Afganistanin tilannetta seurattava

Hallituksen selonteko Afganistanin tilanteesta on optimistinen. Hallituksen tavoitteena on siirtää Suomen antaman avun painopistettä sotilaallisesta kriisinhallinnasta siviilikriisinhallintaan ja kehitysyhteistyöhön. Tänä vuonna Isaf-kriisinhallintajoukkojamme Afganistanissa vähennetään 50:llä. Jäljelle jää 145 suomalaista. Suunta on oikea, joskin jäljelle jäävien, erinomaista työtä tekevien rauhanturvaajiemme turvallisuustilannetta on syytä seurata tarkkaan. Emme saa asettaa pienentynyttä joukkoamme tarpeettomaan vaaraan.

Puolustusvaliokunta nosti lausunnossaan ulkoasiainvaliokunnalle esille sen, että kriisinhallintatehtävissä vapaaehtoisesti toimivien ammattisotilaiden ja reserviläisten fyysiseen ja psykososiaaliseen hyvinvointiin on jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota. Tukea ja vaaratilanteiden käsittelyä on viime vuosien aikana pyritty parantamaan, mutta jatkuva kehitys on tässä suhteessa välttämätöntä. Olennaista on myös kiinnittää tarpeellista huomiota palveluksen jälkeisiin tukitoimiin, muun muassa vakuutusturvan ja korvauskäytäntöjen osalta. Käynnistetyt hankkeet tarvittavien lakimuutosten aikaansaamiseksi ovat tarpeellisia ja perusteltuja.

Suomen voimavarat osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan ovat luonnollisesti rajalliset. Yleisesti ottaen tämän päivän operaatiot ovat huomattavasti kalliimpia kuin ennen vanhaan niin sanotut sinibarettioperaatiot. Yhdestä asiasta emme voi kuitenkaan tinkiä. Meidän on pystyttävä tarjoamaan maailmalla työskenteleville miehillemme ja naisillemme paras mahdollinen suoja, mitä saatavissa on.

Suomi on ollut Afganistanin YK-mandaatilla toimivassa Nato-johtoisessa Isaf-operaatiossa mukana vuodesta 2002 lähtien. On haluttu näyttää lippua. Tosiasia on, että kuluneen 10 vuoden aikana operaation luonne on Suomenkin osalta koko lailla muuttunut. Alkuaan siviilipainotteisesta jälleenrakennusoperaatiosta tuli sotilasoperaatio. Olemme kuitenkin selvinneet toistaiseksi suhteellisen vähin tappioin verrattuna vaikka Viroon, joka on Afganistanissa menettänyt jo 9 sotilasta ja 80 on haavoittunut.

Perusongelmana on, kuten olen aiemminkin todennut, ettei Suomi ole Afganistanissa puolueettomana osapuolena turvaamassa rauhaa, vaan kärjistäen sanottuna Suomi on Afganistanissa osapuolena sodassa tukemassa korruptoitunutta hallitusta maassa, jossa rehottaa valtaisa huumebisnes.

Kuten ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan, jännitys Isaf-joukkojen ja afgaanien välillä on kiristymässä. Turvallisuustilanne Afganistanissa on edelleen kaikkea muuta kuin tyydyttävällä tasolla, ja on tuskin mahdollista, että kriisinhallinnan tarve loppuisi, kuten on suunniteltu, vuonna 2014. Asiantuntijat arvioivat, että tuolloin kansainväliset joukot voivat siirtyä koulutus- ja tukitehtäviin, mutta sotilaallisen ja taloudellisen tuen tarve ei poistu.

Koska tilanne Afganistanissa vaikuttaa loputtomalta suolta, tulee Suomen pitää lopullinen tavoite kirkkaana mielessä. Meidän tulee vetäytyä hallitusti pois Afganistanista. Korostan sanaa hallitusti, sillä ei pidä hötkyillä.

Kansainvälisten tehtävien painopisteen tulee perussuomalaisten mielestä olla perinteisissä YK-johtoisissa rauhanturvaoperaatioissa. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomen lähtö Libanonin Unifil-operaatioon on perusteltua, mutta vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa, jossa rahaa on rajallisesti ja kotimaan puolustuksesta leikataan käsittämättömiä summia, on pidettävä jalat maassa.

Oman maan puolustuksen on oltava suomalaisille päättäjille aina numero yksi. Tämän sanomalla en kuitenkaan halua kiistää, etteikö Afganistanin kaltaisesta operaatiosta olisi saatu hyödyllistä sotilaallista oppia, mutta sitä on saanut ja saa sittenkin vain rajallinen joukko. On päivänselvää, että etenkin reserviläisten kertausharjoituksista on enemmän hyötyä Suomen puolustukselle.

Puhe eduskunnan täysistunnossa 29.3.2012 hallituksen Afganistan-selonteon palautekeskustelussa.

3 thoughts on “Afganistanin tilannetta seurattava”

  1. Varautukaas nyt vaan siihenkin, että jenkit lähtevät heille tyypilliseen tapaansa äkkinäisesti. Heidän toimintakulttuurinsa jaksaa minua ihmetyttää vaikka olen sikäläisessä organisaatiossa työskennellytkin pari vuotta, ja tottunut täysin käsittämättömiin ja kalliisiin äkkikäännöksiin.
    Tosin, en oikein aina ymmärrä monen muunkaan maan toimintakulttuuria, mutta tämä “tauti” lienee maailmanlaajuinen, siksi kai näitä sotia näin paljon onkin.
    Olet oikeassa tuossa terminologiassa. Jos USA:n presidentti ja muut humut puhuvat sodasta, niin miksi me Suomessa puhuisimme jostakin rauha-alkuisesta sanasta, kun niin ei ole. Kaikkein vähiten kannattaa pettää itseään jos pettämään ryhtyy, vaikka olisi poliitikko. (hehe)
    Hyvä kirjoitus jälleen kerran, Jussi.

  2. Katupojasta kenraaliksi ylenyt Lebet sanoi kerran että viisa ei aloita sotaa talvella, ja oikein viisa ei aloita sotaa ollenkaan.
    Oikein viisasa tässä kyseessä olevassa asiassa pysyisi pois Afkanistanista, missä joka’ ikinen maahantunkeutuja on saanut tulen ryysyhinsä.Afkanistanin heimosoturien, pathanien historiaa pitäisi opettaa jokaiselle länsimaiselle ristinsoturille ja amerikalaisille naisasiaa ajavalle miehille, ennen kun lähettää heitä sinne misä sotimatonkin lansimainen virkailiasoturi, joutuu palattuaan kallonkutistjien hoiviin.
    Pysykää pois viimeisien vapaiden miesten laitumilta ja syökää vohveleita siinä välissä kun kiihottatte toisiane vähempiosaisia vastaan.

  3. Hyvä Harry, kiitos mietelmistä. Tavoite kirkkaana mielessä: hallitusti pois Afganistanista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *