Maahanmuuttajilla ei syytä pelkoon

Nelosen uutiset teki tänään jutun siitä mitä tapahtuu maahanmuuttajille, kun Perussuomalaiset ovat saaneet vaalivoittonsa. Uutinen löytyy tästä hyperlinkistä.

Minuakin haastateltiin. Totesin lyhyessä kommentissani poliitikkojen perinteisistä perinteisimmässä haastatteluympäristössä eduskunnan valtiosalissa, että maahanmuuttajilla ei ole syytä pelkoon. Perussuomalaisten linja on rehellinen ja oikeudenmukainen. Haluamme yksinkertaisesti parempaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Niille maahanmuuttajille, joilla ei ole puhtaat jauhot pussissa, totesin puolestani että asenteen tarkistus on paikallaan. Maassa maan tavalla: Suomen lakien ja säännösten mukaan on elettävä.

Olisin halunnut painottaa kotoutumisen merkitystä, mutta siihen ei ollut aikaa. Maahanmuuttajien suomen kielen opiskeluun on syytä panostaa enemmän. Ghettoutumiskehitys on pysäytettävä. Kansalaisuuden saaminen ei voi olla automaatio, vaan se olisi palkinto kotoutumisesta. No, ehkä tulee tilaisuus toistekin näistä asioista puhua.

Sen sijaan pääsin sanomaan, että Perussuomalaisten tavoitteena on kiristää perheenyhdistämiskäytäntöjä. Maan hallitus on valtaisan gallupnousumme johdosta taipunut tekemään niihin pieniä kiristyksiä, joista tosin melkoinen osa on lähinnä kosmeettisia. Hallituksen maahanmuuttopolitiikka on ollut sanalla sanoen löperöä, mikä johtuu pitkälti maahanmuuttoministeri Astrid Thorsista.

Nelosen haastattelun jälkeen minulla oli mahdollisuus jatkaa keskustelua aiheesta helsinkiläisen eduskuntavaaliehdokkaamme, komisario Tom Packalénin kanssa. Hänellä oli hyvin realistinen näkemys maahanmuuton ongelmiin, onhan hän työssään joutunut siihen perehtymään käytännön tasolla. Packalénin kotisivuihin kannattaa tutustua!

Niinistö – puhemies sinun puolestasi

Ystävälliset kanssakulkijat ovat pilke silmässä ehdottaneet mielestään minulle sopivia vaalilauseita. Ohessa hauskimmat:

– Näissäkin vaaleissa kannattaa äänestää Niinistöä

– Nytkin kannattaa äänestää Niinistöä

– Äänestä Niinistöä – et nytkään pety

– Äänestä Niinistöä, jos et uskalla Soinia

– Vaihda Niinistöä – äänestä Jussia

Oma suosikkini tässä sarjassa on eduskunnan virkailijakollegani keksimä sutkaus:

– Niinistö – puhemies sinun puolestasi.

Vitsihän piilee siinä, että minulla on sama sukunimi kuin viime eduskuntavaalien Uudenmaan vaalipiirin ja samalla koko maan äänikuninkaalla Sauli Niinistöllä. Hänhän ei ole ehdolla näissä vaaleissa, mutta nimellä on nostetta. Ja sanalla puhemies on tietenkin kaksimielinen merkitys: eduskunnan puheenjohtaja ja kansalaisen asian ajaja.

Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Todettakoon kuitenkin, että Sauli ja Vihreiden kansanedustaja Ville Niinistö ovat sukua keskenään. Ville on Saulin veljenpoika. Minä en ole sukua heille. Oma sukuni on lähtöisin Etelä-Pohjanmaalta Alavudelta. Kyseessä on tilan nimi, kun taas tunnetummat Niinistöt olivat alkuaan Lindströmejä – he suomalaistivat sukunimensä satakunta vuotta sitten. Sukuni nimi ei ollut suojattu.

Käsittääkseni Niinistöjä on kolme sukua: Etelä-Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Kymenlaaksossa. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Niinistöjä on tällä hetkellä yhteensä 339 henkilöä, joten pienistä suvuista on kyse. Sattumaa, että meistä on riittänyt toimijoita useampaankin puolueeseen.

Ehkä kuitenkin jätän käyttämättä nämä minulle pyytämättä ja yllättäen lähetetyt vaalilauseet ja jatkan vanhalla tutulla ”Arvopolitiikkaa asialinjalla”.

Radio talvi- ja jatkosodassa

Kirjoja ehtii lukea liian vähän. Lasse Vihosen teos oli mukava tuttavuus. Sen on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aikansa nopein ja kattavin media

Talvi- ja jatkosodan aikana radio oli maailman nopein ja kattavin joukkotiedotusväline. Siksi Suomikin valjasti sen muiden sotaa käyvien maiden tavoin tukemaan sotaponnisteluja. Lasse Vihonen on kirjoittanut sota-ajan yleisradiotoiminnasta ensimmäisen kattavan, suurelle yleisölle tarkoitetun tietokirjan.

Teoksen alussa on taustoittava katsaus yleisradiotoiminnan kehitykseen ja tekniikkaan. Talvisodan osalta Vihonen kertoo rintamaselostuksista, joista ikimuistoisimmassa reportteri Pekka Tiilikainen selostaa joutumistaan yllättäen ilmahyökkäyksen kohteeksi Sallan Märkäjärvellä. Selostus löytyy kirjan liitteenä olevalta DVD-levyltä ja Ylen Elävästä arkistosta.

Nostattipa Tiilikainen – legendaarinen ”sinivalkoinen ääni” – talvisodan henkeä kuuntelijoissaan tekemällä yhden rintamaselostuksistaan Lieksan suunnalla Neuvostoliiton puolelta!

Kansakunnan kestokyky

Jatkosodan pitkittyessä ja muuttuessa asemasodaksi keskeiseksi kysymykseksi nousi kansakunnan kestokyky. Suosituimmaksi radio-ohjelmaksi nousi sosiaalisia ongelmia ratkonut Jahvetin kirjelaatikko, jota juonsi Yrjö Kilpeläinen. Siitäkin voi kuunnella näytteen Elävästä arkistosta.

Jorinansa tämä taitava propagandisti aloitti tervehdyksellä ”Hyvät ystävät ja kylän miehet”. Siitä tuli lentävä lause – jopa niin, että Jahvetin päävastustaja radioaalloilla, räävitön Armas Äikiä, otti sen käyttöönsä muodossa ”Hyvät ystävät ja pahat vihamiehet”.

Salanauhoite Hitlerin puheesta

Kirjassa kuvataan luonnollisesti huolellisesti 4. kesäkuuta 1942 tapahtunut Hitlerin vierailu Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäiville. Tällöinhän Yleisradion teknikko Thor Damen teki historiallisen salanauhoituksen Hitlerin ja Marskin vapaasta jutustelusta. Kyseessä lienee ainoa nauhoite maailmassa, jossa Saksan johtaja puhuu normaalilla puheäänellään.

Näyttelijä Bruno Ganz harjoitteli sen avulla rooliaan elokuvaan Der Untergang (Perikato, 2004). Tämä kuten moni muukin näyte löytyy DVD-liitelevyltä, joka lisäksi sisältää puolustusvoimien filmikatsauksia. – Mutta paljon tosiaan löytyy jo netistäkin Ylen maan mainiosta Elävästä arkistosta, kuten tämänkin jutun hyperlinkeistä huomaa!

Punapropaganda kääntyi itseään vastaan

Radion tärkein tehtävä sodissamme oli pitää yllä taistelutahtoa ja uskoa Suomen aseiden menestykseen. Siinä se onnistui hyvin, kuten arkistoalalla elämäntyönsä tehnyt Lasse Vihonen kirjassaan osoittaa. Neuvostoliiton räikeä radiopropaganda ei purrut suomalaisiin. Se kääntyi itseään vastaan, ja sitä kuunneltiin lähinnä naureskellen.

Sen sijaan brittien hienovaraisemmalla, faktapitoisella propagandalla oli jonkin verran vaikutusta – etenkin kun Suomi oli kuilun partaalla Kannaksen suurhyökkäyksen aikaan 1944, päättelee Vihonen ansiokkaassa teoksessaan.

Kriisinhallinta ja terrorismi

Olin tänään eduskunnan kansalaisinfossa edustamassa Perussuomalaisia STETE ry:n (Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi) vaalisarjan avausosassa, jonka aiheina olivat kriisinhallinta ja terrorismi.

Puolustustusministeriön, Ulkopoliittisen instituutin ja Suojelupoliisin asiantuntevien virkamiesalustusten jälkeen olivat vuorossa puolueiden lyhyet kommentit päivän epistolaan. Näin puhuin: osin vapaasti, mutta tämä oli runkona.

KRIISINHALLINTA JA TERRORISMI

Suomi on perinteisesti korostanut ulkopolitiikassaan YK:n keskeistä merkitystä. Perussuomalaisten mielestä Suomen liittyminen EU:n taisteluosastoihin, jotka voivat toimia ilman YK:n valtuutusta, oli sen vuoksi alun alkaen virhe. Samaa voi sanoa NRF-joukoista.

Toinen asia on se, ettei EU:n taisteluosastoja ole käytetty kertaakaan niiden perustamisen jälkeen, joten uskomme puolustusministeri Jyri Häkämiehen tavoin niiden koko käyttöajatuksen tulevan lähitulevaisuudessa vakavaan uudelleenpohdintaan jo yksinomaan taloudellisista syistä.

Oman maan puolustaminen

Muutenkin lähtökohdiltaan sotilaallinen kriisinhallinta, kun on kyseessä aseellinen rauhaanpakottaminen, on Perussuomalaisten mielestä toimintaa, johon ei ole syytä liiemmin tuhlata Suomen kaltaisen pienen maan rajallisia resursseja.

Puolustusvoimien päätehtävä on oman maan puolustaminen. Kansainvälinen toiminta ei saa vaarantaa sitä. On otettava huomioon, että uudistuvilla puolustusvoimillamme on lähivuosina mittavia haasteita edessään.

Näin ollen Suomen tulee vetäytyä hallitusti pois Afganistanista. Terrorismia emme pelkää, mutta ISAF-operaatio on loputon suo. Perusongelma on se, ettei Suomi ole puolueettomana osapuolena Afganistanissa turvaamassa rauhaa, vaan – voinee sanoa – osapuolena sodassa tukemassa vieraan vallan maahan asettamaa hallitusta.

Talous on hyvä konsultti niin EU:n taisteluosastoihin kuin Afganistanin operaatioon osallistumista jatkossa pohdittaessa.

Rauhanrakentamisen suurvalta

Perinteinen, oman päätöksentekovallan piirissä ja YK-mandaatilla tapahtuva rauhanturvaaminen on asia erikseen: sinibarettitoimintaa Perussuomalaiset kannattavat. Libanonille näytämme periaatteessa vihreää valoa.

Uskomme, että Suomella on nimenomaan sotilasliittoon kuulumattomana maana edelleen merkittävä mahdollisuus edistää rauhaa ja olla jonkinmoinen ”rauhanturvaamisen suurvalta”, kuten taannoin tavattiin sanoa – tai ehkä paremminkin voidaan sanoa sama päivitetyssä, laaja-alaisemmassa muodossa: olla ”rauhanrakentamisen suurvalta”.

Suomella on perinteitä ja osaamista tarjottavanaan niin rauhanturvaamisessa, rauhanvälityksessä kuin rauhanrakentamisessakin.

Maahanmuutto ja terrorismi

Mitä terrorismiin tulee, on Perussuomalaisten mielestä syytä nostaa kissa pöydälle eli ottaa avoimesti maahanmuutto mukaan turvallisuuspoliittiselle agendalle.

Euroopassa on harjoitettu avoimien ovien politiikkaa ja maahanmuuttajien kotouttamisessa on epäonnistuttu. Ääriliikkeiden on ollut helppo värvätä riveihinsä ihmisiä, jotka ovat saaneet jonkin eurooppalaisen maan kansalaisuuden.

On vain ajan kysymys, kuten tasavallan presidentti Tarja Halonen viime joulukuussa totesi Tukholmassa tapahtuneen pommi-iskun jälkeen, milloin vastaavaa tapahtuu myös Suomessa.

Virheistä otettava oppia

Onneksemme kuljemme maahanmuuttajien määrän eli sitä kautta yleistäen myös radikaali-islamistisen terrorismin uhkatason nousun suhteen jälkijunassa Euroopan kehityksestä. Meillä on mahdollisuus ottaa oppia virheistä, joita esimerkiksi Ruotsissa on maahanmuutossa tehty, mutta se vaatii meiltä tosiasioiden tunnustamista.

Suomi ei ole enää samanlainen lintukoto kuin ennen. Osaltaan se johtuu huonosti hoidetusta maahanmuuttopolitiikasta. Sisäiseen turvallisuuteen on satsattava, ja siinä työssä ei esimerkiksi valtionhallinnon tuottavuusohjelma saa olla kantona kaskessa.

Vapaa ja demokraattinen Eurooppa

Turhaan ei ole tätä brittiä kehuttu ja hänen puheitaan Youtubesta ladattu: EU-parlamentaarikko Nigel Farage otti sunnuntai-iltana yleisön täydellisesti haltuunsa Balderin salissa Helsingissä pidetyssä Totuuksia EU:sta -tilaisuudessa. Hänen erinomainen puheensa ”The Truth about the European Union” keskeytyi usean kerran parisatapäisen yleisön suosionosoituksiin.

Farage on europarlamentissa vaikuttavan Vapaa ja demokraattinen Eurooppa eli EFD-ryhmän puheenjohtaja. Ryhmässä on 30 meppiä yhdeksästä eri maasta. Timo Soini edustaa Suomea ja on ryhmän työvaliokunnan puheenjohtaja.

Olen Nigel Faragen kanssa samaa mieltä, että todellinen demokratia on mahdollista vain kansallisvaltiossa. Viimeinen sana Suomen asioista on oltava suomalaisilla, ei EU-byrokraateilla. - Kuva Pekka M. Sinisalo.

EU-kriitikkojen eurooppalaisen nokkamiehen viesti Suomen kansalle ei jäänyt epäselväksi: Euroopan unioni on uhka demokratialle. Euroimperiumi on romahtamassa. Siksi Farage ehdotti kansanäänestyksen järjestämistä EU:n tulevaisuudesta.

– Jos demokraattista ratkaisua ei löydy, Kreikan kriisi leviää.

Farage sanoi haluavansa elää vapaassa ja demokraattisessa Euroopassa, jossa tehdään monipuolista yhteistyötä etenkin talouden alalla. Poliittinen unioni ei sen sijaan toimi eikä tule toimimaan.

– En halua elää Barroson, Van Rompuyn ja komission Euroopassa, totesi Farage.

Lopuksi Nigel Farage toivotti Perussuomalaisille onnea tulevissa eduskuntavaaleissa:

– Tekin voitte tehdä historiaa.

Soinin ministerit

Tämän otsikon alla toimittaja Eeva Ketvel haastatteli minua viikonvaihteen Ilta-Sanomissa. Timo Soini oli sanonut Ketvelille, että hän tahtoisi mieluiten elinkeinoministerin salkun. Mutta yksin Soini ei hallitukseen lähtisi. Niinpä hän antoi kaksi muuta nimeä, ministerikokemusta Harri Holkerin hallituksesta 1989-1990 omaavan kansanedustajakonkarin Raimo Vistbackan ja minut. Ohessa skannaus jutusta koskien osuuttani. 

Ilta-Sanomat 5.2.2011.

Jos kutsu käy, olisin mieluiten puolustusministeri. Näin olen aiemminkin vastannut asiaa kysyttäessä, katso vanhat blogikirjoitukseni lokakuulta. Mutta käydään kuitenkin eduskuntavaalit ensin. Kuluneen mutta osuvan sanonnan mukaan vielä ei ole yhtään ääntä annettu. Gallupit eivät äänestä.

Arvopolitiikkaa asialinjalla