Karjalan kysymys

Verkkolehti Uusi Suomi haastatteli minua eilen aiheesta Karjalan palautus. Juttu tietenkin herätti kirpakkaa keskustelua puolesta ja vastaan. Raflaavasta otsikosta Soinin ”ministeri”: Karjala takaisin huolimatta jutusta käy ilmi, että kyseessä on henkilökohtainen mielipiteeni. Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmaan ei Karjala-kysymys kuulu.

Periaatteellinen kantani on ja pysyy, että talvisota oli Stalinin hyökkäyssota ja jatkosota sen seuraus. Neuvostoliitto teki Suomea kohtaan vääryyttä ja sellainen ei hevin unohdu kansakunnan muistista.

Kokonaan toinen asia on se, etten halua elämöidä asialla enkä näe Karjalan palautusta todennäköisenä lähitulevaisuudessa. ”Se voi tapahtua aikana, jolloin me emme enää ole elossa”, totean haastattelussa. Otollinen tilaisuus Karjalan palautusneuvotteluille oli 1990-luvun alussa, kun Neuvostoliitto hajosi. Historiallinen tilaisuus jäi Suomen valtiojohdolta käyttämättä.

Uuden Suomen toimittajan tarkoituksena oli saada nuoruuteni isänmaallinen radikalismi näyttäytymään epäilyttävässä valossa, mutta valokeilaan nousikin kantani Karjalan kysymykseen. Mikäs siinä, asia on tärkeä, mutta vaaliteemani se ei ole. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että unohtaisin asian.

Karjala on yksi Suomen historiallisista maakunnista ja lukemattomien suomalaissukujen kotiseutu. Minulla ei ole sukujuuria Karjalassa, mutta ymmärrän evakkojen tuntoja.

Susi Suomessa

Kansanedustajaehdokas joutuu vastaamaan lukemattomiin vaalikoneisiin ja kyselyihin. Tänään vastasin Luonto-Liiton susiryhmän kyselyyn, jossa tiedusteltiin kantaani Suomen suurpetoihin, lähinnä suteen.

En ole koskaan nähnyt sutta luonnossa, mutta olen nähnyt miten voimakkaita tunteita se herättää ihmisissä. Se on luonnollista. Ristiriitaisuudesta kertoo käsitys, että susien suurimmat suojelijat asuvat kaupungeissa.

Niin tai näin, susien määrästä Suomessa liikkuu erilaista tietoa metsästäjien ja petotutkijoiden kesken. Suomen Metsästäjäliiton arvio on huomattavasti suurempi kuin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen esittämä uusin arvio 135-145 yksilöstä koko maassa. Jos lähdetään jälkimmäisestä arviosta, niin pidän tasoa sopivahkona. Ei näytä perustellulta kasvattaa tätä määrää.

Helppohan se on täällä ruuhka-Suomessa antaa lausuntoja susien sopivasta määrästä. Vaikka täällä asun, maaseudun asukkaiden ei mielestäni tarvitse elää pelossa itsensä, lastensa tai kotieläimiensä puolesta. Suurpedot eivät saa haitata asumista ja yrittämistä.

Suomessa riittää erämaita suurpedoille – ahmoille, karhuille, ilveksille ja susille. Ihmisasutuksen ympärille niitä ei pyörimään tarvita. Ei niitä silti tarvitse tavatessa jahdata moottorikelkalla petovihan vallassa, sellainen on sivistymätöntä. Esimerkiksi ahma on äärimmäisen uhanalainen laji – ymmärrän miksi sitä on vainottu, mutta silti sekin kuuluu Suomen luontoon.

Nykyistä maa- ja metsätalousministeriön määrittelemää susien kaatolupien määrää voidaan tilanteen vaatiessa nostaa, mutta enemmän päätösvaltaa voitaisiin antaa paikalliselle tasolle. Paikalliset ihmiset tuntevat suurpetotilanteen paremmin kuin Helsingin saati Brysselin herrat.

Vastasin Luonto-Liiton kyselyyn myös pitäväni tärkeänä, että petovahinkojen ennaltaehkäisyyn ja vahinkojen korvaamiseen panostetaan nykyistä enemmän. Lainsäädäntö on liikahtanut tämän vaalikauden aikana oikeaan suuntaan. Jotain hyvää on sentään tämäkin hallitus saanut aikaan…

Kansa nousee Uudellamaalla…

… ja vaihtaa vaalipiirinsä kansanedustajia kovalla kädellä.

Tähän tulokseen tulee, kun tutustuu MTV3:n ja Suomen Lehtiyhtymän Taloustutkimuksella teettämään tutkimukseen, jonka mukaan Perussuomalaiset ovat nousemassa toiseksi suurimmaksi puolueeksi Uudellamaalla.

Perussuomalaisten kannatus olisi tutkimuksen mukaan Uudellamaalla 19,3 prosenttia, kun se viime vaaleissa 2007 oli 6,0 prosenttia. Nousua olisi siis 13,3 prosenttia ja paikkoja tulisi kahden sijaan peräti seitsemän!

Listan ykkösnimi on luonnollisesti Mr. Perussuomalaiset: puolueen puheenjohtaja Timo Soini, jolle povataan Sauli Niinistön viime vaalien kaltaista äänisaalista – yli 60 000 ääntä. Tämä sillä edellytyksellä, että uusmaalaiset myös käyvät vaaliuurnilla.

Perussuomalaisten todennäköiset läpimenijät olisivat tutkimuksen mukaan Soinin jälkeen seuraavassa järjestyksessä: Jussi Niinistö, Seppo Huhta, Pietari Jääskeläinen, Teemu Lahtinen ja Seppo Sonkeri.

Viimeisestä eli siis seitsemännestä (sic!) paikasta kisaavat samalla prosenttiosuudella peräti yhdeksän ehdokasta: Erkki Havansi, Mika Niikko, Karri Ollila, Timo Rope, Pirkko Ruohonen-Lerner, Pasi Salonen, Riikka Slunga-Poutsalo, Heikki Tala ja Jukka Turunen.

Olen luonnollisesti iloinen ja yllättynyt näinkin hyvästä sijoituksesta listalla, joka on täynnä erinomaisia ehdokkaita. Marginaalit ovat pienet, joten kaikki on vielä mahdollista. Tilanne on aidosti auki. Kuten tunnettua: gallupit eivät äänestä. Vaalityö ratkaisee.

Uivat huvilat verolle

Poliittisissa piireissä paljon kohkattu Hetemäen verotyöryhmä pyrki luomaan pohjaa eduskuntavaalien jälkeiselle päätöksenteolle koskien verotukseen tarvittavia rakennemuutoksia. Kehittämisehdotukset jäivät lähinnä kosmeettisiksi, koska suuret uudistukset eivät sopineet työryhmässä edustettuina oleville eturyhmille.

Hetemäen työryhmä ei esimerkiksi uskaltanut lainkaan laajentaa pääomatuloverotuksen pohjaa. Siltä jäi huomaamatta, että säätiöiden ja yhdistysten saamat pääomatulot – osingot, vuokratulot ja myyntivoitot – ovat verovapaita. Perussuomalaisten kehutussa ja parjatussa eduskuntavaaliohjelmassa tämä kuitenkin on huomioitu. Itsekin kirjoitin aiheesta blogissani.

Sen sijaan kokoomuslaisessa tasaverohengessä Hetemäen työryhmä esitti muutoksia ajoneuvo- ja kiinteistöveroihin. Lukija arvaa varmaan mihin suuntaan. Ajoneuvoverosta on tarkoitus tehdä nykyistä raskaampi. Nythän se on noin 50–150 euroa vuodessa auton päästöistä riippuen. Ja on huomattava, että kiinteistövero kohdistuu myös loma-asuntoihin.

Olen keskustellut aiheesta julkisuudessa kirjoittaneen taloushistorian emeritusprofessorin Erkki Pihkalan kanssa. Tunnen hänet Suomalaisuuden Liiton kautta.

Olen Pihkalan kanssa samaa mieltä siitä, että on kohtuutonta kiristää autoilun ja mökkeilyn verotusta, mutta samaan aikaan jättää veneet kokonaan verotuksen ulkopuolelle. Auto on kuitenkin monelle suomalaiselle välttämättömyys. Kuinka monelle vene on välttämättömyys? Esimerkiksi Ruotsissa on venevero rekisteröidyille veneille.

Onhan siinä vissi ero, että maakunnassa vanhalla Ladalla töihin ajava suomalainen maksaa ajoneuvoveroa mutta Suomenlahdella muskeliveneellä huvikseen pöristelevä kansalainen ei!

Tehdäänpä siksi pieni kaavamainen laskelma. Suomessa on noin 750 000 venettä, joista ehkä puoli miljoonaa voisi ajatella tulevan veneveron piiriin. Jos vero olisi 100 euroa venettä kohti, olisi tuotto 50 miljoonaa.

Tai paremminkin näin: voihan vero olla suurempi satojatuhansia euroja maksavista, todella hienoista ökyveneistä – näistä uivista huviloista – ja tavanomaisemmista veneistä pienempi. Eli tässäkin tapauksessa Perussuomalaisten murtumaton peruslinja olisi sosiaalinen oikeudenmukaisuus: verot maksukyvyn mukaan. Veneverotuloja voitaisiin käyttää valtion väylämenojen peittämiseen.

Suursäätiöiden saattaminen pääomaverotuksen piiriin ja veneveron säätäminen ovat käsittääkseni sellaisia verouudistuksia, että kansalaiset hyväksyisivät ne oikeudenmukaisina. Veroasteet ovat tietenkin käytännön kysymyksiä.

Yleinen asevelvollisuus vai palkka-armeija?

Näin kysyy Sotainvalidien Veljesliiton äänenkannattaja Sotainvalidi tuoreessa numerossaan 1/2011. Ulkoasultaan tyylikkäästi uudistuneen lehden esittämä kysymys on tärkeä. Oma kantani asiaan on selvä: Ruotsin tie ei ole meidän tiemme, kuten olen aiemminkin kirjoittanut. Maanpuolustusta ei ole järkeä ulkoistaa.

Lahtelaisen sotainvalidin Leo Jokelaisen kannanotto lehden kysymykseen oli niin selvää suomea sisältäen myös rakentavia korjausehdotuksia, että skannaan sen oheen. Palaan blogissani puolustuspoliittisiin kysymyksiin tarkemmin myöhemmin – hellikäämme sen aikaa sotainvalidi Jokelaisen esittämiä ajatuksia!

Toimittaja Elina Ruuttilan jutusta Sotainvalidi-lehdestä 1/2011.

Klaukkalan talvimarkkinoilla

Perussuomalaisten ehdokkaita ja tukijoukkoja Klaukkalan talvimarkkinoilla 27.2.2011. Vasemmalta Jukka Helin, Taisto Orre, Eetu Palonen, Erkki Havansi, Pekka M. Sinisalo, Jussi Niinistö ja Teijo Petäjäjärvi.
Perussuomalaisten Uudenmaan piirin varapuheenjohtaja Riikka Slunga-Poutsalo Lohjalta.
PerusS-pallot kelpasivat nurmijärveläisille. Täyttötyössä vasemmalta Teijo Petäjäjärvi ja Jukka Turunen. Teijo oli ehdolla 2007, mutta on näissä vaaleissa Sinisalon Pekan vaalipäällikkö. Jukka on ehdokkaamme Pornaisista.
Perussuomalaista miesenergiaa Klaukkalan torilla. Vasemmalta puolueen nuori kannattaja, varusmiespalvelustaan parhaillaan suorittava Eetu Palonen, ehdokas Pekka M. Sinisalo ja Nurmijärven Perussuomalaisten puheenjohtaja Tero Arteli.

Komea talvipäivä kului vaalityössä kotikuntani Nurmijärven Klaukkalan markkinoilla. Monet kansalaiset tulivat suoraan sanomaan, että näissä vaaleissa äänestetään Perussuomalaisia. Muutos on muhimassa!

Arvopolitiikkaa asialinjalla