Kaksoiskansalaisia koskeva lakiesitys syksyllä eduskuntaan

Syksyn aikana eduskuntaan on tulossa ajamani lakiesitys, joka kieltäisi kaksoiskansalaisten pääsyn Puolustusvoimien sotilasvirkoihin ja Maanpuolustuskorkeakoulun upseerikoulutukseen. Kommentoin aihetta MTV:n Uutisextran haastattelussa.

Haastattelussa totesin, että tähän lainsäädäntöön liittyy erivapaus: tie upseeriksi on jatkossakin auki tiettyjen maiden kaksoiskansalaisille. Esimerkiksi ruotsinsuomalaisen kohdalla en näkisi periaatteellista estettä, jos he haluavat pyrkiä sotilasvirkoihin. Kun kyseessä on demokraattisen oikeusvaltion ja Suomen kaksoiskansalainen, mitään ongelmia ei pitäisi olla.

Haastattelussa nousi esille myös sisäministeriössä valmisteltu kaksoiskansalaisiin liittyvää lakiesitys, joka koskisi sisäministeriön alaista Rajavartiolaitosta. Tarkoitus alkuaan oli, että kaksoiskansalaisuuskielto tulisi myös Rajavartiolaitokseen.

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) on kuitenkin ilmoittanut, ettei kieltoa tarvita, sillä hakijoiden taustat pystytään selvittämään riittävän hyvin turvallisuusselvityksillä. Mykkänen kannatti aiemmin täyskieltoa, mutta on prosessin varrella vaihtanut kantaansa.

Puolustusministeriön valmistelema laki vaikuttaisi Maanpuolustuskorkeakoulun kautta myös Rajavartiolaitokseen. Rajavartiolaitoksen upseerit käyvät Maanpuolustuskorkeakoulun, ja näin ollen kaksoiskansalaisuuskielto tulee koskemaan heitäkin. Raja- ja merivartijat jäisivät kuitenkin ulkopuolelle, mitä pidän hyvin erikoisena ja jopa kansallisen turvallisuuden kannalta ongelmallisena.

Milloin isänmaallisuudesta on tullut pahe?

Hannu Salomaa väitti (HS Vieraskynä 28.9.) asevelvollisuuden nojaavan yhä nationalismiin ja kyseenalaisti nykymuotoisen suomalaisen asevelvollisuuden – toisin kuin 81 prosenttia suomalaisista, jotka Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viimeisimmän tutkimuksen mukaan kannattavat asevelvollisuutta. Salomaan perustelut muutostarpeelle ontuivat, ja historiallisen osuuden osalta ne olivat myös tulkinnanvaraisia.

Yleinen asevelvollisuus juontuu niin poliittisista kuin sotilaallisistakin tarpeista. Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, ja pääosa kansalaisista haluaa säilyttää tilanteen nykyisellään. Näin ollen puolustuksen kivijalka on luotava kansallisesti: kauniista globaaleista ajatuksista ei ole juuri hyötyä, kun suomalaisten tappaminen alkaa.

Suomi on myös laaja mutta vähäväkinen maa. Koko valtakunnan puolustaminen edellyttää riittävän laajoja Puolustusvoimia. Sodan ajan joukkojen verraten suuren määrän (noin 280 000 henkilöä) vuoksi koulutukseen tarvitaan koko miespuolinen ikäluokka. Näin saadaan samalla myös erityisosaajia tarvittaviin tehtäviin.

Puolustusvoimat kouluttaa nykyään vuosittain yli 21 000 varusmiestä, joista 500 on vapaaehtoisia naisia. Määrä mahdollistaa sodan ajan joukkojen ikärakenteen pitämisen riittävän alhaalla.

Yleinen asevelvollisuus on kustannustehokkain keino ylläpitää edellä kuvatut sodan ajan joukot. Useassa asevelvollisuuden hylänneessä eurooppalaisessa valtiossa pelkät henkilöstökulut vievät puolet tai yli puolet puolustusbudjetista. Niinpä rahaa koulutukseen ja uuden materiaalin hankintaan jää niukasti. Tämä johtaa väistämättä puolustuksen rapautumiseen. Suuren liittouman jäsenelle tämä voi olla yhdentekevää, mutta sotilaallisesti liittoutumattomalle maalle kyseessä on vaarantava virhe.

Toisin kuin Salomaa väitti, asevelvollisuutta ei legitimoida kansallismielisyydellä vaan kansalaisten tahdolla.

Mitä sitten tulee nationalismiin ja suomalaisuuteen? Se, mitä Salomaa pitää negatiivisena nationalismina on itse asiassa isänmaallisuutta. Missä vaiheessa isänmaallisuudesta on tullut pahe?

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 30.9.2018.

Jäämeren rannalla

Tein työvierailun Norjan Kirkkoniemeen 26.-27.9.2018. Vuonomaa on huikean kaunis!

Vierailun isäntänä toimi Norjan puolustusministeri Frank Bakke-Jensen, jonka kanssa keskustelimme maiden kahdenvälisistä suhteista, materiaaliyhteistyöstä, pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön liittyvistä asiakokonaisuuksista sekä kriisinhallintaoperaatioista. Lisäksi asialistalla ovat alueellinen turvallisuus sekä harjoitusyhteistyö, kuten tuleva Trident Juncture -harjoitus.

Vierailun aikana allekirjoitimme Suomen ja Norjan välistä puolustusyhteistyötä koskevan puitejärjestelyn.

Suomen ja Norjan välisen puolustusyhteistyötä koskevan puitejärjestelyn allekirjoitustilaisuus. Kuvassa vasemmalla Norjan kollegani, puolustusministeri Frank Bakke-Jensen. Kuva: Puolustusministeriö

Lisää aiheesta The Barents Observerin videohaastattelussa.

Tarvitaan Torni-kiinteistöt

Talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli 25.9.2018 kokouksessaan eräitä nopeasti toteutettavia uudistuksia liittyen Senaatti-kiinteistöjen vuokrajärjestelmän kehittämiseen. Valtiovarainministeriön ehdotukset valtion vuokrajärjestelmän kehittämiseksi toisivat vain pientä helpotusta puolustushallinnon toimitiloja koskeviin kustannuspaineisiin.

Kuten valtiovarainministeriö on todennut, nyt ollaan tekemässä sellaisia välittömiä parannuksia, jotka katsottiin mahdollisiksi ilman laajempaa valmistelua olemassa olevalta tietopohjalta. Rahamääriltään merkittävimmät esitetyistä uudistuksista ovat luonteeltaan budjettineutraaleja, eli ne eivät ratkaise virastojen haasteita selvitä kasvavista toimitilakustannuksista: annettu vuokran alennus leikataan täysimääräisesti viraston määrärahoista.

Esitetyistä parannuksista puolustushallinnon kannalta tärkein on rakennusten purkamisen (ja sitä kautta luopumisen) helpottaminen. Nykyisin Senaatti-kiinteistöt edellyttää, että vuokralainen maksaa purkamisen, mikä on hidastanut turhista rakennuksista luopumista ja aiheuttanut tarpeettomia kustannuksia puolustusvoimille.

Puolustushallinnon näkökulmasta vuokrajärjestelmää on tarpeen kehittää myös toimintamallin ja hallinnollisen rakenteen näkökulmasta. Muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää ripeämpää reagointikykyä eli normaaliolojen ja poikkeusolojen toimintamallin lähentämistä, tieto-, tila- ja rakenteellisen turvallisuuden tason korottamista sekä ohjausmallia, joka tukisi ydintoiminnan edellytyksiä, ei ainoastaan valtion taloudellisia intressejä.

Puolustushallinnossa tullaan selvittämään mallia, jossa puolustuskiinteistöjen omistus palautettaisiin hallinnonalalle. Järjestelmässä nykyiset omistajan tehtävät ja Puolustushallinnon rakennuslaitoksen hoitama ylläpito järjestettäisiin samassa kokonaisuudessa. Minulla on sille jo nimikin: Torni-kiinteistöt.

Jehovan todistajien vapautuslaki historiaan

Eduskunnassa keskusteltiin 25.9.2018 hallituksen esityksestä, jossa ehdotetaan kumottavaksi Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annettu laki.

Pitämässäni esittelypuheenvuorossa kerroin ensin hieman kyseisen vapautuslain taustasta. Jehovan todistajien vapautuslaki säädettiin 1980 luvulla ensisijaisesti käytännöllisistä ja humanitäärisistä, ei niinkään oikeudellisista syistä. Jehovan todistajat kieltäytyivät tuolloin ehdottomasti sekä varusmies että siviilipalveluksesta ja lähes kaikki niin sanotut totaalikieltäytyjät olivat Jehovan todistajia. Totaalikieltäytyjät tuomittiin suhteellisen pitkiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Vapautuslaki oli jo säädettäessä ristiriidassa silloin voimassa olleen hallitusmuodon yhdenvertaisuutta ja maanpuolustusvelvollisuutta koskevien säännösten kanssa. Sen vuoksi laki säädettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä niin sanottuna poikkeuslakina.

Puheenvuorossani totesin, että vapautuslain säätämisen taustalla olleet olosuhteet ovat 1980-luvun jälkeen monelta osin muuttuneet. Siviilipalvelus on täysin erotettu Puolustusvoimien toiminnasta, ja samalla Jehovan todistajien suhtautuminen siviilipalveluksen suorittamiseen on muuttunut merkittävästi myönteisemmäksi. Jehovan todistajat ovat tuoneet hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä selkeästi esiin, etteivät he yhteisönä estä ketään suorittamasta siviilipalvelusta eikä sen suorittamisesta aiheudu Jehovan todistajalle minkäänlaisia kielteisiä seurauksia. Niitä olosuhteita, joiden takia vapautuslaki aikanaan on säädetty, ei siis ole enää olemassa.

Vapautuslaki syrjii kaikkia muita asevelvollisia asettamalla yhden uskonnollisen vakaumuksen parempaan asemaan muihin vakaumuksiin nähden. Se ei ole tätä päivää.

Vapautuslain ongelmallisuus on noussut esiin myös viimeaikaisessa totaalikieltäytymistä koskevassa oikeuskäytännössä, joka entisestään korostaa tarvetta lainsäädännön välittömälle korjaamiselle. Vapautuslain kumoaminen on syrjivän tilanteen korjaamiseksi mahdollisista ratkaisuvaihtoehdoista selvästi ongelmattomin – se poistaisi tehokkaasti yhdenvertaisuusongelman turvaten samalla yleisen asevelvollisuuden ja sen kautta Puolustusvoimien kyvyn tuottaa Suomen puolustuskyvyn edellyttämät joukot.

Salikeskustelussa hallituksen esitys sai ilahduttavan laajaa kannatusta yli puoluerajojen. Jehovan todistajien vapautuslain kumoaminen nähtiin tärkeänä ja perusteltuna etenkin yhdenvertaisuusnäkökulmasta katsottuna.

Keskustelu on kokonaisuudessaan luettavissa eduskunnan sivuilla

Arvopolitiikkaa asialinjalla