Ruotsin tie ei ole meidän tiemme

Sain tällä viikolla osallistua maanpuolustuksen 88. jatkokurssille, jotka järjestetään kun valtakunnallisten maanpuolustuskurssien käymisestä on tullut kuluneeksi viitisen vuotta. Kurssi oli tiivis ja antoisa kertaus kokonaismaanpuolustuksen perustavaa laatua oleviin kysymyksiin.

Sotilaallisella jämptiydellä kellotetulla kurssilla kuulimme puolustusvoimien tuoreimmat kuulumiset parhaiden asiantuntijoiden esittäminä. Kävimme myös Santahaminassa tutustumassa kaupunkisodankäynnin koulutukseen ja näimme taisteluammunnan.

Kurssilla heräsi monenlaisia maanpuolustukseen liittyviä ajatuksia, joista huolestuttavin on yleisen asevelvollisuuden tulevaisuus. Ruotsi luopui siitä viime heinäkuussa ja nyt Saksa näyttäisi tekevän samoin. Yleinen asevelvollisuus on jäämässä poikkeukselliseksi ratkaisuksi Euroopassa: oman maan puolustaminen ollaan vaihtamassa kansainväliseen kriisinhallintaan.

Olen vankkumaton yleisen asevelvollisuuden kannattaja. Valikoiva asevelvollisuus saati palkka-armeija ei ole ratkaisu Suomen kaltaiselle maalle. Olen tästä aikaisemminkin kirjoittanut eri yhteyksissä, mutta nakutanpa teesini vielä blogiinikin – onhan yksi vaaliteemoistani kiteytettävissä kolmeen sanaan: Turvallisen Suomen puolesta.

Väitetään, että sodankuva on muuttunut radikaalisti ja että meidän pitäisi siksi Ruotsin tavoin panostaa voimakkaasti kansainväliseen kriisinhallintaan; Suomea kun kuulemma puolustetaan parhaiten kehitysmaista käsin.

Näin väittävät puhuvat läpiä päähänsä. Suomen historia tai viimeaikaisista tapahtumista esimerkiksi Georgian sota todistavat toista. Maailma toimii edelleen vahvemman ehdoilla. Pahimpaan kannattaa varautua.

Geopoliittisesti Suomi on suurvallan kainalossa. Ruotsi on selkämme takana. Ruotsilla on Venäjään päin puskurinaan Suomi. Jos maantieteellinen asemamme Ruotsin kanssa vaihtuisi, ei Ruotsikaan olisi luopumassa yleisestä asevelvollisuudesta.

Suomen maanpuolustustahto on tutkitusti kansainvälisesti korkealla tasolla. Yleinen asevelvollisuus on meille edelleen sotilaallisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti paras ratkaisu. Se rakentaa kansakokonaisuutta.

Varusmiespalvelus on viimeinen kerta, kun lähes koko miespuolinen ikäluokka saa kosketuksen toisiinsa yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Kaikki lähtevät samalta viivalta. Tällä on maanpuolustustahtoa kasvattava, yhteiskuntarauhaa edistävä ja syrjäytymisen vaaraa vähentävä merkitys.

Varusmiespalveluksessa eritaustaiset suomalaiset miehet huomaavat, että heillä on paljon yhteistä. Yhteisöllisyys rakentuu erilaisuudesta. Jokaista suomalaista miestä tarvitaan tämän maan puolustamiseen. Jokainen on tärkeä, ja jokaiselle löytyy tehtävää. Tarvitsemme monipuolisen ja laajan reservin. Joukkojemme sodan ajan vahvuutta ei pidä enää pudottaa, sitä on jo tehty liiaksikin.

Yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi siviilipalvelusjärjestelmää ei pidä muuttaa varusmiespalvelusta houkuttelevammaksi. Omantunnon syistä asepalvelusta ongelmallisena pitäville on markkinoitava enemmän syyttä unohdettua mahdollisuutta – aseetonta palvelusta. Suomen kansan armeijalla on käyttöä jokaiselle.

Kansalaisella on oikeuksia ja velvollisuuksia. Perustuslakimme mukaan jokainen Suomen kansalainen ”on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustamiseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään”. Naisten maanpuolustustyön mahdollisuuksia onkin syytä täsmentää ajan vaatimuksia vastaaviksi. 

Uskottavan puolustuksen, tehokkaan varusmieskoulutuksen ja reserviläisten riittävien kertausharjoitusten takaamiseksi Suomen puolustusvoimat tarvitsee lisää määrärahoja. Niitä on irrotettavissa liian laajaksi paisuneesta kansainvälisestä kriisinhallintatoiminnasta.

Mitä muuta me esimerkiksi Afganistanissa teemme kuin näytämme lippua ja poltamme rahaa? Annetaan ruotsalaisten puuhastella maailmalla, se on heidän asiansa, mutta meillä sen sijaan on suomalainen isänmaa puolustettavanamme. Suomea ei puolusta ketkään muut kuin suomalaiset, olimme liittoutumattomia tai ei.

Ruotsin tie ei ole meidän tiemme. Meillä ei ole mikään pakko seurata huonoa esimerkkiä, niin kuin valitettavasti taannoin teimme jalkaväkimiinojen suhteen. Jos ajamme Ruotsin tavoin puolustuskykymme alas, sen pystyyn nostaminen kovan paikan tullen kestää kauan.

3 thoughts on “Ruotsin tie ei ole meidän tiemme”

  1. Näinhän se on. Ajankohtainen aihe, kun katsoo tämänkin aamun lehteä eli mitä mieltä olet vihreiden eilisestä avauksesta? Ilmeisesti Ruotsin tie on heille se oikea tie.

  2. Kiitos kysymyksestä. Vihreät tosiaan ilmoittivat eilen haluavansa, että supistaisimme puolustusvoimien reservin nykyisestä 350 000:sta sotilaasta 75 000-150 000 sotilaaseen. Vihreiden kansanedustajan (ja todennäköisen presidenttiehdokkaan) Pekka Haaviston mukaan “yleisesti hyväksytyt uhkakuvat” eivät näyttäisi edellyttävän nykyisen suuruista reserviä. Varuskuntiakin pitäisi kuulemma lakkauttaa.

    Olen täysin eri mieltä. Vihreiden tarkoituksena on romuttaa Suomea erinomaisesti sodan ja rauhan aikana palvellut yleinen asevelvollisuus sekä rapauttaa suomalaisten maanpuolustustahtoa. Vihreiden linjaus on heidän ideologiansa kanssa yhteneväinen eikä se siten tullut yllätyksenä, mutta mielestäni se on vastuuton ja tuomitsen sen.

    Kuvaavana esimerkkinä heidän epärealistiselle puolustuspoliittiselle ajattelulleen on, että kriisin uhatessa valtio voisi velvoittaa tarpeellisen määrän kansalaisia suorittamaan asevelvollisuutta. Vihreässä puolueessa herätys: silloin on jo liian myöhäistä!

    Vihreät ovat pasifistisilla pöhinöillään ajamassa itseään marginaaliin ja hyvä niin. Vihreät ovat – toivon mukaan – seuraavien eduskuntavaalien jälkeen pienpuolue, joka on vapautettu hallitusvastuusta ja yleensä vaikuttamasta isänmaan asioihin.

  3. Olen pohtinut muutaman yön yli vihreiden keskustelunavausta ja tullut siihen tulokseen, että he haluavat Natoon – mutta eivät uskalla sanoa sitä ääneen.

    Kun yleinen asevelvollisuus on romutettu, on siirryttävä palkka-armeijaan ja kun on siirrytty palkka-armeijaan, on liityttävä Natoon. Samalla luovutaan koko maan puolustamisesta ja keskitytään kansainväliseen kriisinhallintaan, kuten Ruotsi on tehnyt. Vihreät haluavat puuhastella maailmalla ja puolustaa omasta maastaan korkeintaan Etelä-Suomea.

    Eikä tässä vielä kaikki. Vihreät pyrkivät tietenkin ajamaan äänestäjilleen tärkeitä asioita. Onko perimmäinen syy vihreiden linjaukselle siinä, että he haluavat lakkauttaa siviilipalveluksen? Se kun pystytään lakkauttamaan vain yleinen asevelvollisuus romuttamalla.

    Vihreä puolustuspolitiikka on lyhytjänteistä ja vastuutonta, en voi muuta sanoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *