa parannamme ja täydennämme kaikkien osapuolten yhteistyökykyä kriisin sattuessa.

Pohjoismaat panostavat merkittävästi Trident Juncture-harjoitukseen: mukana on yli 13000 sotilasta ja siviilihenkilöstöä. Hyvänä esimerkkinä pohjoismaisesta yhteistyöstä on suomalaisten joukkojen toimiminen osana ruotsalaista prikaatia. Tanskalaiset helikopterit puolestaan tukevat norjalaista prikaatia.

Naton ja kumppanimaiden Suomen ja Ruotsin joukot käyttävät sotilastukikohtia ja -kenttiä kaikkien Pohjoismaiden alueella. Strategisesti tärkeä Islanti toimii porttina ja kokoontumispaikkana Pohjois-Atlantin yli saapuville liittouman joukoille.

Merkittävä pohjoismainen osallistuminen harjoitukseen on selvä ja tietoinen tulos yhteisistä ponnistuksistamme pohjoismaisen yhteistyön parantamiseksi. Meillä on enemmän yhteisiä koulutuksia ja harjoituksia kuin ennen. Kehitämme myös ilmatilannekuvan vaihtoa.

Pohjoismaat ovat niin ikään olleet aloitteellisia sotilaallisen liikkuvuuden suunnannäyttäjinä ja nyt myös Nato ja EU ovat nostaneet kysymyksen agendalleen. Sotilaallisen liikkuvuuden hallinnollisten esteiden purkaminen mahdollistaa joukkojen ja kaluston nopean siirtämisen maiden välillä.

Puolustusratkaisumme saattavat olla erilaisia, mutta olemme pohjoisia naapureita. Näin ollen turvallisuuskriisi yhden naapurin alueella vaikuttaisi haitallisesti meihin kaikkiin. Kriisinratkaisukykymme on juuri niin hyvä kuin kykymme tehdä yhteistyötä keskenämme ja kumppaneiden sekä liittolaisten kanssa. Juuri siksi Trident Juncture on niin tärkeä – ja siksi meidän tulee pitää huolta pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Frank Bakke-Jensen, Norjan puolustusministeri
Claus Hjort Frederiksen, Tanskan puolustusministeri
Peter Hultqvist, Ruotsin puolustusministeri
Jussi Niinistö, Suomen puolustusministeri
Gudlaugur Thor Thordarson, Islannin puolustusministeri

Suomen viennistä Saudi-Arabiaan

Saudi-Arabian tilanteeseen ja ulkoministeri Timo Soinin sairaslomaan liittyen allekirjoittaneelta on viime päivinä kysytty puolustusmateriaalin vientipolitiikastamme. Ohessa muutama rivi Suomen linjasta.

Suomessa puolustustarvikkeiden vientilupien myöntäminen perustuu laissa määriteltyihin prosesseihin ja lupaharkinnan kriteereihin. Keskeisessä asemassa ovat EU:n yhteinen kanta lupaharkinnan kriteereistä sekä muiden EU-maiden konsultointi.

Ulkoministeriö vastaa lupa-asioiden ulko-ja turvallisuuspoliittisesta arvioinnista. Kokonaisharkinnassa arvioidaan määrämaan ja alueen lisäksi viejää, loppukäyttäjää sekä vietävää tuotetta.

Suomen sotilaallisen huoltovarmuuden edellyttämien teollisten ja teknologisten kykyjen säilyminen kotimaassa otetaan huomioon lupaharkinnassa, mutta jokainen hakemus arvioidaan aina itsenäisesti omana tapauksenaan.

Laki puolustustarvikkeiden viennistä antaa lupaviranomaiselle mahdollisuuden myös luvan peruuttamiseen. Toistaiseksi ei ole arvioitu, että myönnettyjen lupien peruuttamiselle olisi ollut riittävän painavia perusteluita.

Vuosina 2015-2018 on Saudi-Arabiaan myönnetty vientilupia suoja-materiaalille, suojausteräkselle, viestivälineille, ensiapuvälineille sekä lennokin katapultille. Samana aikana on ennakkolausuntojen muodoissa tehty myös kielteisiä päätöksiä Saudi-Arabiaan. ”Tappavaa voimaa” ei siis Suomesta ole viety Saudi-Arabiaan tällä hallituskaudella.

Toteutamme hallitusohjelmaa

Iloisia uutisia Suomen Puolustusvoimille. Nimittäin hallitus päätti tänään myöntää vuoden 2018 toisessa lisätalousarviossa puolustusmateriaalihankintoihin yhteensä 7,6 miljoonaa euroa.

Summasta 7 miljoonaa menee koulutuksen ja valmiuden kannalta tärkeisiin sekä ajankohtaisiin hankintoihin, muun muassa ampumatarvikkeisiin ja räjähteisiin. Ne hankitaan nopealla aikataululla.

Lisäksi hallitus myönsi jalkaväkimiinojen pelotevaikutuksen korvaamisprojektiin 0,6 miljoonaa euroa.  Tällä summalla selvitetään hallitusohjelman mukaisen kotimaisen puolustusteollisuuden innovoiman hyppypanoksen soveltuvuutta käyttötarkoitukseen.

Tämänkin takia Sininen tulevaisuus on hallituksessa. Vaikuttamassa ja turvallisuutta tuottamassa. Tätäkään ei olisi saatu aikaan oppositiosta käsin.

Pelote ja puolustus: Nato-kokouksen tunnelmia

Kuvat: Puolustusministeriö

Naton puolustusministerit kokoontuivat Brysselissä 3.-4.10. Kokous keskittyi erityisesti pelotteen ja puolustuksen toimeenpanoon sekä taakanjakoon.

Naton neuvoston työkokouksessa keskusteltiin yhteisestä turvallisuusympäristöstämme, hybridi- ja kyberuhista sekä sotilaallisesta liikkuvuudesta. Suomi, Ruotsi ja EU:n korkea edustaja Federica Mogherini osallistuivat näihin keskusteluihin Naton kutsumana. On hyvä, että istumme näissä pöydissä keskustelemassa yhteisistä intresseistämme.

Niin kokouksessa kuin sen ympärillä käytiin Nato-maiden kesken aktiivista keskustelua Naton ja EU:n turvatakuuartikloista. Monia Nato-maita tuntuu huolettavan, aiheuttaako Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeen eli 42.7-artiklan jatkokehittäminen ja konkretisoiminen haitallista päällekkäisyyttä Naton viidennen artiklan kanssa.

Suomi seuraa keskustelua kiinnostuneena: turvallisuusaspekti on meille keskeinen ja meitä kiinnostaa, mihin artiklan osalta päädytään. EU:n mukaan ristiriitaa ei ole, vaan Nato on jäsenilleen puolustuksen perusta, minkä Mogherini toisti myös antamassaan EU:n puolustusyhteistyötä koskevassa tilannekatsauksessa.

Koska puolustuksen kova ydin on suurimmalle osalle EU-maista Nato, EU:n osalta kannattaisi nähdäkseni puhua puolustuksen sijaan enemminkin yhteisestä turvallisuudesta. Mutta voisiko olla muutakin, eli minkälaista konkretiaa 42.7-artiklalle Ranskan johdolla haetaan? Siitä keskustelu on vasta käynnistynyt, ja siihen keskusteluun myös Suomen tulee ottaa aktiivisesti osaa. Tämä olkoon ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme keskeisiä prioriteetteja lähiaikoina.

Omassa puheenvuorossani toin esille, että Naton huippukokouksessa pelotteen ja puolustuksen kehittämiseksi tekemät linjaukset kuten valmiuden, vahvistusten ja reagointikyvyn parantaminen, ovat olleet tarpeellisia. Lisäksi kuvasin, mitä Suomi tekee kansallisesti: kerroin valmiuden kehittämisestä, lainsäädäntöhankkeistamme sekä puolustusyhteistyön kehittämisestä, josta tuoreimpana esimerkkinä on puiteasiakirja, jonka allekirjoitin kokouksen yhteydessä järjestetyssä kahdenvälisessä tapaamisessa Ranskan puolustusministeri Florence Parlyn kanssa. Tämä sopimus edesauttaa Suomen ja Ranskan kahdenvälisen puolustusyhteistyön kehittämistä ja on merkittävä, koska Ranska on ottanut uudenlaista vetovastuuta EU:n puolustusyhteistyössä.

Allekirjoitin puolustusyhteistyön kehittämistä koskevan puiteasiakirjan yhdessä Ranskan puolustusministeri Florence Parlyn kanssa.

Arvopolitiikkaa asialinjalla