Löperöä kriminaalipolitiikkaa

Eduskunnassa näyttäisi löytyvän halua kiristää henkirikoksia koskevaa lainsäädäntöä, jos Sanoman maakuntalehtien (Kouvolan Sanomat, Kymen Sanomat ja Etelä-Saimaa) kansanedustajille tekemään kyselyyn on uskominen.

Se on hyvä. Itsekin olin kyselyssä tätä mieltä. Kriminaalipolitiikassamme on löperöjä piirteitä johtuen muun muassa siitä, että meillä on ollut liberaaleja oikeusministereitä.

Printtilehdessä olleeseen juttuun oli otettu kommenttini: “Joskus tuntuu siltä, että rikoksen tekijän oikeudet ovat paremmat kuin rikoksen uhrin.”

Oheisesta linkistä löytyvät kansanedustajien vastaukset puolueittain.

Täysin epäonnistuneena pidän säännöstä, että moninkertainen törkeidenkin rikosten tekijä on aina automaattisesti ensikertalainen – siis lievästi kohdeltava, kunhan on ollut kolme vuotta vapaalla jalalla edellisen törkeän rikoksensa vankila-ajan jälkeen. Tätä on esimerkiksi eduskuntaryhmämme oikeudellinen asiantuntija, oikeustieteen emeritusprofessori Erkki Havansi perustellusti moittinut.

Valitettava nykytrendi on se, että taloudellisista syistä avovankiloihin siirretään paljon sellaisia vankeja, joiden oikea paikka on suljettu laitos. Näpistelijöiden tosiasiallinen vapautus rangaistuksista ja käytännössä myös ulosotosta on väärä signaali yhteiskunnalta.

Vankien olojen ei pidä olla ainakaan parempia kuin laitoshoidettavien vanhusten. En ole koskaan esimerkiksi osannut pitää vankiloiden paljusellejä sellaisena suurena ihmisoikeusongelmana, jonka ratkaisemiseen pitää pikaisesti sijoittaa miljoonia euroja, kuten muistaakseni muiden muassa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on esittänyt. Tästä asiasta olen kysynyt vankilavirkailijoilta ja he ovat yhtyneet kantaani: verorahoille on parempaakin käyttöä.

Varsinainen uutinen Sanoman maakuntalehtien jutussa oli se, että seitsemän kansanedustajaa hyväksyisi kuolemanrangaistuksen. Itse olin sijoitettu siihen viiden edustajan joukkoon, joka ei osannut kyselyssä ilmaista kantaansa. Todellisuudessa olin kyllä perusteluissa kertonut kantani: rauhan aikana en pidä kuolemanrangaistusta tarpeellisena. Sen sijaan sota-aikana voi kansakunnalla olla tarve muuttaa rangaistuskäytäntöä.