Naivismia ja reaalipolitiikkaa

Kansanedustajana on sikäli etuoikeutetussa asemassa, että posti tuo paljon erilaisia lehtiä ja muita julkaisuja sidosryhmiltä. Kaikkea ei ehdi lukea, mutta istuntotauon alettua on ollut paremmin aikaa purkaa työpöydälle kertynyttä kasaa.

Valiokuntapaikkani kannalta ja muutenkin kiinnostavinta antia ovat sotilasalan lehdet, joista löytämistäni tutkimuksista ensinnäkin pari poimintaa – semminkin kun niitä ei näy muussa mediassa siteeratun.

Sotilasaikakauslehdessä 12/2012 kerrotaan Upseeriliiton ja Päällystöliiton jäsenilleen tekemästä kyselystä, jonka teemana oli vuoden puheenaihe eli puolustusvoimauudistus. Näyttää siltä, että uudistus olisi lisäämässä upseerien eroja Puolustusvoimista, mikä on tietenkin huolestuttavaa.

Oppositiokansanedustajan kannalta mielenkiintoinen väite on seuraava: “Poliittinen johto on toiminut Suomen maanpuolustuksen kannalta onnistuneesti.” Täysin samaa mieltä oli vastanneista upseereista vain 4 % (sen verran kuulunee kenraalikuntaan…), 18 % oli jonkin verran samaa mieltä ja 8 % ei osannut sanoa. Jonkin verran eri mieltä oli 40 % ja täysin eri mieltä 31 %.

Voi siis todeta, että Perussuomalaisten puolustuspoliittisella linjalla on kaikupohjaa upseeristossa. Kiitos, tiedän monen upseerin tätäkin blogia lukevan. Linja pitää. Helmikuussa pääsemme vääntämään turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tiimoilta.

Kadettikunnan julkaisema Kylkirauta mainitsee olevansa maanpuolustuksen ja johtamisen erikoislehti. Sen joulunumerossa 4/2012 kerrotaan upseeriston arvotutkimuksesta, joka oli tehty kesällä.

Sen mukaan liki puolet upseereista kannattaa Suomen liittymistä Natoon – mitä korkeampi sotilasarvo, sitä varmemmin näemmä ollaan Naton suuntaan kallellaan.

Tutkimuksessa ei ilmeisesti kartoitettu vastaajien puoluekantaa tai sitä ei ainakaan julkistettu. Omana epätieteellisenä kärjistyksenäni väitän, että majurista ylöspäin äänestetään lähinnä Kokoomusta ja majurista alaspäin Perussuomalaisia… Poikkeukset vahvistavat säännön. Voinee myös väittää, että Kokoomusta äänestävät upseerit kannattavat Natoa toisin kuin Perussuomalaisia kannattavat upseerit ja aliupseerit.

Upseerit ottivat arvotutkimuksessaan kantaa myös Islannin ilmavalvontaan. Vaikka Natolle oli kannatusta, vain neljäsosa piti Suomen osallistumista Islannin ilmavalvontaan täysin tai jokseenkin tarpeellisena hankkeena. Vähiten Islantiin lähtöä kannattivat ilmavoimien upseerit. He tietävät, että siirto- ja vaakalentoa ei kannata mennä satujen saarelle asti harjoittelemaan, vaikka eivät sitä julkisuudessa ääneen voi sanoakaan.

Sotilaat eivät politikoi ja hyvä niin. Heitä kuitenkin kannattaa kuunnella virallisissa ja epävirallisissa yhteyksissä. Olenkin saanut vinkkejä  ja palautetta – niin ruusuja kuin risuja. Jälkimmäisiä mukava kyllä vähemmän.

Suomen poliittisen johdon kannattaa harkita tarkoin Islannin operaatiota. Ja jos sinne on kerta kaikkiaan pakko mennä jo pelkästään arvovaltasyistä, pitää Hornet-lentäjillemme olla tarjolla hyvää harjoitusta. Käsitykseni mukaan esimerkiksi ilmatankkaus olisi sellaista.

Sotilasaikakauslehden ja Kylkiraudan lisäksi luin Suomen Sotilaan 6/2012. Lehti sanoo olevansa maan vanhin ja suurin riippumaton sotilasaikakausjulkaisu. Numeron teemana oli länsinaapurimme Ruotsi, joka on viime vuosina ajanut puolustuksensa polvilleen keskittyen kansainväliseen kriisinhallintaan. Suomi nähdään Ruotsissa puskurivaltiona.

Laskennallisesti väestöön suhteutettuna Ruotsi on maailman suurin aseviejä, jonka aseita päätyy myös konfliktialueille. “Ruotsalaisilta voisi oppia analyyttisyyttä, strategisuutta ja erityisesti reaalipolitiikkaa”, kirjoittaa päätoimittaja Jaakko Puuperä ja jatkaa: “Ruotsalainen puhuu kauniita ja esiintyy hyvin, mutta kaikkien päätösten takana on aina Ruotsin ja ruotsalaisten etu”.

Mahtaako Ruotsin innolla osallistua Islannin ilmavalvontaan olla yhtenä syynä JAS Gripen -hävittäjien markkinointi? Olen tätä ruotsalaisilta kysynyt, ja eivät he asiaa kiistämäänkään ole erityisemmin ryhtyneet. JAS on Ruotsin aseteollisuuden merkittävin ja kallein hanke, jota halutaan edistää puoluekannasta riippumatta. Siksi Ruotsi osallistui Libyan operaatioon ja olletinkin siksi Islantikin kiinnostaa.

On vain luonnollista, että Suomikin pohtisi mikä missäkin operaatiossa on Suomen ja suomalaisten etua edistävää. Se on reaalipolitiikkaa, joka Suomen poliittiselta johdolta ei ole aina luonnistunut. Pitää luonnistua, hyvä hallitus, sillä naivismi ei ole vastuullinen vaihtoehto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *