Avoin kysymys Paavo Lipposelle

Ylen Suuren vaalikeskustelun merkittävin uutinen oli presidentti Mauno Koiviston kannanotto. Koivisto vei keskustelun suoraan presidentinvaalin ydintematiikkaan: ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, tasavallan presidentin yhteistoimintaan hallituksen kanssa ja presidentin valtaoikeuksiin. Hänen mielestään valtaoikeuksia on karsittu liikaa.

“Olin presidenttikauteni alussa merkittävä aloitteen tekijä silloisia presidentin valtaoikeuksia karsittaessa. Nyt omaatuntoani on alkanut kolkuttaa”, kertoi presidentti Koivisto.

Koivisto kantoi huolta muun muassa siitä, ovatko tasavallan presidentin valtuudet riittävät, kun hän käy keskusteluja muiden maiden ulkopoliittisen johdon kanssa. Hän pohti myös presidentin roolia hallitusta muodostettaessa.

“Tunsin piston sydämessäni, kun vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen saatoin todeta, että presidentti oli pelkkä sivustakatsoja tilanteessa, jossa hallitusneuvottelut pitkittyivät ja mutkistuivat”, lausui Koivisto.

Erittäin aiheellisia, pohdittuja huomioita. Tasavallan presidentin valtaoikeuksiin kiinnitin minäkin puheessani huomiota viime syyskuussa, kun eduskunnassa käytiin perustuslain muutoksesta keskustelua. Sanoin, että “puoluepolitiikan ulkopuolella oleva vahva tasavallan presidentti on kansakunnalle arvokas voimavara, kokoava tekijä” ja painotin, että presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla toisin kuin pääministeri.

“Suomalaista monipuolueparlamentarismia ei yleisesti ottaen voi verrata eurooppalaiseen parlamentarismiin, jossa jo vaalijärjestelmissä useimmiten pyritään kaksipuoluejärjestelmään. Meidän olisi oltava ylpeitä omasta historian saatossa muotoutuneesta järjestelmästämme ja meidän tulisi arvostaa sitä, eikä alituiseen näperrellä muutoksia perustuslakiimme”, sanoin minä.

Olin siis sitä mieltä, että järjestelmämme on toiminut pääsääntöisesti hyvin, mutta että ehdotetut muutokset perustuslakiin voivat muuttaa tilanteen. Myönnän, että ajattelin asiaa nimenomaan kansanvallan enkä puoluejohtajien kabinettivallan kannalta.

Poliittista taitamattomuuttani menin puheessani lausumaan myös seuraavaa: “Nykyään kun kuulenkin sanan parlamentarismi, niin sanotusti poistan varmistimen. Epäilykset heräävät.” Se oli vertaus, vanha tuttu sellainen, mutta jota poliittiset vastustajat ovat voineet käyttää asiayhteydestään irrotettuna lyömäaseena minua ja Perussuomalaisia vastaan.

Olisin voinut ilmaista itseni toisellakin tavalla itse asian tullessa selväksi: hallituksen esityksen perustelut perustuslain muuttamiseksi olivat niin yltä päältä kuorrutetut jargonilla, että se hautasi Koivistonkin esille nostamat ongelmat alleen. Ja sanottakoon se tässäkin: en halveksi parlamentarismia, mutta tietty tasapaino valtioelinten kesken on syytä olla, muuten tulee ongelmia kansanvallalle.

Mutta kantani meni perille ainakin SDP:n presidenttiehdokkaalle Paavo Lipposelle. Tämä “Vara-Manu” rökitti minua televisioidussa vaalitentissä 12. tammikuuta sillä, että kannatan tasavallan presidentin valtaoikeuksia. Vastustan siis Lipposen mielestä demokratiaa ollessani sitä mieltä, että suoralla kansanvaalilla valitulla tasavallan presidentillä tulee myös olla valtaoikeuksia.

Lipposen pari päivää myöhemmin sepittämät perustelut kannalleen olivat nurinkuriset niin Suomen kuin Baltian maiden valtiollisen historian esimerkkien osalta, mutta väliäkös sillä kun kerran pääsee herjaamaan kilpailevan presidenttiehdokkaan vaalipäällikköä äärioikeistolaiseksi demokratian vastustajaksi.

Reipas herja pelastaa päivän, kertoo Lipponen tämän päivän Iltalehdessäkin. Ja niin kuin yleensäkin, ikävä kyllä, koulumaailman tavoin pienemmät kiusaajat ottavat mallia isosta.

Mutta Lipponenpa ei vaalikuumeessaan osannut ottaa huomioon oikean Manun, presidentti Mauno Koiviston, punnittua ulostuloa Suuressa vaalikeskustelussa tasavallan presidentin valtaoikeuksista. Olen Perussuomalaisten puolueen tavoin samalla linjalla Koiviston kanssa. Siksi esitänkin ehdokas Paavo Lipposelle avoimen kysymyksen:

Mitä mieltä olette presidentti Mauno Koiviston kannanotosta koskien tasavallan presidentin valtaoikeuksia? Onko sekin mielestänne demokratian vastaista vihapuhetta?

Tokkopa Lippos-Paavo kysymykseeni vastaa, mutta Suomen kansa antaa oman vastauksensa ensi sunnuntaina vapaissa vaaleissa.

6 thoughts on “Avoin kysymys Paavo Lipposelle”

  1. Nyt vain toivotaan, että tämä sinun avoin kysymys saa ansaitsemansa huomion mediassa. Kokonaisuudessaan sekä Lipposen että Lydénin väitteet olivat niin paksua mustamaalaamista, ettei asian oikaisua voi jättää tekemättä. Uskon kuitenkin, että tällainen panettelu kalahtaa lopulta Paavon ja Mariannen omille koiville.

  2. Mikä ihme on “avoin kysymys”? Jotain persujen uuskieltä? Avoin kirje on varmasti kaikille tuttu, mutta kysymys… Tottahan tohtorismies tietää, että kaikki esitetyt kysymykset, joihin ei ole saatu vastausta, ovat avoimia. Mutta ne ovat avoimia myös ilman että ne erikseen pitää mainita avoimiksi. Olisi siis pitänyt esittää “Kysymys Paavo Lipposelle”.

  3. Kiitos kommentista, hyvä nimimerkki “Viisastelia”.

  4. Olen sitä mieltä, että vaalisalaisuus on vaalivilpin suurin mahdollistaja ja yhtä kuin länsimaisen demokratian rappio ja että vaalivilppi Suomessa on vakiokäytäntö. Haluan vaalisalaisuuden pois ja vaaleissa annetut äänet julkisiksi! Emme tarvitse vaalisalaisuutta olemattoman poliittisen vainon maassa! Ajatelkaapa, jos sinun, naapurisi, minun ja kaikkien kansalaisten äänet olisivat yhdessä listassa nähtävissä jaettuina ehdokkaiden kesken. Silloin jokainen kansalainen voisi todentaa, että hänen äänensä meni oikealle ehdokkaalle ja että se myös hyväksyttiin. Tällöin vaalivilppi tulisi mahdottomaksi. Jos pidätte mielipiteestäni, levittäkää sitä kaikille tutuillenne vähintään Facebook-profiileissanne!

    http://markusjansson.blogspot.com/2011/02/suomessa-jatkuvasti-vaalivilppia.html

    http://sakumatto.fi/vaalivilppi-lienee-sittenkin-totista-totta-suomessakin

  5. Hyvä Jari Hujanen! Kiitos viestistä, vaikka olenkin sitä mieltä että vaalisalaisuus on säilytettävä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *