Karhukaan ei syö piikkisikaa

”Meidän päämäärämme ei sittenkään saa olla enempi tai vähempi, kuin että juuri me jätämme tämän maan ja kansan suurempana ja vieläkin ihanampana tuleville sukupolville kuin olemme sen menneiltä sukupolvilta vastaan ottaneet.”

Näillä pastori Elias Simojoen sanoilla varustetun tervehdyksen sain hiljattain vastaanottaa kiitoksena työstäni puolustusministerinä. Ja tarkennan heti, että maan ja kansan suuruudella on ymmärrettävä nimenomaan henkistä suuruutta. Olen monia muitakin tervehdyksiä saanut vastaanottaa, ja kiitän niistä kaikista.

Osanottojakin on tullut sen johdosta, etten saa jatkaa ministerinä saati kansanedustajana, mutta aika aikaa kutakin. Kansanvalta. Vaaleissa pitää saada ääniä, ja niitä ei puolueeni kerännyt. Näillä mennään ja arvostan ystävällisyyttänne, hyvät kanssakulkijat.

Ennen politiikkaan antautumista olin historiantutkija, erikoisosaamiseni liittyi Suomen uudempaan poliittiseen historiaan ja sotahistoriaan. Saavutin sillä saralla koko lailla tavoitteeni, mutta poliitikkona ylitin tavoitteeni. Kun aiemmin kirjoitin historiaa, nyt sain tehdä sitä. Kun pöly on laskeutunut, tutkijat arvioikoot miten onnistuin.

Paljon on joka tapauksessa tehty, kiitos puolustusministeriön ja Puolustusvoimien ahkeralle ja velvollisuudentuntoiselle henkilökunnalle. Kansliapäällikön ja puolustusvoimain komentajan kanssa yhteistyö on ollut saumatonta. Erityiskiitos esikunnalleni: eritysavustajille, adjutantille, sotilasneuvonantajalle, eduskunta-avustajalle ja sihteereille.

Jos työmme pitäisi tiivistää yhteen sanaan viime vaalikauden osalta, olkoon se sana valmius. Sen eteen työtä on tehty: niin lainsäädännöllisesti, materiaalisesti kuin henkisestikin.

Lukuisat ovat lakihankkeet, jotka sain käynnistää ja jotka on kaikki myös viety maaliin. Työläin oli varmasti tiedustelulainsäädäntö.

Onnistuin saamaan lisää rahaa puolustushallinnolle. Raadollisesti ajatellen juuri sehän on ministerin tärkein tehtävä: puolustaa omaa hallinnonalaansa.

Ja kolminumeroinen on se määrä maanpuolustusjuhlia ja -tilaisuuksia, joita olen kuluneen neljän vuoden aikana saanut kiertää. Ilman maanpuolustustahtoa me emme tee parhaallakaan kalustolla mitään. Tahtoonkin liittyen tavoitteeni oli kauteni aikana kiertää kaikki Puolustusvoimien miehitetyt toimipisteet. Olen saanut kohdata maakuntien miehiä ja naisia, joita yhdistää tahto palvella Suomen puolustusta.

Suhteeni julkisuuteen oli ja on käytännönläheinen. Tapani mukaan ottelin suojaus alhaalla: otin jos kohta annoinkin iskuja. Politiikka on armoton laji. En tullut tyrmätyksi, vaan kestin kaikki erät. Putosin eduskunnasta selvin tuomariäänin. Kansa kaikkivaltias – pulinat pois!

Muistanpa puolustusvoimain komentajan sanoneen minulle eräänkin mediakohun aikana kohteliaan kriittisesti jotenkin näin: arvostan tapaasi sanoa jokin asia julki vaikka tiedätkin, että turpaan tulee toimittajilta niin että tukka lähtee. En lähtenyt puolustusministerinä keräämään saati kerjäämään tyylipisteitä: halusin yksinkertaisesti saada tulosta aikaan. Momentum oli käytettävä, toista tuskin tulee, jyskytti päässäni. Pääministeri Sipilä sanoi, että ”tulos tai ulos”. Minun mottoni oli ”tulos ja ulos!”

Puolustusministerin tehtävä on kansallisen puolustuksen edistäminen kansainvälistä puolta unohtamatta. Kansallisen puolustuksen edistäminen ei kuitenkaan ole samalla tavalla mediaseksikästä kuin kansainvälinen ulottuvuus on.

Siksi toimintani julkisuuskuvassani on jossain määrin harhaa. Siksi jään historiaan Suomen kaikkien aikojen kansainvälisimpänä puolustusministerinä. Se ei ollut tavoitteeni, mutta kaikki mikä edistää kansallista puolustusta, on tehtävä.

Kymmenkunta kahden tai monenvälistä yhteistyöasiakirjaa, transatlanttisen linkin vahvistaminen, Suomen liittyminen JEF:n ja EI2:n kaltaisiin puolustusyhteisöihin, EU:n ja pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventäminen, 50 tapaamista Ruotsin kollegan kanssa – kaikki nämä osaltaan vankentavat kansallisen puolustuksemme uskottavuutta nostaen pidäkettä hyökätä Suomeen. Karhukaan ei syö piikkisikaa!

Seuraajani jatkakoon tämän hallituksen ja tasavallan presidentin viitoittamalla polulla. Toivotan menestystä seuraavalle puolustusministerille – on hän sitten Mikko Savola, Mika Kari, Sirpa Paatero tai joku muu – ja kannustan pistämään paremmaksi! Sanoja tarvitaan mutta teot ratkaisevat.

Ähtärin varikolla

Vierailin Räjähdekeskuksen Ähtärin toimipisteellä eli varikolla, kuten sitä edelleen yleisesti kutsutaan. Paljon oli tapahtunut sitten viime vierailuni 2016; valmius on Ähtärissäkin ykkösasia. Räjähteiden hävitystoimintaa on puolestaan määrätietoisesti kehitetty ympäristöystävälliseen suuntaan. Luovutin puolustusministeriön plaketin toimipisteen johtajalle insinöörimajuri Pentti Rinteelle.

101 vuotta voiton päivästä

Tänään tuli kuluneeksi 101 vuotta vapaussodan päättymisestä. Olin Vanhan kirkon puistossa Helsingissä laskemassa seppelettä sankarihaudalle yhdessä adjutanttini, komentajakapteeni Lari Pietiläisen ja Vapaussodan Invalidien Muistosäätiön puheenjohtajan ja Sotamuseon entisen pitkäaikaisen johtajan Markku Palokankaan kanssa. Sää suosi suomalaista voiton päivää.

Jäähyväiset EU-kokouksille

Osallistuin näillä näkymin viimeistä kertaa ministerinä EU:n ulko- ja puolustusministerien yhteiskokoukseen Brysselissä, jonka yhteydessä järjestettiin myös Sahelin alueen turvallisuutta käsitellyt kokous ja epävirallinen puolustusministereiden hybridivaikuttamiskeskustelu.

Omassa puheenvuorossani nostin esille muutamia neljän ministerivuoteni aikana esille nousseita seikkoja.

Ei ole suuri salaisuus, että olen aina suhtautunut kriittisesti EU:hun ja tavoitteenani puolustusministerinä on ollut kehittää erityisesti Suomen kansallisen puolustuksen suorituskykyjä. Viime aikoina on kuitenkin myös EU:n puolustusyhteistyö kehittynyt järkevämpään suuntaan. Ranskan aktivoitua 2015 jo pölyttyneen solidaarisuuslausekkeen etsiessään tukea Pariisin terrori-iskujen torjuntaan saatiin toiveita lausekkeen laajemmallekin käytölle tulevaisuudessa.

EU:n on oltava iso isoissa asioissa ja pieni pienissä. Puolustus on iso asia.

“Pimeyden ytimessä”. Viimeistä kertaa kokoustamassa Brysselissä ulkoministeri Timo Soinin kanssa.

Joskus on kokousturhautumista lisännyt se, että ministerien on oletettu ratkaisevan virkamiestasolla synnytettyjä ongelmia. Näinhän ei tulisi olla vaan poliittisen ohjauksen tulisi keskittyä isoihin asioihin. Epäviralliset ministerikokoukset tulisi käyttää epäviralliseen strategiseen keskusteluun. Ja jo olisi puolustusministerien aika päästä ulkoministereiden holhouksesta ja EU:n tulisi perustaa oma neuvosto puolustusministereille.

Suomi jatkaa tulevana puheenjohtajuuskautenaan EU:n puolustusyhteistyön eteenpäin viemistä. Prioriteettejamme ovat tekoälyn hyödyntäminen ja hybridiuhkien torjunta. Kummassakin Suomella on erityisosaamista ja annettavaa myös muille EU-maille.

Mennyttä ja tulevaa

Panssarikilta oli tuonut Pirkanmaan maanpuolustusjuhlaan Lempäälän Ideaparkiin 27.4. Sotkan, legendaarisen tankin toisesta maailmansodasta. Juhlapuheessani kiitin Pirkanmaan Reserviläispiiriä hienon tilaisuuden järjestämisestä. Totesin myös, että tulevalla vuosikymmenellä avainasemassa ovat meri- ja ilmavoimien suuret hankkeet, Laivue 2020 ja HX-hanke. ”Suomen puolustuksen tulevaisuus riippuu näiden hankkeiden toteuttamisesta. Niiden toteutus on turvattava ja se on seuraavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Kansalaistemme turvallisuutta ei rakenneta yhdessä vaalikaudessa, vaan se edellyttää jatkuvia ponnisteluita.” Vastaavia maanpuolustusjuhlia ja perinnetilaisuuksia on plakkariini neljän vuoden aikana kertynyt kolminumeroinen määrä. Täysillä loppuun saakka!- Kuva Sirkka Ojala.

Vappu meni Libanonissa

Tapasin Libanonissa YK:n rauhanturvaoperaatio UNIFIL:n varakomentajan (Deputy Head of Mission) Imran Rizan. Vierailun aikana tapasin myös UNIFIL-operaatioon osallistuvia suomalaisia rauhanturvaajia ja tutustuin joukon toimintaan. Suomalainen kriisinhallintajoukko Libanonissa eli SKJL toimii nykyään osana ranskalaista reservipataljoonaa eli Force Commander Reserve´ä (FCR). Yhteistyö ranskalaisten kanssa toimii hyvin ja FCR osaltaan kehittää Suomen ja Ranskan tiivistyvää sotilasyhteistyösuhdetta. Kokonaisvahvuutemme Libanonissa on noin 200 henkilöä. Etelä-Libanonin turvallisuustilanne on nyt vakaa, mutta altis nopeille muutoksille.

Turvaa vapaa Suomi