Raskailla raketinheittimillä raskasta suorituskykyä

Vuonna 2001 alkaneen Puolustusvoimien tutkimustyön ja vuoden 2004 valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon linjausten mukaisesti Suomi hankki vuosina 2006-2014 kymmeniä raskaita raketinheittimiä (M270 MLRS, Multiple Launch Rocket System), pääosin käytettyinä Hollannista. Niillä on rakennettu Maavoimille kyky kauaskantoiseen vaikuttamiseen ja korvattu osaltaan jalkaväkimiinoista luopumisen myötä syntynyttä suorituskykyvajetta.

Suomen lyhytnäköinen ja ideologisväritteinen liittyminen Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen aiheutti Puolustusvoimille tarpeen hankkia mm. viuhkapanoksia ja raketinheittimiä. Miinojen myötä menetettyä pelotevaikutusta paikkaamaan on parhaillaan menossa projekti uudentyyppisen ilmasta käsin tuhovaikutustaan tuovan asejärjestelmän (TOC, Take-Off-Canister eli hyppypanos) kehittämisestä.

Hankitut raketinheittimet edustavat teknologialtaan kansainvälistä huipputasoa. Parhaat aseet tarvitsevat kuitenkin käyttöönsä parhaita ammuksia. Valtuutin alkuvuonna 2016 Puolustusvoimat hankkimaan Yhdysvalloista uusia raskaan raketinheittimen ohjautuvia pitkän kantaman ampumatarvikkeita (GMLRS, Guided Multiple Launch Rocket System). Raketeilla kyetään vaikuttamaan tarkasti jopa 80 kilometrin etäisyydelle.

Ammukset on saatu kuluvan syksyn aikana Suomeen ja olin 1.12. seuraamassa raketinheittimien testiammuntaa Rovajärvellä. Niin heitinten kuin rakettien suorituskyky oli erinomainen. Tykistöntarkastaja eversti Pasi Pasivirta joukkoineen on tehnyt hienoa työtä.

Oli kunnia saada laukaista Puolustusvoimien ammattitaitoisen henkilökunnan valvonnassa kolmen GMLRS AW -raketin sarja, ensimmäisenä maailmassa. Aluevaikutus oli toivottu. Kuva: Puolustusvoimat.

Pitkä on tie, jolla asejärjestelmät saadaan tuottamaan haluttua suorituskykyä: tutkimuksen aloittamisesta Puolustusvoimien käyttöön vei heittimiltä kaiken kaikkiaan 17 vuotta. Poliittisten päättäjien tuleekin katsoa Puolustusvoimien resursseja määritellessään riittävän pitkälle tulevaisuuteen ja olla valmiita investoimaan suorituskyvyn kehittämiseen, vaikka määränpää siintäisikin vasta horisontissa.

Talonpoikaisarmeijan sarkatakit

Olemme Suomen vapauden ja kansallisen itsenäisyyden väkevän tarinan – sarkatakkisen talonpoikaisarmeijan – äärellä. Tarinan sankareita olivat ne miehet ja naiset, jotka pukeutuivat edessänne oleviin asuihin vapauttaakseen Suomen miehittäjän sorrosta ja kukistaakseen kansanvaltaa vastaan yllytetyn kapinan.

Maasta polkaistun talonpoikaisarmeijan varustaminen ja puvustaminen oli tehtävä tyhjästä. Rintamalle lähdettiin omissa talvisissa tamineissa, joita sonnusti valkoinen käsivarsinauha. Vaikutteita asepukuun saatiin niin Saksasta, Ruotsista kuin Venäjältä. Valkoisen armeijan sotilaspuvun kankaaksi määrättiin sarka, joka oli käytännöllinen, lämmin ja kestävä. Puvun väriksi määritettiin kenttäharmaa, feldgrau, sama väri kuin Saksan armeijallakin.

Vapaussodan aikaisia pukuja valmistettiin monen eri vaatturin ja vapaaehtoisen toimesta monenlaisista kankaista ja niinpä tänä päivänä onkin vaikea, kenties mahdotonkin tehtävä löytää kahta samanlaista vapaussodan aikaista asepukua. Yhtenäisimmältä valkoinen armeija näyttäytyi lumivaipoissa, joissa se vääjäämättömällä voimalla – lailla kostona Kullervon – mursi kapinan eri rintamilla kevään ­-18 aikana.

Vaikka näyttelyssä esillä oleviin asuihin pukeutuneet ihmiset kokivat maailmansa kovin erilaisena kuin nykyhetkessä elävät, jakoivat he kanssamme halun itsenäisestä ja vapaasta Suomesta. Meidän onkin hyvä pysähtyä ja muistaa, että vapaus ei tullut heille vaivatta, vaan siitä maksettiin raskas uhri. Paras tapa vaalia talonpoikaisarmeijan perintöä onkin ylläpitää edellytyksiä vapaan ja itsenäisen Suomen ainutlaatuisen tarinan jatkuvuudelle. Itsenäinen, iskukykyinen ja kansalaisten hyväksymä puolustus on eräs näistä edellytyksistä.

Kiitän näyttelyn järjestäjiä arvokkaasta maanpuolustustyöstä ja toivotan teille kaikille maanpuolustushenkistä alkutalvea.

Tervehdykseni Nurmijärvellä 1.12.2018 Hannu Lakeen sotilasperinnenäyttelyn avajaisissa.

Kenttälapio 7 veljestä nro 1

Sympaattinen muistaminen. Nurmijärven reserviläiset ystävällisesti myönsivät minulle kunniakenttälapionsa nro 1 maanpuolustustyöstäni. – Täytyy kyllä antaa vuorostaan tunnustusta heille aktiivisuudesta ja hyvästä hengestä. (Huom! Lapiossa olevan Nurmijärven kunnanvaakunan veljekset on tuunattu, heillä on kypärät!)
Kunniakenttälapio on ammattiopisto Spesian Järvenpään koneasentajien valmistama ja se luovutettiin Hannu Lakeen järjestämässä perinnenäyttelyssä Nurmijärvellä. Kuvassa kanssani oikealla Nurmijärven reserviläisten pj Jarmo Wilkman ja Spesian koneasentajien opettaja Raimo Markus.

Euroopan unioni: puolustusyhteistyötä, ei yhteistä puolustusta

EU:n puolustusyhteistyö on edennyt viime vuosina rivakasti. Junckerin komissio on ollut aktiivinen puolustuksen alalla suunnaten mm. ensimmäistä kertaa EU:n budjettia puolustuksen tueksi.

Valtioneuvoston puolustusselonteon mukaisesti Suomi on osallistunut aktiivisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen ja toimeenpanoon ja edistänyt unionin puolustusyhteistyön kehittämistä. EU:n keskinäisen avunannon lausekkeen (SEU 42.7) toimeenpano perustuu neuvotteluihin ja vapaaehtoisuuteen, mutta sen käytännön toteutuminen on sitä mahdollisempaa, mitä enemmän EU:ssa on jo olemassa olevaa konkreettista puolustusyhteistyötä.

On silti hyvä muistaa, että puhuttaessa EU:n puolustusyhteistyön kehittämisestä, ei realistisena tavoitteena voida pitää EU:n yhteistä puolustusta. Se ei tule toteutumaan niin kauan kuin vastuunkantajana on 22 EU-jäsenmaan osalta Nato, keskeisimpänä toimijanaan Yhdysvallat. Nato on yhä Euroopan yhteisen puolustuksen perusta eikä EU:sta ei olla muodostamassa uutta Natoa.

Lisäksi on huomioitava sanan ”puolustus” merkitys eri konteksteissaan. Suomessa ymmärrämme sen sotilaallisena maanpuolustuksena, jossa isänmaan rajoja ja suvereniteettia turvataan. EU:ssa sana merkitsee yhteistä strategista kulttuuria, tutkimus- ja kehittämistoimintaa, puolustusteollisuuden sisämarkkinoiden kehittämistä tai yhteisiä kriisinhallintaoperaatioita ja lähes mitä tahansa niiden väliltä. Yhteisestä puolustuksesta ei kuitenkaan ole kyse siten kuin me sen Suomessa ymmärrämme.

Entistä enemmän on kiinnitetty huomiota Euroopan sisäisiin turvallisuuskysymyksiin, kuten kyber- tai hybridiuhkiin. Näitä haluamme pitää jatkossakin esillä.

Puolustukseen käytetään ensimmäistä kertaa merkittävästi EU:n budjettirahaa

Brexit ja presidentti Donald Trump ovat antaneet puolustusyhteistyön kehitykselle vauhtia, mutta jo Krimin valtauksen 2014 jälkeen huomattiin, että Euroopan mailla ei ole sellaisia sotilaallisia kykyjä, että ne pystyisivät tilanteen vaatiessa toimimaan itsenäisesti ilman Naton tai Yhdysvaltojen tukea. Samalla on herännyt huoli Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukyvystä ja tulevaisuuden teknologioiden hyödyntämisestä.

Suomen EU-kannat ovat olleet selkeät ja pitkäjänteiset. Pyrimme toimimaan järjen äänenä ja huolehtimaan siitä, että rakenteita ei kehitetä rakenteiden vuoksi ja että eri toimijat, kuten komissio ja puolustusvirasto, pelaavat yhteen. Tällaisissa asioissa on tärkeää toimia samanmielisten jäsenmaiden ryhmissä. Meille hyviä kumppaneita ovat perinteisesti olleet muun muassa Hollanti, Saksa, Ruotsi ja Viro.

Pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY) tähtää EU:n tavoitteiden täyttämiseen ja jäsenmaiden kansallisten suorituskykyjen kehittämiseen. Puolustuksen vuosittainen arviointi (CARD) pyrkii muodostamaan kokonaiskuvan Euroopan suorituskyvyistä, lisäämään kansallisten suunnitelmien johdonmukaisuutta ja tuomaan syötteitä Euroopan puolustusrahaston työohjelmiin. Tulevalla rahoituskehyskaudella puolustusaloitteisiin käytetään ensimmäistä kertaa merkittävästi EU-budjettirahoitusta tavoitteena lisätä jäsenvaltioiden yhteistyötä ja tukea puolustusteollista perustaa.

PRY-projektit sotilaallisesta liikkuvuudesta ja keskinäisestä avunannosta kyber-sodankäynnin saralla etenevät tällä hetkellä kaikkein nopeimmin. Niiden lisäksi Suomi on mukana ohjelmistoradio Essorin kehitysohjelmassa.

Suomen kannalta on keskeistä, että PRY-yhteistyö tuottaa lisäarvoa kansalliselle puolustuksellemme. Tämä ei ole ongelmatonta, sillä Puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämistä on jo suunniteltu pitkälle 2020-luvulle. Näin ollen lyhyt PRY-aikajänne – ehdotuksia hankkeiksi pitäisi tulla vuosi toisensa jälkeen – on ongelmallinen.

Kolmansien maiden osallistuminen pysyvään rakenteellisen yhteistyöhön jakaa jäsenmaat kahteen leiriin. Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan näkemysten mukaan kolmannet maat tulisi ottaa mukaan vain poikkeustapauksissa. Sen sijaan esimerkiksi Suomi on korostanut yhteistyön molemminpuolisia hyötyjä. Asialla on epäsuoria liittymäpintoja myös Brexit-neuvotteluihin.

Eurooppalaisen yhteistyön on tuettava kansallisia suunnitelmia

EU-rakenteiden sisällä toimivan puolustusyhteistyön lisäksi Euroopassa on meneillään useita muita yhteistyöhankkeita. Presidentti Macron piti syyskuussa 2017 Euroopan tulevaisuutta koskevan linjapuheen. Siinä esiteltiin useita aloitteita, joiden avulla Eurooppa ja EU pystyisivät kantamaan suuremman vastuun omasta tulevaisuudestaan. Puhe sisälsi myös puolustusyhteistyötä koskevan ns. Euroopan interventioaloitteen (European Intervention Initiative, EI2).

Aloitteen tavoitteena on kehittää siihen osallistuvien maiden strategista toimintakulttuuria, ei interventiojoukkoa. Tavoitteena on parantaa maiden kykyä ennakoida ja valmistautua mahdollisiin kriiseihin. Tämän toivotaan nopeuttavan päätöksentekoa operaatioiden käynnistämisestä, mikäli tilanne sitä edellyttää.

Koska EII-aloite korostaa ennakkovarautumista, täydentää se niin Iso-Britannian JEF (Joint Expeditionary Force) -aloitetta, joka keskittyy monikansallisten operaatioiden toteuttamiseen, kuin Saksan kehysvaltioaloitetta (Framework Nation Concept, FNC), jossa puolestaan kehitetään sotilaallisia suorituskykyjä. Kaikki aloitteet edistävät osaltaan Euroopan itsenäistä toimintakykyä, mikä on EU:n puolustusyhteistyön perustavoitteena. Samalla on nähtävissä trendi kohti yhteisiä suorituskykyjä (mm. avaruus, kyber, miehittämättömät järjestelmät). Euroopan puolustuksen teknologista ja teollista perustaa on edelleen tuettava ja vahvistettava, jotta se osaltaan voi vaikuttaa tulevan sukupolven eurooppalaisten teknologioiden kehittämiseen.

Ehkä konkreettisin aloite, jolla on kauaskantoisempia vaikutuksia, on suorituskykyjen kehittämistä tukeva tutkimus- ja kehittämistoiminta. EU-parlamentti ja neuvosto ovat päässeet sopimukseen Euroopan puolustusteollisesta kehittämisohjelmasta, johon on varattu 500 miljoonaa euroa vuosille 2019–2020. Lisäksi komissio esittää Euroopan puolustusrahaston perustamista. Sillä tuettaisiin suorituskyvyn koko elinkaarta innovaatioista käyttöön ja huoltoon. Tutkimukseen ja puolustusteollisuuden kehittämistoimiin esitetään rahastossa yhteensä noin 13 miljardia euroa. Samalla rahasto kannustaa erityisesti pk-yritysten monikansalliseen yhteistyöhön tarjoamalla näille bonusjärjestelmiä.

Jatkossa EU-näkökulma voitaisiin ottaa huomioon muussakin monenvälisessä puolustusalan yhteistyössä. Myös Euroopan puolustusviraston (European Defence Agencyn, EDA) alla tehtyä merivalvontayhteistyö MARSURia ja muuta varsin monipuolista jo olemassa olevaa EDA-yhteistyötä tulisi hyödyntää.

PRY:n ja EU:n puolustusrahaston puitteissa tehtävän yhteistyön on tuettava kansallisia suunnitelmia suorituskykyjen kehittämiseksi ja myös puolustusteollista pohjaa. Suorituskyky-yhteistyön osalta tämä vaatii ensiksi selvän käsityksen siitä, mitä suorituskykyjä kannattaa rakentaa EU-puitteissa sekä toiseksi varmuuden siitä, että yhteistyö johtaa tuloksiin. EU-puolustusyhteistyön rahoitus ei saa myöskään tarkoittaa automaattisia menoja kansalliseen puolustusbudjettiin. Soitellen ei EU-rahoitussotaankaan kannata lähteä.

Vetovastuu hankkeissa ei ole itseisarvo vaan aktiivisuutta EU-puolustusyhteistyössä voi osoittaa muutenkin. Esimerkiksi puolustusalan tutkimusyhteistyön luomisessa Suomi on ollut mukana erittäin aktiivisesti sen alusta lähtien.

Jatkossa on tärkeää saada myös kotimainen puolustusteollisuus mukaan PRY-hankkeisiin. Tietyillä kriittisillä tutkimuksen ja teknologian aloilla on jo nyt puolustushallinnon, teollisuuden ja tutkimuslaitosten välinen yhteistyö tiivistä. Tärkeää on saada myös Business Finland mukaan rahoittamaan puolustusalan pk-yritysten pääsemistä mukaan EU-hankkeisiin.

EU:n ja Naton yhteistyössä on parantamisen varaa

Vahvempi EU-Nato -yhteistyö on hyvä tapa myös tuoda Yhdysvaltoja lähemmäksi Eurooppaa. Transatlanttisen yhteistyön kestävyys ei ole kiveen hakattu. Sen eteen tulee työskennellä aktiivisesti.

Trumpin hallinnon käytännön panos Euroopan turvallisuuteen on kasvanut merkittävästi. Yhdysvaltain Eurooppaan sijoittamien joukkojen määrä on jälleen ollut selvässä kasvussa. EU-Nato-yhteistyötä halutaan syventää mm. sotilaalliseen liikkuvuuteen liittyen. Nato on investoinut kaksi miljardia euroa infrastruktuurin kehittämiseen, mutta lainsäädäntöesteisiin tulee vielä puuttua. Vahva transatlanttinen suhde on EU:n intresseissä.

Varaa EU-Nato -yhteistyön parantamiselle löytyy kuitenkin aina, erityisesti nykyisessä turvallisuustilanteessa. Organisaatioiden eri työkalujen ja vahvuuksien hyödyntäminen tuo selvää lisäarvoa. Hybridiosaamiskeskuksen isäntämaana Suomi investoi keskuksen toiminnan parantamiseen ja kannustaa EU:n ja Naton jäseniä liittymään mukaan.

Sotilaallinen liikkuvuus on esimerkki tarpeesta uusien ajattelutapojen luomiseen. Sotilaallisessa liikkuvuudessa on kyse kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä, harjoituksista, operaatioista, huoltovarmuudesta ja kollektiivisesta puolustuksesta. Sekä EU:n että Naton tulee löytää tapoja kaikkien näiden aspektien käsittelemiseen. Tulee viestiä selvästi, että EU:n puolustusyhteistyön kehittäminen hyödyttää sekä EU:ta että Natoa. Kyse ei ole kilpailusta, vaan Euroopan turvallisuutta tukevien suorituskykyjen vahvistamisesta.

Olennainen kysymys on, miten EU-yhteistyö tukee omaa puolustuskykyämme. EU-jäsenyys ja EU:n puolustusyhteistyön edistäminen ovat meille poliittisia valintoja, mutta kaikkea puolustusyhteistyötä on tarkasteltava myös käytännön hyötyjen näkökulmasta. Tällä mittarilla EU:lla ei perinteisesti ole ollut yhtä paljon annettavaa kuin monella muulla yhteistyömuodolla. Kansallisen puolustuksen korvaajaksi ei EU:n puolustusyhteistyöstä ole. Kaikki mahdollinen hyöty kansallisen puolustuksen tueksi on siitä kuitenkin saatava irti. Erityisesti niin kauan kuin emme ole osa yhteistä puolustusta.

Artikkeli julkaistu Kanavassa 7/2018.

Kansallista ja kansainvälistä

Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) on teettänyt kyselyn ulkopolitiikan hoidosta. Suomalaisten luottamus tasavallan presidentti Sauli Niinistön kykyihin luotsata ulkopolitiikkaa on poikkeuksellisen yksimielistä. Vastanneista 89 prosenttia antaa presidentille melko hyvän tai erittäin hyvän arvosanan ulkopolitiikan hoidosta EVA:n arvo- ja asennetutkimuksessa. Kansa selvästi kaipaa – edelleen – vahvaa johtajaa näyttämään suuntaa yhteiskunnalle.

Suomen turvallisuusympäristön muutos on nostanut selkeästi myös puolustuspolitiikan merkitystä ulkopolitiikan rinnalle. Kansalaiset ovatkin nähneet myös puolustusministerin merkittävänä ulkopoliittisena toimijana.

Omaa toimintaani arvioi ”erittäin hyväksi” tai ”hyväksi” lähes puolet suomalaisista (46 %). Tutkimuksessa on vertailukohtana vuoden 2007 kollegani, silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.), jonka ulkopolitiikan hoidon arvioi tuolloin hyväksi noin kolmannes (31 %) suomalaisista. ”Erittäin hyväksi” toimintaani arvioitiin useammin kuin esimerkiksi ulkoministeriön virkamiesten työtä.

Kahden- ja monenkeskisen kansainvälisen puolustusyhteistyön tarkoituksena on ollut vain ja ainoastaan Suomen puolustuskyvyn kehittäminen, mikä toki tukee kiinteästi myös perinteisemmin määritellyn ulkopolitiikan hoitoa.

Kiitän kannustuksesta ja jatkan työtäni hyväksi havaitulla tiellä Suomen puolustuksen kehittämiseksi myös kansainvälisillä areenoilla. – Hieman tietenkin hymyilyttää seuraava paradoksi: minä, joka koen olevani nimenomaan kansallisen puolustuksen mies, jään historiaan Suomen kansainvälisimpänä puolustusministerinä. Mutta näillä mennään!

Arvopolitiikkaa asialinjalla