Avainsana-arkisto: puolustuspolitiikka

Pohjolaa puolustamassa

Kirjoitus on julkaistu Pohjoismaiden puolustusministerien yhteisenä kolumnina 25.10.2018.

Vakava turvallisuutta uhkaava kriisi Pohjolassa vaikuttaisi haitallisesti kaikkiin Pohjoismaihin. Siksi Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska ja Islanti harjoittelevat enenevässä määrin yhdessä.

Noin 50000 sotilasta 31 maasta ottaa osaa harjoitukseen, jossa testaamme kykyämme toimia yhdessä vakavan kriisin sattuessa. Trident Juncture 2018 -harjoitus on laajin Naton järjestämä sotaharjoitus vuosikymmeniin. Harjoitus on osoitus Naton painotuksen siirtymisestä takaisin jäsenvaltioidensa yhteiseen puolustukseen. Samalla se on osoitus Pohjolan kasvaneesta geopoliittisesta merkityksestä.

Natolle ja sen kumppanimaille Suomelle ja Ruotsille Trident Juncture tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden testata kykyä toimia yhdessä haastavassa ilmastossa ja vaikeakulkuisissa maastoissa Pohjois-Atlantilta Itämerelle. Tämä on tärkeää paitsi siksi, että opimme puolustamaan itseämme paremmin myös siksi, että yhteistyö vahvistaa maittemme välisiä siteitä ja lähettää vahvan signaalin sellaisille tahoille, jotka saattaisivat käyttää sotilaallista voimaa meitä vastaan.

Pohjoismaihin ei tällä hetkellä kohdistu sotilaallista uhkaa. Elämme kuitenkin aiempaa ennaltaarvaamattomammassa ja epävarmemmassa maailmassa.

Entistä määrätietoisempi Venäjä on osoittanut tahtoa ja kykyä sotilaallisen voiman käyttöön strategisten päämääriensä saavuttamiseksi. Kyberhyökkäykset ja disinformaation levittäminen lietsovat poliittista vastakkainasettelua sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa haastaen demokraattisia instituutioita ja kykyä kompromisseihin.

Kansainvälinen terrorismi, kasvava muuttoliike ja ilmastonmuutos vaikuttavat nekin tavalla, jota emme kykene täysin ennustamaan.

Meitä Pohjoismaita yhdistää maantiede, historia, kulttuuri ja arvot, ja jaamme yhteisen vastuun alueemme rauhan ja vakauden ylläpitämisestä. Uskomme vahvasti vuoropuheluun, läpinäkyvyyteen ja kansainväliseen oikeuteen sekä sitoviin sopimuksiin perustuvaan ennakoitavaan maailmanjärjestykseen.

Valitettavasti kaikki maat eivät jaa näkemyksiämme. Siksi on tärkeä ylläpitää uskottava sotilaallinen suorituskyky. Tanska, Norja ja Islanti ovat Naton jäsenvaltioita, kun taas Ruotsi ja Suomi ovat liittouman kumppaneita. Harjoittelemalla sekä yhdessä että Naton kanssa parannamme ja täydennämme kaikkien osapuolten yhteistyökykyä kriisin sattuessa.

Pohjoismaat panostavat merkittävästi Trident Juncture-harjoitukseen: mukana on yli 13000 sotilasta ja siviilihenkilöstöä. Hyvänä esimerkkinä pohjoismaisesta yhteistyöstä on suomalaisten joukkojen toimiminen osana ruotsalaista prikaatia. Tanskalaiset helikopterit puolestaan tukevat norjalaista prikaatia.

Naton ja kumppanimaiden Suomen ja Ruotsin joukot käyttävät sotilastukikohtia ja -kenttiä kaikkien Pohjoismaiden alueella. Strategisesti tärkeä Islanti toimii porttina ja kokoontumispaikkana Pohjois-Atlantin yli saapuville liittouman joukoille.

Merkittävä pohjoismainen osallistuminen harjoitukseen on selvä ja tietoinen tulos yhteisistä ponnistuksistamme pohjoismaisen yhteistyön parantamiseksi. Meillä on enemmän yhteisiä koulutuksia ja harjoituksia kuin ennen. Kehitämme myös ilmatilannekuvan vaihtoa.

Pohjoismaat ovat niin ikään olleet aloitteellisia sotilaallisen liikkuvuuden suunnannäyttäjinä ja nyt myös Nato ja EU ovat nostaneet kysymyksen agendalleen. Sotilaallisen liikkuvuuden hallinnollisten esteiden purkaminen mahdollistaa joukkojen ja kaluston nopean siirtämisen maiden välillä.

Puolustusratkaisumme saattavat olla erilaisia, mutta olemme pohjoisia naapureita. Näin ollen turvallisuuskriisi yhden naapurin alueella vaikuttaisi haitallisesti meihin kaikkiin. Kriisinratkaisukykymme on juuri niin hyvä kuin kykymme tehdä yhteistyötä keskenämme ja kumppaneiden sekä liittolaisten kanssa. Juuri siksi Trident Juncture on niin tärkeä – ja siksi meidän tulee pitää huolta pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Frank Bakke-Jensen, Norjan puolustusministeri
Claus Hjort Frederiksen, Tanskan puolustusministeri
Peter Hultqvist, Ruotsin puolustusministeri
Jussi Niinistö, Suomen puolustusministeri
Gudlaugur Thor Thordarson, Islannin puolustusministeri

Turvallisuuspoliittinen linja ennallaan

Olin Ylen Ykkösaamun vieraana keskustelemassa mm. kohua herättäneistä kansainvälisistä sotaharjoituksista.

Tänä vuonna kansainvälisiä harjoituksia järjestetään 87 kappaletta, kun viime vuonna niitä oli reilut 60. Yhdysvaltojen osalta lisääntyneet harjoitukset selittyvät sillä, että Yhdysvaltain armeija on saanut lisärahoitusta harjoitteluun Euroopassa. Yhdysvallat hakee laajalla rintamalla harjoittelumahdollisuuksia, ja Suomi hyötyy tästä. Kansainväliset harjoitukset vahvistavat puolustuskykyämme, ja amerikkalaisten tuodessa kalustonsa Suomeen pääsemme harjoittelemaan kustannustehokkaasti oman maan maaperällä, eli siellä, missä puolustusvoimien on tarkoitus tositilanteessakin toimia.

Toisin kuin joillain tahoilla on epäilty, lisääntynyt harjoittelu Yhdysvaltojen kanssa ei ole merkki siitä, että Suomen turvallisuuspoliittinen linja olisi muuttumassa. Näin ei ole. Linja on ennallaan ja harjoitustoimintaa on ollut ennenkin. Suomi harjoittelee aktiivisesti monen muunkin maan kanssa – esimerkiksi Ruotsin kanssa harjoitustoiminta on ollut viime aikoina erityisen tiivistä, mikä on jäänyt julkisuudessa vähemmälle huomiolle.

Ohjelma kuunneltavissa Yle Areenassa.

Harjoitus tekee mestarin

Viime aikoina on mediassa ollut paljon puhetta puolustusvoimien kansainvälisistä harjoituksista.

Harjoitustoimintaa on linjattu tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksissa ja niistä on keskusteltu eduskunnan ulko- ja puolustusvaliokunnissa.

Kansainvälistä harjoitustoimintaa suunnitellaan ja toimeenpannaan siten, että se palvelee parhaalla mahdollisella tavalla Suomen puolustuksen kehittämistä. Keskeisenä päätöksenteon kriteerinä on Suomen turvallisuuden vahvistaminen. Harjoitukset ovat osa normaalia, arkipäiväistä ja kaikkien maiden puolustusvoimille tarpeellista toimintaa.

Tänä vuonna erilaisia harjoituksia tai koulutustapahtumia on 87. Luvussa on tapahtunut pientä nousua johtuen erityisesti siitä, että Naton Enhanced Opportunity -partnerina olemme päässeet mukaan useampiin koulutustavoitteitamme palveleviin harjoituksiin.

Toinen muutos on Suomen ja Ruotsin kahdenvälisten harjoitusten lisääntyminen. Esimerkiksi ilmavoimien välillä jo pitkään toteutettua rajat ylittävää Cross Border -harjoituskonseptia ollaan nyt laajentamassa myös maa- ja merivoimiin.

Myös kahdenvälinen harjoitusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa lisääntyy. Yhdysvaltojen asevoimien aiempaa suurempi panostus Euroopassa tehtävään yhteistyöhön tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia harjoitteluun. Lähiaikoina on suunniteltu toteutettavaksi esimerkiksi seuraavia harjoituskokonaisuuksia:

Toukokuussa Yhdysvaltojen kansalliskaarti tekee laivuevierailun Karjalan lennostoon. Laivuevierailuja on järjestetty aika ajoin. Tällä kertaa vierailun tekee Yhdysvallat 6-8 F-15 -hävittäjällä, jotka samalla osallistuvat taktiseen lentoharjoitukseen. Samantyyppinen vierailu on aikaisemmin toteutettu jo vuonna 1997. Tämänkertaisen vierailun osana harjoitellaan toimia, joilla kehitetään Suomen ilmavoimien osaamista ja suorituskykyä, kuten ilmatankkausta.

Maavoimien mekanisoitujen joukkojen Arrow-16 -harjoitukseen toukokuussa osallistuu suunnitelman mukaisesti joukkoja Yhdysvalloista ja tarkkailijoita Puolasta. Yhdysvallat osallistuu harjoitukseen mekanisoidulla komppanialla ja noin 20 panssaroidulla Stryker-miehistönkuljetusajoneuvolla.

Kesäkuussa järjestettävä Baltops-16 -harjoitus on Yhdysvaltojen vuosittain järjestämä merellinen harjoitus Itämeren alueella. Siihen on osallistunut Yhdysvaltojen lisäksi pääosin Itämeren alueen ja sen lähiympäristön valtioita. Harjoitus on järjestetty 1970-luvun alusta alkaen. Suomi on osallistunut harjoitukseen säännöllisesti 1990-luvulta alkaen. Tänä vuonna osa harjoituksesta toteutetaan Suomessa.

On tärkeää, että kaikki keskeiset puolustuspolitiikkaa Suomessa valmistelevat tahot saavat riittävästi ja oikea-aikaisesti tietoa myös kansainvälisistä harjoituksista. Eduskunnan ulko- ja puolustusvaliokuntien tietotarpeet on tältäkin osin otettava huomioon.

 

Uskottava puolustus alkaa omalta tontilta

Pidin Maanpuolustuskiltojen liiton turvallisuuspolitiikan seminaarissa puheen Itämeren alueen puolustusratkaisuista.

Euroopan turvallisuustilanne on kehittynyt huolestuttavaan suuntaan jo kolmatta vuotta. Krimin valtaus ja Venäjän sotilaalliset toimet Ukrainassa ovat kiristäneet idän ja lännen välejä, johtaneet taloudellisiin pakotteisiin sekä yleiseen sotilaallisen aktiivisuuden lisääntymiseen.

Ääri-islamilainen ISIS on vallannut jalansijaa Lähi-idässä ja Libyassa ja ulottanut terrorinsa myös Euroopan maaperälle. ISIS-järjestön harjoittaman barbarian ja Syyriassa jo viidettä vuotta jatkuneen sisällissodan vaikutukset tuntuvat laajasti koko Euroopassa − niin EU:n ulkorajoilla kuin kaikissa EU:n jäsenmaissakin.

Viimeisen puolen vuoden aikana Syyriasta on muodostunut uusi areena myös Venäjän ja länsimaiden väliseen kamppailuun − Venäjä aloitti Syyrian hallituksen sotilaallisen tukemisen ja hallituksen vastustajien pommitukset kuusi kuukautta sitten.

Voidaankin todeta, että voimapolitiikka on tehnyt paluun Eurooppaan. Kylmän sodan jälkeen omaksutut, niin sanotun yhteistyövaraisen turvallisuuden perusteet ovat joutuneet kyseenalaistetuiksi. Yhteisen uhkien hallinnan sijaan turvallisuustilannetta tarkastellaan nyt suurvaltapolitiikan, sotilaallisten uhkien ja poliittisen vastakkainasettelun lähtökohdista. Kansainvälisen turvallisuustilanteen muutos näkyy selvästi myös Itämeren piirissä. Sotilaallinen aktiviteetti niin maalla, merellä kuin ilmassa on lisääntynyt huomattavasti lähialueellamme.

Suomen puolustusratkaisun ytimen muodostavat yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustamiseen tähtäävä alueellinen puolustusjärjestelmä. Ne ovat fundamentteja, joita muutama vuosi sitten vielä pidettiin vanhentuneina. Jo vanhentuneiksi mainitut periaatteet ovat parin viime vuoden aikana osoittautuneet yllättävän kysytyiksi myös aiempien kriitikoiden keskuudessa, niin meillä kuin muualla.

Kun tarkastelemme eurooppalaisten valtioiden puolustuskyvyn kehittymistä viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, on helppo yhtyä siihen uudelleenmäärittelyn tarpeeseen, joka monessa NATO-maassa on havaittu. Uskottava puolustus alkaa omalta tontilta. Monet Itämeren maat ovatkin ryhtyneet korjausliikkeisiin oman puolustuksensa kuntoon saattamiseksi.

Tänä päivänä Suomen linja näyttäytyy siis viisaana politiikkana. Olemme näyttäneet mallia Itämeren maille. Muuttunut turvallisuustilanne ei meiltä ole vaatinut sellaisia linjanmuutoksia, joita monissa muissa maissa on jouduttu tekemään. Puolustusratkaisumme on osoittautunut aikaa kestäväksi.

Liialliseen hyvänolon tunteeseen ei silti ole varaa. Myös meidän on kyettävä vastaamaan turvallisuusympäristön muutoksen asettamaan haasteeseen. Valitettava tosiasia nimittäin on, että puolustusbudjettimme on ollut alimitoitettu jo noin vuosikymmenen ajan. Tilannetta pahensi edellisen hallituksen puolustusmäärärahoihin tekemä noin 10 %:n leikkaus kesken puolustusvoimauudistuksen suunnittelun ja toteutuksen.

Nykyhallitus pyrkii osaltaan poistamaan syntynyttä ongelmaa. Hallitusohjelman mukaisesti materiaalihankintoihin käytettävää rahoitusta kasvatetaan siten, että tänä vuonna lisäys on 50 miljoonaa euroa ja summa kasvaa 150 miljoonaan euroon vuoteen 2020 mennessä, mukaan lukien indeksikorotus. Asevelvollisuuslakia puolestaan ollaan muuttamassa siten, että jatkossa reserviläiset voitaisiin joustavassa valmiudenkohottamistarkoituksessa käskeä kertausharjoituksiin ilman nykyistä kolmen kuukauden valmistautumisaikaa. Samassa yhteydessä on tarkoitus myös kaksinkertaistaa nykyiset kertausharjoitusten 40:n, 75:n ja sadan vuorokauden enimmäismäärät.

Päätöksiä tulee tehtäväksi jatkuvasti ja osalla niistä on vaikutusta myös kauas tulevaisuuteen. Puolustuskyvyn rakentaminen ja ylläpito vaativat pitkäjänteisyyttä. Puolustuskykyä ei kyetä − edes uhkaavassa tilanteessa − rakentamaan nopeasti. Murentuneen puolustuskyvyn rakentaminen vie vuosia, vähintään vuosikymmenen.

Puhe on kokonaisuudessaan luettavissa puolustusministeriön sivuilla.

Puheesta uutisoi mm. STT.

 

Raskaan raketinheittimen ampumatarvikkeita puolustusvoimille

Rovajärvi.

Olen hyväksynyt tärkeän hankintaesityksen raskaan raketinheitinjärjestelmän ampumatarvikkeiden ostamisesta Yhdysvalloista. Hankinta on esimerkki Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälisestä luottamuksellisesta puolustusyhteistyöstä.

Puolustusvoimille hankitaan sekä aluevaikutteisia Guided Multiple Launch Rocket System Alternative Warhead (GMLRS AW) että pistemaaliin vaikuttavia Guided Multiple Launch Rocket System Unitary (GMLRS UNITARY) raskaan raketinheittimen ampumatarvikkeita.

Hankinnan kokonaisarvo on noin 70 miljoonaa euroa ja se sisältyy Puolustusvoimien rahoituskehykseen. Kokonaisarvo kattaa ampumatarvikkeiden lisäksi mm. käyttöönottoon liittyvää koulutusta, ohjelmistoja, teknistä tukea sekä ampumatarvikkeiden kunnonvalvontaa. Uudet ampumatarvikkeet toimitetaan tämän ja kahden seuraavan vuoden aikana.

Ohjautuvien ampumatarvikkeiden hankinnalla luodaan puolustusvoimille uutta kauaskantoista suorituskykyä ja mahdollistetaan vuonna 2006 hankittujen raskaiden raketinheittimien entistä tehokkaampi käyttö. Näiden uusien ampumatarvikkeiden käyttö on mahdollista vuosina 2012-2015 tehdyn heittimien ammunnanhallinnan päivityksen johdosta.

Aluevaikutteinen ampumatarvike levittää sirpaleita räjähtäessään kohteen yläpuolella. Pistemaaliin vaikuttavan ampumatarvikkeen vaikutus sen sijaan perustuu räjähdys- ja painevaikutukseen. Molempien kantama on noin 70 kilometriä.

Näiden ohjautuvien rakettien hankinnalla maavoimillemme luodaan kykyä syvään asevaikutukseen. Hankinnalla korvataan jalkaväkimiinoista luopumisesta aiheutunutta suorituskykyvajetta. Mutta vain osittain.

Suomen ja Ruotsin puolustusliitto ei ole poissuljettu

Ruotsin maavoimien komentajan, kenraali Anders Brännströmin hiljattain kuohuttanut lausunto, jonka mukaan Ruotsi tai sen lähinaapurit voivat olla sodassa muutaman vuoden kuluttua, on herättänyt myös Suomessa keskustelua maidemme puolustusratkaisuista ja sotilaallisesta yhteistyöstä.

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö on syvenemään päin. Toistaiseksi yhteistyötä tehdään rauhan aikana, mutta tavoitteena on laajentaa sitä myös kriisiaikaa koskevaksi, jolloin se olisi mielekkäämpää ja sillä olisi myös enemmän operatiivista arvoa.

Edellinen puolustusministeri Carl Haglund teki määrätietoisesti työtä Ruotsi-yhteistyön kehittämiseksi, ja nykyinen hallitus on jatkanut samalla linjalla. Tavoitteena on edetä puheista käytännön tasolle muun muassa siten, että ilmavoimat voisivat – toivottavasti jo lähitulevaisuudessa – alkaa tarpeen niin vaatiessa käyttää toistensa lentotukikohtia ja merivoimat tukeutua toistensa satamiin ja infrastruktuureihin.

Oma, vahva maanpuolustus on Suomen puolustusratkaisun perusta. Lähtökohtana on edelleen, että meidän tulee varautua puolustamaan maatamme yksin. Kuitenkin Ruotsin kanssa tehtävä yhteistyö on hyödyllistä puolustuskykymme kehittämiseksi.

Tänä keväänä eduskuntakäsittelyyn tuleva lakiuudistus takaa sen, että Suomi voi halutessaan vastaanottaa sotilaallista apua tai antaa sitä Ruotsille. Tulevaisuudessa puolustusliitto Suomen ja Ruotsin välillä ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta tällaisen valtiosopimustasolla sidotun kriisiyhteistyön saavuttaminen vie aikaa, ja olemme vasta yhteistyöpolun alussa. Tarvitaan poliittista tahtoa. Tarvitaan luottamusta, jota nyt rakennetaan.

Sekä Suomessa että Ruotsissa tehdään tänä vuonna omat Nato-selvitykset, ja näilläkin tuloksilla on merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Aiheesta enemmän Iltalehden laajassa erikoishaastattelussa ja siihen liittyvässä kainalojutussa.