Väärin sammutettu!

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä otti viime viikolla kantaa syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan. Sellaista oli meiltä odotettu, ja kansalaiset ottivat sen saapuneen palautteen perusteella hyvin vastaan. Muiden puolueiden sekä ”etelän median” vastaus oli niin ikään odotettu: väärin sammutettu!

Yhtä mieltä ollaan siitä, että ketään ei saa syrjiä etnisen, uskonnollisen, kulttuurisen, aatteellisen, kielellisen tai poliittiseen ryhmään kuulumisen takia. Näin kuuluukin olla. Perussuomalaisia höykytetään kuitenkin sen takia, että vastustamme tämän – voiko sanoa – perinteisen syrjinnän lisäksi myös tiettyä ns. positiivista syrjintää, joista tunnetuimpana esimerkkinä ovat korkeakoulujärjestelmämme ilmeisen ylimitoitetut aloituspaikkakiintiöt ruotsinkielisille.

Tämänkaltainen syrjintä on joidenkin mielestä tietenkin täysin hyväksyttävää, sillä kohdistuuhan se suomenkieliseen enemmistöön. Perussuomalaisten mielestä kielikiintiöt kuitenkin loukkaavat kansalaisten perustuslaissa todettua yhdenvertaisuutta: ei ole oikein eikä yhteiskunnallisen ilmapiirin kannalta tervettä, että ruotsinkielinen suomalainen nuori saa opiskelupaikan helpommin kuin suomenkielinen.

Kaikkeen syrjintään on syytä suhtautua yhtäläisellä vakavuudella, edustivat uhrit sitten vähemmistöä tai enemmistöä. Kuten julkilausumassamme todettiin: ”Kaikkinainen epäsymmetrisyys eri ryhmiin kuuluvien henkilöiden kohtaamien vääryyksien uutisoinnissa ja arvottamisessa lähettää vahvan viestin siitä, että ihmisen arvo riippuu hänen taustastaan.”

Tarkkaa lukua siitä, kuinka paljon ruotsinkieliseen korkeakouluopetukseen on varattu paikkoja, on vaikea saada, sillä yliopistot ilmoittavat omat aloituspaikkamääränsä vaihtelevin käytännöin. Eri laskelmien mukaan ruotsinkieliseen opetukseen on kuluvana vuonna varattu 6–8 prosenttia aloituspaikoista. Kun ruotsinkielisten 20–22-vuotiaiden osuus koko maan samanikäisistä on 5,2 prosenttia, vaikuttaa siltä että heille on varattu opiskelupaikkoja yliopistoissa yli väestöosuuden.

Lisäksi ruotsinkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet ovat joissain yliopistoissa päässeet opiskelemaan esimerkiksi lääketieteelliselle ja oikeustieteelliselle alalle huomattavasti alhaisemmilla pääsykoepisteillä kuin suomenkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet.

Asian selvitystyön käynnistämiseksi olen ensimmäisenä valtiopäivätoimenani jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, joka koskee ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrää yliopistoissa. Onko huomattava kielellinen epäsuhta todellinen ja jos on, mitä hallitus aikoo tehdä asialle? Tämäkin on syrjinnän vastaista työtä ja kansalaisten yhdenvertaisuuden edistämistä.