Osasto Kuhlmeyn veteraanin vierailu

Suomen ilmailumuseolla Vantaalla oli eilen 11. syyskuuta harvinainen mahdollisuus kokea elävää sotahistoriaa, kun yksi viimeisistä Suomen armeijaa kesällä 1944 avustaneen lento-osasto Kuhlmeyn elossa olevista veteraaneista, vääpeli Heribert Koller, oli saapunut kertomaan kokemuksistaan.

Olin paikalla poikani Eliaksen ja parin kaverin kanssa. Oli mielenkiintoista katsoa hieman menneisyyteen, josta tämä päivä on kuitenkin rakentunut.

Heribert Koller palkittiin ansioistaan Suomessa Vapaudenristin 4. luokan kunniamerkillä. Kuvassa taitaa näkyä Saksan kultainen risti, tosin nyky-Saksan vaatimusten mukaisesti modifioituna.

Heribert Koller (s. 1920) lensi Focke Wulf 190 -koneella 350 taistelulentoa JG 54:n riveissä. Hän saavutti 49 vahvistettua ilmavoittoa itärintamalla, niistä kuusi Osasto Kuhlmeyssä.

– Meidät ajettiin aivan loppuun, kertoi Koller ilmailumuseon yleisölle ajastaan Suomessa kesä-heinäkuussa 1944 ja taistelusta ylivoimaista vihollista vastaan.

Taistelulentoja saattoi olla neljäkin päivässä. Osaston lentäjistä kaatui 23 ja haavoittui 24. Suomi oli kuitenkin Kollerin mielestä paras sijoituspaikka koko itärintamalla. Konjakkia, shamppanjaa ja suklaatakin oli, ja Oberfeldwebel muisteli pilke silmäkulmassa sieviä suomalaisneitoja.

Kuurinmaan motissa

Suomesta Koller siirtyi 21. heinäkuuta 1944 Viroon. Toimittuaan lennonopettajana Wienissä hän palasi rintamalle maaliskuussa 1945 Kuurinmaan mottiin nykyisen Latvian alueelle.

Sodan päättyessä 9. toukokuuta 1945 Koller sai käskyn pelastautua. Hän otti yksipaikkaiseen Focke Wulfiinsa kaksi lentomekaanikkoa ja lensi Flensburgiin Tanskan rajalle. Sanomattakin on selvää, että brittien tarjoama lyhyt sotavankeus päihitti Neuvostoliiton leirit.

Kuurinmaa–Flensburg -lentonsa jälkeen joulukuussa 90 vuotta täyttävä veteraani ei ole lentänyt.

– Onni oli käytetty, kuten Heribert Koller totesi.

Veteraanien arvostus

Suomalaisten kunnioittava suhtautuminen veteraaneihinsa oli Heribert Kollerille melkoinen yllätys. Saksassa tilanne on täysin erilainen.

Kun Koller saapui ilmailumuseon auditorioon, näytti hän hämmentyneeltä saamastaan vastaanotosta: yli 200-päinen yleisö osoitti spontaanisti kunnioitustaan nousemalla ylös ja taputtamalla.

Sen Suomen itsenäisyyttä Kannaksen teräsmyrskyssä osaltaan puolustanut saksalaisässä oli ansainnut. Osasto Kuhlmeyn panos oli merkittävä torjuntavoiton saavuttamisessa Tali-Ihantalassa.

Kollerin nimikirjoitukset olivat haluttua tavaraa ilmailumuseolla, pitihän minunkin sellainen saada. Ässä muuten kertoi pitävänsä kuvan Focke Wulf 190 -hävittäjäkonetta ominaisuuksiltaan parempana kuin Messerschmitt Bf 109:ä.

J.K. Ilta-sanomien sivuilta löytyy toimittaja Jukka O. Kauppisen videoklippi tilaisuudesta:

http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/2249976

3 thoughts on “Osasto Kuhlmeyn veteraanin vierailu”

  1. Itse olin katsomassa ja kuuntelemassa Herr Kolleria Imatralla Immolassa 10.9. Erinomaisen hieno ja ainutkertainen tilaisuus. Ja varmasti viimeinen kerta, kun Osasto Kuhlmeyn veteraani Suomessa vieraili. Heribert Koller osoittautui hienoksi herrasmieheksi. Kovasti hämmästeli suomalaisten kunnioittavaa suhtautumista, taitaa Suomi olla jokseenkin ainoa paikka maailmassa, jossa arvostusta Luftwaffen työlle löytyy.

    Erinomaisen hienosti paikalla oli myös Suomen ilmavoimien lentäjäveteraani Aimo Vahvelainen, joka otti osaa kesän 44 taisteluihin Bf 109 hävittäjällään. Oli hauska seurata kuinka vanhat lentäjät löysivät heti ns. yhteisen (ele)kielen käsien esitellessä hävittäjien liikkeitä.

  2. Suuret kiitokset henkilöille jotka järjestivät ja kutsuivat Kollerin tänne suomen vierailulle. Sodan jälkeen oli niinpitkä aika kun kukaan julkisesti voi kertoa osasto Kuulmein suuresta merkityksestä. Olen varma kuinka suurta mielihyvää Kollerin tunsi tästä vierailusta ja sen jälkeen,Olen lukenut osasto Kuulmein Suomessa julkaistun kirjan. (Nimimerkki entinen ilmaisun harrastaja) 79v

  3. Kuulin ensimmäistä kertaa Kulhmaynin lento-osaston merkityksestä 1990-luvun alkupuolella Neuvostoliiton romahduksen jälkeen edesmenneen P.V. Pentikäisen esitelmässään Napapiiri Rotaryklubin veljille. Hän oli yhden kärkipajaljoonan komentaja Tali-Ihantalassa ratkaisutaistelujen aikana. Hän oli täysin vakuuttunut siitä, että rintamalinjat olisivat pettäneet ja tie olisi aunennut Helsinkiin ilman taisteluosasto Kulhmaynin ratkaisevaa taistelumoraaliin liittyvää merkitystä miehille täsmällisillä iskuilla eturintamaan ja syvälle huoltoyksiköihin, tuhoamalla rintamalle tulevia täydennyksiä. Julkisuuteen Kulhmaynin lento-osasto tuotiin vasta 1997 Ylen dokumentissa ja HS 2004. Erinomainen täydennys historiaan veteraani Kollerin vierailun kertomus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *