Transatlanttinen yhteys ja Islannin ilmavalvonta

Eteeni osui kansainvälisen politiikan professorin Hiski Haukkalan Suomen tulevaisuutta muuttuvassa maailmassa pohtiva kirja. Haukkala edustaa stubbilaista linjaa EU-myönteisyydessään, mutta hänen kirjansa Suomen muuttuvat koordinaatit (Gummerus 2011) sisältää kyllä rehellistä pohdintaa – kuten mielenkiintoista näkökulmaa Nato-kysymykseemme.

Haukkala esimerkiksi toteaa Suomen tukeneen Baltian maiden Nato-jäsenyyttä ongelmalliseksi koetun oman jäsenyytensä sijaan ja että Suomi on muutenkin johdonmukaisesti pyrkinyt sitouttamaan Yhdysvaltoja alueelle toimimalla aktiivisesti Naton rauhankumppanuusohjelmassa sekä osallistumalla tiiviisti Naton kriisinhallintaoperaatioihin. Viimeksi mainituista tärkein on tietenkin sota Afganistanissa.

Haukkalan mielestä sopii kuitenkin pohtia sitä onko Suomi “hurjalla aktiivisuudellaan kenties ylikompensoinut Nato-jäsenyyden puuttumista” (sivu 85). Hän kysyykin: “Olisiko Suomi Nato-jäsenenä päässyt vähäisemmällä panostuksella, mikäli se ei alati kokisi tarvetta osoittaa Yhdysvalloille olevansa sen mielenkiinnon arvoinen?”

Hyvä kysymys Haukkalalta. Hän julkaisi poleemisen kirjansa viime vuonna, ja näkyy sillä olevan blogisivutkin, mutta tämän vuoden tilanteeseen heijastettunakin kysymys on ajankohtainen – nimittäin pianhan päätetään Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan, jahka Ruotsin kanta selviää.

Kuten olen blogissani kirjoittanut ja muissa yhteyksissä todennut, Suomen puolustamisen kannalta Islannin ilmavalvontaan osallistumiselle ei löydy perusteluja – ellei sitten operaatioon saada nivottua mukaan ilmatankkausharjoitusta tai vastaavaa.

Nähtäväksi jää millä faktoilla tasavallan presidentti ja hallitus perustelevat Islannin ilmavalvontaoperaatioon osallistumista, jos ja kun sellaiseen päätökseen päädytään. Pääministeri Kataisen transatlanttinen into on ainakin käynyt selväksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *