Omia joukkoja on tuettava

Olen suhtautunut kriittisesti suomalaisten kriisinhallintajoukkojen osallistumiseen Afganistanin Nato-johtoiseen ISAF-operaatioon. YK-mandaatilla toimivassa operaatiossa Suomi on ollut mukana jo vuosikymmenen verran. Olen ottanut aiheeseen viimeksi kantaa kuukausi sitten eduskunnassa.

Kun minulle viime viikolla tarjoutui eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa mahdollisuus osallistua Afganistanin matkalle, tartuin tilaisuuteen. Kyseessä oli eduskunnan puhemiehen Eero Heinäluoman vetämä matka, jolle osallistuivat myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini ja valiokunnan jäsen Katri Komi. Turvallisuussyistä matkasta ei etukäteen julkisuudessa kerrottu, mutta eilen mediassa oli jo uutinen aiheesta. Eduskunnan sivuilta löytyy tiedote. Palasimme Suomeen tänään aamuyöllä.

Paikan päällä saimme tutustua suomalaisten kriisinhallintajoukkojen tukikohtaan Mazar-e-Shariffissa ja pääkaupungissa Kabulissa tapasimme merkkihenkilöitä aina presidentti Hamid Karzaita myöten. Suurlähettiläämme Pauli Järvenpää oli laatinut erinomaisen ohjelman parlamentaariselle delegaatiollemme.

Suomalaiset sotilaat tuntuivat arvostavan sitä, että olimme tulleet paikan päälle. Se tuntui hyvältä. Nimittäin periaate on pidettävä kirkkaana mielessä: kun päätös suomalaisten sotilaiden lähettämisestä kriisinhallintatehtäviin minne tahansa on demokraattisessa prosessissa tehty, on päätöstä kunnioitettava. Se tarkoittaa sitä, että omia joukkoja on tuettava. Aina.

On tärkeää osata erottaa jonkin kriisinhallintaoperaation mielekkyydestä käyty väliin reipaskin poliittinen keskustelu sen jälkeisestä suomalaisten kriisinhallintajoukkojen tukemisesta.

Mazar-e-Shariffissa puhemiesvaltuuskunnalla oli mahdollisuus keskustella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Kuva: SKJA / Puolustusvoimat.

Matka toisaalta avarsi ja toisaalta vahvisti käsityksiäni Afganistanin operaatiosta ja sen mahdollisesta jatkosta vuoden 2014 jälkeen. Parhaillaan maassa on käynnissä transitio eli turvallisuusvastuun asteittainen siirto ISAF-joukoilta afgaaniviranomaisille.

Turvallisuustilanne on Afganistanissa edelleen kaikkea muuta kuin tyydyttävällä tasolla. Transitio rakentuu osin pilvilinnojen varaan, mutta onko meillä muuta mahdollisuutta?

Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2012 laskimme tukikohdassa seppeleen sodissa ja rauhanturvaoperaatioissa kaatuneiden muistoksi. Vasemmalta Niinistö, Komi, Heinäluoma ja Soini. Kuva: SKJA / Puolustusvoimat.

8 thoughts on “Omia joukkoja on tuettava”

  1. Mielestäni Suomen ei tule sekaantua vieraiden maiden sisäisiin asioihin.

    Piste.

  2. Hyvä Markus Lehtipuu, kiitos mielipiteestä.

    Oma mielipiteeni on, että oli mitä mieltä Afganistanin operaatiosta tahansa, omia joukkoja on tuettava.

  3. Se on totta. Afganistanin kaltaisissa oloissa helikoptereilla on huomattava merkitys.

  4. Terve,

    Vanhoja “sinibaretti”-operaatioita voi syyllä kutsua hieman tehottomiksi, mutta nämä Nato-johtoiset seikkailut taas ovat tuoneet mukanaan toisenlaisia ongelmia. Kyseessähän on pohjimmiltaan sota Yhdysvaltojen vihollisia vastaa, liittolaisina Nato-ystävien lisäksi milloin minkäkinlaista entistä rosvopäällikköä?!

    Hyvä juttu että pääsit paikanpäälle tutustumaan.

    Terveisin ex-sinibaretti

  5. Terve Jaakko, kiitos kommentista.

    Kyllä se niin on, että kun on paikan päällä Afganistanin kaltaisessa maassa käynyt, lukee sen jälkeen raportteja ja katsoo uutisia ihan toisella silmällä. Matkailu avartaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *