Rynnäkkökiväärien massatuhoamista vastaan

KIRJALLINEN KYSYMYS

Puolustusvoimien rynnäkkökiväärit

Eduskunnan puhemiehelle

Puolustusvoimauudistuksen myötä Suomen sodan ajan reservi uhkaa supistua 230 000:een. Kaksi vuosikymmentä sitten reservin koko oli yli puoli miljoonaa miestä. Tuolloin hankittiin kustannustehokkaissa asehankinnoissa muun muassa Itä-Saksan kansanarmeijan jäämistöstä perusvarustusta tuolle joukolle. Viime vuosien aikana varustusta on harkitsemattomastikin hävitetty ja puolustusvoimauudistuksen myötä käyttökelpoisen kaluston tuhoaminen varastoista jatkunee edelleen. Lehtitiedon mukaan seuraavana vuorossa lienee 100 000 uudenveroista itäsaksalaista AK-47-tyyppistä rynnäkkökivääriä (Helsingin Sanomat 13.1.2012).

Puolustusvoimilla on suomalaisia, itäsaksalaisia ja kiinalaisia rynnäkkökiväärejä. Rauhan aikana käytössä on kotimainen ase. Ulkomaiset aseet on pidetty varastoituna sodan ajan varalle. Itäsaksalaisia ja kiinalaisia rynnäkkökiväärejä hankittiin 1990-luvun alussa yhteensä noin 200 000 kappaletta.

Kaluston tuhoamista on perusteltu sen massavanhenemisella ja korkeilla varastointi- ja ylläpitokustannuksilla. Massavanhenemisella tarkoitetaan yksittäisen ison sotavarusteryhmän loppuun kulumista, käyttöturvallisuuden vaarantumista tai sotavarusteen suorituskyvyn menettämistä. Tuhoamisvaarassa olevien itäsaksalaisten ja kiinalaisten rynnäkkökiväärien kohdalla näin ei kuitenkaan ole, sillä aseet ovat uudenveroisia eikä rynnäkkökivääri asejärjestelmänä ole vanhentunut. Puolustusministeriönkin mukaan nykyinen rynnäkkökiväärikalusto säilyy käyttökelpoisena vuoteen 2035 asti. Eri asia on niihin nykyajan taistelukentällä tarpeellisten lisävarusteiden kuten pimeänäkökyvyn ja vastaavien laitteiden hankinta. Varastointikulut puolestaan vaikuttavat liioitelluilta. Saavutetaanko niitä vähentämällä todellisia säästöjä? Vai onko todellisuudessa vain tarkoitus – väärinymmärretyn Nato-yhteensopivuuden nimissä – päästä eroon armeijamme itäkalustosta?

Toimivien aseiden tuhoamisessa ei ole sotilaallista tai taloudellista järkeä. Suomen kaltaisen maan kannattaisi hankkia varustuksensa sieltä mistä sitä kustannustehokkaimmin saa, sellaista mikä on yksinkertaista ja kenttäkelpoista, sellaista mikä sopii oman maan puolustamiseen eikä henkisesti hirttää itseään Nato-standardeihin – varsinkaan kun Nato-yhteensopivuuden kannalta sillä, onko varastoissamme venäläisiä aseita ja ampumatarvikkeita, ei ole mitään merkitystä. Yhteensopivuudessa on kyse yhteisistä logistisista- ja johtamisjärjestelmistä, ei maavoimien asemalleista ja kalibereista.

Ylimääräinen kalusto hävitetään yleensä romuttamalla tai myymällä. Myymisessä on kuitenkin ongelmia. Itäsaksalaisista ja kiinalaisista rynnäkkökivääreistä ei maailmalla makseta käytännössä mitään ja pahimmassa tapauksessa aseet voivat jälleenmyynnin kautta päätyä kriisimaiden käyttöön. Siksi aseet on syytä säilyttää varastoissa pahan päivän varalta mutta osa aseista olisi sarjatulitoiminto pitävästi poistettuna mahdollista myydä vastuullisille aktiivireserviläisille ampumataidon ylläpitämiseen. Asekeräilijät voivat myös tulla kysymykseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä Puolustusvoimien sodan ajan reservin koon supistamisen seurauksena poistoon joutuneville itäsaksalaisille ja kiinalaisille rynnäkkökivääreille ja onko harkittu osan myymistä, sarjatulitoiminto pitävästi poistettuna, vastuullisille suomalaisille aktiivireserviläisille?

Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Pentti Oinonen /ps

Ismo Soukola /ps.

2 thoughts on “Rynnäkkökiväärien massatuhoamista vastaan”

  1. Asialla olet. Kun itse olin armeijassa -60 luvulla, pyssyinä oli ns.kolmen linjan kiväärit 1880 luvulta tai sieltä päin. Tsaarin vallan ajalta taisivat olla paremmat, vanhemmat Ruotsin vallan ajalta.

    Ja sitten osa porukkaa lähti talvisotaan Suomen armeijan varusteina pelkkä kokardi ja vyö. Pyssyt haettiin hyökkääjiltä Suomussalmen ja Raatteen suunnalta. Niillä pärjätiin Ilomantsin suunnallakin.

    Puhuttiin, että saataisiin joskus oikein rynnäkköpyssyt. Niitä ei kuitenkaan sopinut varusmiehille edes näyttää, saati kertoa, miten ne voisivat toimia. Suuri sotasalaisuus, hys hys.

    Ei niitäkään romuja tuhottu, pistettiin vain luoliin varastoon pahan päivän varalle. Kun vanhemmat ikäluokat osasivat niiden käytön ja varsin tehokkaasti.

    Mutta uusista aseista eivät tienneet yhtään mitään. Tuskinpa moni oli edes kuullut puhuttavankaan.

    Ei helkkarissa aleta vanhoja rynnäreitäkään pilkkomaan metalliromuksi ainakaan ihan äkkiä

  2. Hyvä Pekka Honkonen, kiitos positiivisesta palautteesta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *