Malli Cajanderista malli Kataiseen?

Kylmää kyytiä Suomen puolustusvoimille tarjoaa kokoomusvetoinen vasemmistohallitus. Se aikoo leikata puolustushallinnon määrärahoja peräti 200 miljoonalla eurolla.

Mistä nämä suhteettoman suuret säästöt otetaan ja millä aikataululla, on vielä auki, mutta selvää lienee, että hallitus aikoo ainakin lakkauttaa varuskuntia ja heikentää puolustusvoimien henkilökunnan asemaa. Irtisanomisilta ei vältyttäne; kokoomuslainen kylmä, yhteiskuntavastuusta piittaamaton ulkoistamispolitiikka saa siis jatkua tälläkin vaalikaudella. Huolestuttavinta kuitenkin on, että säästöt tulevat heikentämään Suomen puolustuskykyä.

USKOTTAVA PUOLUSTUS JA NATO

Hallitusohjelman mukaan Suomi ylläpitää uskottavaa kansallista puolustusta sekä mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä. Jälkimmäinen tarkoittaa, että puolustusmateriaalin hankinnat ja puolustusoppimme kehittäminen ovat sidotut Nato-yhteensopiviin ja todella hintaviin asejärjestelmiin – ei Suomen kannalta edullisempiin ja maamme olosuhteisiin paremmin soveltuviin asehankintoihin ja taktiikkaan.

Uskottava kansallinen puolustus ja Nato-optio eivät ole toisensa poissulkevia, jos rahaa on. Nyt sitä ei ole, ja entisistäkin leikataan rajusti.

Hallituksella ei ollut ohjelmassaan rohkeutta tehdä ratkaisevaa strategista valintaa. Todellista säästöä olisi nimittäin ollut saavutettavissa vain valitsemalla uskottavan kansallisen puolustuksen ja sotilaallisen liittoutumisen välillä.

Nyt tämä vaaleanpunainen hyytelöhallitus aikoo ratsastaa näillä kahdella hevosella, mutta samalla pienentää kummankin rehuannoksia. Se ei ole sotilaallisesti eikä se ole taloudellisesti järkevää.

ALUEELLISTEN JOUKKOJEN VARUSTUS

Kuluva vuosikymmen oli alun perin suunniteltu maavoimien aseistuksen nykyaikaistamiseen, seuraava vuosikymmen ilmavoimien.

Jos hallitus nyt alkaa tinkimään alueellisten joukkojen – oman maamme puolustuksen ydinjoukkojen – aseistuksesta, johtamisvälineistä, koulutusajasta ja kouluttajista, merkitsee se pidemmällä tähtäimellä maanpuolustuksemme alasajoa, semminkin kun viime vuosina – järjetöntä kyllä – vanhaa mutta toimivaa materiaalia on ehditty tonnikaupalla tuhota ja Ottawan sopimuksen takia joudumme luopumaan kustannustehokkaista ja ainoastaan maahamme hyökkäävälle viholliselle vaarallisista jalkaväkimiinoista.

Julkisuudessa puhuttanut säästöajatus varusmiespalveluksen lyhentämisestä neljään kuukauteen on helppo ampua alas. Miehistön pikakoulutus ei tuota taistelukentällä pärjäävää joukkoa, ellei samaan aikaan huomattavasti lisätä kertausharjoituksia. Näinhän todetaan hallitusohjelmassa mainitussa Siilasmaan työryhmän raportissakin.

Valikoivampaan asevelvollisuuteen siirtyminen ei ole kestävä säästöratkaisu sekään. Se johtaa Ruotsin tielle, jonka päässä häämöttää kallis ja kansallista yhtenäisyyttä murentava palkka-armeija. Ruotsin tie on kansallisen puolustuksen tuhon tie.

VARUSKUNTIA TARVITAAN

Varuskuntien lakkauttamisesta saatavat säästöt ovat puolestaan vähäiset. Ääriesimerkkinä tapaus Mikkeli ja Savon Prikaati, jonka lakkauttamisesta ei edes syntynyt säästöjä.

Vaikkei maata puolustetakaan varuskunnista käsin, niin juuri varuskunnissa rakennetaan rauhan aikana puolustuskyky. Yleisen asevelvollisuuden ja siitäkin kumpuavan maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi tarvitsemme jatkossakin koko maan kattavan varuskuntaverkon – tai edes sen, mitä siitä tällä hetkellä on jäljellä.

Säästöjä on syytä hakea pikemminkin kansainvälisestä kriisinhallinnasta. Ja jos kehitysavusta leikattaisiin sata tai kaksisataa miljoonaa euroa jo nyt, tuskin kukaan huomaisi mitään. Nythän hallitus on vain jäädyttämässä kehitysapumenojen kasvua vaalikauden loppupuolella.

NÄIN NE AJAT MUUTTUVAT

Lainausmerkeissä ”onnittelen” – niin debatissa kuin tässäkin yhteydessä – vasemmistopuolueiden ja Vihreiden pasifistisiiven edustajia yhden perinteisen tavoitteenne, oman maan puolustuksen asteittaisen alasajon edistymisestä, mutta samalla hämmästelen maanpuolustukseen perinteisesti myönteisesti suhtautuneen Kokoomuksen leikkausintoa. Entinen kypäräpäiden puoluehan on tällä kertaa ollut jopa aloitteellinen puolustusmenojen leikkaajana. Käsittämätöntä, mutta näin ne ajat muuttuvat.

Vaan tästä herääkin kysymys: onko oikeiston piilotarkoituksena ajaa oman maan puolustus niin alas, ettei muuta mahdollisuutta jää kuin liittyminen Natoon? Entä miten on, hyvät vasemmiston edustajat, tätäkö tekin tahdotte?

Jos Nato-jäsenyys on tämän puolustusvoimien kurjistamislinjan kannustimena, on se vastuutonta politikointia. Toivon, että emme tulevaisuudessa joudu puhumaan talvisodan malli Cajanderin tapaan malli Kataisesta.

Puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 28.6.2011.

Puolustusvoimien leikkauksista enemmän haastatteluissani saman päivän Aamulehdessä, Satakunnan Kansassa, Lapin Kansassa, Pohjolan Sanomissa ja Iltalehdessä.

Ks. myös uusin Ruotuväki-lehti, jossa haastatteluni ns. massavanhenemisesta.