Pelmun pikkujoulut

Olin eilen kotikulmilla Nurmijärven kirkonkylässä ravintola Duetossa Peräkorven elävän musiikin yhdistyksen eli Pelmun pikkujouluissa.

Pelmun puheenjohtaja on valtuustokollegani Tero Arteli, joka esiintyi karhean karismaattiseen ja vapaamuotoiseen tapaansa The Mieli Sairaala -yhtyeensä kanssa. Kyseessä on Rock ’n’ Blues -bändi.

Meillä on Teron kanssa kunnallispolitiikassa toimiva työjako: hän johtaa Nurmijärven Perussuomalaiset ry:tä ja minä Nurmijärven Perussuomalaisten valtuustoryhmää. Tutustuimme 2004 kunnallisvaalien alla. Silloin ei vielä PerusS-kelkka liikkunut, mutta nyt mennään lujaa – kiitos sitkeän pohjatyön.

Hauska ilta oli kaiken kaikkiaan, kiitos järjestelyistä Terolle ja kumppaneille sekä hyvästä seurasta Hannulle, Leenalle, Kimmolle ja Heidille! Ohessa pari kännykällä otettua kuvaa.

The Mieli Sairaala keikalla ravintola Duetossa 13.11.2010.
Tero Arteli, basso & laulu, useimmiten myös yhtyeen sanat ja sävelet.

Operaatio Atalanta

Miinalaiva Pohjanmaata ollaan lähettämässä Somalian rannikkovesille ensi vuoden alussa. Perussuomalaiset ovat ainoana puolueena eduskunnassa vastustaneet tätä Atalantan nimellä kulkevaa EU:n kriisinhallintaoperaatiota.

Miksi? Koska mielestämme Suomen puolustusvoimien tehtävä on oman maan suojaaminen, ei merirosvojahti Adeninlahdella. Operaatioon ollaan surutta upottamassa runsaat 11 miljoonaa euroa, vaikka raha tarvittaisiin kipeästi kotimaassa.

Operaatio Atalantan päätehtävänä on suojata Maailman elintarvikeohjelman (WFP) rahtikuljetuksia Somaliaan. Samalla se suojaa muuta laivaliikennettä ja torjuu merirosvoutta Somalian rannikkovesillä.

Perussuomalaisten mielestä suomalaisten ei ole tarkoituksenmukaista osallistua operaatio Atalantaan muuta kuin nykyisellä tasolla esikuntatehtäviin. Siksi sen yhteydessä merirosvoudesta tai aseellisesta ryöstöstä epäiltyä koskevan rikosasiain käsittelystä ei ole tarpeen säätää lakiakaan, kuten hallitus esittää.

Hallitus pyrkii tietysti siihen, että mahdollisimman harvoin jouduttaisiin tilanteeseen että Somalian lähivesillä tapahtunutta merirosvoutta tai aseellisia ryöstöjä käsiteltäisiin suomalaisten poliisi- ja oikeusviranomaisten toimesta Suomessa.

Kun lakia nyt kuitenkin ollaan enemmistön voimin säätämässä, tulisi ottaa huomioon se ilmeisen tietoisesti unohdettu tosiasia, etteivät merirosvot kaappaa ruokakuljetuksia merellä. Ne ryöstetään vasta maissa, koska niistä ei saa lunnasrahoja. Sitä paitsi saaliin haltuunotto maissa on kätevämpää. Operaatioon osallistumisen pääperustelu on siten yksinkertaisesti virheellinen.

Somaliaan saatu elintarvikeapu myydään edelleen, ja sillä rahoitetaan sodankäyntiä. Hädänalaisten elintarvikejakeluongelman oikea ratkaisu olisi ollut YK:n alainen laaja siviilioperaatio, ei EU:n sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio.

Kaapattujen alusten lastina on yleensä länsimaihin matkalla olevaa huippuelektroniikkaa, jolloin kaappaajilla on ollut mahdollisuus saada suuria lunnasrahoja. – Tässä bisneksessä muuten tuntuu olevan mukana laajat kansanjoukot.

Operaatio Atalantaan liittyvä valmisteilla oleva lainsäädäntö ei ole aukoton. On esimerkiksi erikoista, että jos ei löydy maata, joka ottaisi merirosvon tutkinnan kohteeksi epäillystä teosta ja tuomittavaksi, on hänet päästettävä vapaaksi!

Atalanta-operaatio voi mahdollistaa tilanteen, jossa Suomi voi joutua järjestämään veronmaksajille erittäin kalliiksi koituvia merirosvojen oikeudenkäyntejä omalla maaperällään. Taannoinen Ruanda-oikeudenkäynti antanee jotain suuntaa koituvista kustannuksista.

Kolme oikeaa kättä

Iltalehti 11.11.2010.

Iltalehti oli koostanut juttupaketin Perussuomalaisista. Timo Soini oli tietenkin pääroolissa, mutta olinpa minäkin päässyt mukaan kainalojuttuun ”Kolme oikeaa kättä.” 

Hyvässä seurassa olen Jukka Jusulan ja Matti Putkosen kanssa. Meitä tituleerataan ”Soinin tärkeimmiksi avustajiksi”, minua jopa puolueen ”pääideologiksi” sekä ”johtavaksi ja ainoaksi intellektuelliksi” (!)

Uusipaavalniemi Perussuomalaisiin

Keskustan kansanedustaja Markku Uusipaavalniemi ilmoitti tänään eroavansa Keskustan eduskuntaryhmästä ja siirtyvänsä Perussuomalaisten eduskuntaryhmään. Asia on esillä ylimääräisessä ryhmäkokouksessamme huomenna, mutta siirtymistä voi pitää varmana.

Siirto ei tullut yllätyksenä ainakaan allekirjoittaneelle, onhan Uusipaavalniemi osoittanut hallituspuolueen kansanedustajalle harvinaista itsenäistä harkintakykyä ja äänestänyt eduskunnassa niin Lissabonin sopimusta kuin Kreikan tukipakettiakin vastaan.

Lempinimillä ”M-15” ja ”Uusis” tunnettu Markku Uusipaavalniemi on tuttu urheiluväen piirissä curling-urastaan. Torinon olympialaisissa 2006 hän johdatti Suomen joukkueen loppuotteluun.

Uusipaavalniemi valittiin eduskuntaan 2007 Uudenmaan vaalipiiristä 2817 äänellä. Kansanedustajana hän on ollut kiinnostunut erityisesti Suomen taloudesta ja tulevaisuudesta. Uskon, että hän matemaattisena lahjakkuutena tuo oman vahvan lisänsä Perussuomalaisten talouspoliittiseen osaamiseen.

Markku Uusipaavalniemi tulee olemaan seuraavissa eduskuntavaaleissa ehdolla PerusS:n listalta Helsingin vaalipiirissä.

Tervetuloa Perussuomalaisten tiimiin, Uusis!

J.K. Puolueen puheenjohtajan Timo Soinin kommentti päivän aiheeseen löytyy mm. Ilta-Sanomista. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Raimo Vistbackan kommentti esim. Ylen uutisista.

Sellanen ol’ Viipuri

Viipuri oli 1930-luvulla 80 000 asukkaallaan Suomen toiseksi suurin kaupunki. Se oli tunnetusti Itä-Suomen talous- ja kulttuurielämän monipuolinen veturi, jonka kaduilla saattoi kuulla puhuttavan neljää kieltä: suomen ja ruotsin lisäksi venäjää ja saksaakin. Sota vei vanhan suomalaisen Viipurin meiltä, mutta muistot jäivät.

Luin Petri Neuvosen mielenkiintoisen kirjan Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2010.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on julkaissut tyylikkäästi toteutetun kirjan Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Se perustuu Eino Partasen päivänpaisteisiin valokuviin, joiden lasinegatiivit tämä Helios Oy:n perustaja pelasti viime hetkillä talvisodan Viipurista maaliskuussa 1940.

Teoksen toimittanut arkkitehti Petri Neuvonen on tehnyt oivallista työtä Partasen kuvien teemoituksessa ja niitä taustoittavissa teksteissä.

Nimensä mukaisesti kirja vie lukijansa kävelyretkelle sotia edeltävään Viipuriin, jossa keskiaika kohtaa modernin funkistyylin.

Satuin viime kesänä olemaan elävässä elämässä Viipurin retkellä asiantuntevan oppaan Eeva Tammen johdolla, joten oli mielenkiintoista verrata kirjan näkymiä nykyisiin. Kaupunkikuvassa on paljon tuttua jäljellä, vaikka paljon onkin sodan ja itäisen valloittajakulttuurin myötä tuhoutunut.

Viipurin historiaan tutustumassa hellekesänä 2010. Taustalla Vanhankaupungin maamerkki, tuomiokirkon kellotorni.

Erityisen hauskaa oli löytää Eino Partasen teknisesti loistokkaista valokuvista pieniä arkisia yksityiskohtia viipurilaisista jokapäiväisissä puuhissaan: onkivat pikkupojat, jäätelökauppias, vossikkakuski jne.

Partanen oli muuten sama mies, joka itsenäisyyspäivänä 1947 asetti Helsingin Mannerheimintie 10:ssä sijaitsevan valokuvaamoliikkeensä näyteikkunaan näytösoikeudenkäynnissä sotasyyllisiksi tuomittujen Risto Rytin, Jukka Rangellin, Edwin Linkomiehen, Väinö Tannerin ja kumppanien kuvat viitetekstillä ”Sijaiskärsijämme”.

Suomen lipuilla ja kynttilöillä koristeltu mielenosoituksellinen valokuva-asetelma hermostutti punaisen Valpon, näyteikkuna peitettiin poliisin toimesta, mutta Eino Partanen ja Helios nousivat laajan suomalaisyleisön tietoisuuteen.

Hyvin menee mutta menköön

Perussuomalaisten eduskuntavaalikampanja on saanut viime aikoina mukavasti huomiota mediassa. Myös henkilökohtainen kampanjani on ollut esillä: potkua sille antoi esimerkiksi Timo Soinin taannoinen ministerimaininta Pressiklubissa ja viime viikonvaihteessa Ilta-Sanomien aiheeseen liittyvä juttu.

Eilen puolestaan ilmestyi paikallislehtemme Nurmijärven Uutisten juttu (3.11.2010, ks. s. 6), johon oli haastateltu minua ja puolueemme vaalityömiestä Matti Putkosta. Ei hullumpi juttu sekään. Eilen olin myös yksi MTV3:n 45 minuuttia -ohjelman haastatelluista.

Julkisuus on ollut asiallista, mistä on oltava tyytyväinen. Perussuomalaiset otetaan nyt vakavammin kuin sanotaan vaikka 2007 eduskuntavaalien alla. Samalla on kuitenkin tiedostettava, ettei näin voi jatkua loputtomiin. Peli tulee kovenemaan vaalien lähestyessä.

Esimakua antaa Keskustan junailema operaatio Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa Reykjavikissa. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka heitettiin tylyllä tavalla ulos keskiryhmän kokouksesta – syynä puolueen väitetty yhteydenpito Ruotsidemokraatteihin. Väite on perätön.

Keskustajohdon hermot ovat olleet viime vuodet kovalla koetuksella. On ollut vaalirahakohua, sisäisiä ristiriitoja ja kannattajien kannalta väärää politiikkaa. Siksi Keskustan kannatus onkin laskenut kuin lehmän häntä. 

Politiikassa voittaa lopulta se, jonka hermot kestävät. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Reykjavikin kaltainen kepulointi vain sataa Perussuomalaisten laariin.

Arvopolitiikkaa asialinjalla