Varusmiespalvelus ehkäisee syrjäytymistä

Puolustusvoimien on otettava enemmän vastuuta nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisestä. Käytännönläheisiä toimia syrjäytymisen ehkäisemiseksi ovat varusmiespalveluksen keskeyttämisten vähentäminen ja yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen mahdollisimman kattavana. Olen jättänyt tänään kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta Puolustusvoimat voisi kantaa nykyistä enemmän vastuuta nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisestä.

Varusmiespalveluksen keskeyttämisprosenttien jatkuvasta noususta on syytä olla huolissaan, sillä Tampereen yliopistossa tehdyn väitöskirjatutkimuksen mukaan palveluksen keskeyttäminen ennakoi yhteiskunnasta syrjäytymistä. Viime vuonna palveluksen keskeytti peräti 19 prosenttia armeijaan menneistä. Luku on suurempi kuin koskaan aiemmin.

Myös siirtyminen kohti valikoivaa asevelvollisuutta saattaa lisätä syrjäytymistä. Viime vuonna kutsunnoissa vapautettiin palveluksesta 16 prosenttia ikäluokasta. Uskoakseni hylättyjen joukossa on paljon sellaisia nuoria miehiä, jotka vielä pari vuosikymmentä sitten olisivat ilman muuta käyneet armeijan.

Armeijasta saa sekä fyysisiä että henkisiä valmiuksia paitsi pahimman varalle myös arkielämään. Palvelus auttaa varusmiehiä itsenäistymään ja totuttaa heidät arjessa ja työelämässä tärkeisiin taitoihin, kuten aikaisiin herätyksiin, ohjattuihin aikatauluihin ja esimiehen kanssa toimimiseen. Tämä kaikki on nuorelle arvokasta pääomaa, joka ehkäisee syrjäytymistä.

Alla kysymys kokonaisuudessaan.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Puolustusvoimien vastuu nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisessä

Eduskunnan puhemiehelle

Nuorten miesten syrjäytymisestä on syytä kantaa vakavaa huolta, sillä yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle pudonneita nuorukaisia on eri arvioiden mukaan jo kymmeniä tuhansia. Hallitus mainitsee hallitusohjelmassaan yhdeksi painopistealueekseen syrjäytymisen ehkäisemisen. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on useassa yhteydessä ilmaissut huolensa nuorten syrjäytymiskehityksestä ja perustanut työryhmän pohtimaan syrjäytymisvaaran torjumista.

Syrjäytymiseen johtaa monia polkuja, eikä ongelmaa ole yksinkertaista ratkaista. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan monia käytännönläheisiä toimia, joista yksi keskeisimpiä on varusmiespalvelusten keskeyttämisten vähentäminen ja yleensä yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen mahdollisimman kattavana.

Palveluksen keskeyttäminen nimittäin ennakoi yhteiskunnasta syrjäytymistä: jos palvelusaika ei pysty saamaan vaikeuksissa olevaa henkilöä jaloilleen, hän jatkaa yhteiskunnasta syrjäytymiseen johtavaa polkua. Näin todetaan Tampereen yliopistossa vuonna 2008 tarkastetussa kasvatustieteen alaan kuuluvassa Mikael Salon väitöskirjassa Determinants of Military Adjustment and Attrition During Finnish Conscript Service. Samalla tavoin syrjäytymisvaaran voi olettaa koskevan myös niitä nuoria miehiä, joita ei palvelukseen ole kelpuutettu laisinkaan.

Varusmiespalveluksen keskeyttämisprosentit kuitenkin jatkavat nousuaan. Viime vuonna palveluksen keskeytti peräti 19 prosenttia armeijaan menneistä (Helsingin Sanomat 10.7.2012). Luku on suurempi kuin koskaan aiemmin. Puolustusvoimissa on yritetty pureutua keskeyttämisiin seuraamalla varusmiesten palveluksen sujumista erityisellä toimenpideohjelmalla. Keskeyttämisprosenteista päätellen toimenpideohjelma ei kuitenkaan näytä tehonneen toivotusti.

Myös kutsunnoissa palveluksesta vapautettujen määrä on viime vuosina kasvanut vuosi vuodelta. Viime vuonna kutsunnoissa vapautettiin palveluksesta 5 600 miestä, eli noin 16 prosenttia ikäluokasta. Rauhanajan palveluksesta pysyvästi vapautettuja oli 3 400. Yleisimpiä syitä vapautukseen olivat ylipaino ja mielenterveysongelmat.
Yhdeksi syyksi kutsuntojen hylkäysprosentin nousuun on mainittu terveyskriteerien tiukentuminen. Tiukennusten tavoitteena on, että mahdollisimman moni suorittaisi palveluksen loppuun saakka. Perustelu ei kuitenkaan vaikuta pätevältä, koska myös keskeytysprosentit ovat jatkaneet nousuaan.

Kutsuntatilastot ovat herättäneet huolta Puolustusvoimissa, sillä vaikuttaa siltä, että syrjäytymisvaarassa olevien, moniongelmaisten nuorten miesten määrä on kasvussa. Huoleen on syytä myös vähäisemmistä ongelmista kärsivien kohdalla: jos 16 prosenttia kutsuntaikäisistä nuoristamme on kykenemättömiä asepalvelukseen, meillä on muutaman vuoden kuluttua käsissämme mittavia kansanterveydellisiä ongelmia.

Suomessa on pitkä perinne siitä, että koko miespuolinen ikäluokka suorittaa varusmiespalveluksen. Aiemmin jokaiselle löytyi sopiva palvelustehtävä kyvyt ja terveydentila huomioiden, mutta viime vuosina on käytännössä siirrytty valikoivaan asevelvollisuuteen. Toki nuorten miesten fyysinen ja psyykkinen kunto on heikentynyt, mutta se tuskin yksin selittää kutsuntojen hylkäysprosentteja ja palveluksen keskeyttämisiä. Nyt hylättyjen joukossa lienee paljon sellaisia nuoria miehiä, jotka vielä pari vuosikymmentä sitten olisivat ilman muuta käyneet armeijan.

Puolustusvoimat sanoo olevansa halukas syrjäytymisen estämistyöhön, mutta samaan aikaan tiukkenevissa taloudellisissa raameissa se kokee tehtävän entistä haasteellisemmaksi. Puolustusvoimissa koetaan, että enää ei ole mahdollista kouluttaa ns. palveluskelvotonta osaa ikäluokasta kevyempiin tehtäviin, kuten aiemmin tehtiin.

Puolustusvoimien on kuitenkin syytä entistä paremmin kantaa vastuunsa nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemisestä. Armeijasta saa sekä fyysisiä että henkisiä valmiuksia paitsi pahimman varalle myös arkielämään. Palvelus auttaa varusmiehiä itsenäistymään ja totuttaa heidät arjessa ja työelämässä tärkeisiin taitoihin, kuten aikaisiin herätyksiin, ohjattuihin aikatauluihin, esimiehen kanssa toimimiseen ja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Näiden taitojen ja sotilaspassin lisäksi palveluksen suorittaneet saavat ylpeyden kansalaisvelvollisuuden suorittamisesta, armeija-ajan muistoja ja ystäviä sekä sellaista moraalista ryhtiä, joka osaltaan auttaa heitä löytämään paikkansa yhteiskunnassa. Tämä kaikki on nuorelle arvokasta pääomaa, joka ehkäisee syrjäytymistä. Ei ole oikein, että tällaiseen pääomaan pääsee käsiksi vain ns. palveluskelpoinen ikäluokka, eli palvelukseen kelpuutettu ikäluokan parhaimmisto Puolustusvoimien kannalta katsottuna, ja siitä jäävät paitsi he, jotka näiden taitojen oppimista kipeimmin tarvitsisivat.

Moniongelmaisten nuorten kuntoutusta ei toki voida vierittää yksinomaan Puolustusvoimien kontolle, vaan ongelmiin tulisi puuttua jo ennen varusmiesaikaa niin, että mahdollisimman moni olisi kutsuntaiässä palvelukseen kelpuutettavassa fyysisessä ja henkisessä kunnossa. Tulisi myös harkita, pitäisikö kutsuntajärjestelmäämme kehittää ja luoda varusmiespalvelukseen valmistava koulutus, jossa riskiryhmiin kuuluvat kutsuntaikäiset voisivat parantaa fyysisiä valmiuksiaan ja muutenkin valmentautua asepalvelukseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo yhteiskunnan kokonaisedun vuoksi ryhtyä, jotta Puolustusvoimat voisi kantaa nykyistä enemmän vastuuta nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisystä siten, että mahdollisimman suuri osuus ikäluokasta kelpuutettaisiin varusmiespalvelukseen ja että mahdollisimman pieni prosenttiosuus palveluksen aloittaneista keskeyttäisi palveluksen?

Helsingissä 28 päivänä elokuuta 2012

Jussi Niinistö /ps

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *