Suomalaisen elämänmuodon puolesta

Eduskunnassa keskusteltiin vielä ennen kesän istuntotaukoa kuntauudistuksesta. Hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon, jossa se vahvisti uudistuksen aikataulun venymisen vuoteen 2017. Keskustelun päätteeksi hallitus sai luottamusäänestyksessä eduskunnan tuen äänin 106–71.

Kuntauudistus tulee olemaan syksyn kunnallisvaalien tärkein teema, vaikka sille päätettiinkin taktisista syistä ottaa aikalisä. Vaikuttaa siltä, että hallituksen työ 70 tai 100 suurkunnan eteen on jäämässä haaveeksi. Hyvä niin, sillä kuntien määrän ei olisi alun perinkään pitänyt olla uudistuksen lähtökohta. Marssijärjestys alun karttaharjoituksineen oli väärä ja aikataulu epärealistinen.

Kuntien vastustus liitoksille oli odotettua. Antamissaan lausunnoissa kuntatyöryhmän esitykseen yli puolet kunnista totesi olevansa haluttomia kuntaliitosselvitykseen.  Lisäksi valtaosa niistäkin kunnista, jotka kannattivat selvitystä omalla alueellaan, ehdottivat eri selvitysaluetta kuin hallituksen työryhmä. Kuntia kuullaan jälleen syksyllä, jolloin niillä on mahdollisuus antaa palautetta muun muassa kuntarakennelain luonnoksesta ja sosiaali- ja terveyspalvelurakenneselvityksestä.

Kovimmista pakkoliitospuheista on hallituksessakin onneksi maltillistuttu, mutta on silti odotettavissa, että ainakin osa kunnista joutuu liittymään vasten tahtoaan yhteen velvoittavan lainsäädännön seurauksena.

Pakkoliitoksia ei voi hyväksyä. Perustuslain takaamaa kunnallista itsehallintoa sekä toimivaa lähidemokratiaa on arvostettava. Kestävä kuntauudistus rakentuu alhaalta ylöspäin. Kuntademokratia on kansanvallan henkivakuutus.

Kuntauudistuksessa huolettaa edelleen myös se, turvataanko sillä palvelujen rahoitus ja niiden läheisyys. On nimittäin fakta, että kunnilla on liikaa tehtäviä. Viimeisen 12 vuoden aikana kunnille on syydetty yhä enemmän velvoitteita, mutta valtionosuuksia ei ole kasvatettu samassa suhteessa. Myös kansainvälisessä vertailussa suomalaisille kunnille on kasautunut paljon tehtäviä.

Toinen fakta on, että kuntaliitokset eivät automaattisesti paranna palveluja. Kahden tai useamman köyhän kunnan kaavamainen yhteen niputtaminen ei synnytä yhtä rikasta kuntaa. Eikä muuta huoltosuhdetta. Siksi olennaista onkin miettiä kuntien tehtävien ja resurssien määrää.

Kuntauudistuskritiikissä on kyse myös suomalaisen elämänmuodon puolustamisesta. Koko maa tulee pitää asuttuna. Suomi ei pärjää kansainvälisessä kilpailussa suurkaupungistumista kiihdyttäen. Elinvoimaisen maaseudun – pikkukaupungit mukaan lukien – merkitys kasvaa lähitulevaisuudessa, kun taas hallituksen kuntauudistus pyrkii keskittämään ja korostaa kaupungistumista. Suomea ei pidä jakaa menestyviin kaupunkeihin ja taantuvaan maaseutuun.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 22.6.2012.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *