Kodista kaikki lähtee

Annoin Iltalehdelle haastattelun Münchenin turvallisuuskonferenssissa, johon osallistuin viikonlopun ajan. Haastattelussa, joka julkaistiin kahtena eri juttuna, käsiteltiin itse konferenssia sekä hallituskauden aikaansaannoksia ja Sinisten tilannetta.

Konferenssista totesin, että se on hyödyllinen ennen kaikkea verkostoitumismahdollisuuksien vuoksi. Esimerkiksi tässä kuussa Japanin kanssa allekirjoitettu yhteistyöasiakirja pohjustettiin viime vuoden Münchenin tapaamisessa.

Sinisen tulevaisuuden ehdokkaiden kannatuksen kerroin olevan korkeampaa kuin itse puolueen. Se on ongelma, joka poistuu vain ajan ja työn kautta.

”Olen realisti. Sininen tulevaisuus lähtee eduskuntavaaleihin taistelemaan olemassaolostaan, kun gallupit ovat mitä ovat. Tulevat eduskuntavaalit ovat selviytymistaistelu.”

Hallituskauden aikaansaannoksista tärkeimmäksi nousee valmiuden parantaminen, jonka eteen on tehty ennätysmäärä lainsäädäntöä. Työtä on ohjannut puolustusselonteko, joka toivottavasti laaditaan myös ensi kaudella. Väännöistä vaikeimmat ovat liittyneet puolustusbudjettiin. Lisärahoituksella on kyetty paikkaamaan puolustusvoimien puutteita erityisesti maavoimissa.

”Kokoomuksen ja keskustan maanpuolustustahto on julkisuudessa suurempaa kuin käytännössä, mutta olemme saaneet kiristämällä, uhkailemalla ja painostamalla lisäpanostuksia puolustukseen. Siitä en kiitä hallituskumppaneita, vaan sinistä tulevaisuutta ja edellistä viiteryhmää perussuomalaisia.”

Puolustusministerin tehtävä on muuttunut ja se on nykyään hyvin erilainen kuin esimerkiksi 1990-luvulla. Kansainvälisen yhteistyön tiivistyminen on lisääntynyt huomattavasti.

”Kahden tai useamman osapuolen välisiä yhteistyöasiakirjoja on allekirjoitettu tällä vaalikaudella kymmenen. Esimerkiksi Ruotsin puolustusministerin kanssa ehdin tapaamaan 50 kertaa. Se on aikamoinen määrä! Seuraajani saa käyttää aikaansa, jos aikoo panna paremmaksi.”

Maanpuolustushenkisyyden kerroin olevan kodin perintöä. ”Kodista kaikki lähtee. Sieltä saatu arvomaailma on näkynyt toiminnassa kaiken aikaa. Isälle ja äidille kiitos.”

Haastattelut voit lukea täältä ja täältä.

Syytön kunnes toisin todistetaan

Kansallisarkisto on julkistanut valtioneuvoston kanslian tilaaman selvityksen suomalaisten SS-vapaaehtoisten mahdollisuudesta osallistua juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamiseen vuosina 1941-1943 Ukrainassa ja Kaukasuksella. Aikaamme kuvaavasti selvitys julkaistiin vain englanniksi. Suomeksi ja ruotsiksi ilmestyi vain lyhyet tiivistelmät.

Historiantutkijana olen toki tyytyväinen, että historiaa tutkitaan. Kaikessa tutkimuksessa on luonnollisesti pitäydyttävä todistusvoimaisissa lähteissä ja pyrittävä objektiivisuuteen.

Suomalaiset SS-vapaaehtoiset olivat muista kansallisuuksista poiketen valtion lähettämiä. Muut kansallisuudet koostuivat yksilöperustein rekrytoiduista sotilaista. Suomalaisilla oli vilpitön halu palvella Saksan asevoimissa Wehrmachtissa, jääkäriliikkeen tapaan, mutta Saksan valtiojohdon päätöksellä suomalaisvapaaehtoiset liitettiin pataljoonana osaksi Waffen-SS:n Wiking-divisioonaa. Kaikkiaan suomalaisia oli 1 408. Tätä nykyä suomalaisia SS-vapaaehtoisia on elossa enää kahdeksan.

Nyt julkaistussa selvityksessä suomalaisista SS-vapaaehtoisista ei käsitykseni mukaan esitetä yhtään uutta todistetta, että suomalaiset olisivat syyllistyneet sotarikoksiin taikka osallistuneet juutalaisvainoihin. Siksi pidän epäoikeudenmukaisena, että heidän päälleen heitetään epäilyksen varjo ilman todisteita.

Professori Timo Vihavainen ruoti asiaa omassa blogissaan perusteellisesti. Hän kiteyttää tutkimuksen tuloksen niin ”ettei voida osoittaa yhtään konkreettista tapausta, joissa nimenomaan suomalaiset olisivat toimineet kansainvälisen oikeuden vastaisissa, natsi-ideologian mukaisissa tuhoamistehtävissä”. Voiko tuota enää selvemmin ilmaista.

Oikeusjärjestelmässä noudatetaan sitä periaatetta, että syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan. Mielestäni tämä sopii myös historiantutkimukseen.

49:s tapaaminen Ruotsin ministerin kanssa

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist teki työvierailun Suomeen 8.2.2019. Tapaamisemme oli jo 49:s kuluvalla hallituskaudella. Sovimme seuraavasta tapaamisesta, jonka yhteydessä onkin syytä juoda kakkukahvit.

Hultqvist on toiminut puolustusministerinä vuodesta 2014 alkaen. Hän jatkaa tehtävässään myös pääministeri Stefan Löfvenin toisessa hallituksessa, joka muodostettiin 21.1.2019. Hultqvist on toiminut pisimpään eurooppalaisena puolustusministerinä Saksan Ursula von der Leyenin jälkeen, joka on ollut ministerinä vuodesta 2013.

Neuvottelut käytiin Santahaminan sotilassaarella Puolustusministeriön Vierasmajalla. – Kuva Niina Hyrsky.

Työvierailu Suomeen on Hultqvistin ensimmäinen kahdenvälinen ministeritapaaminen hänen uudella ministerikaudellaan. Keskustelimme mm. Suomen ja Ruotsin kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä, pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä sekä transatlanttisesta yhteistyöstä.

Talvinen Santahamina oli kauneimmillaan.

Asialistalla oli lisäksi mm. Suomen ja Ruotsin EU- ja Nato-yhteistyö, puolustusmateriaaliyhteistyö sekä lähialueen turvallisuuspoliittinen tilanne. Niin kuin aina, keskustelut sujuivat erinomaisessa, mutkattomassa hengessä. Haluamme molemmat tuloksia, ja niitä totta vie on saatukin. Suomen ja Ruotsin suhteet puolustuksen saralla ovat syvemmät kuin koskaan.

Kymmenes yhteistyöasiakirja

Olen vieraillut tällä viikolla Japanissa, nousevan auringon maassa. Vierailun isäntänä on toiminut Japanin puolustusministeri Takeshi Iwaya.

Allekirjoitimme tiistaina ensimmäisen Suomen ja Japanin välisen puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan. Pyrimme yhteistyöasiakirjan allekirjoittamisen myötä tiivistämään yhteistyötä puolustuspolitiikan ja materiaalipolitiikan aloilla.

Japanin kanssa allekirjoitettu yhteistyöasiakirja on järjestyksessä jo kymmenes allekirjoittamani kahden- tai kolmenvälinen kansainvälinen puolustusyhteistyön asiakirja.

Käsittelimme puolustusministeri Iwayan kanssa käydyissä neuvotteluissa mm. puolustushallintojen kahdenvälistä yhteistyötä, alueellisia turvallisuuskysymyksiä sekä materiaaliyhteistyötä. Kerroin myös, että Suomi asettaa puolustusasiamiehen Japaniin ensi vuoden aikana.

Tutustuin lisäksi Japanin puolustusteollisuuteen sekä osallistuin suomalais-japanilaiseen teollisuusseminaariin. Seminaari toteutettiin yhteistyössä Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistys (PIA) ry:n ja sen edustamien puolustus- ja turvallisuusalan yritysten edustajien kanssa.

 

Arvopolitiikkaa asialinjalla