Kotihoito on kustannustehokasta

Välikysymyksessä nostetaan esille aiheellinen huoli julkisuudessa olleista tiedoista, joiden mukaan hallitus olisi lyhentämässä kotihoidon tuen tasoa kolmesta vuodesta kahteen. Paitsi että tämä mahdollinen lyhennys ei olisi viisasta perhepolitiikkaa eikä sillä ole kansalaisten kannatusta, on se, kuten tämän päivän keskustelussa on todettu, puuttumista perheiden valinnanvapauteen. Tämä on siis arvokysymys.

Lapsen etu ei saa leikkauspaineissa unohtua. Päiväkoteja tarjotaan turhan voimallisesti, lainausmerkeissä, ainoana oikeana varhaiskasvatuksen vaihtoehtona. Perheellä pitää olla valinnanvaraa lapsen kehitysvaiheen mukaisesti: joillekin sopii päiväkoti, joillekin perhepäivähoito ja joillekin kotihoito. Päiväkodeissa tehdään hyvää työtä kautta maan, mutta kuitenkin asiantuntijoiden mukaan kotihoito tai kodinomainen perhepäivähoito sopii paremmin alle kolmevuotiaalle. Näitä pienelle ihmiselle hyviä hoitomuotoja on yhteiskunnan syytä tukea nykyistä enemmän, semminkin kun ne ovat kustannustehokkaita.

Hallituksen kaavailujen säästöperustelut on syytä kyseenalaistaa. Kotihoito on veronmaksajalle edullista. Tämä pitää ymmärtää ja tunnustaa, että kodissa tehty työ on myös yhteiskunnallisesti arvokasta työtä. Kotihoidon tuen maksuajan lyhentämisellä syntyisi säästöjä ehkä noin 35-40 miljoonaa euroa vuodessa. Se on kuitenkin hölmöläisten hommaa, sillä lapsen hoitaminen päiväkodissa on selvästi kalliimpaa kuin kotona. Säästöjä syntyisi kyllä valtiolle, mutta kasvavat kustannukset siirrettäisiin jo muutenkin vaikeuksissa olevien kuntien kontolle. Pienten lasten päivähoito on kunnille iso menoerä. Jos kotihoidon tuesta leikataan, joutuvat kunnat järjestämään uusia päivähoitopaikkoja, palkkaamaan lisää henkilökuntaa ja todennäköisesti investoimaan uusiin päiväkoteihin.

Vuonna 2010 kaksivuotiaista lapsista puolet oli päivähoidossa. Jos päivähoidossa olevien lasten määrää kasvatetaan nopeasti, eivät kunnat pysty ylläpitämään nykyistä hoidon tasoa, joka sekin on jo nyt monilla paikkakunnilla aliresursoitua. Kotihoidon tuen leikkauksen seurauksena kaikki lapset kärsisivät, niin päiväkodissa joka tapauksessa olevat kuin nekin, joita vanhemmat voisivat tuen avulla hoitaa kotona. Esimerkiksi kotikunnassani Nurmijärvellä kotihoidon tuen leikkaus maksaisi kunnalle miljoonia euroja, sillä tällä hetkellä 64 prosenttia kunnan kaksivuotiaista on kotihoidossa. Jos puoletkin heistä siirtyy sisaruksineen päiväkotiin, tarkoittaisi se satojen uusien päiväkotipaikkojen perustamista. Päivähoidossa oleva lapsi maksaa kunnalle arviolta 11 000 euroa vuodessa, kun kotihoidossa olevaa lasta tuetaan vuodessa vajaalla kolmasosalla tuosta summasta. Kotihoito on kustannustehokasta.

Kotihoidon tuen leikkaus asettaisi perheet eriarvoiseen asemaan, kun yli kaksivuotiaiden vanhemmista käytännössä vain suurituloisimmat voisivat valita lapselleen omasta mielestään parhaan hoitomuodon. Sitä paitsi kotihoidon tuen rahallinen nykytaso ei itsessäänkään ole nykyisellään riittävä, sillä se jää edelleen huomattavasti alhaisemmaksi kuin työttömän peruspäiväraha ja vanhampainraha. Tästä aiheutuu tilanne, jossa lapsia kotona hoidettaessa on rahallisesti kannattavampaa olla työtön kuin kotiäiti tai koti-isä. Minkälaisen viestin tämä välittää?

Lasten ja nuorten pahoinvointia esiintyy yhteiskunnassamme yhä enemmän. Siihen pyritään vaikuttamaan monin keinoin, tänäänkin täällä niitä on lueteltu lukuisia, mutta päävastuu lastenkasvatuksesta säilyy yhä vanhemmilla. Lapsia ei voi kasvattaa etätyönä eikä lastenkasvatusta voi ulkoistaa. Vanhemmillla on oltava riittävästi aikaa lapsilleen. Tämä pitää ymmärtää ja siksi parantaa muun muassa osa-aikatyön mahdollisuuksia sekä etsiä myös muunlaisia työn ja perheen yhteensovittamisen malleja.

Kotihoidon tuki on osa hyvää suomalaista elämänmuotoa. Se pitää säilyttää ja sitä pitää kehittää, ei leikata. Kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamusehdotusta.

Puhe eduskunnan välikysymyskeskustelussa 20.3.2012.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *