Kymmenes yhteistyöasiakirja

Olen vieraillut tällä viikolla Japanissa, nousevan auringon maassa. Vierailun isäntänä on toiminut Japanin puolustusministeri Takeshi Iwaya.

Allekirjoitimme tiistaina ensimmäisen Suomen ja Japanin välisen puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan. Pyrimme yhteistyöasiakirjan allekirjoittamisen myötä tiivistämään yhteistyötä puolustuspolitiikan ja materiaalipolitiikan aloilla.

Japanin kanssa allekirjoitettu yhteistyöasiakirja on järjestyksessä jo kymmenes allekirjoittamani kahden- tai kolmenvälinen kansainvälinen puolustusyhteistyön asiakirja.

Käsittelimme puolustusministeri Iwayan kanssa käydyissä neuvotteluissa mm. puolustushallintojen kahdenvälistä yhteistyötä, alueellisia turvallisuuskysymyksiä sekä materiaaliyhteistyötä. Kerroin myös, että Suomi asettaa puolustusasiamiehen Japaniin ensi vuoden aikana.

Tutustuin lisäksi Japanin puolustusteollisuuteen sekä osallistuin suomalais-japanilaiseen teollisuusseminaariin. Seminaari toteutettiin yhteistyössä Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistys (PIA) ry:n ja sen edustamien puolustus- ja turvallisuusalan yritysten edustajien kanssa.

 

Ruotsin puhemiehen vierailu

Ruotsin valtiopäivien puhemies Andreas Norlén vieraili puolustusministeriössä viime viikon perjantaina.

Keskustelimme puhemiehen kanssa maidemme kahdenvälisestä yhteistyöstä, pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä sekä pohjoisen Euroopan turvallisuustilanteesta.

Norlén on ollut Ruotsin valtiopäivien jäsen vuodesta 2006. Puhemieheksi hänet valittiin viime vuoden syyskuussa.

Puolustusvoimien räjähdetuotantovastuut säilyvät ennallaan

Puolustusministeriön johtamana on selvitetty puolustusvoimien räjähdetuotannon kehittämistä laajentamalla kumppanuutta Nammo Lapua Oy:n kanssa. Siinä räjähteiden valmistustoiminta, tuoteoikeudet ja tuoteturvallisuuteen liittyvät vastuut sekä Haapajärven ja Keuruun tuotantolaitokset olisivat siirtyneet liikkeenluovutuksena Nammo Lapua Oy:lle. Selvityksen toisena vaihtoehtona oli tuotantotoiminnan jatkaminen omana toimintana. Henkilöstöjärjestöt puolsivat oman tuotantotoiminnan jatkamista.

Tein päätöksen, että nykyistä työnjakoa ei muuteta, vaan yhteistyötä kehitetään nykyisen työnjaon pohjalta. Puolustusvoimien oma räjähdetuotanto toimii nykyisellään tehokkaasti, laadukkaasti ja se tuottaa pienimmällä riskillä vaatimuksenmukaiset räjähteet. Puolustusvoimat jatkaa räjähdetuotantoa nykyisellä organisaatiorakenteella ja nykyisillä paikkakunnilla.

Nammo Lapua Oy on puolustusvoimien tärkeä kumppani ja yhteistyötä voidaan kehittää nykyisellä roolijaolla. Sotilasräjähteiden kotimainen tuotanto on sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta tärkeä.

Puolustusvoimien räjähdetuotannosta vastaa Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen kuuluva Räjähdekeskus yhdessä kumppaneiden kanssa. Sen tehtävänä on räjähdetuotanto, räjähteiden kunnonvalvonta ja kunnossapito sekä räjähteiden käytöstä poistaminen, hävittäminen ja koetoiminta. Tuotannon toimipisteet sijaitsevat Haapajärvellä, Keuruulla, Niinisalossa ja Ähtärissä. Haapajärven ja Keuruun tuotantolaitosten tehtävänä on valmistaa ja huoltaa räjähteitä. Niinisalon toimipiste toteuttaa materiaalisen suorituskyvyn rakentamiseen liittyviä koeammuntoja sekä olosuhde- ja räjähdetestejä. Ähtärin toimipisteen toiminnassa korostuu räjähteiden turvallinen käytöstä poisto ja hävittäminen.

Pajun taistelusta alkoi aseveljeys

Pidin puheen Viron vapaussodan yhden merkittävimmistä taisteluista, Pajun taistelun, 100-vuotismuistotilaisuudessa.

Lähde: MoD Estonia

Aloitin lainaamalla eversti Hans Kalmin värväyskirjoitusta sadan vuoden takaa: ”Pojat! Taas vihollinen rynnistää! Ihmisyys ja oikeus ovat vaarassa! Tällä kertaa vihollinen ei hyökkää Päijänteen rannoille, mutta yhtä vaarallinen se on meille silti. Sama vihollinen, jonka yhdessä löimme viime talvena, uhkaa nyt hukuttaa verivirtoihin Viron veljeskansan, minun kotimaani. Sen voitonkulku on varmasti ulottuva Suomeenkin, jos se näin saa jatkua.”

Suomalaiset päättivät osallistua Viron vapaussotaan muiden pohjoismaiden vedotessa puolueettomuuteensa. Suomi oli vapautettu miehittäjän vallasta ja kapina oli kukistettu. Viro oli aloittamassa omaa vapaustaisteluaan. Saksalaiset olivat kaapanneet Viron pian sen itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Saksan romahdettua marraskuussa -18 uhkasi uusi vaara. Puna-armeija yritti miehittää Viroa sitä mukaa kun saksalaiset vetäytyivät. Oli toimittava nopeasti, sillä punainen vaara uhkasi Viron hallitusta, joka järjesti vielä puolustustaan.

Suomi päätti nopeasti aseavusta ja aloitettiin vapaaehtoisjoukon värvääminen. Lähes 4 000 suomalaista ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Suomen etujen mukaista oli, että bolsevismin eteneminen padottaisiin ja että Suomenlahden eteläranta pysyisi ystävällismielisen valtion käsissä.

Yhdessä Viron puolustusministeri Jüri Luikin kanssa.

Ensimmäinen, Viron pohjoisosien vapauttamiseen osallistunut suomalainen vapaajoukko, siirtyi Suomenlahden eteläpuolelle jo tammikuun 1919 alussa. Suurempi, yli 2 300 sotilasta käsittävä osasto laivattiin Tallinnaan tammikuun lopussa. Tätä osastoa johti eversti Hans Kalm.

Kalmin rykmentti, jonka hän nimesi Pohjan Pojiksi, siirtyi ripeasti Viron eteläosaan, missä virolaisjoukot olivat jo saavuttaneet menestystä valtaamalla Tarton kaupungin. Eteneminen jatkui nopeasti kohti Viron etelärajaa, joka kulki Valgan kaupungin halki. Kaupunki oli elintärkeä liikenteen solmukohta, kaikkiaan viidestä suunnasta tulevien rautateiden yhtymäpiste. Sen valtaamisoperaatiota varten muodostettiin Kalmin johtoon suomalais-virolainen taisteluosasto.

Hyökkäys tiivistyi Pajun kartanolle, joka sulki reitin tavoitealueelle. Pohjan Poikain tulikaste muodostui ankaraksi. Hyökkäys juuttui useaksi tunniksi kiivaaseen konekiväärituleen kartanon pelloille. Pimeyden jo laskiessa hyökkääjät toteuttivat ratkaisevan rynnäkön. Karjuva ja tulittava joukko mursi vääjäämättömällä voimalla vastustajansa taistelutahdon rajuissa lähitaisteluissa.

Kun samanaikaisesti oli toinen Pohjan Poikain pataljoonista katkaisut huoltoyhteydet Valgaan, tie kaupunkiin oli seuraavana päivänä auki. Yksi Viron vapaussodan verisimpiä taisteluita oli ohi. Etelä-Viro oli vapautettu.

Suomen ja Viron tiet ovat historian aikana kulkeneet joskus samaan suuntaan, joskus tiemme ovat erkaantuneet. Tänä päivänä suhteemme ovat tiiviimmät kuin koskaan ja vain kapea Suomenlahti erottaa kaksi heimokansaa, jotka molemmat vaalivat kansanvaltaa ja demokratiaa.

Kummankaan kansakunnan vapaus ei tullut vaivatta vaan sen eteen oli taisteltava. Muistamme ja kunnioitamme niiden muistoa, jotka uhrasivat henkensä Viron vapauden ja Suomen kunnian puolesta. Eläköön heidän muistonsa ikuisesti. Eläköön Suomi, eläköön Viro!

Poliisipula otettava vakavasti

Keskustelu poliisin resurssien riittävyydestä on vellonut kiivaana. Itä-Uudenmaan ja Helsingin poliisilaitoksilla jätetään resurssien puutteen takia erityisesti omaisuusrikoksia tutkimatta. Tehtäviä joudutaan priorisoimaan rankalla kädellä. Myös muualla maassa tilanne on vaikea. Poliisilta jää vuosittain noin miljoonasta hälytystehtävästä 100 000 ajamatta resurssipulan vuoksi.

Poliisien määrää on vähennetty edellisillä hallituskausilla lyhytnäköisesti, mikä kostautuu nyt. Kansalaisten oikeustaju on koetuksella, luottamus poliisiin voi rapautua ja pahimmillaan jopa oikeusvaltion toteutuminen vaarantua. Jotkut voivat jopa kysyä miksi noudattaa lakeja, jos niiden rikkomisesta ei tosiasiallisesti seuraa mitään rangaistusta?

Massarikollisuuden tutkinnan lisäksi resursseja tarvitaan erityisesti vakavampien rikosten torjuntaan. Useiden Euroopan maiden kehityksestä näemme, että sisäisen turvallisuuden suurimmat uhat liittyvät kokonaisuuteen, jossa yhteen kietoutuvat syrjäytyneisyys, maahanmuutto ja järjestäytynyt rikollisuus. Ongelmat eivät ole vain yhden viranomaisen ratkaistavissa tai hoidu vain nykyisillä resursseilla. Vaaditaan myös poliittista uskallusta tunnistaa ja tunnustaa turvallisuusuhkien taustalla olevat tekijät. Emme saa olla sinisilmäisiä tulevaisuuden kehityksestä.

Muissa Pohjoismaissa poliiseja on suhteellisesti huomattavasti enemmän ja suomalainen poliisi tekeekin pienillä resursseilla verrattain vaikuttavaa työtä. Nykyhallitus on lisännyt poliisien määrää sekä aloituspaikkoja Poliisiammattikorkeakouluun. Päteviä opiskelijoita ei kuitenkaan synny tyhjästä eivätkä koulun resurssit ole rajattomat. On selvitettävä nopeana ratkaisuna esimerkiksi sitä, voidaanko eläköityneitä rikostutkijoita ottaa määräajaksi takaisin palvelukseen massarikollisuuden tutkintaan.

Siniset ovat ehdottaneet, että vielä tällä hallituskaudella laaditaan sisäisen turvallisuuden tiekartta, jonka avulla vakavia resurssipuutteita järjestelmällisesti korjataan. Tiekartta olisi realistinen kokonaiskartoitus tarvittavista resursseista ja uudistuksista sekä linjaus tulevien hallitusneuvotteluiden pohjaksi. Tahdomme jättää hyvän turvallisuuden perinnöksi seuraavalle hallituskaudelle. Kansanturvallisuudesta ei tingitä.

Kirjoitus on julkaistu Aamupostissa 26.1.2019. 

Arvopolitiikkaa asialinjalla