Ideologinen ukkosenjohdatin

Loma-aamu alkoi leppoisasti. Luin Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalta Taloustutkimus Oy:n tutkimuspäällikön Juha Rahkosen mielenkiintoisen analyysin Perussuomalaisista. Siihen kannattaa tutustua:

 http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Perussuomalaiset+on+poliittinen+kummajainen/1135258531622

Työnsä puolesta puolueemme viimeaikaiseen nousuun perehtynyt Rahkonen katsoo asioita pintaa syvenmmältä. ”Suomalaiskansallisuutta ylimpänä arvonaan pitäviä perussuomalaisia on vaikea nähdä yhteiskuntarauhaa uhkaavana ääriliikkeenä”, hän kirjoittaa.

Emme tosiaankaan ole mikään äärioikeistolainen poppoo. Olemme vaihtoehto niille, jotka kaipaavat suomalaisen elämäntavan ja kansallisen omaleimaisuuden puolustajaa.

Ohjelmiamme selvästi lukenut tutkimuspäällikkö Rahkonen katsoo kannanottomme olevan sukua perinteistä työteliäisyyttä ja kunnollisuutta korostavalle konservatismille. Aivan. Perussuomalaiset ei ole oikeisto- eikä vasemmistopuolue. Konservatismi ei ole sama asia kuin oikeistolaisuus.

Kokoomus ei ole ollut enää pitkään aikaan konservatiivipuolue. Ihmettelen, että se on yhä viralliselta nimeltään Kansallinen Kokoomus. Mielestäni kuvaavampi nimi olisi ”Ylikansallinen Kokoomus”, siksi kauas puolue on etääntynyt alkuperäisistä arvoistaan kritiikittömällä EU-ihannoinnillaan ja yltiöliberaalilla kaiken suvaitsevalla politiikallaan. Rahkosen sanoihin on helppo yhtyä: Kokoomus on ”urbaaneja arvoja ajava markkinaliberaali liike”.

Perussuomalaisten mielestä markkinoilla pitää olla vastavoima. Suurpääomaa ei pidä paapoa, sillä rahalla ei ole isänmaata. Korostamme sosiaalista oikeudenmukaisuutta kaikissa ohjelmissamme.

Juha Rahkonen summaa kirjoituksessaan Perussuomalaiset ”ideologiseksi ukkosenjohdattimeksi”, koska puolueemme ovat löytäneet monet sellaiset kansalaiset, jotka muuten eivät tietäisi, mitä äänestää. Naulankantaan. Perussuomalaiset haluavat puolustaa suomalaista kansanvaltaa ja rakentaa kansakokonaisuutta, ei repiä sitä.

Kesäloma koittaa!

Eduskunta äänesti tänään viime töikseen lisäydinvoimasta. TVO ja Fennovoima saivat lupansa, niin kuin hallitus esitti. Nähtäväksi jää, miten viisaan päätöksen eduskunnan enemmistö teki.

Kevätkausi Arkadianmäellä on ollut poikkeuksellisen työläs. Sunnuntaina vielä eduskuntavaaliohjelmatyöryhmän kokous Jyväskylässä, mutta sitten suunnistan kesälaitumille!

Lisäydinvoima puhuttaa

Eduskunta aloittaa tänään lisäydinvoiman rakentamista koskevien lupien käsittelyn. Hakijoina ovat Teollisuuden Voima ja Fennovoima, ja luvista äänestetään torstaina.

Hallitus on ajanut lisäydinvoiman rakentamista kovalla kiireellä. Miksi? Mielestäni asiasta olisi voitu päättää ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen, jolloin kansalaiset olisivat saaneet tuoda kantansa julki. Viime vaalien alla kysymys ei ollut ollenkaan esillä.

En ole ydinvoiman vastustaja. Mielestäni ydinsähkö kuuluu monipuoliseen energiapakettiin ja on tärkeä teollisuutemme kilpailukyvyn kannalta, mutta onko hallituksen ehdottama kahden ydinvoimalan lisärakentaminen todella tarpeellista? Suurten yksiköiden suosiminen johtaa helposti kilpailun rajoittamiseen ja vallan keskittämiseen. Epäilen, että silloin ei jää riittävästi resursseja kehittää uusiutuvaa energiaa.

Huoltovarmuuden takia Suomen olisi syytä tuottaa mahdollisimman paljon tarvitsemastamme energiasta omavaraisesti: kotimaisella työvoimalla ja teknologialla kotimaisista lähteistä. Se on ollut Perussuomalaisten johdonmukainen linja. Se on myös kansantaloutemme etu.

Uraani loppuu aikanaan. Uusiutuvassa kotimaisessa energiassa on tulevaisuus.

Ehdolla eduskuntaan 2011

Perussuomalaisten Uudenmaan piiri nimesi minut kesäkuun alussa ehdokkaaksi ensi vuoden eduskuntavaaleihin.

Harkitsin asiaa pitkään, oikeastaan koko kevään. En ole aikaisemmin ollut ehdolla eduskuntavaaleissa. Nyt päätin tarttua tarjottuun tilaisuuteen, varsinkin kun puolueen puheenjohtaja Timo Soini minua siihen kannusti.

Perussuomalaisten tilanne näyttää lupaavalta. Gallupit sojottavat ylöspäin. Uskon, että saamme sellaisen maanvyörymävoiton, joka muuttaa Suomen suuntaa. Haluan olla mukana tässä muutoksessa.

Kevätkausi työpaikallani eduskunnassa on ollut kiireinen, enkä ole paljon ehtinyt pohtia vaalikampanjaani. Se alkoi oikeastaan vasta eilen henkisellä tasolla, kun kotiin palatessani avasin päivän postia. Sotaveteraaniystäväni lähetti tukensa kampanjalleni: kaikki Suomen puolesta. Soitin ja kiitin.

Arvostan paljon kokeneen 89-vuotiaan veteraanin tukea. Yritän olla luottamuksen arvoinen.

Nykyvaalityön ensiaskeleita ovat blogi ja kunnolliset kotisivut. Ne pyrin saamaan valmiiksi kesän aikana.

Arvopolitiikkaa asialinjalla