Vanhat puolueet leikkaamassa puolustuskyvystä

Taas kerran oli aihetta tyytyväisyyteen, kuin luin Timo Soinin kannanottoa puolustusmäärärahojen leikkauksiin. Niitä ovat kuluvalla viikolla vaatineet kolmen kopla: Kokoomus, SDP ja Keskusta. Aiemmin samaa virttä ovat veisanneet Vasemmistoliitto ja Vihreät.

Perussuomalaiset on näin ollen ainoa eduskuntapuolue, joka ei esitä leikkauksia puolustusmäärärahoihin. Sellainen on vastuullista politiikkaa. Suhtaudumme myönteisesti puolustusvoimiin ja reserviläistoimintaan. Kantahenkilökunnan ja varusmiesten taloudellisia ja sosiaalisia etuja ei pidä leikata, totesi puheenjohtaja Soini.

Koko Suomea on puolustettava ja Suomen kansan armeija on pidettävä iskukykyisenä myös kallistuvan puolustusmateriaalin osalta. Soini muisti myös mainita onnettoman päätöksen luopua tehokkaista ja taloudellisista maamiinoista. Sekin oli päätös, jossa Perussuomalaiset jäivät yksin. Me olemme kuitenkin asiassa sataprosenttisesti oikeassa, ja se yleensä maanpuolustushenkisissä kokoomus-keskustalaisissa piireissäkin myönnetään.

Puolustusvoimien toimintoja tulee olla kattavasti eri puolilla maata. Rakenteita voi silti tarkastella kriittisesti. Esimerkiksi yhden varuskunnan olisin omasta puolestani valmis lakkauttamaan kustannustehokkuuden nimissä. Se ei vaikuttaisi puolustuskykyyn, maanpuolustustahtoon tai aluepoliittisiin intohimoihin. Ken arvaa mitä varuskuntaa tarkoitan?

Vastauksen saatte viimeistään hallitusneuvottelujen yhteydessä, jos ja kun Perussuomalaiset sinne pääsevät!

Välikysymys verotuksesta

Välikysymystä pukkaa. Oppositio on päättänyt ottaa käyttöönsä – niin kuin tavataan sanoa – ”järeimmän aseensa” eli se aikoo jättää hallitukselle vastattavaksi yhteisen välikysymyksen tuloeroista ja verotuksesta. Pääministeri Kiviniemen hallitukselta on tarkoitus tiukata, aikooko se nostaa pääomaverotusta oikeudenmukaisuuden nimissä.

Oppositiopuolueiden edustajat tiedotustilaisuudessa eduskunnassa 26.1.2011. Oikealla Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner. Kuva: Jussi Niinistö.

Tietoiskuna todettakoon, että pääomavero on tällä hetkellä 28 prosenttia ja pääomatulot muodostuvat korkojen, myyntivoittojen, osinkojen sekä vuokratulojen kaltaisista puroista.

Verot maksukyvyn mukaan

Perussuomalaisten päätös yhtyä välikysymykseen oli helppoakin helpompi. Mielestämme verotuksen päätarkoituksena on nimenomaan rakentaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Verot on asetettava maksukyvyn mukaan. Jokaisen, joka työhön kykenee, on maksukykynsä perusteella maksettava veroja, jotta valtio voi kaventaa tuloeroja ja jotta se kykenee ylläpitämään pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntamallia kaikille kansalaisille tarjolla olevine peruspalveluineen.

Köyhien määrä kasvanut

Viime vuosina kehitys on kulkenut huolestuttavalla tavalla kohti tasaveroa: valtion verokertymästä yhä suurempi osa tulee tasaveroista kuten arvonlisä- tai pääomaveroista. Onneton energiaveron nosto – valtiovarainministeri Kataisen kehuma ”vihreä verouudistus” olisi oman messunsa aihe. 

Eriarvoistavan politiikan seurauksena rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. EU-kriteerien mukaan maassamme on peräti 900 000 köyhää. Erityisen huolestuttavana on pidettävä köyhyysrajan alapuolella sinnittelevien lapsiperheiden määrän kasvua.

On vaara, että köyhyydestä muodostuu pysyvä ilmiö, joka periytyy edelleen seuraaville sukupolville ja jakaa kansakunnan kahtia, jos asiaan ei päättäväisesti puututa.

Lisää veroja valtiolle

Raharikkaita suosiva verolinja on väärää politiikkaa. Se on osaltaan johtamassa valtion voimakkaaseen velkaantumiseen. Julkisen talouden tasapainottamiseksi pääomaveroa on välttämätöntä nostaa, varallisuusvero on palautettava ja kokonaisveroastetta korotettava.

Myös transaktio- eli valuutta- ja pörssiveron sekä pankki- ja luottolaitosveron kaltaisia kokonaan uusia valtion tulonhankintamuotoja pitää ripeästi selvittää. Esimerkiksi Lontoon pörssissä transaktiovero on puoli prosenttia, eikä se ole kaupankäyntiä haitannut.

Linjat selviksi

Vaan taitaa olla niin, jos realistisia ollaan, että Kiviniemi ministereineen tulee istumaan loppukautensa kuin tatit metsässä eikä verotukselle tai paljon muillekaan asioille tapahdu mitään ennen kuin valta Suomessa vaalien jälkeen vaihtuu.

Linjat on kuitenkin syytä selvittää tässä vaiheessa kansalaisille, ketkä toimivat pääomapiirien ehdoilla ja ketkä eivät, sillä tulevista eduskuntavaaleista on osaltaan tulossa verovaalit. Puheissaan toki Kiviniemi että Katainen ovat varovaisesti liputtaneet pääomaverotuksen nostamiselle, mutta puheet ovat puheita ja teot tekoja.

Savuton muoti-ilmiö

Suomessa on voimassa kansainvälisesti verrattuna erittäin tiukka tupakkalaki. Kenenkään ei tarvitse kärsiä tupakansavusta vasten tahtoaan, mikä on hyvä asia.

Tiukan tupakkalain lisäksi monet kunnat ja yritykset ovat julistautuneet savuttomiksi. Kuntaliiton selvityksen mukaan kolmannes kunnista on savuttomia, ainakin paperilla. Suurista kaupungeista Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat heittäneet hyvästit tupakalle.

Mitä suuret edellä, sitä pienet perässä. Niin myös kotikuntani Nurmijärvi on nyt mukana tässä periaatteessa terveessä muoti-ilmiössä, käsittääkseni Amerikasta vanhalle mantereelle rantautuneessa tupakan vastustamisessa. Ollaanko ilmiön mukana kuitenkin menossa kritiikittömästi liian pitkälle, perusoikeuksiin puuttumiseen ja aikuisten ihmisten holhoamiseen?

Esimerkiksi tänään Nurmijärven kunnanhallituksen henkilöstöjaostossa, johon olen pari viime vuotta saanut luottamushenkilönä kuulua,  oli esityslistalla luonnos määräyksiksi koskien tupakoimista kunnan työpaikoilla. Ymmärrän tupakkalain lähtökohdat. Lakia pitää noudattaa, se on selvä, mutta joskus ihmettelen: mihin tästä maasta on katoamassa terve järki?

Mielestäni ei ole järkevää rajoittaa kunnan työntekijöiden tupakointia yli tupakkalain vaatimusten, koska sellainen ei ole elävästä elämästä. Ohjeluonnoksessa oli muun muassa seuraava kohta: ”Virallisten taukojen ulkopuolella työaikana tapahtuvaa tupakointia ei lasketa työajaksi.” Kuka valvoo vaikka kunnan mittausmiestä, joka sätkä huulessa tekee maastossa työtään?

Ei sellaisia sääntöjä pidä asettaa, joita ei voi eikä kannata valvoa. Sellainen vain syö uskottavutta hyvältä asialta ja luo kapinahenkeä. Yhtä hyvin kai voisimme kieltää nettisurffailun työpaikoilla muina kuin virallisten taukojen aikana.

En myöskään voinut hyväksyä esitystä ostaa nikotiinipurukumia kunnan työntekijöille. Mielestäni purukumien hankkiminen on – niin kuin tupakointikin – jokaisen henkilökohtainen valinta. Veronmaksajien rahoja ei sellaiseen pidä käyttää. Siksi jätin eriävän mielipiteen – yksin jäin, mutta halusin keskustelua, koska näin asian periaatteellisena.

Työpaikkana Perussuomalaisten eduskuntaryhmä

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on ollut työnantajani syksystä 2004. Olin jo edeltävänä keväänä tullut puolueen palkkalistoille, kun puheenjohtaja Timo Soini oli pyytänyt minut Perussuomalaisten vaalikoordinaattoriksi EU-vaaleihin.

Eduskuntaryhmän pääsihteerinä olen toiminut pian kuusi vuotta. Se on ollut mielenkiintoinen näköalapaikka oppia, miten politiikkaa tehdään ja miten kansanedustuslaitoksemme toimii. Eduskunnassa tehdään paljon hyvää työtä, mutta paljon olisi toki korjattavaakin.

Pääsihteerin työhön kuuluu toimiminen jokatorstaisten ryhmäkokousten sihteerinä. Kuvassa vasemmalta Antti Valpas, Jussi Niinistö, Raimo Vistbacka, Marjo Pihlman, Timo Soini ja Pentti Oinonen. Kuva: Toni Kokko.

Historiantutkijan tausta

Koulutukseltani olen historiantutkija. Väittelin filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1998. Väitöskirjani käsitteli everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen elämää aktivistina, sotilaana, poliitikkona ja kirjailijana.

Väitöksen jälkeen kertyi sen verran muutakin tuotantoa, että olen Maanpuolustuskorkeakoulun Suomen sotahistorian ja Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti. Kirjoittamani kirjat käsittelevät lähinnä kotimaamme uudempaa poliittista historiaa ja sotahistoriaa.

Mukana vaaleissa

Ensimmäinen koetukseni – työ vaalimenestyksen eteen EU-vaaleissa 2004 – oli opettavainen kokemus, jos kohta puolueemme menestys silloin jäikin lievästi sanottuna vaatimattomaksi. Sitäkin mukavampaa oli hakea toissavuotisissa EU-vaaleissa revanssi. Itsenäisyyden asia ei vanhene koskaan, kuten vaalien äänikuningas Timo Soini totesi tuloksen ratkettua.

Olin Soinin vaalipäällikkönä presidentinvaaleissa 2006 ja puolueemme valtakunnallisena vaalipäällikkönä eduskuntavaaleissa 2007. Näissä vaaleissa luotiin vankka pohja PerusS:n nykyiselle kannatukselle.

Vuosien varrella olen ottanut osaa puolueen eri työryhmiin ja päässyt osaltani vaikuttamaan eduskuntaryhmän ja puolueen linjauksiin. Etenkin vaaliohjelmatyöryhmien työtä pidän perustavaa laatua olevana ja arvostan varapuheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkalan vahvaa sitoutumista asialle.

Työ ryhmäkansliassa

Pääsihteerin työ Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäkansliassa on monipuolista, kuten politiikassa yleensä. Työ on opettanut tekijäänsä. Enenevässä määrin aikaani vie ryhmän edustaminen eduskunnan sisäisissä ja talon ulkopuolisissa, parlamentaarisesti kootuissa työryhmissä.

Toimenkuvaani kuuluu kanslian normaalirutiinien lisäksi asiantuntijatehtäviä, joissa yritän hyödyntää saamaani teoreettista koulutusta. ”Politrukin” työ eroaa kuitenkin huomattavasti tutkijan työstä: politiikassa pitää pystyä nopeaan tietojen tiivistämiseen mitä erilaisimmista asioista, esimerkiksi kannanottojen tai ryhmäpuheiden laadinnassa.

Jokaisella eduskuntaryhmällä sen koosta riippumatta on eduskunnan täysistunnossa sama virallinen, yleensä viiden, seitsemän tai kymmenen minuutin pituinen puheenvuoro hallituksen selontekojen, tiedonantojen ja budjettiesitysten lähetekeskusteluissa sekä välikysymys-, ilmoitus- ja ajankohtaiskeskusteluissa.

Ryhmäpuheiden merkitys

Poliittisesti merkittävimpänä pidetyt eduskuntakeskustelut televisioidaan suorina lähetyksinä. Niiden lisäksihän kaikki suulliset kyselytunnit televisioidaan torstaisin. Nyttemmin täysistunnot ovat nähtävissä myös suorina verkkolähetyksinä ja niiden istuntotallenteet ovat myöhemminkin katsottavissa verkossa.

Eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorot ovat siten merkittävä asia koko puolueelle. Ne ovat hyvä keino saattaa puolueen kanta eri asioihin kansalaisten tietoon. Usein linja joudutaan luomaan varta vasten näitä puheita valmistellessa, ja linjanvedolla on merkityksensä esimerkiksi puolueen ohjelmatyölle. Ryhmäpuheiden pitää olla linjassa puolueen murtumattoman peruslinjan kanssa.

Muutoksia edessä

Kuluneen seitsemän vuoden aikana olen saanut nähdä ja kokea Perussuomalaisten huikean nousun. Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen nousu tulee väistämättä heijastumaan myös eduskuntaryhmäämme ja epäilemättä myös sen ryhmäkanslian työntekijöiden määrään; olen ollut ainoa kokopäiväinen työntekijä.

Apunani on toki ollut osa-aikainen eduskuntasihteeri Toni Kokko, joka on toiminut osa-aikaisesti myös eduskuntaryhmämme vuodesta 1995 alkavan historian ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan puheenjohtajan Raimo Vistbackan eduskunta-avustajana.

Koska Vistbacka ei enää asetu ehdolle, on seuraavan vaalikauden alkaessa Perussuomalaisten eduskuntaryhmälle valittava uusi puheenjohtaja. Viime kädessä puheenjohtaja määrittelee pääsihteerin ja muun ryhmäkanslian henkilökunnan toimenkuvat, jotta kansanedustajamme saavat tarvitsemansa avun valtiopäivätyössään.

Kirjoitus julkaistu Perussuomalainen-lehdessä 1/2011. 

Nigel Farage Suomeen

Perussuomalaiset on siitä erikoinen puolue, ettei sillä ole veljespuolueita Pohjoismaissa tai muualla Euroopassa kuten kaikilla muilla eduskuntapuolueilla. Viime aikoina Timo Soinin europarlamentaarikon työn kautta puolueelle on kuitenkin avautunut kansainvälisiä yhteyksiä. Niistä tärkein on europarlamentin Europe of Freedom and Democracy- eli EFD-ryhmä, johon Soini kuuluu.

Viime elokuussa Perussuomalaisten puolueneuvoston kokouksessa Porissa tervehdyksen esitti Tanskan kansanpuolueen ääniharava, nuori Morten Messerschmidt. Perussuomalaisten puoluehistorian ensimmäinen tervehdys koto-Suomen ulkopuolelta otettiin lämmöllä vastaan; EU-kriittisyys yhdistää.

Nyt olisi vuorostaan itse EFD-ryhmän puheenjohtaja Nigel Farage tulossa Suomeen 6.-8.2.2011. Hän pitää Timo Soinin kanssa yleisötilaisuuden Helsingissä sunnuntai-iltana 6. helmikuuta, josta enemmän myöhemmin. Alustavana teemana on: ”Tule kuulemaan totuuksia Euroopan Unionista.”

Farage on Iso-Britannian itsenäisyyspuolueen UKIPin puheenjohtaja ja aivan erinomainen puhuja. Näistä videoista saatte esimakua miehestä ja hänen retoriikastaan; YouTubesta löytyy lisää:

Nigel Farage shows Barroso ’true state of the Union’

UKIP Nigel Farage MEP – BBC Question Time Nov 2010

Pakkoruotsi joutaa mennä

Perussuomalaisten kannatus on 2,7 % – nimittäin ruotsinkielisten parissa, kertoo Åbo Akademin tutkimus. Neljä vuotta sitten tehdyssä vastaavassa gallupissa kannatus oli vain prosentti. Keskustan kannatus puolestaan on nyt prosentti, kun se neljä vuotta sitten oli kolme. Osat ovat vaihtuneet.

Kannatuksen kasvu on sikäli mielenkiintoinen ilmiö, kuten STT:kin huomauttaa asiaa koskevassa uutisessaan, että Perussuomalaiset on ainoa puolue, joka vastustaa virallisesti pakkoruotsia. Keskustan kannatuksen laskussa näkynee taannoinen Kokkolan aluehallintokiista.

Veikeä tarra 1990-luvun lopulta, edelleen ajankohtainen!

Suomen kansan enemmistön mielipide on selvä: pakkoruotsi on aikansa elänyt ja joutaa mennä. Entistä useampi ruotsinkielinen suomalainen on samaa mieltä.

Joulun alla Ruotsalaisen kansanpuolueen varapuheenjohtaja Nils Torvalds kohautti ehdottamalla pakkoruotsista luopumista, ja puolueen taustavaikuttaja Per Stenbäck puolestaan halusi Rkp:n valmistautuvan pakkoruotsin jälkeiseen aikaan.

Enpä olisi uskonut tällaisia kannanottoja kuulevani. Ne ovat merkkejä siitä, että jäät ovat lähdössä liikkeelle.

Pakkoruotsin kannattajien ja vastustajien äänimäärät mitataan huhtikuun eduskuntavaaleissa, haluaa Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen sitä tai ei. Pakkoruotsi on ja tulee olemaan yksi vaalikeskustelujen aiheista.

Arvopolitiikkaa asialinjalla