Ajattelin ääneen

Annoin Verkkouutisille haastattelun, jossa pohdiskelin mahdollisuutta Sinisten ja Perussuomalaisten yhdistymiseen tulevaisuudessa.

Toivon, että puolueet voisivat jonain päivänä yhdistyä, mutta lähitulevaisuudessa se tuskin on mahdollista. Paljon pitää Vantaanjoessa virrata vettä ennen kuin tällainen prosessi olisi mahdollinen. Käytännössä puolueiden johtohenkilöiden pitäisi vaihtua ja melkeinpä uusi sukupolvi syntyä.

Olen saanut perussuomalaisista paljon pyyntöjä palata takaisin puolueeseen. Minua on kosiskeltu ehdolle myös kokoomuksesta ja keskustasta. Politiikassa jatkamiseni on tällä hetkellä pohdinnan alla ja päätökset suuntaan tai toiseen syntyköön kesän kuluessa. Jos olen ehdolla tulevissa vaaleissa, se tapahtuu kuitenkin sinisten listalta.

Ensi vuonna järjestetään näillä näkymin kolmet vaalit. Oma prioriteettilistani niiden suhteen on eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit ja viimeisenä maakuntavaalit. Eli mikäli politiikkaa jatkossa teen, teen sitä mieluiten edelleen valtakunnan tasolla.

Jatkamme Afganistanissa

Eduskunnassa käsiteltiin 12.6.2018 valtioneuvoston selontekoa Suomen tuesta Afganistanille ja Suomen osallistumisen lisäämisestä Resolute Support –kriisinhallintaoperaatiossa (RS). Käyty keskustelu oli pääosin yksimielistä: RS-operaatioon osallistuminen nähtiin edelleen tarpeellisena, ja Suomen osallistumisen lisäämistä tuettiin. Vain vasemmistoliiton eduskuntaryhmä oli eri mieltä.

Pitämässäni esittelypuheenvuorossa totesin mm. seuraavaa:

Suomi on osallistunut kriisinhallintaan Afganistanissa jo pitkään, vuodesta 2002 alkaen, eikä loppua näy. Aiemmassa ISAF-operaatiossa palveli 195 suomalaista sotilasta.

Nyt käynnissä olevassa RS-operaatiossa tavoitteena on Afganistanin turvallisuusjoukkojen ja rakenteiden saattaminen sellaiselle tasolle, että ne pystyvät lopulta itsenäisesti pitämään maan turvallisuustilanteen vakaana. Tähän on vielä matkaa. Siksi tarvitsemme strategista kärsivällisyyttä.

RS-operaatioon osallistuvat joukot ovatkin päätyneet tilannearviossaan siihen, että operaatiota on jatkettava alkuperäistä suunnitelmaa pidempään ja sitä on vahvistettava. Operaatiosta puuttuu joukkoja, ja niitä pyritään nyt lisäämään.

Naton puolustusministerikokouksessa viime viikolla käydyssä keskustelussa 23 maata – mukaan lukien Suomi – ilmoitti lisäävänsä sotilaittensa määrää. Kaikkiaan RS-operaatiossa on 39 joukkoja asettavaa maata. Seuraavan kerran Afganistanin tilannetta käsitellään Naton huippukokouksessa heinäkuussa.

RS-operaatioon osallistuminen on osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Puolustushallinnon näkökulmasta on tärkeää, että osallistuminen myös tukee kansallisen puolustuksen kehittämistä sekä kasvattaa kantahenkilökunnan ja reserviläistemme osaamista.

Kriisinhallintaosallistumiseen liittyy aina riskinsä, mikä käy ilmi myös selonteosta, jossa todetaan: ”Pääkaupunki Kabulin turvallisuustilanne jatkuu heikkona. Terroristien kohteita ovat hallinto ja turvallisuusjoukot, mukaan lukien ministeriöt, oikeusistuimet ja poliisiasemat sekä kansainvälisen yhteisön kohteet, kuten RS:n tukikohdat ja suurlähetystöt.”

Suomen osallistumisen painopiste on tällä hetkellä neuvonantajatoiminnassa, joka sisältää myös Kabulissa neuvonantajina toimivien suojaamiseen tarkoitetun omasuojahenkilöstön. Tämän lisäksi Suomen osallistuminen käsittää osallistumisen operaation esikuntatehtäviin sekä tarvittavan kansallisen tuen.

Suomi vahvistaa osallistumistaan nostamalla joukkojen määrän 60 sotilaaseen ensi vuoden alusta. Samalla Suomen osallistuminen keskitetään Saksan johtamalle pohjoiselle komentoalueelle Mazar-i-Sharifiin. Operaatioon on jatkossa tarkoitus asettaa jääkärijoukkue, neuvonantajia, kouluttajia ja esikuntahenkilöstöä.

Jääkärijoukkueen tarjoaminen RS-operaatioon tarjoaa luontevan jatkumon Libanonin UNIFIL-operaatiossa harjaantuneen henkilöstön ja valmiusjoukkokoulutettujen reserviläisten käytölle vaativissa olosuhteissa. Näin saadaan myös kokemuksia muun muassa operoinnista vaativassa kriisinhallinnassa ja vaativissa neuvonantajatehtävissä. Joukkovahvuuden nostaminen 60 sotilaaseen mahdollistaa tarkoituksenmukaisten joukkokokonaisuuksien muodostamisen sekä suomalaisen joukon johtamisen, huollon, hallinnon ja kansallisen tuen järjestämisen olosuhteiden edellyttämällä tavalla.

Sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumisen kivijalka on kansallinen puolustus. Kriisinhallintaoperaatioissa vaadittava sotilaallinen perusosaaminen luodaan kansallisen puolustuksen tehtävissä. Laadullisesti ja määrällisesti riittävä kotimaan koulutus ja harjoitustoiminta yhdessä kansainvälisen harjoitustoiminnan kanssa ovat perusedellytys palvelusturvalliselle, tulokselliselle ja vaikuttavalle kriisinhallintaosallistumiselle.

Keskustelu löytyy kokonaisuudessaan täysistunnon pöytäkirjasta.

Teemana sotilaallinen liikkuvuus

Suomen suurlähettiläs Katri Viinikan vieraana Haagissa ennen Northern Group -kokousta. Kuva: Finnish Embassy NL

Vierailin 6.-8.6.2018 Alankomaissa ja Belgiassa.

Kolmipäiväinen kokouskimara alkoi Haagissa Pohjoisen ryhmän (Northern Group) kokouksella, jossa olivat paikalla kaikkien Pohjoisen ryhmän maiden puolustusministerit. Keskustelimme muun muassa Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteesta. Yhteinen havainto oli, että Venäjä on lisännyt harjoitustoimintaansa niin Itämeren alueella kuin Jäämerellä. Tämä herättää, jos nyt ei varsinaista huolta, niin ainakin huomiota myös Pohjoisen ryhmän jäsenmaissa – etenkin kun toimintaan joskus nivoutuu erilaista informaatiovaikuttamista.

Kävimme keskustelukierroksen myös eri maiden puolustusratkaisuista ja budjeteista. Viesti on selvä: Kaikki Pohjoisen ryhmän maat nostavat puolustusmenojaan. Esimerkiksi kaikkien Baltian maiden puolustusbudjetin osuus BKT:sta on nyt yli 2 prosenttia. Tässä yhteydessä kerroin Suomessa viime vuonna hyväksytystä puolustusselonteosta ja sen toimeenpanosta. Meillä ei ole mitään hävettävää omissa ratkaisuissamme. Kun nyt viemme strategiset HX- ja LV2020 -hankkeet määrätietoisesti maaliin, on Suomi tässäkin suhteessa Euroopan mallioppilaita. Meidän puolustusbudjettimme on nyt 1,45 prosenttia BKT:sta NATO-kriteereillä mitattuna, ja 2020-luvulla se tulee olemaan yli 2 prosenttia.

Brysselissä osallistuin Euroopan puolustusvirasto EDA:n järjestämään Military Mobility -seminaariin, jossa pitämässäni puheenvuorossa painotin pohjoismaista mallia. NORDEFCO-maiden välillä on ns. Easy Access -sopimus, joka helpottaa joukkojen liikkuvuutta pohjoismaissa huomattavasti. Tässä on hyvä esimerkki muille eurooppalaisille valtioille: Vaikka osa pohjoismaista kuuluu Natoon ja osa ei, on tämän kaltaisen järjestelyn aikaansaaminen ollut mahdollista. Kyse on paljolti poliittisesta halusta, ja NORDEFCO-maat näyttävät sotilaallisen liikkuvuuden hankkeissa NATO:lle ja EU:lle mallia.

EDA-kokouksen jälkeen järjestettiin Saksan johtama kehysvaltiokokous. Tämän Saksan johtaman 21 maan ryhmän tavoitteena on kehittää monikansallisia eurooppalaisia suorituskykyjä. Viime vuonna ryhmään liittynyt Suomi osallistuu useaan kehityskokonaisuuteen. Nyt uutena jäsenenä kehysvaltioryhmään liittyi Slovenia.

Brysselissä pidetyssä NATO-EU –työistunnossa vaihdettiin näkemyksiä kansainvälisestä turvallisuustilanteesta, ja korkea edustaja Mogherini esitteli Euroopan rakenteellisen yhteistyön – siis PRY:n ja Euroopan puolustusrahaston – tilannetta. Korostin omassa puheenvuorossani NATO:n ja EU:n puolustusyhteistyön merkitystä, erityisesti sotilaallisen liikkuvuuden kannalta. Sotilaallinen liikkuvuus lisää toteutuessaan sotilaallista huoltovarmuuttamme, vaikka olemmekin edelleen sotilaallisesti liittoutumaton maa. Helsingin hybridiosaamiskeskus sai jälleen kerran vuolaasti kiitosta konkreettisena esimerkkinä NATO-EU -yhteistyöstä.

Osallistuin myös NATO:n Resolute Support -operaatiota käsittelevään kokoukseen, johon oli kutsuttu kaikki operaatioon osallistuvat valtiot. Operaation vahvuutta tullaan kasvattamaan, ja Suomikin osallistuu näihin talkoisiin: Olemme nimittäin päättäneet lisätä mandaattiamme Afganistanissa nykyisestä 40 sotilaasta 60 sotilaaseen vuoden 2019 alusta alkaen.

Kokousten välillä tapasin Ranskan puolustusministerin Florence Parlyn. Keskustelimme Suomen puolustusyhteistyöstä EU:n piirissä sekä Ranskan EII (European Interention Iniative) -aloitteesta. Kyseinen aloite tuntuu elävän, ja Suomen täytyy puntaroida kantansa siihen. Kaikki Euroopan turvallisuutta lisäävät toimet ovat sinänsä hyviä ja kannatettavia, mutta Suomen kannalta toimien tulee myös tukea kansallista puolustustamme. Niin ikään voimme osallistua uusiin projekteihin resurssiemme puitteissa – kaikki uudet hankkeet edellyttävät uutta rahaa. Suomen kantaa Ranskan aloitteeseen ei ole vielä muodostettu, mutta se muodostetaan aikanaan TP-UTVA:ssa. Me olemme jo mukana paitsi Saksan johtamassa kehysvaltiokonseptissa (FNC) myös brittien Joint Expeditionary Force eli JEF-joukoissa.

Tapasin Yhdysvaltain puolustusministeri Jim Mattisin ja Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin. Kuva: Ruotsin puolustusministeriö
Naton puolustusministerikokouksessa. Kuvassa kanssani Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg. Kuva: NATO

Lennokit kuriin

Eduskunnassa käytiin 5.6.2018 lähetekeskustelu puolustusvoimista annetun lain muuttamista käsittelevästä hallituksen esityksestä. Kyseisellä lakiesityksellä on tarkoitus saattaa Puolustusvoimien toimivaltuudet ajan tasalle koskien luvattomien lennokkien liikkumista Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla.

Pitämässäni esittelypuheenvuorossa totesin, että Suomen turvallisuusympäristön muutos ja uudenlaiset uhat edellyttävät uudenlaista valmiutta ja uudenlaista varautumista. Tämä koskee erityisesti monimuotoisten uhkien, kuten hybridivaikuttamisen, torjuntaa. Miehittämättömät ilma-alukset ovat osa tätä kokonaisuutta. Puolustusvoimien arvion mukaan miehittämättömän ilmailun sille aiheuttama uhka on merkittävä. Ehdotetulla lailla pyritään suojautumaan vieraan vallan sotilaallisilta toimijoilta ja niiden lukuun toimivilta tahoilta.

Puolustusvoimille esitetään toimivaltuutta puuttua teknistä laitetta tai voimakeinoa käyttäen lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun, mikäli sen lennosta aiheutuu uhkaa maanpuolustukselle tai Puolustusvoimien toiminnalle. Laissa olisi säännökset toimivaltuudesta Puolustusvoimien käytössä olevilla alueilla ja niiden ulkopuolella. Esitetyt säännökset ovat tekniikkaneutraaleja, eli ne jättävät tilaa erilaisille vaihtoehdoille. Tarkoitus on, että laki on ajan tasalla myös tulevina vuosikymmeninä.

Aiheen tiimoilta käydyn debatin perusteella lakiesitys nähtiin yleisesti ajankohtaisena ja tärkeänä. Monet edustajat yli puoluerajojen jakoivat ymmärryksen siitä, että puolustushallintomme on oltava ajan tasalla ja seurattava tekniikan ja sotavälineiden kehitystä. Tähän liittyen totesin, että lennokit ovat meille paitsi uhka, myös mahdollisuus. Puolustusvoimilla on ollut lennokkeja käytössä jo vuosia; niitä käytetään tiedusteluun ja valvontaan, ei vaikuttamiseen. Tutkimme lennokkien teknologista kehitystä jatkuvasti ja tulevaisuudessa meillä on lennokkeja käytössä yhä enemmän.

Lakiesitys syntyy todellisesta tarpeesta. Puolustusvoimien alueilla on todettu liikennettä esimerkiksi sotaharjoitusten yhteydessä, ja Puolustusvoimat on myös joutunut perumaan eräitä suunniteltuja toimintojaan, kun lennokkien uhkan on arvioitu muodostuneen liian suureksi. Kykyä puuttua näihin tilanteisiin meillä on jo nyt, mutta lainsäädäntö on tähän saakka puuttunut.

Arvopolitiikkaa asialinjalla