Massavanheneminen ja Nato-yhteensopivuus

Alla keskiviikkoisessa välikysymyskeskustelussa käyttämäni toinen puheenvuoro.

Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä on puhuttu Suomen Puolustusvoimien Maavoimien materiaalin lähes kategorisesta massavanhenemisesta. Sen perusteella Puolustusvoimat on tuhonnut ja edelleen tuhoaa tonnikaupalla täysin käyttökelpoista tavaraa. Tätä puolta uudistuksessa en ennättänyt ensimmäisessä puheenvuorossani käsitellä kuin pintapuolisesti, joten jatkan aiheesta nyt tässä toisessa puheenvuorossani.

Ensinnäkin massavanheneminen on terminä epämääräinen, kuten totesin. En ole nähnyt kunnollista määrittelyä missään. Termi on saanut poliittisia sävyjä. Näyttää siltä, että siitä on tullut jonkinlainen uskonkappale, jota käytetään tarkoitushakuisesti hävittämisohjelmien ja sodan ajan joukkokokoonpanojen pienentämisen perusteluna. Ja tehokkaasti on käytettykin, siitä kertovat puolustusvoimauudistuksen karut linjaukset.

On selvää, että materiaali jonka ylläpitokulut ja käyttöarvo eivät vastaa sillä saavutettavaa suorituskykyä, kuuluukin hävittää. Puolustusvoimien viimeaikaisessa toiminnassa ei kuitenkaan kaluston osalta ole ollut kyse pelkästään tästä, vaan niin sanotusti pataan on mennyt sotateknisesti toimivaa ja käyttökelpoista materiaalia, jota käytetään edelleen maailman taistelukentillä. Tunnetuimmat esimerkit ovat Itä-Saksan kansanarmeijan jäämistöstä 1990-luvun alussa ostetut T72-taistelupanssarivaunut ja erilaiset tykkikalustot.

Aika on epäilemättä ajanut ohi joidenkin yksittäisten järjestelmien osalta, mutta onko Puolustusvoimista missään vaiheessa tarjottu poliittisille päättäjille Maavoimien kaluston vanhenemisesta kokonaisuudessa aukottomaan tutkimustietoon perustuvaa faktaa? Epäilen.

Seuraavana tuhoamisvaarassa olevat itäsaksalaiset ja kiinalaiset rynnäkkökiväärit hankittiin nekin 90-luvun alkupuolella. Kyseiset hyvässä rasvassa olevat aseet on pidetty varastoituna sodan ajan varalle, ja ne ovat uudenveroisia. Rynnäkkökivääri ei ole asejärjestelmänä vanhentunut. Puolustusministeriönkin mukaan nykyinen rynnäkkökiväärikalusto säilyy käyttökelpoisena vuoteen 2035 asti. Eri asia on niihin nykyajan taistelukentällä tarpeellisten lisävarusteiden, kuten pimeänäköjärjestelmien hankinta, mutta massavanhenemisesta ei rynnäkkökiväärien kohdalla missään nimessä voi olla kyse. Myös Puolustusvoimien esittämät väitteet varastointikuluista ovat olleet liioiteltuja.

Vallalla olevan määrittelemättömän massavanhenemisopin perusteella tapahtuva romutusohjelma tulee keskeyttää. Hankintojen ja materiaalista luopumisen tulee olla jatkossa suunnitellumpaa ja ammattimaiseen elinkaariajatukseen perustuvaa. Ei ole mieltä hankkia kalustoa yhdellä vuosikymmenellä ja hävittää se seuraavalla.

Toimivan tavaran hävittäminen on niin sotilaallisesti kuin taloudellisestikin järjetöntä. Kataisen hallituksen Puolustusvoimiin kohdistuvat leikkaukset ovat niin suuret, että määrärahat eivät voi riittää uuden, korvaavan materiaalin hankintaan.

Puolustusvoimauudistuksen tavoitteena on pienempi ja tehokkaampi armeija, mutta tämänhetkisillä resursseilla ja käyttökelpoisen kaluston jatkuvan tuhoamisen seurauksena Suomi saa ainoastaan pienen ja huonosti varustetun sekä koulutetun armeijan. Laatu ei korvaa määrää loputtomiin. Kenraalien haaveilemaa teknoarmeijaa emme tule koskaan saavuttamaan.

Kuten olen epäillyt, massavanhenemispuheiden taustalla on osin kyse Nato-yhteensopivuudesta. Toimivasta ja tulivoimaisesta itäkalustosta halutaan päästä eroon ja vaarinymmärretty Nato-yhteensopivuus nähdään ainoana mahdollisena, hinnasta viis.

Suomen kaltaisen maan kannattaa kuitenkin hankkia varustuksensa sieltä, mistä sitä kustannustehokkaimmin saa, sellaista mikä on yksinkertaista ja kenttäkelpoista, sellaista mikä sopii oman maan puolustamiseen – kansainvälinen toiminta on asia erikseen – eikä henkisesti hirttää itseään Nato-standardeihin, varsinkaan kun Nato-yhteensopivuuden kannalta sillä, onko varastoissamme venäläisiä aseita ja ampumatarvikkeita, ei ole merkitystä.

Yhteensopivuudessa on kyse yhteisistä logistisista ja johtamisjärjestelmistä sekä työskentelykäytänteistä, ei maavoimien asemalleista ja kaliipereista. Jos Nato-yhteensopivuus olisi ymmärretty muuallakin mallioppilasmaa Suomen tavoin, eivät entiset Varsovan liiton maat olisi ikinä päässeet Naton jäseniksi.

Nykyaikaisessa sodassa yhä suurempi osa taistelijoista toimii muussa kuin perinteisissä taistelutehtävissä. Valta-osa henkilöstöstä huoltaa, kuljettaa, ylläpitää ja valvoo kalustoa ja järjestelmiä. He eivät tarvitse muuta henkilökohtaista sotilasvarustusta kuin vaatteet ja aseen. Niitä meiltä vielä löytyy, jos emme romuta ja tuhoa sitä, mitä varastoissa on. Tätä eivät uudistuksen suunnittelijat ole riittävässä määrin ymmärtäneet.

Lopuksi tahdon vielä painottaa, että toimivaa tavaraa ei pidä hävittää. Jo tehdyt hävittämiset pitää tutkia ja meneillään olevat romutukset tulee lopettaa tutkimusten ajaksi. Tarvittaessa puolustusvalmiutemme nakertamiseen todetusti syylliset on saatettava vastuuseen.