Jakovara, kestävyysvaje ja EVM

Viime eduskuntavaalien alla toimittajat puhuivat paljon jakovarasta, nyt muotisana on kestävyysvaje. Kuka näitä sanoja muuten keksii?

Kaikkitietävän Wikipedian mukaan jakovara tarkoittaa julkisen talouden liikkumavaraa. Kyseessä on poliitikkojen käyttämä termi valtion budjetissa olevasta osasta, jolle ei ole vielä keksitty käyttöä sen jälkeen kun kaikki pakolliset menot ovat hoidettu. No, tämä ”ongelma” ei ole enää ajankohtainen, joten puhutaanpa kestävyysvajeesta.

Kestävyysvajeen syvin olemus

Koska Wikipedia ei vielä kerro mikä kestävyysvajeen syvin olemus on, olen antanut itselleni kertoa siitä seuraavaa. Rautalangasta väännettynä asiassa on kyse siitä, miten hyvinvointivaltiomme palvelut kyetään säilyttämään, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja entistä pienempi osa suomalaisista käy töissä.

Kyse on julkisen talouden kestävyydestä – kyvystä hoitaa nykyinen valtion velka ja tulevien menojen rahoitus. Kestävyysvaje kuvaa nykytilanteen ja kestävän mallin välistä eroa.

Tilanne on haasteellinen, kuten nykykielellä tavataan sanoa silloin, kun meillä on iso ongelma. Se on selvää, että julkisen talouden tulot ja menot on saatettava tasapainoon eli kestävyysvaje on kurottava umpeen.

Vaalikeskustelujen kuuma kysymys onkin: kuinka temppu tehdään. Lainamäärää ei voi loputtomiin kasvattaa, muuten edessämme siintää Kreikan tie.

Kuinka suuri kestävyysvaje on?

Ensin on kuitenkin syytä selvittää, kuinka monta miljardia tämä kestävyysvaje yleensä on.

Asiantuntijoiden laskelmissa on melkoisia eroja: valtiovarainministeriön virkansa puolesta synkistelevien virkamiesten laskelma on huomattavasti suurempi kuin Etlan. Perussuomalaisten näkemys kestävyysvajeesta on lähempänä viimeksi mainittua; olemme haarukoineet sen noin 5-6 miljardiksi euroksi.

Talouskehityksen ennustaminen on kuitenkin vaikeaa, joten kukaan ei omaa tässä asiassa lopullista totuutta.

Eväitä talouskasvulle

Kestävyysvajetta ei ratkaise pelkkä talouskasvu, mutta se helpottaa ratkaisua huomattavasti. Talouskasvun vauhdittaminen onkin tulevan vaalikauden keskeisiä tehtäviä.

Mottonamme on vanha tuttu: ensin suomalainen työ ja yrittäminen, ja jos aikaa ja rahaa jää, niin maailman parantaminen. Jokainen putoava työttömyysprosentti merkitsee, että kestävyysvajeemme pienenee.

Suomalaisen teollisuuden kasvumahdollisuudet on varmistettava yksinkertaisesti saattamalla toimintaedellytykset samalle viivalle kuin kilpailijamaillamme. Se tarkoittaa energiaveron laskemista ja rikki-, jäte-, pakkaus- sekä uraaniverojen kaltaisten suunnitelmien jäädyttämistä.

Teollisuus on talouden selkäranka, kirjoitti Helsingin Sanomatkin tänään pääkirjoituksessaan. Teollisten työpaikkojen katoaminen ulkomaille ei ole mikään luonnonlaki, vaan sitä vastaan on taisteltava. Jos perusteollisuutemme pärjää, niin kansantaloudellamme pyyhkii hyvin.

Verot maksukyvyn mukaan

Talouskasvun lisäksi veroja on kerättävä ja leikkauksia tehtävä. Tämä on kuitenkin hoidettava niin, että se haittaa mahdollisimman vähän peruskansalaisten elämää.

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmasta löytyvät selvät sävelet siihen, miten verot kerätään sosiaalista oikeudenmukaisuutta noudattaen eli maksukyvyn mukaan:

– pääomavero 30 prosenttiin ja lievä progressio

– varallisuusvero palautettava

– suursäätiöt pääomaveron piiriin

– pienet korotukset alkoholi- ja tupakkaveroon

– energiaverojen korotukset peruttava (rahoitetaan palauttamalla työnantajien Kela-maksu)

– arvonlisävero ennallaan, samoin pääosin palkkaverot (hyvätuloisten verotukseen lievä kiristys)

Näin toimimalla kansalaisten ostovoima säilyy ja talouskasvua pidetään yllä kulutuksen kautta.

Eikä pidä unohtaa harmaan talouden torjuntaa: jo pelkästään eduskunnan tarkastusvaliokunnan esittämät ja eduskunnan hyväksymät toimenpide-ehdotukset toteuttamalla valtion kassaan on mahdollista kerätä 2-3 miljardia euroa verraten nopealla aikataululla.

Perussuomalaisten leikkauslista

Perussuomalaisten leikkauslista pohjautuu vaaliohjelmaan sekin:

– kehitysavusta, maahanmuutosta, kriisinhallintajoukoista, Venäjälle annettavasta lähialuetuesta, puolue- ja lehdistötuesta sekä eduskuntaryhmien kansliamäärärahoista leikkaamalla sekä yritystukia tarkentamalla mahdollista kerätä jopa yli miljardi euroa

– hallintobyrokratiaa kevennettävä (esim. maa- ja metsätalous- sekä ympäristöministeriön yhdistäminen luonnonvarainministeriöksi), pakkoruotsi poistamalla

– EU-jäsenmaksuihin neuvoteltava alennusvaatimus (esim. Iso-Britannian puolesta maksamamme jäsenmaksuhelpotus, joka kuluvana vuonna on 74 miljoonaa euroa)

Vanhat puolueet uhkana Suomen kansantaloudelle

Varmaan jotain unohdin listata, mutta tässä eittämättä tärkeimmät toimenpiteet. Perussuomalaisten mallilla on kestävyysvaje täysin mahdollista kuroa umpeen. Mahdottomaksi tehtävä kuitenkin muuttuu, jos samaan aikaan jatkamme vanhojen puolueiden vastuuttomalla linjalla: lappaamalla rahaa Kreikan kaltaisille taloutensa huonosti hoitaneille huithapelieuromaille.

Tänään saimme lehdistä lukea, että Suomen EU-kriisivastuut ovat 12,58 miljardia euroa. Eilen on Brysselissä euromaiden kokouksessa päätetty esityksestä, että Suomi maksaa osuudestaan uuteen kriisirahastoon (Euroopan vakausmekanismi, EVM) 1,44 miljardia suoraan käteisenä. Vastuupotin loppuosa eli reilu 11 miljardia euroa muodostuu pääoman korotusvaltuuksista ja takauksista. 

On päivänselvää, että Perussuomalaiset äänestävät uudessa eduskunnassa tätä EVM-sopimusta vastaan. Jos pahin tapahtuu ja Suomen vastuut toteutuvat, ovat vanhat puolueet ajaneet kansantaloutemme kuilun partaalle.

Perussuomalaisten talouspoliittinen linja ei ole piilossa. Sitä voi kannattaa tai sitä voi vastustaa. Pallo on äänestäjillä.

Tolkun mies ja totinen protestantti

Tiedän, että joitakin blogini lukijoita hivenen riepoo tyylini tallentaa mediassa näkyvät maininnat itsestäni. Teillä on siihen oikeus, hyvät lukijani, koettakaa kestää! Olen samaa mieltä kanssanne: käydään vaalit ensin, jaetaan ministerinpaikat sitten. Itsetehostus ei ole sähköisen leikekirjani syy vaan taustalla vaikuttaa historiantutkijan ja arkistonhoitajan koulutukseni. Ja mediahan toimii omilla ehdoillaan ja logiikallaan.

Tänään minut joka tapauksessa mainittiin Helsingin Sanomissa päätoimittaja Mikael Pentikäisen kolumnissa Soinin on jo syytä pohtia ministereitä. Persoonaani luonnehditaan jo tutuksi käyneeseen tapaan yhdessä Raimo Vistbackan ja Erkki Havansin kanssa, mutta naisista Pentikäinen nostaa esille uutena nimenä Lea Mäkipään Pirkanmaan vaalipiiristä. Mäkipää oli kansanedustajana kolme kautta 1983-1995 ja hänellä on sitä paitsi vankka kunnallispoliittinen kokemus.

Näin päätoimittaja Pentikäinen kirjoitti allekirjoittaneesta mahdollisena ministerinä:

”Vahva kandidaatti on eduskuntaryhmän pääsihteeri Jussi Niinistö, 31, jota kuvaillaan ’tolkun mieheksi’ ja ’totiseksi protestantiksi’. Äärioikeistoa edustaneesta everstiluutnantti Paavo Susitaipaleesta väitellyt filosofian tohtori ja sotahistorian dosentti voisi sopia puolustus- tai opetusministeriöön.”

Mistäköhän arvoisa päätoimittaja oli saanut iäkseni 31? Mittarissa on kuitenkin jo 40 ajastaikaa. – Olen tietenkin jäävi sanomaan kuinka osuvia sanat ”tolkun mies” ja ”totinen protestantti” ovat, mutta luulen kyllä tietäväni kuka minua Pentikäiselle on luonnehtinut. Tyyli paljastaa!

Vaalityössä Järvenpäässä ja Myyrmäessä

Tämä lauantai kului vaalityössä. Ensin olin Järvenpään torilla, josta jatkoin Myyrmäen Paalutorille, jossa vietettiin vaalityön lisäksi Vantaan Perussuomalaisten 15-vuotisjuhlia. Ohessa muutamia kuvia Myyrmäen tilaisuudesta.

Rokkaa kansalle. Vantaan Perussuomalaisten juhlavuoden merkeissä kansalaisille oli tarjolla hernekeittoa. Kauhalla ammensi Juha Simonen apunaan Tiina Arlin.
Hyvin pyyhkii. Esittelen hittituotettamme PerusS-tiskirättiä Johanna Jurvan ja hänen vaalipäällikkönsä Timo Auvisen välissä.
Paikalla oli myös aktiivinen vaalityöntekijä Pauli Artturi Luttinen.
Katsaus vaaliautoihin: Pasi Salonen Vihdistä.
Mika Niikolla Vantaalta oli peräti vaalibussi...
... mutta ikimuistoisin vaaliauto on vantaalaisella Juha Simosella!

Kello käy pakkoruotsille

Suomalaisuuden Liiton toiminnan peruslähtökohta on, ettei Suomessa sorreta suomea, ruotsia tai muuta kieltä puhuvia, ei hyväksytä etuoikeuksia historiallisista tai poliittisista syistä vaan tavoitellaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Pakkoruotsin kaltaisen epäkohdan poistamisella on siten suomalaisuusliikkeelle suuri periaatteellinen merkitys.

Pakkoruotsi syntyi 1968. Se syntyi peruskoulu-uudistuksessa, joka teki ruotsin kielestä pakollisen oppiaineen toisen vieraan kielen opetuksen lisäksi. Uudistus teki Suomesta ainoan itsenäisen valtion läntisessä maailmassa, jossa enemmistön kaikki lapset joutuivat opiskelemaan vähemmistön kieltä.

Alun perin peruskouluun ehdotettiin vain yhtä pakollista vierasta kieltä, jollaiseksi suositeltiin englantia. Ruotsalainen kansanpuolue onnistui kiristämään – hallitus olisi jäänyt syntymättä ilman sitä – ruotsin kielen pakon opetukseen vastoin asiantuntijoiden ja eduskunnan sivistysvaliokunnan suosituksia. Lehmänkaupan suhmuroi keskustalainen opetusministeri Johannes Virolainen.

Kielipoliittinen aikapommi

Pakkoruotsista muodostui kielipoliittinen aikapommi, joka toden teolla räjähti suomalaisten poliitikkojen syliin 1980-luvun lopulta lähtien, kun Suomi alkoi vauhdilla kansainvälistyä Euroopan yhdentyessä ja yhteiskunnallinen ilmapiiri oli muutenkin vapautumassa neuvostoimperiumin murentuessa.

Tuohon aikaan liityin itsekin nuorena ylioppilaansa Suomalaisuuden Liittoon, jonka piirissä oli syntynyt sana pakkoruotsi – erittäin tehokas kielikuva, jonka käsittääkseni ”keksivät” Erkki Pihkala ja Heimo Rytkönen – siinä missä tällaisia sanoja nyt yleensä voi keksiä. Heikki Talaa vapaasti lainatakseni: pakkoruotsi on sana, joka jatkuvasti tippuvan vesipisaran tavoin alkoi hitaasti mutta varmasti murentaa ruotsin kielen ylimitoitettua asemaa.

Muistan hyvin 1980- ja 1990-lukujen kielikeskustelut. Otin niihin itsekin osaa. Pakkoruotsin puolustajilla tuntui aina olevan sama virsi: Suomi on kaksikielinen maa, kaksikielisyys on rikkautta, suomalaisten velvollisuus on opiskella ruotsia… Keskustelu junnasi paikallaan. Väistämättä mieleeni tulee 2000-luvulla käyty monikulttuurisuuskeskustelu.

Kielilaki Pyrrhoksen voitto

Vuosien varrella eri tahoilta tehtiin useita yrityksiä luopua pakkoruotsista, mutta aloitteet tyssäsivät aina viime kädessä hallitukseen. Esimerkiksi opetusministeriön tuntijakotyöryhmä ehdotti pakkoruotsista luopumista 1992. Vastaava uusi tuntijakotyöryhmähän ehdotti viime keväänä pakkoruotsin opiskelun aikaistamista! Päähallituspuolue Keskustan kunniaksi sanottakoon, että se kaatoi työryhmän esityksen joulun alla – tosin muista kuin kielipoliittisista syistä.

Uusi vuoden 2004 kielilaki oli kiistatta tappio suomalaisuusliikkeelle, mutta selkeä voitto sen sijaan oli seuraavana vuonna tapahtunut ruotsin kielen poistuminen pakollisten ylioppilaskokeiden joukosta. Uskon, että ajan mittaan koko vyyhti lähtee purkautumaan juuri tätä kautta. Kielilaki oli Pyrrhoksen voitto pakkoruotsin kannattajille.

Kataisesta otetaan mittaa

Timo Soinin johtama Perussuomalaiset oli pitkään ainoa pakkoruotsia vastustava eduskuntapuolue, mutta viime kesänä Kokoomus liittyi puoluekokouspäätöksellään joukkoon. Tosin puheenjohtaja Jyrki Katainen on ylimielisesti ilmoittanut, käsittämätöntä kyllä, että hän ei aio noudattaa puolueensa ylimmän päättävän elimen päätöstä.

Uskon, että ennen pitkää pakkoruotsi poistuu, mutta se vaatii kärsivällisyyttä. Ylilyönteihin ei ole tarvetta. Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeiset hallitusneuvottelut ovat ensimmäinen näköpiirissä oleva väännön paikka. Jos Rkp ei ole hallituksessa, pakkoruotsi poistuu. Silloin Kataisestakin otetaan mittaa.

Edessämme ovat siten tärkeät vaalit, joissa on mahdollisuus tehdä suomalaisuusliikkeen historiaa. Sinä ratkaiset, mikä on Suomen suunta.

Kirjoitus on julkaistu kuluvalla viikolla ilmestyneen Suomalaisuuden Liiton lehden Suomen Mielen eduskuntavaalinumerossa.

Suomalaisuuden Liiton ja Vapaa Kielivalinta ry:n pakkoruotsin vastainen Äänestä kielivapaus! -mielenosoitus järjestetään eduskunnan portailla 31.3.2011 klo 15.

Kisassa numerolla 245

Eduskuntavaalien ehdokasnumerot varmistettiin eilen. Listat löytyvät oikeusministeriön vaalisivuilta www.vaalit.fi. Oma numeroni on 245.

Tänään painetaan vaalilehteni. Jos olet halukas jakamaan sitä Uudellamaalla, ota yhteys vaalipäällikkööni!

Huomenna lauantaina olen tavattavissa Järvenpään torilla klo 10-11 ja Myyrmäessä Paalutorilla klo 11.30-13. Tervetuloa juttelemaan kanssa ehdokkaiden, jotka edustavat tämänhetkisen eduskunnan pienintä puoluetta mutta hätyyttelevät uusimpien galluppien mukaan jo ykkössijaa!

Ilmoitukseni Keski-Uusimaassa 19.3.2011.

Arvopolitiikkaa asialinjalla