Pakkoruotsi voidaan poistaa

Eduskunta saa syksyllä käsittelyynsä kansalaisaloitteen, jossa ehdotetaan ruotsin kielen opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi kouluissa. Aloite on jo etukäteen ennättänyt eri foorumeilla herättää melkoista sanan säilän säihkyttelyä puolesta ja vastaan.

Itse kannatan pakkoruotsin poistamista. Vaalikonevastausten perusteella samaa mieltä kanssani on eduskunnan enemmistö. Myös enemmistö Suomen kansasta on lukuisissa mielipidemittauksissa osoittanut tukensa kielivapaudelle.

Pakkoruotsin kannattajien vastarinta on kuitenkin kova. Keskustelun kiihtyessä on syytä palauttaa mieliin, että pakkoruotsi ei ole ikimuistoinen. Se syntyi vuonna 1968 sovitussa peruskoulu-uudistuksessa, joka teki ruotsista kaikille pakollisen oppiaineen toisen vieraan kielen opetuksen lisäksi.

On myös syytä todeta, että pakkoruotsin poistaminen ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Nimittäin pakkoruotsista säädetään perusopetuslaissa. Perustuslaki takaa ruotsinkielisille oikeuden asioida viranomaisten kanssa omalla kielellään, mutta se ei edellytä jokaisen suomenkielisen ruotsin opiskelua. Sitä paitsi pakkoruotsi ei turvaa palveluita. Yli neljä vuosikymmentä pakkoruotsikokeilua on tästä todisteena.

Perustuslaillinen ristiriita syntyy, jos hallituspuolueiden kansanedustajat kansalaisaloitteesta äänestettäessä pakotetaan puoluekurilla uhaten toimimaan vastoin vakaumustaan. Rivien suoristamiseen viittaavat eräiden puolueiden nokkamiesten arviot siitä, että pakkoruotsin poistaminen ei ole hallitusohjelmassa ja että siksi aloitetta ei saa kannattaa.

Tällainen puhe pilkkaa kansanvaltaa. Eihän esimerkiksi toisen suosiota saaneen kansalaisaloitteen aihe, sukupuolineutraali avioliittolaki, ole kirjattu hallitusohjelmaan. Mitä mieltä ylipäätään olisi tehdä kansalaisaloitteita hallitusohjelmaan lukeutuvista asioista? Eikö koko kansalaisaloiteinstituution ideana ollut tuoda asioita käsittelyyn eduskunnan ja hallituksen ulkopuolelta?

Perustuslain 29 § on selkeä: ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.”

Suurten maailmankielien monipuolinen osaaminen on tärkeää kilpailukykymme kannalta. Tulevaisuudessa korostuvat sellaiset kielet kuin venäjä, portugali, kiina ja espanja. Eritoten Itä-Suomessa on huutava pula venäjäntaitoisista työntekijöistä.

Vapaaehtoisuus parantaisi ruotsin kielen nykyisiä – kauniisti sanottuna kehnoja – oppimistuloksia. Vapaaehtoisuus myös edistäisi kielirauhaa ja parantaisi suomen- ja ruotsinkielisten välejä.

Suomi on yhteinen isänmaamme. Pakkoruotsin poistaminen on yhteinen etumme. Käydään siis rapsakka mutta asiallinen keskustelu ja tehdään ratkaisu järkiperustein.

Kolumni julkaistu Aamupostissa 25.8.2013.

2 thoughts on “Pakkoruotsi voidaan poistaa”

  1. Hyvä ja asiallinen kirjoitus. Sopii toivoa, että jokainen kansanedustaja äänestää itsenäisesti ja perusteluja tarkasti punniten. Yksilönvapaus ja kielipohjan laajentaminen puoltavat vahvasti pakollisuudesta luopumista. On muuten melko nurinkurista, kuinka liberaalina eli yksilönvapauksia kannattavana puolueena profiloitunut RKP ei tässä asiassa asetukaan yksilön puolelle, vaan kannattaa ylhäältä ohjattua pakkoa, jossa kaikille yritetään sovittaa samankokoista lippalakkia.

  2. RKP on istunut hallituksessa ties kuinka kauan. Ja pakkoruotsi pysyy niin kauan, kuin RKP istuu hallituksessa. Kyse ei ole järkiperusteluista ja siitä, että on tärkeämpiäkin kieliä opetella. Pienpuolueet ei istu hallituksessa, jos ei ne saa tärkeintä agendaansa läpi.

    Kyse on siis puoluepolitiikasta, eikä perustellusta päätöksestä.

    Piti noi tuulituetkin luvata vihreille,kun vaativat, tokaisi yksikin kokkare.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *