Aluepolitiikkaa turha parjata

On haasteellista tehdä puolustusvoimauudistus samaan aikaan kun puolustuslaitos on säästökuurilla. Helppoja säästökohteita ei ole.

Iso kysymys on sodan ajan reservin määrä. Nyt se on 350 000 ja uudistuksen jälkeen 200–250 000. Suomi on iso maa. Suunniteltu reservi ei riitä mahdolliselle hyökkääjälle uskottavaksi pelotteeksi. Tämä onkin ratkaisevia kysymyksiä uudistuksessa, jonka takia Perussuomalaiset ei voi hyväksyä sitä.

Varuskuntien kohtalo puhuttaa kansalaisia. Suomesta on lakkautettu varuskuntia jo liikaakin säästöjen jäädessä olemattomiksi yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Varuskunnilla on merkitystä maanpuolustustahdolle ja alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme.

Aluepolitiikkaa on turha parjata. Jos sillä voidaan kohottaa maanpuolustustahtoa ja tukea alueellisen puolustuksen periaatetta, ovat maakuntien varuskunnat tarpeellisia myös sotilaallisen suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa on teknoarmeijakin hampaaton.

Ilma- ja merivoimiin ei leikkuri iske yhtä voimallisesti. Miksi maavoimia kuritetaan suhteellisesti ankarammalla kädellä? Minkälaista puolustusoppia uudistuksen myötä ollaan luomassa?

Kun yleinen asevelvollisuus on muuttumassa valikoivammaksi, olemme luisumassa Ruotsin tielle. Tilanteemme huolestuttaa ruotsalaisiakin. Suomella pitää uudistuksen jälkeenkin olla oma, oloihimme sopiva puolustussuunnitelma, muuten olemme osa muiden suunnitelmaa.

Tiedote puheestani Helsingin Santahaminassa Maanpuolustuskiltojen liiton puolustusvoimauudistusta käsitelleessä turvallisuuspoliittisessa seminaarissa 28.1.2012.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *