Pakkoruotsi joutaa mennä

Perussuomalaisten kannatus on 2,7 % – nimittäin ruotsinkielisten parissa, kertoo Åbo Akademin tutkimus. Neljä vuotta sitten tehdyssä vastaavassa gallupissa kannatus oli vain prosentti. Keskustan kannatus puolestaan on nyt prosentti, kun se neljä vuotta sitten oli kolme. Osat ovat vaihtuneet.

Kannatuksen kasvu on sikäli mielenkiintoinen ilmiö, kuten STT:kin huomauttaa asiaa koskevassa uutisessaan, että Perussuomalaiset on ainoa puolue, joka vastustaa virallisesti pakkoruotsia. Keskustan kannatuksen laskussa näkynee taannoinen Kokkolan aluehallintokiista.

Veikeä tarra 1990-luvun lopulta, edelleen ajankohtainen!

Suomen kansan enemmistön mielipide on selvä: pakkoruotsi on aikansa elänyt ja joutaa mennä. Entistä useampi ruotsinkielinen suomalainen on samaa mieltä.

Joulun alla Ruotsalaisen kansanpuolueen varapuheenjohtaja Nils Torvalds kohautti ehdottamalla pakkoruotsista luopumista, ja puolueen taustavaikuttaja Per Stenbäck puolestaan halusi Rkp:n valmistautuvan pakkoruotsin jälkeiseen aikaan.

Enpä olisi uskonut tällaisia kannanottoja kuulevani. Ne ovat merkkejä siitä, että jäät ovat lähdössä liikkeelle.

Pakkoruotsin kannattajien ja vastustajien äänimäärät mitataan huhtikuun eduskuntavaaleissa, haluaa Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen sitä tai ei. Pakkoruotsi on ja tulee olemaan yksi vaalikeskustelujen aiheista.

4 thoughts on “Pakkoruotsi joutaa mennä”

  1. Suomessa pitäisi olla kaikkien kylttien ja katujen automaattisesti
    suomen- ja ruotsinkielisesti merkattuja, koska olemme virallisesti
    kaksikielinen maa. Näinhän ei nyt ole kuin rannikkoseudulla.

    Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että koulussa ruotsia opiskelevilla ei ole yhtälaista, tasa-arvoista mahdollisuutta ruotsinkielen konkreettiseen havainnoimiseen elinympäristössä kaikkialla Suomessa. Moni aloitteleva kielenopiskelija hyötyisi niistä pienistä mahdollisuuksista, joita ympäristön havainnoinnista olisi saatavissa kieliopintojen tueksi.

    Ruotsin kieli on hieno kieli ja soisin sen näkyvän nykylain puitteissa kaikkialla Suomessa. Keskustelu pakkoruotsista on toinen asia ja olen pakonomaisuuden poistamisen kannalla. Tätä odotellessa kaksikielisyys olisi hoidettava kansalaisten kannalta tasapuolisesti ja ruotsinkieltä on saatava enemmän katukuvaan kaikkialla Suomessa.

    Rahoitus kaksikielisten kylttien hankintaan voidaan ottaa Rkp:ltä, koska siltä on työt jääneet tekemättä, mutta puoluetuki on kuitattu täysimääräisenä.

    Typeryyttä kaksikielisyydestä syntyy silloin, kun ryhdytään vaihtamaan järjestystä kyltteihin sen mukaan, miten kunnan suomen- ja ruotsinkielisten määräenemmistöinen jakauma menee.

  2. Hei Mikki, kiitos kommentista!

    Pakkoruotsista olemme samaa mieltä mutta eri mieltä kaksikielisistä kylteistä. Asun itse Nurmijärvellä, eikä meillä ole juuri ruotsinkielisiä. Koko kunnalla ei ole historiansa aikana edes ollut ruotsinkielistä nimeä! Pidän siis keinotekoisena ja tarpeettomana sitä, että nyt alettaisiin keksimään ruotsinkielisiä nimiä supisuomalaisille paikkakunnille ja päinvastoin.

    Aito kaksikielisyys syntyy jos on syntyäkseen, sitä ei voi synnyttää.

  3. Hmm. Ehkä Mikki oli sarkastinen..
    Perustuslain tulkinnastahan on kysymys..
    Jos perustuslakia tulkitaan “viimeisen päälle”,
    Mikin ehdotus tulisi toteuttaa.
    Järkevämpää olisi tulkita perustuslakia terveen järjen mukaan.
    Kaksikielisyys vain niihin kuntiin, missä ruotsinkielisiä on yli 20 %.
    Nykyiset rajat ovat liian alhaiset, yleisen oikeustajun vastaisia.
    Perustuslakihan ei kiellä järjen käyttöä, joten kielilakikin voidaan avata ja kaksikielisyys toteuttaa järkevällä tavalla.
    Tuo 20 % voisi olla sopiva raja.
    Absoluuttisista rajoista tulisi luopua.
    Kunnat saisivat toki järjestää vaikka minkäkielisiä palveluja, jos rahaa riittää, mutta valtio ei saisi vaatia kaksikielisiä rakenteita alle 20 %:n väestönosuudella.
    Tässä oma politiikkani lyhykäisyydessään:

    “Suomessa pitäisi keskustella avoimesti ja laajasti, mitä virallinen kaksikielisyys loppujen lopuksi tarkoittaa. Nyt kaksikielisyyden määrittely on ruotsinkielisten ja ruotsinmielisten monopoli.
    Mielestäni Suomen kaksikielisyys on ajettu absurdiuteen, ja koko käsitettä käytetään pseudonyyminä ruotsin kielen ylimitoitetulle viralliselle asemalle.
    Myös kielilaki on lähinnä ruotsin kielen suojelulaki.
    Lähtökohtana tulisi olla ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen siellä,missä ruotsinkielisiä asuu vähintään 20 % väestöstä.
    Silloin ruotsinkieliset voisivat omin voimin järjestää palvelunsa sen sijaan, että heittäytyvät suomenkielisten palveltaviksi.
    Pakkoruotsin poliittinen perusteluhan on se, että jokaisen suomalaisen pitää opiskella ruotsia, jotta voi palvella ruotsinkielistä ruotsiksi.”

  4. Hyvä Armas, kiitos ajatuksia herättävästä kommentista!

    Onko tuo 20 prosentin raja muuten myös EU:n suositus? Muistelen, että tuon suuntainen luku oli esillä 1990-luvun alkupuolella, kun Tsekkoslovakia jakaantui Tsekiksi ja Slovakiaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *